lauantai 10. lokakuuta 2015

Chihumammaa hymyilyttää!


Käytiin torstaina Kerttulin kanssa fysioterapeutilla. Jänskätti jonkun verran, koska eihän mulla ollut vielä viikko sitten edes tietoa, että koirille on Rovaniemellä oma fyssäri! Mielenkiinnolla odotin mitä hän tekee ja millaisia kuntoutusohjeita saadaan. Tässä vaiheessa kun eläinlääketieteen toimesta tuntui että kaikki kortit on lähestulkoon jo käytetty, oli kaikki tieto mitä eilen saatiin oikeaa helinää korville. 

Mitään vakavaa rakenteellista ongelmaa ei löytynyt, toki jo ennestään tiedetty luksoituva polvi ja hiukan jumittunut alaselkä. Nämä kaksi on kuitenkin melko varmasti yhteydessä toisiinsa. Kun saadaan jalkaa jumpattua vahvemmaksi, luulisi että myös selkä menisi parempaan kuntoon. Viime viikolla eläinlääkärin löytämä lonkkavaiva on luultavimmin myös jokin lihaskireys, ei pitäisi ainakaan olla mitään sen vakavampaa. Tähän en myöskään itse usko, sillä lonkka on jo paremmassa kunnossa. Lopetin tosin jo tämän viikon maanantaina määrätyn pakkolevon, koska luotin omaan vaistooni. Kerttuli kankeutui vain totaalisessa levossa ja käveleminen oli vaikeampaa kuin koskaan ennen. Olin tehnyt myös fyssärin mielestä oikean päätöksen. Hattu sulkaan siis minulle jee!

Tällä hetkellä tunne on kuin olisi tonnin kivi tippunut sydämeltä. Ehkä suurinta helpotusta tuo se, että me ei olla yksin näiden asioiden kanssa. Nyt meillä on fysioterapeutti kelle tarvittaessa soittaa, ja kenen luona käydään ensi vuoden alussa katsomassa mitä tuloksia ollaan kuntoutuksella saatu aikaan. Mieli on korkealla ja valtakunnassa kaikki hyvin! 

Näitä asioita on ehkä vaikea ymmärtää ellei omista koiraa. Sitä miten koirista kantaa huolta ja murhetta jos kaikki ei ole hyvin. Toivon meidän karvalapsille onnellisen ja mahdollisimman hyvän ja pitkän elämän. Haluan tehdä kaikkeni, että niillä olisi hyvä olla. En halua leikellä Kerttulia aina vain kuntoon niin kauan kun vaivat ovat kivuttomia ja niille voi tehdä jotain muuta. Mielestäni Kerttuli on nyt viimeisen vuoden aikana taistellut ihan tarpeeksi leikkauksesta ja operaatiosta toiseen, nyt on aika jumpata ja nauttia elämästä täysin rinnoin! Pitäkää peukut pystyssä, että polvesta tulee lihashuollolla niin vahva ettei se vaadi enää leikkausta! Näinkin voi kuulemma käydä. 

Me lähdetään taas lippu korkealla eteenpäin!

Ihanaa viikonloppua!

7 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kuulla!! <3 Kyllä kaikki kääntyy yleensä aina parhain päin :)

    VastaaPoista
  2. Onpa ihana kuulla, että löysitte apua fyssarilta! Se alaselkäkin pysyy varmasti kunnossa kun muistaa venytellä sitä. Ja mitä vahvemmat lihakset on, sitä paremmassa kunnossa niveletkin tietenkin on, sehän on aika selvä :)

    Mun vanhemmilla on 13- vuotias cairnterrieri, jolla on polvessa luksaatio. Välillä se valittaa kun tassuun sattuu, ja tätä nykyä se jo syö kipulääkettä säännöllisesti pienellä annoksella, mutta leikattu sitä ei onneksi ole tarvinnut. (Sitä paitsi välillä se valittaa tassua ihan siksikin, että henkilökunta ottais syliin ja kantais, kun tympii kävellä :D )
    Tsemppiä kuntoutukseen Kerttulille, jolla on ehkä maailman hurmaavin nimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha mikä tapa tuo huvikseen valittaminen :DD Koirat on niin ovelia välillä!

      Kiitos kovasti tsempeistä :)

      Poista