tiistai 26. toukokuuta 2015

Miksi hiljaisuus huutaa

Hei te ihanat!
 
Halusin tulla avautumaan blogissa vallinneesta hiljaisuudesta. Olen huomannut, että kun elämä nappaa otteeseensa, on minun vaikea keskittyä vapaaehtoisiin harrastuksiin, kuten esimerkiksi bloggailuun. Tämä on mulle se ihana paikka, mikä ei vaadi, ei pakota tai velvoita. Sellaisena sen haluan jatkossakin pitää. Useasti kuitenkin huomaan, että mitä pidempään kasaan pelkkiä kuvia kameralle enkä julkaise niitä ajallaan, alkaa ahdistus kasvaa ja tuntua samalta kuin kasautuneet koulutehtävät. Ratkaisu ongelmaan on siirtää niitä vielä lisää tuonnemmas. Ei niin hyvä ratkaisu pitemmällä juoksulla! 
 
 
Olen taas tilanteessa, missä julkaistavaa materiaalia olisi vaikka millä mitalla, mutta minä neiti se vain loikoilen sohvalla jalat ojossa tekemättä yhtään mitään, niin paitsi Netflix-sarjoja, syön purkista. Voisin siivota, mut kenen takia? Tuomaskin on ollut jo pitempään pois kotoa töiden takia, eli periaatteessa mulla olisi rutkasti aikaa vain rustailla teille. Silti täällä kitisee pelkkä hiljaisuus, joka oli jo niin piinaavaa että minun yksi ystävä mainitsi asiasta. Kiitos Minnan, täsä mä ny olen ja sepostan.
 
 
Sillä mitä tarkoitan kun sanon elämän napanneen mukaansa, puhun lähinnä edelleen halleluja pääsykokeista! Pääsin nimittäin soveltuvuuskokeisiin, ja siitä jos jostain olen enemmän kuin onnellinen. Sen eteen tein ihan hirmuisesti töitä, eikä siis ollut turhaa uhrata suurinta osaa vapaa-ajasta lukemiseen. Viime ajat minut on voinut bongata puhumasta itsekseni työmatkoilla siitä, millainen minä olisin opettajana ja miksi se olisi minun juttu. Olen kuitenkin päättänyt mennä iloisella asenteella ja omana itsenäni sinne.
 
 
Noin muuten olen viettänyt aikaa ystävien ja perheen seurassa, käynyt tänään jopa pitkästä aikaa liikuttamassa niin itseäni kuin koko ajan vankistuvaa Marthaa sekä nautiskellut siitä vapauden tunteesta minkä VAKAVA-materiaali jätti jälkeensä.
 
 
Niin ja ei, täällä ei onneksi ole enää lunta! 
 

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Rento leffailta

En ollut nähnyt Nelliä aikoihin, koska olin sulkenut harmillisesti sosiaaliset kanssakäymiset minimiin ennen pääsykoetta. Olen tiistain jälkeen tuhonnut aktiivisesti aivosolujani katsomalla leffoja, joten lauantai-iltainen leffailta kera ystävän ja herkkujen sopi mainiosti tähän leffaputkeen.



Leffaksi valikoitui kyseinen hömppä, joka osoittautui kuitenkin aika-ajoin dramaattiseksi hömpäksi. Ihan katsottava kuitenkin!



Kiitos Nelli rennosta illasta! Oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa!

Lopuksi vielä hymyilyttävää äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle rakkaalle äidilleni! Olet aidosti ja rehellisesti sanottuna paras äiti mitä maa päällään kantaa, paras äiti juuri meille! 

lauantai 9. toukokuuta 2015

Rovaniemeläisten bloggaajien päivä yhdessä!

Huhhei ja hellumareijaa mikä TUNNE! Mikä tunne naputtaa tätä tekstiä, ja mikä tunne olla oikeasti takaisin blogin parissa! En voisi olla onnellisempi. 

Aika pysähtyi täällä blogissa yli kuukausi sitten kun aloin pämppäämään oikein kunnolla pääsykokeisiin. Mutta arvatkaa mitä?! Ne on nyt toivottavasti vasta toistaiseksi ohi, ja nämä kaksi viikkoa kun odotan tuloksia pääsenkö kakkosvaiheeseen, yritän aktiivisesti unohtaa että olisi olemassakaan mitään pääsykokeita. Vaikeaa se on kun jokapäiväisessä elämässä viime tiistaina ollut VAKAVA-koe jymähtää kesken farkkujen viikkailujen töissä tai kesken vessan siivouksen kotona tajuntaan ja kouraisee niin syvältä vatsanpohjasta, etten ole koskaan ollut näin hurjassa vuoristoradassakaan.

Minulla on hautonut kuitenkin jo pidempään luonnoksissa postaus, mistä olen odottanut sitä oikeaa hetkeä tulla kertomaan. Se hetki olkoon tässä ja nyt! Meillä oli nimittäin Rovaniemeläisten bloggaajien kesken tapaaminen jo useampi päivä (köhköh viikko) sitten.





Tavattiin tyttöjen kanssa Sampokeskuksessa, missä pyörähdettiin porukalla Vero Modassa ja Vilassa. Esille oli tullut jo tämän kevään ja kesän ihania uutuuksia! Oli pitsiä, farkkua, inkkaria, väriä ja kauniita mekkoja. Oma päivän asuvalinta alkoi naurattaa, kun itselläni oli juurikin pitsiä ja farkkua päällä. En koe olevani mikään muodin seuraaja, mutta niin sitä saattaa ihan implisiittisestikin kulkea edes jossain määrin muodin mukana. Näettekö, en ole selvinnyt vielä pääsykoemateriaalistani eteenpäin...

Parasta ensi kesänä on ehdottomasti se, että me saadaan olla mitä halutaan, ja jonain toisena päivänä taas jotain ihan muuta! Voit olla hempeä pitsiprinsessa, raisu farkkumimmi, kukkaistyttö tai vaikka inkkari! Kaupat nimittäin tarjoaa parasta antiaan näiden teemojen alle. Minut nähdään ainakin pitsiprinsessana ja kukkaistyttönä ensi kesänä, yllätys yllätys!


Shoppailujen jälkeen suuntasimme herkuttelemaan Cafe & Bar 21:seen. Olen ennenkin hehkuttanut kyseisen paikan vohveleita, ja olenko maininnut myös paikan tunnelmasta? Yksi ehdoton lempipaikka Rovaniemellä! 



Juttua riitti bloggaajien kesken ja kamerat räpsyi. Niin sosiaalinen harrastus kuin bloggaaminen onkin, on ne hetket kun jokainen räpsii kuvia melko epäsosiaalisia. Ruokakin jäähtyy, tosin tässä tapauksessa ei haitannut. Otin oman perinteiseni sijaan lohivohvelin, ja saatanpa ottaa toisenkin kerran! Nam!


Meidän bloggaajien yhteinen tapahtuma ei suinkaan päättynyt päivätapahtumaan. Illalla suuntasimme täysi-ikäisten voimin Sfääriin nauttimaan muotinäytöksen antimista sekä Hunkseista ja Sfäärin mukavasta tunnelmasta. Hunksit jäi kyllä vähemmälle katsomiselle, koska väsy alkoi painaa edellispäivän Kasmirin keikan jäljiltä. Hunksit ja vatsalihakset tuli nähtyä viidessä minuutissa, ja siitä mäkin autokaistan kautta kotiin! Mummo mikä mummo, ei se sukkapuikoistaan pääse!

Vero Modan rakkaustakki!

KIITOS KIITOS KIITOS TYTÖT! Kiitos ihana Elisa, joka antoi tämän tilaisuuden järjestää jotain yhteistä kivaa meille Rovaniemeläisille bloggaajille. Oli niin ihana tutustua teihin kaikkiin, en malta odottaa ensi kertaa!