Tänään tuli täyteen 25. raskausviikko, ja raskaus on ollut kuluneella viikolla suhteellisen vähän mielessä. Kaikki ajatukset on keskitetty tulevaan jouluun ja sitä kautta ruokaan ja muutamiin lahjoihin. Heikotuksilta ja pyörrytyksiltä on tällä viikolla vältytty, ja rautalisä on tullut mukaan kuvioihin. Rakas ystäväni yökötys on tullut taas kylään, enkä ole kovin vakuuttunut, että se olisi enää lähtemässä minnekään ennen kuin vauva syntyy. En ole kuitenkaan antanut sillekään liikaa ajatuksia, vaan yökkinyt menemään silloin kun oikein pahalta tuntuu. En olisi ikinä uskonut, että yökkimisestä tulisi minulle näin normaali juttu. Eihän se missään nimessä kivaa ole, mutta kun on kokenut alun pahoinvoinnin, niin mikään ei oikeasti enää tunnu hätkäyttävän. Sekin toki auttaa asiaan, kun tiedän mistä yökkiminen johtuu, ja olen tästä siunatusta tilasta vain niin onnellinen että voin kuitata moiset huolettomasti. Loppuu kun loppuu! Viimeistään huhtikuussa.
Vauva on vetänyt sellaista zumbaa vatsassa heti kun laitan makuulle, etten tiedä tanssiiko hän sambaa vai jivea. Melkoinen touhuaja siellä taitaa kuitenkin asustaa. Koko maha tärisee ja pomppii kun on kovimmat meiningit päällä. Hauskaa on myös se, että kun vauva alkaa liikkua ja painan sormella vatsaa, niin sieltä vastataan tujulla potkulla takaisin. Säikähdän sitä edelleen joka kerta. Joskus potkut on ollut myös töissä ollessa niin voimakkaita, että säpsähdän säikähdyksestä. Minulla on selvästi vielä totuteltavaa, että sisälläni kasvaa omat liikkeet omaava yksilö.
Joulun lisäksi meillä on täällä suuren juhlan tuntua, kun rakas Kerttulimme täytti tänään neljä hienoa vuotta! Tuo pieni oman elämänsä supersankari on onnistunut valloittamaan meidän sydämet, mutta myös niin monen muun. Syntymäpäiviä juhlistettiin herkkulautasella kera syntymäpäivälaulun. Neuvolassa kysyttiin aikaisemmin, että aiotaanko luopua meidän kahdesta koirasta ja kissasta kun vauva syntyy. Tai edes yhdestä niistä. Ihan hullu kysymys! Lemmikit on meille niin rakkaita perheenjäseniä, että sivuutan kysymyksen täysin. Meidän perhe ei olisi kokonainen ilman Marthaa, Kerttulia ja Iinestä! Toivotaan, että kaikki menee hyvin sittenkin kun vauva syntyy, vaikka tiedetään jo valmiiksi, ettei Martha tule arvostamaan aluksi uutta tulokasta. Kaikkien on vain sopeuduttava uuteen tilanteeseen ja perheenjäseneen.
Nyt kömmin Tuomaksen viereen tiukasti nukkumaan, koska vietetään vielä tämä joulu eri paikkakunnilla. Tulevat joulut rakennetaan sitten pienen perheen kesken joulumuistoja. Aika ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti