torstai 9. maaliskuuta 2017

36. raskausviikko ja masukuvat


Tättärärää! Täällä ollaan! 37. raskausviikko starttasi tänään, ja nyt tuntuu hassulta, etten jossain kohtaa uskonut edes pääseväni tänne saakka. Pelko ennenaikaisesta synnytyksestä saattoi olla vain minun oma keksintö, mutta supistelut, kivut ja yleinen vointi oli jossain kohtaa niin heikko, että pakostakin sai olla pieni pelko persuuksissa. Uskomatonta kyllä, minusta tuntuu, että olen voinut loppuraskautta kohti paremmin kuin alussa ja keskivaiheilla. Minulla oli tällä viikolla neuvola ja toistaiseksi viimeinen neuvolalääkäri, ellei jotain nyt ilmene ennen syntymää. Hemoglobiinikin oli noussut nyt samoihin arvoihin kuin ihan alkuraskaudessa, eli voisi sanoa jopa ennen raskautta. Välillä se ehti jo pudota 113, jolloin jouduin syömään rautalisää, mutta nyt se on ihan itsestään ilman minkäänlaisia rautalisiä noussut 128. 


Touksu on viihtynyt ilmeisesti lähes koko ajan pää alaspäin, mikä on tietenki tosi hyvä juttu. Toistaiseksi pää ei ole kuitenkaan vielä kiinnittynyt, ja näyttäisi nyt vahvasti siltä, että ei ole hetkeen edes syntymässä. Sellainen olo minulla itselläkin on ollut, kuten viime viikolla mainitsin. Aion alkaa ensi viikon jälkeen käymään pidemmillä lenkeillä vihdoin ja viimein, ja muutenkin touhuamaan normaaliin tapaan supisteluista huolimatta. Kun 37. raskausviikko tulee täyteen, on Touksu jo täysiaikainen, jolloin en enää aio varjella paikkoja mahdolliselta synnytykseltä. Mielessä on jo käynytkin, että kohta ollaan yhdessä koossa vielä lasketun ajan ylikin. Minun puolesta hän saisi kuitenkin tulla viimeistään laskettuna päivänä ulos, koska kevyesti hirvittäisi, jos synnytys pitäisi käynnistää. 



Vatsa alkaa tosiaan olemaan jo melkoisen kokoinen, mutta sehän ei ole mikään yllätys. Niin sen kuuluukin olla! Tuomaksen mielestä näytän siltä, kuin minuun olisi liimattu jonkun muun tissit ja vatsa, koska molemmat on epäsuhtaisen isokokoiset tällä hetkellä. Tuomas myös naureskelee mulle kotona, kun käpyttelen edelleen samoissa pyjamissa ja neuleissa kuin ennen raskautta. Neuleet loppuu ennen napaa ja yömekoissa ei pituus riitä. En näe kuitenkaan järkeväksi hankkia enää sopivia kotivaatteita, koska toivon mukaan pian näytän taas ihan järkevältä omissa vaatteissani. Tarkoituksena on kuitenkin raskauden jälkeen piristää vähän itseä uusilla kevätvaatteilla, sillä en ole ostanut koko raskauden aikana kuin muutaman hassun vaatteen, mitä olen sitten ahkerasti pessyt käyttöön. 


Itse huvitun eniten näistä kuvista, missä istun! Näytän omaankin silmään niin valtavalta itsekseni, etten ole tottunut. En ole kuitenkaan edelleenkään kokenut mitään kriisiä omasta kehostani, vaan olen vain tyytyväinen siitä, että Touksu viihtyy yksiössään. Koen myös lohdulliseksi, että vartalo on tehty muuttumaan kulloisenkin elämäntilanteen myötä, ja jossain kohtaa voin vain kuvitella sen ihanan keveyden tunteen, kun olen saanut raskauskilot karistettua. Sillä ei ole kuitenkaan mikään kiire, vaan kaikki aikanaan omaa kehoa kuunnellen. 

Me lähdetään nyt viettämään iltaa minun iskän luokse, missä veljeni ja hänen tyttökaveri on käymässä. Kivaa viikkoa ja viikonloppua kaikille! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti