tag:blogger.com,1999:blog-1061756038264154242024-03-05T11:27:34.160+02:00ELOAAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.comBlogger184125tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-6932951796889528922018-02-01T10:00:00.000+02:002018-02-01T12:19:19.934+02:00Oivan syntymä<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCvJV7oMgzwRdNriRFJBQeWfQgbst3eIWcFKqSM1knt_PWr6vfyZepHj3GGACguiK14kYDgelSUtBKT5Y0WGWy9AhurHW0YwMfFcdhru7guQX4tRAvMOG6OZRQf7daGOXroPRciFbYZkU/s1600/viimeinenmasukuva.jpg" /></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Oiva on ollut tällä hetkellä vatsan ulkopuolella yhtä kauan kuin silloin vatsassa. Se hetki, kun Oiva siirtyi kohdusta tänne maailmaan, on ehdottomasti yksi suurimmista, ellei suurin tapahtuma minun elämässä. </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mietin välillä paljonkin Oivan syntymää edeltäviä tapahtumia ja itse synnytystä. Päällimmäisenä mielessä on se kutkuttava ja kauhunsekainen jännitys. Mietin sitä hetkeä, kun synnytys oli ollut jo useamman tunnin käynnissä, ja kun yritin saada puhtia supistuksiin käyttämällä tyttöjä ulkona. Muistan, kun käveltiin autosta synnärille ja pysähdyin välillä hengittelemään supistuksia. Mietin, että mitä jos synnytys ei ole edes käynnissä, ja mitä jos minut lähetetään nauraen takaisin kotiin. Mitä jos vain pissailen housuun säännöllisesti. Tämä kuvastaa hyvin sitä epävarmuutta, mitä synnytyksen aikana ja jo ennen sitä koki ajoittain. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mietin kyllä tovin kirjoitanko synnytyskertomusta blogiin, mutta niin monet erilaiset synnytyskertomukset muiden kirjoittamana valmisti minua tulevaan koitokseen, joten haluan piirtää myös oman viivani tälle synnytyskertomusten kartalle. Vertaistuki on sitä parasta tukea! Niin ja onhan tämä itsellekin kiva kirjoittaa muistiin. Jos siis klikkasit itsesi tähän postaukseen, ole valmistautunut epämukaviinkin yksityiskohtiin. En ole vastuussa tämän postauksen lukemisesta, ainoastaan sen kirjoittamisesta. Kertomukseni ja kokemukseni ei myöskään ole kaikilta osilta ehkä armollisimmat, mutta mikäpä synnytys olisi silkkaa tanssia. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH6WmVQQy1c_1FoHfvas1e8dTUC0nJHXJ_D0nRkXl7in2Ndj7W2j8vAM1fdKyZPM8u28tc3aNWUOqcJHmRhXOFidXylF7fMiCEp9XkwpHdn1fB3RrsBUNoCzpNwHAwHBPsBHXL377jpTU/s1600/synna%25CC%2588rikukat.jpg" /></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">14.4.2017</span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vaapuin aamusta neuvolaan. Terveydenhoitaja ei olettanut minun enää tulevan, sillä olihan raskaus edennyt jo reippaasti yli lasketun ajan. Kaikki oli kunnossa, enkä saanut enää uutta aikaa, koska joka tapauksessa synnäri ottaisi minut hellään huomaansa viimeistään 16.4. jolloin oli aika yliaikaiskontrolliin. Muistan, että neuvolaan käveleminen ei tuottanut sen enempää tuskaa kuin ennenkään. Niin siis sen jälkeen, kun se ei ollut enää tuottanut tuskaa, kuten keskiraskaudessa. Olin jo aikalailla menettänyt toivon siitä, että synnytys käynnistyisi itsestään. Muistan kuitenkin, kun iloitsin pienentynyttä sf-mittaa, joka viittasi siihen, että vauva oli laskeutunut vielä entisestään alemmas lantioon. Soitin tästä innoissaan Tuomakselle ja omalle äidille, kun lähdin neuvolasta. </span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Illalla olimme viettämässä iltaa nykyisessä mummolassa. Oiva pyöri vatsassa hirveää kyytiä. Olin kuullut kuinka vauvat rauhoittuu ennen synnytystä. Minusta tuntui, että vauhti oli käynyt vatsassa todella hurjaksi. Ei ainakaan meinaa syntyä itsekseen, muistan ajatelleeni. Vauvan hurjat liikkeet aiheutti minulle epämukavaa oloa ja kivuttomia supistuksia. Äitini tuumaili, että kohta tulee lähtö, kun nojailin heidän lipastoon epämukavimman ja pisimmän supistuksen aikana, minkä olin raskauden aikana kokenut. Sekään ei luonut minuun uskoa, koska olin jo niin valmistautunut, että Oiva ei synny itsestään. Lähdimme kotiin ja haimme mäkkäriä syötäväksi. Valvoimme myöhään, kuten oli tavaksi tullut. Jossain kohtaa, kun katselimme telkkaria, alkoi Oivalla taas armoton jumppa vatsassa. Koitin makoilla, mutta kuin rauhoitellakseni vauvaa jouduin lähtemään liikkeelle. Oiva ei ollut koskaan pyörinyt vatsassa niin hurjasti. Olo oli kohtuullisen epämukava ja vatsa kivikova. Pyörin meidän asuntoa ympäri ja voihkin. Tuomas mietti jo, että pitääkö soittaa synnärille. Sillä aikaa kun Tuomas oli tehnyt itselleen iltapesut, olin mennyt päättäväisesti istuskelemaan sängyn reunalle ja tokaisin, että ei me mihinkään synnärille soiteta, saati lähdetä. Mennään nukkumaan! </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="501" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcHBT88cTcBdpRSMt_PHEldatVpAB7ZCt6fI9rcATAtpedEEBaP3HCRZmdg6QTbWSy1IVd4dmlk-i5DwWxIOzvWviPVjdujpSf0Kod-ejgZ6_yqbbj_5cdf_eBnKMXm5B3Tv91hz2lKM8/s1600/oivasynna%25CC%2588ri.jpg" /></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">15.4. & 16.4.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Heräsin aamulla kymmeneltä ihan hyvin nukutun yön jälkeen. En ollut tuntenut kipua tai supisteluja, mutta olo oli ollut aina kevyesti yön aikana herätessä kummallinen. Juuri sellainen kuin jokaisen ison tapahtuman edessä. No kappas! Lähdin totuttuun tapaan vessaan heti herättyä ja kun istahdin pöntölle, kuohahti pönttöön samantien "jotain". Varmuudella tiesin, että en ehtinyt niin nopeaa pissata, vaikka rakko olikin kovilla viimeisinä hetkinä raskaana. Otin puhelimen edelleen istuen pöntöllä ja kuin yllättyneenä itkua tihrustaen soitin äitille, että nyt taisi lirahtaa lapsivettä pönttöön. Vaikka olin odottanut sitä hetkeä pitkään, tuli se jollain oudolla tavalla puskista. Iski paniikki! Tässäkö se hetki nyt on mitä ollaan odotettu? Se on menoa nyt! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Menin herättämään Tuomaksen kertoakseni itkun sekaisesti, että nyt ne meni. Lapsivedet! Kai? Olin kuvitellut lapsivesien menon niin, että kun nousen joku kerta sängystä, ne posahtaa lattialle kuin elokuvissa. Olinkin viimeisen kuukauden noussut sängystä jännityksellä. Älkää kysykö, mistä olin saanut sellaisen fiksaation päähäni. Tuomaksen herättelyn jälkeen soitin synnärille. Sieltä vastasi ystävällinen ääni, joka varmasti kuuli minun värisevästä äänestä jännityksen. Hän tuumasi rauhallisesti, että eikös hänen olisikin jo aika syntyä. Yhdessä oltiin siitä samaa mieltä. Sovittiin, että odottelen rauhassa kotona ja menen viimeistään klo 19-20 välillä synnärille. Tässä vaiheessa tunsin kuukautiskipumaista tunnetta. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Pari tuntia eteenpäin alkoi oikeat synnytyssupistukset. Olin kuullut, että kun ne alkaa niin sen kyllä tietää. Kyllä sen tiesikin. Otin käyttöön vuokratun TENS-laitteen, mistä olikin suuri apu pitkälle synnytyksessä. Latasin puhelimeen supistussovelluksen, jota Tuomas piti ajantasalla. Näin mittailtiin, kuinka tiheästi supistuksia tuli, sekä kuinka pitkiä ne oli. Siinä me sitten koko päivä syötiin ja supisteltiin. Tai minä supistelin ja söin, Tuomas söi ilman supistuksia heh. Jossain kohtaa päivää olin jo itku silmässä, että nyt lähdetään! Lopulta kuitenkin kokosin vielä itseni ja olimme synnärillä noin 19.30. Koko päivä oli supistellut välillä enemmän, välillä vähemmän. Synnärille päästyä kätilö otti meidät vastaan. Kerroin, kuinka minulla <i>ehkä</i> on lirahdellut lapsivettä ja <i>ehkä</i> synnytys käynnissä. Petasin tällä tavalla sitä mahdollisuutta, että oltaisiin yhteistuumin voitu huikata, että niin niin pissaahan se. Ihmettelin, kuinka kätilö tuli heti minun mukana vessaan tutkimaan, olisiko mahdollista havaita tätä lapsivettä. Siinä vaiheessa tuli jo selväksi, että synnärillä jos jossain ei todellakaan auta kainostella. Tarkoituksena oli testata jollain testillä, oliko kyseessä lapsivettä aina siihen saakka, kun nousin tutkittavaksi sänkyyn. Sängylle ryöpsähti kunnon aalto lapsivettä. Ei kuulemma tarvinnut testailla. Olin 1,5 senttiä auki ja synnytys oli hyvin käynnissä. Päästiin suoraan synnytyssaliin, koska olin ainoa synnyttäjä sinä yönä. Tuomas sai jäädä minun tueksi heti kun oli käynyt hakemassa evästä kotoa. Yöstä oli tulossa pitkä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Asetuimme synnytyssaliin. Sain säännöllisiä, koko ajan kipeämpiä supistuksia. Meitä hoitava kätilö kävi välillä kysymässä, haluanko jotain muuta kivunlievitystä TENS-laitteen lisäksi/tilalle. Hyvin pitkään vastasin kieltävästi. TENS tuntui riittävän hyvin. Olo oli jännittynyt, mutta sain pidettyä itseni suhteellisen hyvin kasassa. Välillä tihrustin lähinnä jännitystä, koska tiesin, että kovin puristus oli vielä edessä. Kysyin tosi varovaisesti jossain kohtaa kätilöltä, monelta hän veikkaa vauvan syntyvän. Arveli, ettei mitenkään ehdi hänen työvuorolla, joka loppuisi aamulla klo 7. Hän veikkasi vauvan syntyvän 10-12 aikaan aamulla, mutta huomasi lisätä loppuun, "ellei hän yllätä" nähdessään minun kauhistuneen ilmeen. Kestin hyvin avaavia supistuksia, ja edelleen olen sitä mieltä, että ne oli hyvinkin kestettävissä pelkän TENSin avulla. Olin kuitenkin päättänyt ottaa epiduraalin, ja halusin sen vähän sen jälkeen, kun supistukset alkoi naurattaa. En olisi koskaan uskonut, että reagoin kipuun sillä tavalla. Jollain sairaalla tavalla nautin ottaa supistuksia vastaan. Vihdoin tapahtui jotain! Ihmeteltiin Tuomaksen kanssa käyriltä supistusten lukemia. Ronskin sisätutkimuksen ja sen jälkeisten tiheiden supistusten jälkeen sain epiduraalin, mikä oli kokemuksena hyvin siedettävissä. Kätilö tokaisi pyöritellessään kalvoja, että no jos kuitenkin hänen työvuorolla! Ihmettelin kuinka mutkattomasti synnytys eteni. Olin tehnyt itselleni synnytyssoittolistan, mikä laitettiin soimaan hiljaa taustalle. Tuomas meni nukkumaan säkkituoliin, ja minä jäin rentoutumaan sänkyyn. Ei mennyt kauaa, kun hälytin kätilön huoneeseen. Tunsin jäätävää painetta pyllyssä. kätilö tutki ja totesi, että vauvan pää painaa minua häntäluuhun. Sain toisen lääkeannoksen epiduraalia (miten ikinä se tuodaankaan esille), mutta en saanut liioin helpotusta. Pian sain pudendaalipuudutuksen, mutta sekään ei auttanut paineen tunteeseen. Tuomas ehti nukkua noin tunnin, kun kätilö kertoi minun olevan täydet 10 senttiä auki. Oli aika alkaa ponnistaa. Aukesin siis vähän päälle viisi senttiä tunnissa. Otin juuri oikeaan aikaan epiduraalin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ponnistin eri asennoissa ja tunsin puudutuksista huolimatta kovaa kipua ja painetta. Kätilö alkoi ihmetellä, mistä se johtuu. Hän pyysi lääkärin ultraamaan, onko vauva syntymässä kasvot ylöspäin. Olin kuullut, että tämä voi olla todella kivuliasta. En vieläkään unohda sitä, kun hentorakenteinen, päättäväisen oloinen lääkäri kärräsi sisään ultrauslaitteen kuin minäkin tavallisena päivänä tuotaisiin ravintolavaunuun myyntikärry. Samaan aikaan minä revin sairaalan sukkia muodottomiksi, jotka olin onnekseni vaihtanut ennen ponnistamista jalkaan. Siihen saakka olin halunnut olla omilla sukillani. Muistan oloni olleen todella epätoivoinen. Tunsin olevani puun ja kuoren välissä. Mitä tahansa tein, ei tuska helpottanut. Ponnistin pää vähintäänkin sateenkaarenvärisenä, mutta mitään ei tapahtunut. Olin päättänyt, etten huuda "mie en pysty tähän", joten huusin vuoronperään "mie pystyn tähän" ja "mie kuolen". Onneksi niin varhain aamulla, pääsiäispyhänä ei ollut mitään perheeksi-ryhmän synnytysosastoon tutustujia. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Seuraavana hasardiosuus, pysäytä lukeminen tähän jos et kestä likaisia yksityiskohtia!</i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tovin ponnistellen, välillä kätilön SEKÄ lääkärin molemmat kädet minun sisällä aloin olla melko epätoivoinen. He kuulemma vähän auttoi minua. Niin AU(!)liisti minua ei olekaan koskaan autettu. Aloin ymmärtää, kuinka ihmeellinen ja venyvä naisen keho todellakin on. Kuulin ensimmäistä kertaa puhuttavan imukupista, koska Oivan pää oli syntymässä vinosti. Tästä syystä Oivan pää ei muotoutunut siihen oikeaan muotoon syntymän kannalta, joten se täytyi tehdä imukupilla. Tämän paremmin en sitä osaa näin maalaisena selittää. Jossain kohtaa huone oli täyttynyt henkilökunnasta. Minulle tuotiin shotti jotain epämääräisen näköistä ja käskettiin kulauttamaan kurkusta alas. En tiedä mistä löysin virtaa vielä kyseenalaistaa, mitä minulle oltiin antamassa. Muistan edelleen sen kätilön ilmeen, joka piteli tätä shottia käsissään. Se oli se "ootko nainen tosissas" -ilme. Lääkäri huikkasi, että jos ei saada imukupilla tulemaan, niin sitten lähdetään kiireellä sektioon. Tämä ihmetelty shotti oli siis joku vatsaa rauhoittava lääke. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että leikkaussalissa oli täysi valmius hätäsektioon. Tämä ajatus saa minut näin jälkikäteen vähän liikuttumaan, koska tilanne olisi voinut päättyä niinkin. Onneksi en sillä hetkellä ehtinyt kuin päättämään, että tämähän tulee alakautta jos se on vain yhtään minusta kiinni. Muistan myös, kuinka kaiken sen tuskailun keskellä lääkäri ihmetteli, kuinka hyvät supistukset minulla on luonnollisesti, ja kuinka ei ole ainakaan minun ponnistelusta kiinni, ettei vauva synny. Jes!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Imukuppi asetettiin, ja sitten rytisi ja lujaa! Jossain kohtaa kuulin "leikkaa", ja todellakin tiesin ettei siellä ainakaan mitkään askartelutalkoot ollut käynnissä. Olin ennen synnytystä valmistellut Tuomasta episiotomiaan henkisesti, mutta unohtanut kertoa, että se tehdään saksilla. Minulle oli siis itsestäänselvyys, että se tehdään saksilla, kun taas Tuomas ajatteli nätisti tehtyä viiltoa pienellä veitsellä. Se oli kuulemma sivustaseuraajalle pieni järkytys, sekä se, että tämä sirorakenteinen lääkäri veti koko voimalla ottaen jalalla tukea sängystä vauvaa ulos minusta. Itsehän keskityin vain silmät kiinni ponnistamaan. Muistan kun kerrottiin pään syntyneen, jonka jälkeen muistan vilkaisseeni, miten kätilö yritti saada vartalon ulos siinä epäonnistuen. Toinen kätilö sai vauvan käännettyä niin, että hän syntyi. Sen verran oli kuitenkin ahtaalla, että Oivan toinen solisluu murtui. En osannut itkeä. Muistan nähneeni Oivan ensimmäisen kerran itkevänä ja isona vauvana metallikärryn päällä. Jokainen salissa ollut ihmetteli juuri syntynyttä hyvän kokoista vauvaa. Kokoa oli siis 4180 g ja pituutta 53 cm. Oiva syntyi 16 minuuttia ennen meitä hoitaneen kätilön työvuoron loppua. Pääsi siis yllättämään, onneksi! Minun aivot ei pysynyt mukana. Kysyin vasta pari viikkoa Oivan syntymän jälkeen yhtäkkiä ennen nukkumaanmenoa, että leikkasiko Tuomas napanuoran. Kuulemma leikkasi. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivnn6E_IM4Lg6ERWQyUMeGNqfKH0gUTTf4xwZXRKScdXHX30ZjHj7rXdWpPnxBsM2cyD92HK4Vh-Wk1g3aIzCWHSUdMIrPOFk7W-_TZ5tonoAZSGxVq4gxagRGZll1l4DhwS8sIldL-Ng/s1600/oivasynna%25CC%2588risukat.jpg" /></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Yllättävää kyllä, synnytys oli minulle henkilökohtaisesti upea kokemus. Jos päälle kahdenkymmenen tunnin synnytyksestä noin tunti on hirveää, on se aika pieni osa. Pahinta koko prosessissa oli synnytyksen jälkeen kahden tunnin tikkaaminen, minkä aikana menetin turhan paljon verta. Tämä vaikeutti synnytyksestä toipumista pitkän aikaa. Synnytyksestä toipuminen oli kaiken kaikkiaan raskasta ja kivuliasta, eikä itse synnytys ollut pahakaan verrattuna siitä toipumiseen. En istunut kahteen viikkoon, ja senkin jälkeen vaikeasti. En kuitenkaan missään vaiheessa ole sanonut tai kokenut, etten halua kokea synnytystä uudestaan. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tunne, jota en tule koskaan unohtamaan on se, kun vastasyntynyt Oiva nostettiin minun rinnan päälle. Se, miltä vastasyntynyt vauva tuntuu on jotain uskomatonta. Niin lämmin ja kostea. Iho vasten ihoa. Sitä en unohda ikinä, vaikka joskus unohtaisin kaiken. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">En myöskään ikinä unohda, kuinka tämän urakan jälkeen pidin Oivaa sylissä. Hänellä oli myssy päässä, enkä pystynyt tarpeeksi sisäistämään, että siinä hän nyt oli. Niin valmiina, että osasi heti aivastaa. Muistan kuinka yllätyin sitäkin. Silitin pientä nenänpäätä ja lauloin onnenkyynel silmässä musiikin tahtiin </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>älä pelkää,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>älä pelkää,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Sinä et pääse putoamaan,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Rakastettu on oikea nimesi, ja tulee nimenäsi olemaan.</i> </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKEVJL7e-TMPY_lhMrbgyuyh_LCFiIIDtNUHW_XjO3mofM1DLwsHMTSaEB6GjUPwt_v3NRAQHKMhA1wKLw9agAMvujNWXixfzXuZRJRm7MEkYrMG78LP60xf9Kt_-pzEuvr33HdGdQUk4/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="60" data-original-width="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKEVJL7e-TMPY_lhMrbgyuyh_LCFiIIDtNUHW_XjO3mofM1DLwsHMTSaEB6GjUPwt_v3NRAQHKMhA1wKLw9agAMvujNWXixfzXuZRJRm7MEkYrMG78LP60xf9Kt_-pzEuvr33HdGdQUk4/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-27019063475556541702018-01-24T12:30:00.000+02:002018-01-24T12:30:58.380+02:00Mitä meille kuuluu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiScRu2lMugV6GuKlQwnHTiQM-ugFgmgWdncXDYfT1uBrbBtw1ZzgBs5-9iYRl6RyePyrqgVza0vD-lrA55V8hXhfb6zUVzPnzr-Ss79HXBjPTThLJ_RqYrTDWQI-l4YwagrDnMvqwU1u0/s1600/oivajaa%25CC%2588itii.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiScRu2lMugV6GuKlQwnHTiQM-ugFgmgWdncXDYfT1uBrbBtw1ZzgBs5-9iYRl6RyePyrqgVza0vD-lrA55V8hXhfb6zUVzPnzr-Ss79HXBjPTThLJ_RqYrTDWQI-l4YwagrDnMvqwU1u0/s1600/oivajaa%25CC%2588itii.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Hei!</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Härre miten pitkä aika on siitä, kun viimeksi avasin tämän sivun. Kurkkasin monen kuukauden jälkeen blogia, ja olin saanut kyselyä, että mitä meille kuuluu. No minäpä kerron! Meille kuuluu hyvää, jos ei oteta huomioon flunssaa, joka on vienyt minulta mehut muutamana viimeisenä päivänä. Äitiysloma oli ja meni! Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja teen samalla opintojani. Oiva, mikä on muuten meidän pojan nimi kun sekin on jäänyt tänne mainitsematta, on saavuttanut yhdeksän kuukauden iän ja on mitä mainioin vauva. Hän konttaa hurjaa vauhtia ympäri pian pieneksi käyvää kaksiotamme ja nousee seisomaan kaikkea vasten. Oiva rakastaa musiikkia ja hytkyy innoissaan lempikappaleiden tahtiin. Suurimpia kiinnostuksen kohteita on mikro, astianpesukone, pyykinpesukone, vessanpönttö, vessaharja, lattiakaivo, kaukosäätimet, puhelimet, ipad ja mitä näitä nyt on. Suurinta herkkua oli pitkään puuro, mutta kun pääsi talk-murojen makuun on ne kyllä vienyt voiton. Tällä hetkellä ruoka ei yleisesti ole suosiossa, koska Oiva tekee yhtä aikaa neljää hammasta. En tiennyt tämän olevan edes mahdollista! Se on verottanut ruokahalun ja yöunet. Silloin kun sitä ruokahalua oli, maistui Oivalle parhaiten kaikki "oikea" ruoka. Yllätykseksi kaikki makea on ehdoton nou nou. Tai no, maissi on ainakin joskus ollut suurta herkkua, mutta hedelmät ja marjat ei ole saavuttanut lainkaan suosiota. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Me eletään tällä hetkellä jonkinlaista murrosvaihetta ja niin syömiset kuin nukkumisetkin on vähän hakuteillä. Jos joku on lapsiperheessä varmaa niin se, että elämä on erilaisia vaiheita täynnä. Se mikä oli varmaa viime viikolla, ei olekaan enää tällä viikolla. Tai no, se mikä oli hyvä juttu eilen, ei ole sitä välttämättä tänään. Eipä pääse pitkästymään! Meillä oli hyvän aikaa säännöllinen päivärytmi, mutta sekin on nyt muutoksen alla. Mielenkiinnolla odotan mihin tämä kehittyy. Melko varmaa on kuitenkin kahdet päiväunet, viisi ruokailua ja no, siinä se. Hampaiden määrästäkään en mene sanomaan, koska niitä tupsahtelee suuhun kuin sieniä sateella. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Minun elämä on siis tällä hetkellä pitkälti kotona Oivan kanssa. Me käydään torstaisin vauvasirkuksessa, mutta muuten elämä pyörii kodin ja mummolan väliä sahatessa. Saattaa kuulostaa tosi simppeliltä, mutta en vaihtais tätä kyllä mihinkään. Elämä on ihan valtavan rikasta touhutessa oman lapsen kanssa, joka oppii ihan mieletöntä vauhtia kaikkea uutta. Meidän elämän tähtihetkiä on tällä hetkellä huriseva mikro ja aukeava parvekkeen ovi. Elämä Oivan kanssa on yhtä suurta seikkailua ja se on kyllä ihan parasta.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">En ole oikein miettinyt sen kummemmin tätä blogia. Sen tiedän, etten aio tehdä mitään radikaalia sen suhteen. Minulle bloggaaminen on aina ollut sellainen harrastus, jonka olen antanut elää ihan omaa elämäänsä. Kirjoitan kun siltä tuntuu, ja nyt tuntui siltä. Haluaisin kuitenkin tietää, onko siellä porukkaa, ketkä on mahdollisesti kaivannut minun juttuja? Jos on, mistä olisitte halukkaita kuulemaan? </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ3tWRnJrzdMOGHJOd6Vbzqmzx2e7xB28jf6yHP-goxZsJBjku-OulGp8AqIK3gWp6iy4CLlT2S5k9Ysht9y8_26ZIN-QTAlb08E25uIdQW7OXz82Rp0cjSxfziXBpkaOvapfdFJNnR5U/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="60" data-original-width="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ3tWRnJrzdMOGHJOd6Vbzqmzx2e7xB28jf6yHP-goxZsJBjku-OulGp8AqIK3gWp6iy4CLlT2S5k9Ysht9y8_26ZIN-QTAlb08E25uIdQW7OXz82Rp0cjSxfziXBpkaOvapfdFJNnR5U/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-26869845672943675512017-06-01T14:06:00.000+03:002017-06-01T14:06:26.660+03:00Miltä nyt tuntuu?<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDhzIemALAjKtdOhq54Ex_HBOz2fH6G9_IsOsCuOh7cROK_bElkiSoSy5rVU2ZYJ45K4MPmZNYAjf_CcCKWy-jKI_OmIQUiZ6xbwzxfcQRMOFveL-QZPk5oYss_KzS1KbXU3XJMLq0OXw/s1600/_MG_5254.jpg" /></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;">Kirjoitin seuraavan tekstin 4.5. mutta se jäi julkaisematta, koska aikaa ja energiaa meni niin paljon toipumiseen ja uuden opetteluun. Nyt halusin tulla kuitenkin tekemään paluun blogin pariin, kun virallinen kuuden viikon toipumisaika on ohi ja elämä hieman tasoittunut. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>"Pidin tarkoituksellisesti vähän "lomaa" blogista tästä sattuneesta syystä kuin synnytys ja siitä toipuminen. Olin ladannut kaikki panokset ja ajatukset pelkkään synnytykseen ja ajattelin, että kun siitä selviän niin se on sitten selvitty. Järjellä tiesin, että siitähän se kaikki vasta alkaa, mutta ihminen nyt vain on mitä on, ja ennen synnytystä koin tärkeäksi selvitä vain synnytyksestä. En ollut kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että se hetki kun vauva pusketaan ulos on vain pieni osa synnytyksestä selviämistä. Toipuminen siitä, että menetin kilon verta ja tikkejä on siellä missä niitä ei koskaan toivoisi olevan, onkin ollut ihan oma lukunsa. Toipuminen on vieläkin kesken, ja tulee varmasti olemaan vielä useamman viikon. </i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Olin ennalta tiennyt myös siitä, miten suuren hormonaalisen myrskyn nainen käy läpi synnytyksen jälkeen. Tiesin kyllä, että se voi aiheuttaa itkuisuutta ja alavireisyyttä, mutta nyt kun ne omalle kohdalle kolahti niin on niissä ollut kyllä käsittelemistä. Se on erikoista miten sitä tiedostaa, että tämä nyt kuuluu asiaan, mutta silti hakkaa päätä seinään asian tiimoilta. Kiukuttaa kun itkettää. Itkettää kun kiukuttaa. Itkettää kun väsyttää. Itkettää kun vauva on ihana. Kiukuttaa kun ei voi vielä touhuta kauheasti. Ja sitten taas itkettää. Onneksi itkut ja alavireisyydet tulee aaltoina, ja suurimman osan päivästä olen ihan ok. Tiedostan aika hanakasti nyt omaa oloani ja olen asettanut kaikki kilvet, jotta raskauden jälkeinen masennus ei pääsisi pureutumaan minuun. Se on kuitenkin ehkä asettunut myös vähän minua vastaan, koska en anna kauheasti tilaa itselle tuntea mitä nyt vain automaattisesti tunnen. Ehkä pahinta mitä voin nyt tehdä itselleni on yrittää hallita tunteita. Tänään kun tämän asian tiedostin, päätin, että antaa kaikkien tunteiden tulvia vaan. Antaa tulla! Jospa ne siitä sitten myös lopulta vähenisi ja tasaantuisi. </i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Sen lisäksi että itkettää, on mulla myös kauhea kiire jonnekin. En todellakaan tiedä minne! kauhea levottomuus nyt tottua äkkiä tähän uuteen arkeen ja saada tämä luistamaan. Kiire tervehtyä niin, että olisi voimia mennä pidemmille vaunulenkeille. Kiire kasvattaa Touksusta sen ikäinen, että hänen kanssa voisi mennä käymään vaikka ruokakaupassa. Jos nyt en äkkiä lopeta tätä hökäämistä pääni sisällä, ehtii Touksu kasvaa aikuiseksi ja sitten itketään sitä, että mihin tämä kaikki aika vain katosi. Lopu kiire lopu! </i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Viimeisimpänä olen pistänyt merkille, että kärsin samasta syndroomasta kuin joulun jälkeen. Sille pitäisi oikeasti keksiä joku nimi! Odottamattomuuden syndrooma? Rakastan joulua yli kaiken, ja aina kun se on ohi iskee minuun haikeus siitä, että nyt ei ole joulua mitä odottaa ja fiilistellä. Kannoin Touksua masussa sen yhdeksän kuukautta ja todellakin odotin. Saatiin odotella kyllä niin hartaudella sen kymmenen päivää yli lasketun ajan, ja vihdoin kun ollaan saatu Touksu syliin ja odotus on ohi, iskee odottamattomuuden syndrooma. Mitäs tässä nyt odotellaan? On vaikea luopua siitä, että odottaa niin hartaasti jotain. Siihen menee aikaa tottua. </i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Jos siis jotain tähän rakoon tarvittais niin malttia, armoa itseä kohtaan ja aikaa!"</i></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;">Onneksi olin käynyt kirjoittamassa edeltävän tekstin silloin toukokuun alussa! Vaikka tästä tulee nyt maailman pisin postaus, haluan kertoa teille miltä minusta sitten nyt tuntuu. Tänä ihanana kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Kesästä ei ole tietoakaan, mutta heräsin tähän aamuun niin täynnä aurinkoa ja iloa sisälläni, että minulle on ihan sama vaikka taivaalta sataa lunta. Muutama päivä noiden aikaisempien mietteiden jälkeen huomasin, että tuli päivä kun masentuneisuuden ja alavireisyyden tunteet ei tullutkaan. Tuli seuraava, ja sitä seuraava päivä, ja alavireisyys pysyi poissa. En voi kuin ihmetellä hormoonien vaikutusta kehoon! Noista hetkistä ja tunteista olen jo nyt kulkenut pitkän matkan tähän päivään. Olen ollut nyt viime perjantaista saakka yksin kotona Touksun kanssa, kun Tuomas on ollut Helsingissä nuorten maanmittareiden konferenssissa. Olen saanut tämän viikon aikana varmuutta sille, että pärjätään vallan mainiosti myös keskenään silloin kun Tuomaksen pitää olla muualla kuin kotona. Minusta tuntuu niin hyvältä olla pärjäävä, rakastava ja huolehtiva äiti. Minun sisällä vallitsee ihan selittämätön rauha, mikä tuntuu ihan mahdottoman hyvältä. Tuntuu, että olen löytänyt ihan uudenlaisen Iinan. Olen joskus haaveillut olevani tietynlainen, ja tällä hetkellä oma unelmani itsestä tuntuu olevan lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Olen rauhallinen, mutta tehokas. Saan paljon asioita aikaan, ja siitä hyvänä esimerkkinä meidän pyykkikori ei ole ollut koskaan noin tyhjä! Eipä uskoisi kun talossa on alati pissaava, kakkaava ja puklaava ihanuus. </span><br />
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;">Kun Touksu oli vasta syntynyt, koin jonkinlaista kaipuuta siihen elämään mitä oli ennen Touksun syntymää. Nyt olen kuitenkin jo saanut hieman etäisyyttä siihen ja todennut, että elämäni on tällä hetkellä niin paljon rikkaampaa kuin silloin. Kun aikaisemmin saatoin kuluttaa koko päivän pyjamassa tekemättä yhtään mitään, olen oppinut nauttimaan siitä, että pian heräämisen jälkeen olen pukeissa ja laitettuna valmiina päivän askareisiin. Sellaisesta Iinasta osasin vain haaveilla ennen Touksua. Meille on muodostunut jo jonkinlaista aamupäivän rytmiä, mutta sen sijaan illat ja yöt on yhtä kysymysmerkkiä. Eiköhän nekin kuitenkin jossain vaiheessa selkiydy edes vähän. Toki olen valmistautunut myös siihen, että rytmit muotoutuu vielä monta monituista kertaa! </span><br />
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;">Kun aiemmin puhuin ihan mahdottomasta kiireestä joka paikkaan, on kiire tuntunut loppuneen. Tällä hetkellä voisin jopa painaa vähän jarrua. Touksu kasvaa ja kehittyy niin hullua vauhtia, etten haluaisi ajan kuluvan ihan niin nopeaa. Olen kuitenkin onnellinen, kun osaan nauttia jokaisesta hymystä ja hetkestä minkä saan jakaa pienokaisen kanssa. Siitä kertonee ehkä se, kun tämän viikon lääkärintarkastuksessa Touksu teki isot pissakakat lattialle, ja minä vain totesin rauhallisen iloisesti Touksulle, että onneksi ei jäänyt noin isot kakat vatsaan painamaan. Minun kädet on täynnä työtä ja touhua tällä hetkellä, ja ihan rehellisesti voin sanoa, että nautin siitä täysin rinnoin! Jonkun mielestä saatan kuulostaa ärsyttävältä, kun hehkutan sitä miten ihanaa on olla äiti. Olen joskus todennut, että koirat on minun juttu. Äitiys tuntuu vähintäänkin yhtä hyvältä kuin koirien mammana oleminen. Sekin on kai sitten minun juttu! </span><br />
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;">Tällä hetkellä tuntuu, että halkean kun minulla olisi niin paljon purettavaa tänne blogin puolelle. Päätän tämän jäätävän pitkän superpostauksen kuitenkin tähän, ja palaan asiaan taas viikon kuluttua. Pyrin siis päivittämään blogin tästä eteenpäin taas kerran viikossa. </span><br />
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;">Kuulemisiin!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiinJlFKpjmdtYt19Ie1UAVnbLG_2FaCLl_UsEc7Vaq_w4JwiLJE3dG50XJsiMaVd81xrAnab4YK_uU1dOLez8tN_08UBHXcmizTbtXVETCeFwCBUpr8tTzflcL5cs3vjj-p1zQWJz0-os/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="60" data-original-width="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiinJlFKpjmdtYt19Ie1UAVnbLG_2FaCLl_UsEc7Vaq_w4JwiLJE3dG50XJsiMaVd81xrAnab4YK_uU1dOLez8tN_08UBHXcmizTbtXVETCeFwCBUpr8tTzflcL5cs3vjj-p1zQWJz0-os/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-61365107647422337282017-04-20T19:37:00.000+03:002017-04-20T19:37:51.259+03:00Hän on täällä!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO3RCrwwXJ7BD8nHEch8cDqjD8gShyphenhyphenIdscj72V3vpaTsqG_AZ6bvhXJh-D6kK2zqxA6YsHT2kxO1ldGN0z1AZCFmn_uSaqm52MMUObRlFX4EsSjXByyZUVeQCYuRX5AcdC3B0uxPJTFpc/s1600/_MG_5097.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ilokseni tulin ilmoittamaan, että 16.4. Touksu päätti ihan itse tulla maailmaan. Meillähän olisi ollut juuri sinä päivänä klo 10 yliaikaiskontrolliin aika, mutta klo 6.44 Touksu oli jo maailmassa painaen 4180g ja ollen 53cm pitkä. Synnytys meni aivan ihanteellisesti aina ponnistusvaiheeseen saakka, joka olikin sitten vähän raisumpi kokemus minulle. Kaikki on kuitenkin hyvin, ja pienestä veren menetyksestäkin aletaan pikkuhiljaa toipua. Päivä kerrallaan siis pientä nuuskutellen ja tästäkin ajasta täysin rinnoin nauttien. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yksi unelma elämässä on toteutunut eikä voitais olla onnellisempia. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meillä on maailman ihanin pieni poika!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnb3EsK8BppsOYg-FQMF1MfB3SfPlsOMR36pPT15QFrIa10nfmpidAzI7o9gCtvTadR7dilHsFKqojs-N0mIWnCCIrAgwFYqyIhSjG_Afz0zkJWcunkDllT4oYqntt9gruVwjEfGlKTlw/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnb3EsK8BppsOYg-FQMF1MfB3SfPlsOMR36pPT15QFrIa10nfmpidAzI7o9gCtvTadR7dilHsFKqojs-N0mIWnCCIrAgwFYqyIhSjG_Afz0zkJWcunkDllT4oYqntt9gruVwjEfGlKTlw/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-89925356600372442852017-04-13T12:00:00.000+03:002017-04-13T12:00:14.090+03:00Yhden matkan päätös on toisen alku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgffW-DDmb945anoJNAhZmLAToqoe5mj2J_EMYs4R5PlSNYvshA1uNCXacI4hvohX3cnGzKOZxbKjNsS7jx-EOpEokaD-vGded8FEddgv4AVNJ-RLZ-bi_4HYYZv8KJk03Hove9PEbnGNU/s1600/_MG_4883.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koska on vain muutamasta tunnista kiinni, että raskautta tulee täyteen 41 viikkoa, niin uskallan kirjoittaa tämän tekstin. En usko siihen, että ensisynnyttäjänä ehdin enää tämän keskiviikon puolella syöksysynnyttämään Touksua maailmaan, vaikka pieni osa jopa toivoisi sitä. Tällä hetkellä ei oikeastaan ole enää niinkään merkitystä sillä, miten Touksu tähän maailmaan tulee, kunhan tulee! Ajastan siis tämän postauksen huomiselle ihan kaiken varalta. Toistaiseksi olen siis edelleen yhdessä koossa. Huomaatteko kuinka minuunkin on tullut majailemaan se kuuluisa loppuraskauden malttamattomuus, että tulisi jo! </span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw2ejJAfqfyjwoRw9ySUlJstGQp4SBwZ8mqP_VRskP6Zkif_5YgcuPBGTjJGogfk3Y801SZntgLwghza_QCbdKiVcdoIIP1VJPl1wwVRguwQMp_-JWl6r04TukxAJkBpBGVSwYiGbw0m0/s1600/_MG_4857.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viimeinen viikko on ollut niiiiin pitkä! Jokainen päivä on kuin kokonainen kuukausi. Olen ollut kiukkuinen, itkuinen ja epätoivoinen vuoron perään. Olen kokeillut kaikenlaisia keinoja, miten synnytys lähtisi käyntiin, vaikken moisiin edes usko. Minulla ei vain ole enää muuta tekemistä. Olen murehtinut jo etukäteen, että kaikki ihanat pienimmät vaatteet jää varmasti käyttämättä, koska Touksu on jo niin iso. Enhän sitä varmuudella voi tietää, mutta kaikkea tällaista olen ehtinyt miettiä. Vaikka kuulostankin epätoivoiselta, niin olen myös pyrkinyt aktiivisesti antamaan aikaa tälle prosessille. Viimeistään ensi viikolla saadaan Touksu maailmaan. Se ei vain ole välttämättä sillä tavalla kuin olisin sen ajatellut ja toivonut käyvän. Olen keksinyt kauhukuvia päässäni synnytyksen käynnistyksestä, mutta olen kuitenkin päättänyt selvitä kaikesta tästä ja ottaa jokaisen kokemuksen rohkeana ja avosylin vastaan. Tämä ei ole se hetki minun elämässä, jossa heittäisin hanskat tiskiin. Aivan kuin siihen olisi edes mahdollisuus. Hoen välillä kuin mantraa itselleni, että en ole tämän tilanteen uhri vaan selviytyjä. Kasvan taas ihmisenä kilometrin jos toisenkin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi14wta_v3W7sKQb37gM_xYxDelt7-F8whFsCYLYW1opbyA_lY4_vZ7Ce0mufycLaMDsOmTGb_GGpXY-8MTBX5k3XWsAgrAQTSe3109CHxkqnHGb5zLrv5wvDbOWURU0O6RF5eyUp_gt-c/s1600/_MG_4914.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hyvin todennäköisesti tämä tulee olemaan nyt viimeinen Toukkatorstai. Aion jatkaa kuitenkin blogiin kirjoittelua näillä näkymin kerran viikossa, kunhan arki vauvan kanssa lähtee rullaamaan. Joka viikkoisen Toukkatorstain kirjoittaminen on ollut minulle mieleinen tapa purkaa ajatuksia tästä matkasta. Olen kiitollinen, että minulla on jossain ylhäällä nämä muistot, jotta voin aina palata niihin. Ajan saatossa moni asia unohtuu helposti. Kiitos teille, ketkä olette ollut seuraamassa tätä matkaa!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensi kerran kun nähdään, me ollaan jonkun pienen äiti ja isi! Niin jännittävää!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pitäkää meille peukkuja,</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBJWhD5kXScIuCHf3MXRdbzUIumenOTaaHk1nvgO_PLWBxN-7iiHdKUGw-iT9VyKyH2dFRVHkoqYijQLGx855I3cPIqgdJ1h4OeOfaB3-aUIBZ-YbRZb6yh96kp5_r2DpaSWbLyHy_hdI/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBJWhD5kXScIuCHf3MXRdbzUIumenOTaaHk1nvgO_PLWBxN-7iiHdKUGw-iT9VyKyH2dFRVHkoqYijQLGx855I3cPIqgdJ1h4OeOfaB3-aUIBZ-YbRZb6yh96kp5_r2DpaSWbLyHy_hdI/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-86455792744865319502017-04-06T20:00:00.000+03:002017-04-06T20:00:10.758+03:00Laskettu aika!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkLTUMLONBcZJ9R5AN69UavR1kHWCLd-VeiPIoeuBaAvZ4BY9tQCsxzFnRurHhODX_HV7Qu44YCc0w3CKJhaFVqLai3gvAhUIgvBhh5HjZvnapWwiageWiInsxkqGZt1KMiLJke4L14i4/s1600/_MG_4942.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Se on täällä! Laskettu aika. Viime viikolla asetettu tavoite siis saavutettu. Jos en aiemmin ole ollut kypsä synnytykseen, niin tällä hetkellä koen olevani niin valmis kuin siihen vain voi olla. Fyysinen vointi on edelleen hyvä, mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että maltti on alkanut viimeisen viikon aikana hiipua. En oikein malttaisi enää odottaa, että saataisiin tämä matka päätökseen ja pienokainen syliin. Jaksan edelleen hyvin kantaa pientä sisälläni, mutta tätä joka päivä tiivistyvää jännitystä en oikein enää kestä. Siksi onkin pakko vähän jo luovuttaa ja alkaa touhuta taas tavalliseen tapaan, kun viime päivät olen lähinnä pitänyt huolen, että koti on siisti jos lähtö tulee. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihHLizv1O2_l1925fKY-CXduqukjHGcFwbDH5X6rmm1EHxlitOhqegYuEP5wlWkTv9VsDw7HsPRFeP1iHv1347WdKDKdv2FflR-NjSNEESm3O35sgVOXPpIb6QYjkaaJ0nIqvJvoSaDE4/s1600/_MG_4932.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kävin maanantaina neuvolassa, ja vihdoin todettiin, että Touksu on laskeutunut lähtökuoppiin. Eli jotain edistystä on tapahtunut! Tämä oli itselle helpotus, koska nyt ei tarvitse mennä makaamaan ja soittaa ambulanssia hakemaan mikäli lapsivedet menee. Nyt saadaan rauhassa siirtyä omin voimin sairaalaan, ellei jotain muuta yllättävää ilmene. Huomenna onkin taas uusi neuvola-aika, ellei ensi yönä ala tapahtua. Pakko myöntää, että itse uskon käveleväni huomenna urhoollisesti neuvolaan ja otan vastaan lähetteen yliaikaiskontrolliin. Enpä olisi oikeasti uskonut. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpOG6zFfb4y8eGfEowiErwer1ppQxa9xAgp8X-iVLevPcT44G2xZbFVWaCbx7TTrm0i7DasEllFNojRzaHD_RIcP3FhMkanNlbV6MaC-Uc8cSn5MZtaYcjS_y5knXXkej8-9vPh4nIdfA/s1600/_MG_4945.jpg" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7SSu2CJMllhKvUJi2uFZbJoHUbqOscTZSfxeJ__IMdG8WZM0a70uQsEAdozFu342tBiqfLrxMGNQPm9qV9Fd2MGEp73G4oA49RNJPSR0eX-djmJPcC8i6gqLQSOU7lod-fii5ogb5_P4/s1600/_MG_4946.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meidän elämä on nyt yksinkertaisesti vain odottelua, joten sen pidemmittä puheitta lähden taas siistimään kodin siihen kuntoon, että jos ensi yönä tulisi lähtö. Toivossa on hyvä elää. Pitäkää peukut pystyssä, jotta ensi viikolla viimeistään saataisiin vihdoin tavata meidän rakas! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijCJ4qkeraF3nLfuqGG3Pg4TJkvzO0NeEzDjzK9Ing5SPuP8cJlAu886SEIrScOfbq02GrAfY1gQk4qwPnc201Ak5FNF9YEN4NY0y0v0igbraPQSyoGp1S-7IsEWq4zcOC9VXmzI4SFUs/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijCJ4qkeraF3nLfuqGG3Pg4TJkvzO0NeEzDjzK9Ing5SPuP8cJlAu886SEIrScOfbq02GrAfY1gQk4qwPnc201Ak5FNF9YEN4NY0y0v0igbraPQSyoGp1S-7IsEWq4zcOC9VXmzI4SFUs/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-23127689449021156372017-03-30T16:53:00.000+03:002017-03-30T16:53:03.149+03:00Tikittävä aikapommi!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCKmv-qRXpfwXFjYafnhKbZF5RbQNcbOvEGkY0d0utlpplDh21vAESJrXf5GwWqrzC2JLKmpXWCUpLKjVM1LfsHqJN9naOdd7prXgoSUYi9yMO8qR8CTfaTRi2HjkOyWCXoRxbUvKQ2CY/s1600/_MG_4846.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tähän on tultu! Tunikan raidat vinossa ja tasan viikko laskettuun aikaan! Tänään alkoi hurja 40. raskausviikko. Pakko myöntää, että siinä vaiheessa kun jäin vuoden alussa sairaslomalle supistelujen takia, en olisi uskonut, että tämä päivä koittaa. Tässä vaiheessa olin jo omien kuvitelmien mukaan äiti. Touksu on kuitenkin ilmeisesti todennut kohtuni olevan niin mukava paikka asustaa, ettei hän pidä turhaa kiirettä tulla maailmaan. Olen laittanutkin tavoitteeksi päästä laskettuun päivään, koska olisihan se hauska kokea. Silloin saisin viralliset viimeiset masukuvatkin tänne blogiin. Viikko on kuitenkin aika, minkä sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Jos se kuulemma maailman isoin kakkahätä iskee, niin sitä vastaan on vaikea jarruttaa. Siksi halusin ikuistaa vatsani koon näillä erittäin epävirallisilla mahakuvilla. Ihan kaiken varalta! Minun hovikuvaaja ja doula (Tuomas) on huomiseen saakka Oulussa työreissulla, joten näillä mennään paremman puutteessa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuomas tosiaan lähti vielä työreissulle ja alun jännityksen jälkeen olen kyllä nauttinut täysin siemauksin yksinäisestä ylhäisyydestä. Tuomas on ollut nyt paljon lomilla, kun töissä ei ole sesonki, ja olin ihan tyystin unohtanut miten nautin välillä olla yksin kotona. Niin paljon kuin nautin yhdessäolosta, nautin myös yksinolosta. Meille siis sopii paremmin kuin hyvin se, että Tuomaksen työ vaatii välillä reissaamista. Katsotaan muutanko mieleni kun Touksu tulee maailmaan. Niin ja siis se miksi jännitin jäädä yksin kotiin on se fakta, että olen tällä hetkellä melkoinen aikapommi. Tai paremminkin vesi-ilmapallo, joka voi koska tahansa puhjeta. Siltä minusta tuntuu kaupassakin käydessä, kun ihmiset karttaa minut kaukaa, aivan kuin menisin rikki jos minuun osuu. Okei, saatan kuvitella asian, mutta pieni vainoharhaisuus on ihan sallittua näin raskaana. Pitkiltä katseilta ei minun vatsa ainakaan ole välttynyt! No, onhan se kieltämättä jo hyvän kokoinen. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos minun unirytmi oli jo ennen kellojen siirtämistä sekaisin, niin nyt ne vasta onkin! Lisäksi olen havainnut, että Touksu on sellainen yökyöpeli ettei toista. Viime yönä valvoin kahdestatoista eteenpäin kolme tuntia etsien hyvää asentoa samaan aikaan kun Touksulla oli bileet ja hikka vuoronperään. Hän on jo niin hyvän kokoinen, että liikkeet tuntuu ihan joka paikassa vatsaa samaan aikaan. En voinut kuin hymyillä, kun pitelin vatsasta kiinni, ettei se repeäisi liitoksistaan. Toissayönä näin unta, missä Toukan jalka tuli läpi vatsasta ja pidin siitä kiinni. Hänen pottuvarpaan viereinen varvas oli paljon pidempi kuin pottuvarvas, ja lisäksi varpaita löytyi yhdestä jalasta enemmän kuin viisi. Nään siis edelleen tosi levottomia unia! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixLjOc9RtsxuC2KJULNSv0eXrrY5kGxgVC7m_heZuqMp1rp8-kbx5IxtzyBKynWXzcuFIO7RK7qmCnW2eX6cO-L0RSuz3pdABx6rJe0rbIcAkS1jtqBYJ0X1TDbCPZS1ywhFyNVkl3xAg/s1600/_MG_4817.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen saanut jo useampia kyselyitä, että koska Touksu syntyy tai tuntuuko minusta siltä, että hän pian syntyisi. Ihan rehellisesti voin sanoa, että olen yhtä tietämätön kuin kaikki muutkin siitä, koska Touksu syntyy. Minulla ei ole mitään tuntemuksia siitä, että lähtö olisi lähellä. Kuten olen jo muutamassa viimeisessä postauksessa maininnut, olen voinut paremmin nyt kuin koko raskausaikana. Uusia piirteitä on kuitenkin se, että välillä olen todella kiukkuinen ilman syytä. Olen koko raskauden ollut yllättävän tasapainoinen, mutta nyt välillä räiskähtelee tunteet yli äyräiden. Lisäksi on päiviä, jolloin haluan vain epäsosiaalisesti muhiutua kotiin aivan kuin hautomaan munaa. Nämä päivät on niitä, kun olen edes hetken miettinyt, että onkohan lähtö lähellä. Hirveästi ei ole kyllä tällä hetkellä ollut halua enää päästä ihmisten ilmoille. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mainittakoon vielä loppuun, että nyt on sitten vessan kaapit ja jääkaappi ojossa! Kynnet lakattu kovan työn tuloksena. Voin kertoa, ettei ollut ihan yksinkertainen juttu lakata varpaankynsiä. Lisäksi sairaalalaukku sekä vauvalle että minulle on valmiina lähtöön. Kaikki alkaa olla siis valmista, vaikka tekeminenhän ei lopu koskaan. Johonkin on vain tyydyttävä! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuulemisiin! Katsotaan ollaanko viikon päästä vielä kasassa vai ei! Jos Toukkatorstaita ei kuulu eikä näy, niin sitten tapahtuu jotain paljon jännittävämpää!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy8-VrnE8aOxjj54CrDwQhlZUzGuCBpdN5XJuCVvaECOSb7ugttutvUYmMa9Rmvs4QhsLlCBTOVbWhy3iat7gN6-zitbVNnYLBEWhmthIQXveao0COkWOcmTR5I1wPjs705HflQ1ryC6Y/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy8-VrnE8aOxjj54CrDwQhlZUzGuCBpdN5XJuCVvaECOSb7ugttutvUYmMa9Rmvs4QhsLlCBTOVbWhy3iat7gN6-zitbVNnYLBEWhmthIQXveao0COkWOcmTR5I1wPjs705HflQ1ryC6Y/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-21161556313217578262017-03-23T21:40:00.000+02:002017-03-23T21:48:14.509+02:00Vaippakakkuani ette saa! <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiceIkcA5u3Owe_k-lxsNT1bwfz4FFZzhZHrNOr0S8T_C2QSzI7USgeFXKatip9q_NP3WF469zLZA01Va_H7tw0AVvwLmG5o25RBa2veQsC-j2aZhshEq-Tz3lY7-EEAqnHxsN8V4BsjCE/s1600/_MG_4778.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">39. raskausviikko alkoi tänään, mikä tarkoittaa samalla sitä, että laskettuun aikaan on tasan kaksi viikkoa. Vauva ei kuitenkaan kulje kellon kanssa, joten oletan hänen saapuvan kun on valmis. Samaan aikaan kun odotan häntä kovasti saapuvaksi, ei minulla edelleenkään ole kiire synnyttämään. Uutena tunteena on kuitenkin herännyt malttamattomuus ainoastaan sen takia, että minulla tai kellään ei ole harmainta hajua, koska hän mahtaa syntyä. Aikaisemmin olen keskittynyt miettimään ainoastaan synnytyksessä ahdistusta tuovaa kontrollin menetystä, mutta tulin huomanneeksi, että enhän minä voi enää tätäkään hetkeä kontrolloida. En voi tietää syntyykö Touksu vasta neljän viikon päästä vai jo ensi yönä. Täytyy myöntää, että olen sellainen ihminen, joka haluaisi pystyä päättämään asioista ja toimimaan niiden mukaisesti. Nämä asiat eivät ole kuitenkaan minun käsissä, mutta tekee oikeastaan hyvää vain heittäytyä tähän jännittävään aikaan elämässä. Elämä kun on täynnä hallitsemattomia asioita. Ja toisaalta hyvä niin! Jos saisin tietoon varman päivän, koska Touksu saapuu, olisin ihan tuhannen hepulinen. Miljoona kertaa parempi siis näin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Niin naurettavalta kuin se itsestäkin tuntuu, niin loppuraskaus on ollut koko raskauden helpointa aikaa. Te ketkä olette seuranneet tätä matkaa, voitte varmaan yhdessä minun kanssa allekirjoittaa, että aina kaikki ei ole minun fyysisessä voinnissa mennyt ihan niin kuin olisi voinut toivoa. On ollut vaivaa vähän jokaiseen lähtöön. Syystä tai toisesta, olen pystynyt monen kuukauden jälkeen taas kävelemään pitempiäkin matkoja ilman kipuja. Vointi on muutenkin ollut jollain tapaa kevyempi, vaikka todellisuudessahan vauva on ainakin saanut kokoa tasaiseen tahtiin. Siinä sivussa myös minäkin! En osaa selittää, miksi voin nyt paremmin kuin monena viimeisenä kuukautena. On varmaan siis ymmärrettävää, ettei todellakaan tunnu, että Touksu olisi hetkeen muuttamassa yksiöstään. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Koska vointi on hyvä eikä tässä auta jäädä laakereilleen vain lepäilemään ja odottamaan, että jotain tapahtuu, niin varattiin kirpputori ja käytiin tänään se täyttämässä. Meillä on taas kertynyt ihan uskomaton määrä myytävää tavaraa, ja on niin puhdistavaa päästä niistä eroon! Jos nyt jo kertyy myytävää tavaraa useamman kerran vuodessa, niin voin vain kuvitella mitä se on pienen lapsen kanssa. Ollaan kuitenkin laitettu kotia uuteen järjestykseen näiden kuukausien aikana, jotta kaikki vauvan tarvikkeet ja vaatteet mahtuu. Meidän kerrostalokaksioon kun ei ihan älyttömiä tavaramääriä mahdu, joten karsia pitää ja välillä vähän reippaammallakin kädellä. Vaikka kirpputori ottaakin oman aikansa ja työnsä, niin siitä on muodostunut minun ja Tuomaksen yhteinen kiva harrastus. Saatiin viime vuonna kerättyä iso osa meidän kihlasormusten rahoista juurikin kirpputorilta. Aika romanttinen projekti! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmst8yQBb-6nDSdKmqww5Tn0J8WIvaF_lLF0I6s71qx87aUlZdnOfQ-lM_YJoMDhCEV6mHERz0l9sEs12TbjMHz0PyBUK0-ifFjqlH6lMiyaRvRnxzGegY3CmEy87Zt_SfpbQiNREWc7Y/s1600/_MG_4783.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Pakko myöntää tähän loppuun, että tällä hetkellä ei ajatukset riitä oikein muuhun kuin kodin valmisteluun ja siihen, että kaikki olisi mahdollisimman valmiina vauvaa varten. Keskittyminen ei riitä kouluhommiin, vaikka niitäkin olisi tehtävänä. Tuomas kysyi kun stressasin kaikista niistä asioista, mitä pitää vielä tehdä, että no mitä pitää vielä tehdä. Luettelooni sisältyi muunmuassa vessan kaappien siivous, jääkaapin siivous, parvekkeen siivous, sairaalalaukun pakkaus, kynsien lakkaus, koirien kynsien leikkaus jne. Tuomas ei voinut kuin tokaista, että muistetaanhan lakata hänenkin kynnet. Pesänrakennusvietti on todellinen, ja raskaana oleva nainen älytön. Sinne vessan kaappiinko vauva ensimmäisenä katsoo ja sen jälkeen kääntää syyllistävän katseen meitä kohti, jos ei hyvältä näytä? Minun raskauden huurrustamissa mielikuvissa Touksu huomaa heti ensimmäisenä, että nyt ei ole kyllä äiti lakannut varpaankynsiä! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Näihin kuviin ja tunnelmiin! Loppukommenttina huomio vaippakakkuun, minkä sain vauvakutsuilla lahjaksi. Se on niin upea, että mainitsin jo tänään ettei sitä pureta ikinä! Tuomas kysyi, että mitäs sitten kun ollaankin hukuttu vauva-arkeen ja vaipat loppuu... no sitten sovelletaan! Sehän on meidän vanhempien tehtävä. Terveisin äiti, joka hädän tullen käärii vaikka puklurätin vaipaksi. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU9SmcVdT0QT1fYwqP2MUNx8qw1Bn0w-3MOw0W9fjS633NlShpmA1aR2ScmEXA8LsN_ctYWOFDqMRhvvaS19M1Er3zaedEEiN4NqRvjIhTNm9blEJfOO6IOk7Aaxx9nKlOWqGZQjHQPe4/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU9SmcVdT0QT1fYwqP2MUNx8qw1Bn0w-3MOw0W9fjS633NlShpmA1aR2ScmEXA8LsN_ctYWOFDqMRhvvaS19M1Er3zaedEEiN4NqRvjIhTNm9blEJfOO6IOk7Aaxx9nKlOWqGZQjHQPe4/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-7591263584528395682017-03-16T15:01:00.000+02:002017-03-16T15:01:47.238+02:00Täysiaikainen Touksu!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy6YuOR_P1lPyUBcAfLTAyFbBgXaMhO3GRgY6EvgqNMnTVjoUKusSaYOlvZg7spcHd0w1GioAbQW35Io3RGYXdn4GeNsvTAyrPjr-5XkWnWaoW7FF1-d-qchyphenhyphen_AF_ODkxQ8eDUYktwbbo/s1600/_MG_4718.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään tuli 37. raskausviikko täyteen, mikä tarkoittaa sitä, että meidän rakas pieni on nyt täysiaikainen. Nyt siis vain odotellaan, koska hänelle sopii syntyä tähän maailmaan. Viikko on sujunut leppoisasti, mutta olemista on tullut rajoittamaan ihan pohjaton väsymys. Nukun yöt tosi levottomasti nähden unia milloin mistäkin. Viime yönä pakkasin koko yön unissani sairaalalaukkua. Se kun on vielä pakkaamatta! Jos synnytys käynnistyy ihan yllättäen, voin vain kuvitella kuinka viskon tuskissani laukkuun kaikkea mahdollista, mitä luulen tarvitsevani, ja Tuomas rahtaa minulle sitten sairaalaan myöhemmin sen kaiken mitä oikeasti tarvin. Ehkäpä siis pakkaan sen laukun nyt muutaman päivän sisällä valmiiksi odottamaan lähtöä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL-dUmAdCcnzEvN6GQgm514u7F3tJ5Ivb30hfpw_Jw8zKhcV-PMMiTAW-UsEG4asvXrwJVbkaWCV-0DtGabFrQrX0zwHLZugypedenOOQYHBGTD7R-GVsrYk_LIbVuEqcAtU0GPf-v59I/s1600/_MG_4702.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Välillä saan kyselyitä kavereilta, että mitä ihmettä mie teen kaikki päivät. Voi kuulkaa! Lepään, lepään ja lepään. Katson Greyn anatomiaa ja lepään vähän lisää. Niin ja syön pakkasessa ollutta kinder-suklaata, koska siihen on ollut nyt viimeiset viikot ihan järkyttävä himo. Eilen kuitenkin halusin poistua kotoa, ja käytiin pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki koirien kanssa. Jaksan tässä vaiheessa yllättävän hyvin kävellä, koska Touksu majailee edelleen kiinni minun kylkiluissa. Ainut mikä häiritsee on närästys, joka pistelee ylävatsassa koko ajan. En ehkä nyt tiedä mitä toivon, mutta silti varovaisesti toivon, että Touksu päättäisi jo laskeutua vähän alemmas. Minun kylkiluut on ollut jo useamman viikon räjähdyspisteessä, ja tuntuu siltä kuin ne harottaisi miten sattuu. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_J1IPVHorr27gTVjbSeV9mMtIdB4bqcD2RsMqh_9mkUk73LAhxE45J5_QyJgtuaLYQuvdIU79A8vIe1uApMj7FOg3XQVvVhHkpZTwhm_Ijmv5BEYmWXaZcGBIU0v1EBZKYWwfrS9ziB8/s1600/_MG_4708.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuomas kokeili eilen illalla minun vatsaa, ja ihmeteltiin yhdessä kuinka selkeästi sen tuntee miten Touksu majailee mahassa. Minun vatsa tuntuu todellakin siltä, että se on täynnä vauvaa. Aloin taas kauhistelemaan sitä, miten ihmeessä saan puskettua hänet ulos yksiöstään, mutta Tuomas onneksi aina rohkaisee ja sanoo, että hyvin se menee. Voin vain kuvitella millainen tyhjennetty ilmapallo tästä mahasta tulee, kun asukas poistuu yksiöstään. Eilen myös mietin sitä, että poistuuko tämä ikuisen ummetuksen ja raskauden tunne vatsasta samalla kun Touksu syntyy. Se jää nähtäväksi! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfeZYzkAKQQYWVk0UlfQqIAXeCMErRNAym_9_PaKpgFCApFCQEvY7m6I5nMazbJDlMmQbmoepGgAMm47Ontt2r7WaEH63ZLPVw3Er1KTP6B91mfgRYKTDC0WsBQJXTkiixwzhFxViv5V4/s1600/_MG_4723.jpg" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhALMzKoFT5wwqPMjMFH6hyphenhyphentS3Q-PUj60ygTlF5-ceUxSgM4thJuih14ojpAKuDT2W3GjAQbkgKZWomyO6lP5qyRPpFvG2nMxqhlt3gFMXpzKQUrl-g8CIyTiiwMjMXroTd6MPK8amUpFM/s1600/_MG_4724.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Täällä eletään siis hyvinkin odottavaisia hetkiä. Joka tapauksessa ollaan vahvasti loppusuoralla ja tiedän, että tämä pieni ihminen on kaiken tämän odottamisen arvoinen. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKjzt6HpaDlgVnGUgDmXCd7Y6JXy5xYhcFPJFD_FrtrYUSUiMWHEiPwbe0BSVk-6QhPzDYviZ6vFRTv5INN7J0TlWdBKoGmIVJFytexv5uYzk2yYGvvbC0QXLBg_-doAaX_OJrUhQj-Ks/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKjzt6HpaDlgVnGUgDmXCd7Y6JXy5xYhcFPJFD_FrtrYUSUiMWHEiPwbe0BSVk-6QhPzDYviZ6vFRTv5INN7J0TlWdBKoGmIVJFytexv5uYzk2yYGvvbC0QXLBg_-doAaX_OJrUhQj-Ks/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-51803404297627215712017-03-09T17:19:00.000+02:002017-03-09T17:19:25.056+02:0036. raskausviikko ja masukuvat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8IKIOpiVBejL6kARXfjopjSMhgrGQH7XiKKfjfjeyn74FRd1vT3PEo1njJORY02kfmeEBKFj6ADO2lnSaBFYiJ8nGWHPPVg60lwjIF1ppvRwc6uTRI4M0Tju7Zw0qRSXbHXpUzVJR4xE/s1600/_MG_4745.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tättärärää! Täällä ollaan! 37. raskausviikko starttasi tänään, ja nyt tuntuu hassulta, etten jossain kohtaa uskonut edes pääseväni tänne saakka. Pelko ennenaikaisesta synnytyksestä saattoi olla vain minun oma keksintö, mutta supistelut, kivut ja yleinen vointi oli jossain kohtaa niin heikko, että pakostakin sai olla pieni pelko persuuksissa. Uskomatonta kyllä, minusta tuntuu, että olen voinut loppuraskautta kohti paremmin kuin alussa ja keskivaiheilla. Minulla oli tällä viikolla neuvola ja toistaiseksi viimeinen neuvolalääkäri, ellei jotain nyt ilmene ennen syntymää. Hemoglobiinikin oli noussut nyt samoihin arvoihin kuin ihan alkuraskaudessa, eli voisi sanoa jopa ennen raskautta. Välillä se ehti jo pudota 113, jolloin jouduin syömään rautalisää, mutta nyt se on ihan itsestään ilman minkäänlaisia rautalisiä noussut 128. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvdqwk8B7zYWI2jTQZGGAwXGyrPnfkdSlHmlRWF6ZnSrBkMkwD_P-uwh_Bgcd2PyhIAtZKKm_NraFYNf1GcE4lSsOq_F0srEqtOw3inw1mFVhmL4nEyq7Rff_s6Q3EKQaSlJFMm5OS77E/s1600/_MG_4736.jpg" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Touksu on viihtynyt ilmeisesti lähes koko ajan pää alaspäin, mikä on tietenki tosi hyvä juttu. Toistaiseksi pää ei ole kuitenkaan vielä kiinnittynyt, ja näyttäisi nyt vahvasti siltä, että ei ole hetkeen edes syntymässä. Sellainen olo minulla itselläkin on ollut, kuten viime viikolla mainitsin. Aion alkaa ensi viikon jälkeen käymään pidemmillä lenkeillä vihdoin ja viimein, ja muutenkin touhuamaan normaaliin tapaan supisteluista huolimatta. Kun 37. raskausviikko tulee täyteen, on Touksu jo täysiaikainen, jolloin en enää aio varjella paikkoja mahdolliselta synnytykseltä. Mielessä on jo käynytkin, että kohta ollaan yhdessä koossa vielä lasketun ajan ylikin. Minun puolesta hän saisi kuitenkin tulla viimeistään laskettuna päivänä ulos, koska kevyesti hirvittäisi, jos synnytys pitäisi käynnistää. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVsslG6AszgXobJFF7elQNv4eQnQiY_y_VcMGhyphenhyphenO5s4r9hh0d3IwFgKwJPs12hipdtr73Pp1dJen5EOL5z8dwfCVZG-TT2ExA6wetyGxcFXHP0X5botRwZ2TFBpXEJXxQ1TAE21aoFcBI/s1600/_MG_4750.jpg" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7Nl1Y2qGjasy81QeFHnmXisDQqA7Et-YT8XsahyDorIpWdGiLqpjYY7uqw5gGn3t_vQpycWuNCjk24YJbBxwtphtJmSqFA-efklxfm0xRJwGhr5H-1OibxzDX37t745BhfOQTDPk5LQE/s1600/_MG_4754.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vatsa alkaa tosiaan olemaan jo melkoisen kokoinen, mutta sehän ei ole mikään yllätys. Niin sen kuuluukin olla! Tuomaksen mielestä näytän siltä, kuin minuun olisi liimattu jonkun muun tissit ja vatsa, koska molemmat on epäsuhtaisen isokokoiset tällä hetkellä. Tuomas myös naureskelee mulle kotona, kun käpyttelen edelleen samoissa pyjamissa ja neuleissa kuin ennen raskautta. Neuleet loppuu ennen napaa ja yömekoissa ei pituus riitä. En näe kuitenkaan järkeväksi hankkia enää sopivia kotivaatteita, koska toivon mukaan pian näytän taas ihan järkevältä omissa vaatteissani. Tarkoituksena on kuitenkin raskauden jälkeen piristää vähän itseä uusilla kevätvaatteilla, sillä en ole ostanut koko raskauden aikana kuin muutaman hassun vaatteen, mitä olen sitten ahkerasti pessyt käyttöön. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUdCGRHRAfY_wS_-bZ-1IlqOYby3N1S3bYtyrs0fXYh17kfW1GIugYlQHqM3LlsdLgfXsrAf5QaTT5SyFKF3M297PYWIk7pmZjnT48g4vzuqdy-kZzqpvIIMcUxL-r5I5ynsnuZeIguDs/s1600/_MG_4765.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Itse huvitun eniten näistä kuvista, missä istun! Näytän omaankin silmään niin valtavalta itsekseni, etten ole tottunut. En ole kuitenkaan edelleenkään kokenut mitään kriisiä omasta kehostani, vaan olen vain tyytyväinen siitä, että Touksu viihtyy yksiössään. Koen myös lohdulliseksi, että vartalo on tehty muuttumaan kulloisenkin elämäntilanteen myötä, ja jossain kohtaa voin vain kuvitella sen ihanan keveyden tunteen, kun olen saanut raskauskilot karistettua. Sillä ei ole kuitenkaan mikään kiire, vaan kaikki aikanaan omaa kehoa kuunnellen. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Me lähdetään nyt viettämään iltaa minun iskän luokse, missä veljeni ja hänen tyttökaveri on käymässä. Kivaa viikkoa ja viikonloppua kaikille! </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil8ZL3kqVV9J8Q1t66goDSp5KR0DKGzrasnlYzqaKOc4KJSDCEqg7jaZrx2XTHuAF0cu_ri4eV7fyHLazql71U65AysdhnlhVf9PTBwMmmdztCvEUmUgh1KdmQ3nnex-u_xzXU8ba_5bU/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil8ZL3kqVV9J8Q1t66goDSp5KR0DKGzrasnlYzqaKOc4KJSDCEqg7jaZrx2XTHuAF0cu_ri4eV7fyHLazql71U65AysdhnlhVf9PTBwMmmdztCvEUmUgh1KdmQ3nnex-u_xzXU8ba_5bU/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-14920754650202570852017-03-02T12:00:00.000+02:002017-03-02T12:00:07.953+02:00Yllätysjuhlat eikä mikään kiire synnyttämään<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJvWvZ-vRnS4YX3BdZGVIpTVFrPjE34ppk56vhfeDKmMQ1bHtO-K42VAgfdDW0VMO-JdlIkKmEP2AdanLoZg75QChr6zUeSxD-AGQomyI7WpNBUFxSbCD1AT6gKuW86mgjmFiWcVetj8M/s1600/_MG_4656.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hei vaan! Tällä kertaa vähemmän stressaantuneena kuin viime viikolla. Tänään alkoi 36. raskausviikko, mikä tarkoittaa sitä, että tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan! Lisäksi mulla alkoi myös virallisesti tänään äitiysloma! Hurjaa. Elämäni ensimmäinen äitiysloma! Eihän minun arki tästä yhtään mihinkään muutu, koska olen ollut koko alkuvuoden pois töistä, ja aion joka tapauksessa rustata edelleen kouluhommia. Tarkoituksena on kuitenkin seisauttaa kouluhommat muutaman viikon sisään, jotta saisin edes vähän nollata ennen vauvan tuloa. Toisaalta en kuitenkaan voi kauheasti ennakoida, koska Toukka päättää kyllästyä masussa oloon, mutta tällä hetkellä ei ole kyllä tunnetta, että hän ihan heti olisi tulossa ulos. Totta puhuen toivon myös, että hän viihtyisi vielä useamman viikon masussa kasvamassa, vaikka olo alkaakin olla melko tukala jo. Tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä, tuntuu kuin kylkiluut poksahtaisi pois paikoiltaan. Touksu vaikuttaisi viihtyvän ihan kiinni minun kylkiluissa, enkä ole kyllä enää edes varma mahtuisiko hän muuten siellä olemaan. Vaikka olo onkin tukala, en vaihtaisi hetkeäkään pois. Eikä tämäkään tunne yllä lähellekään yhtä epämukavaksi kuin alkuraskauden pahoinvoinnit. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8dySMGSTVDYQzXHo9QdNwC9hQm-SvFMYJBqwoQz8H5mrtAakBunhMhFgYAOfYiYuz2I4JytSrZ5Uu0WTj5w3RM1sHcSF-r60h0IVXzV-EYuMzq5f3ZL_mVAcJdiQD77am8BB2Aqt5-ts/s1600/_MG_4658.jpg" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuten kuvista voikin varmasti arvailla, oltiin mulle järkätty viime lauantaina yllätysjuhlat meidän kotona. Olin aiemmin päivällä mennyt leikkaamaan mummolta hiuksia, ja kun tulin sieltä takaisin, oli meidän koti "otettu haltuun". Ensimmäinen ajatus kun tulin kotiin oli, että herranen aika täällä kynttilät palaa eikä ketään kotona! Hyvin pian jutun juoni kuitenkin selvisi. Täytyy kuitenkin sanoa, että ainut ajatus mitä pystyin alussa ajattelemaan oli se, että miten?! Miten en ollut yhtään osannut arvata, että juhlat olisi juuri tänä lauantaina, vaikka ennakkoon tiesin kyllä niiden olevan edessä jossain vaiheessa. Juhlat oli aivan ihanat ja minun näköiset. Oli niin mukava nähdä sellaisiakin kavereita, keitä en ollut nähnyt pitkään aikaan. Kiitos ihan mielettömästi tytöt! En olisi voinut toivoa enempää. Erityiskiitos Nellille, joka oli kaiken tämän takana. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgktrnG0nmpwh6FJObawpiUfoTU64izZIFBrLOSx0z00jyBqy9liC71JYvMPosaefGniWcgM7Mt-fN_ZKIVZ2qtY8ZBriA76jc_YIcT7oufSgBHY8xejfzYbX0v1dEXRrJjqdaUbMQUEsk/s1600/_MG_4652.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä päivä meillä meneekin Oulussa, kun tulimme tänne katsomaan speksiä. Onneksi paikalla on monta lääkisopiskelijaa, jos synnytys käynnistyy! En kuitenkaan usko edelleenkään, että synnytys olisi kovin lähellä. Tai tällainen tunne on vallinnut nyt vahvasti tällä viikolla, vaikka vielä muutama kuukausi taaksepäin tuntui, että päästäänkö edes tänne saakka. Minusta on ollut joskus hauska kuunnella muita odottavia äitejä, kun he niin malttamattomana jo odottaa, että vauva syntyisi. Itsellä kun on tällä hetkellä niin vahvasti sellainen olo, että mihinkään ei ole kiire. Touksu saa ottaa oman aikansa, ja syntyy kunhan on valmis. Minulle sopisi parhaiten muutaman esseen ja ryhmätyön jälkeen. Ensi viikolla voin olla jo eri mieltä, koska no, mulla on vaan oikeus muuttaa mieltäni tässä tilassa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kivaa tulevaa viikkoa! Ensi viikolla nähdään taas masukuvien parissa!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAiEEb5u0UMWWvpTbWiUmiVAALC5mI0RC-BLk241_BkAZyzXzuZg9iI-HFuQYW1gL-ZuqJ8s5KzY-C1aXDSuFc1ysGIZX4hA-YflHlEfwugy8PkFEIlJu6kmP5letgxdZexdUCk14vJeI/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAiEEb5u0UMWWvpTbWiUmiVAALC5mI0RC-BLk241_BkAZyzXzuZg9iI-HFuQYW1gL-ZuqJ8s5KzY-C1aXDSuFc1ysGIZX4hA-YflHlEfwugy8PkFEIlJu6kmP5letgxdZexdUCk14vJeI/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-62624646041344652792017-02-23T23:01:00.001+02:002017-02-23T23:04:26.781+02:00Kiukku, stressi ja ahdistus. Niin ja muffinssi. <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivu0YiDfogjyFt6bli7VZty6E0vymKaGdWqH11BEUXLxBM7TRtOrLAGbm_EVZzhEECCay9kNcLz9zsizVmnifs7yHKnD9h22Bc_isIsz36j6XW2ijMMx-s9Z-Hz1ebs2o7PRYtUf7MlHY/s1600/_MG_2581.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tänään tuli täyteen 34. raskausviikko ja minun päivä on kulunut pitkälti kouluhommien parissa. Tällä hetkellä ei ole oikeastaan muut asiat pinnassa kuin kaikki se, mitä pitäisi saada valmiiksi ennen vauvan syntymää. Lähinnä nyt viittaan tosiaan kaikkiin koulujuttuihin, sillä muut hommat on kyllä hallussa melko pitkälti. Minun täytyy vain vetää joku raja siihen mihin mennessä pidän tauon esseistä ja kaiken maailman tehtävistä, sillä en halua enää lähempänä laskettua aikaa vetää itseäni ihan loppuun. Katuisin varmasti, jos en hetkeksi rauhoittuisi. Tämän hetkinen mielentila on kuitenkin tosi kaoottinen, stressaantunut, kiukkuinen ja ahdistunut. Nyt on vain liikaa liian lyhyelle ajalle. Tiedän kuitenkin ettei tämä helpota ennen kuin olen saanut tehtävät tehtyä. Olipa kyllä taas sellainen positiivisuuden multihuipentuma tämä aloitus. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ei minun koko viikko ole kuitenkaan ollut täynnä stressiä ja kaaosta. Tämän hetken mielentila ei ole nyt vain kaikista kukoistavin. Eilen kun saimme selvyyden vauvan koosta ja tiedon siitä, että kaikki on vauvalla vallan mainiosti, on stressi keskittynyt ihan muihin juttuihin. Pississänikään ei ollut enää yhtään sokeria, joten lääkäri totesi sen edellisen olleen vain kaakaon ja vehnäsämpylän aiheuttama. Olen seurannut taas viikon sokeriarvoja kotona, eikä nekään viittaa raskausajan diabetekseen. Voin siis huokaista kaikin puolin helpotuksesta ja joskus jopa herkutella. Toukka oli siis eilen arviolta 2245g, eli jopa himpun verran keskikäyrän alapuolella. Hyvin lähellä kuitenkin keskikäyrää, eikä siis missään nimessä mikään jumbovauva. Ultratessa hänellä oli niin hirveä meno ja meininki päällä, että siinä sitä sitten maattiinkin pitkään, jotta saatiin kaikki tarpeellinen mitattua. Oli niin hauska katsoa kun pienet jalat potki täysiä samaan aikaan kun tunsin liikkeet. Touksulla onkin ollut ihan hurja meno viime päivinä, ja minusta tuntuu vain päivä päivältä enemmän, että melkoinen elohiiri on maailmaan saapumassa. Olen kyllä niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että kaikki on vallan mainiosti ja Toukka on niin eläväinen pieni. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Samalla kun kävin eilen lääkärillä, oli meillä myös pelkopolille aika. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi kävin juttelemassa omista mietteistä synnytystä kohtaan. Olen aina ollut ihminen, joka jännittää etukäteen kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Päällimmäisenä on itsellä mielessä se, miten mahdan reagoida synnytyskipuun ja siihen, ettei tilanne ole minun hallittavissa. Minulle on niin vaikea vain heittäytyä tilanteisiin, missä en voi itse päättää mitä tulee tapahtumaan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että olen hyvin miettinyt ja pohtinut synnytystä erilaisista näkökulmista ja valmistautunut siihen henkisesti niin hyvin kuin on vain mahdollista. Onneksi tässä etukäteen jännittämisessä on se hyvä puoli, että usein pärjään lopulta tosi hyvin niissä tilanteissa mitä olen ennalta jännittänyt. Kaiken jännityksen keskellä koen kuitenkin myös jollain tasolla innostusta siitä, että pian minun elämä on yhtä suurta kokemusta rikkaampi. Oli se kokemus sitten millainen tahansa. Edessä se on joka tapauksessa, olin siihen valmis tai en. Niin tai ei kai synnyttämiseen voi koskaan olla edes valmis, ainakaan täysin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tässäpä tämä kulunut viikko erittäin realistisista tunnelmista ilman sen suurempia konstailuja. Ehkäpä ensi viikolla mieli on taas kevyempi ja juttukin lennokkaampaa! Toivon myös, että tulevalla viikolla saataisiin järkättyä Tuomaksen kanssa yhteistä aikaa, koska sitä ei välttämättä heti ole tiedossa vauvan synnyttyä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kivaa pian alkavaa viikonloppua Teille! </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: x-small;"><i>Niin ja mitä tuohon kuvaan tulee, niin se on muffinssi. Ei liity mihinkään, mutta silti liittyy kaikkeen. Niin sanoinko jo, että kiire! Ei aikaa kuvien ottamiseen. Niin ja joskus sai myös herkutella! Näettekö, ei liity mihinkään ja silti liittyy kaikkeen.</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXKQeg2LGEOSsYOkwY_by1E8E-RF-R0Armo58AC7HA7zuUXghCKSoW-h8YKXMbpOpHjNlNkXdBZF_A5U5vJrph2i1WWSSMV-FHsSoVU30wMOmq1p5DeBoxqe8gFzvebShrSs9UPanhJQ8/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXKQeg2LGEOSsYOkwY_by1E8E-RF-R0Armo58AC7HA7zuUXghCKSoW-h8YKXMbpOpHjNlNkXdBZF_A5U5vJrph2i1WWSSMV-FHsSoVU30wMOmq1p5DeBoxqe8gFzvebShrSs9UPanhJQ8/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-45902734604771797402017-02-16T22:03:00.000+02:002017-02-16T22:03:53.695+02:00Naiset on naisia ja pyllyssä on hikka!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVtbAZLsV_IhOkIQurFtsJVyUFe92lSplyaEPuZWo0uTsaF2JehftojHybqhms3j-qwX7HHVTVPH_OjT-4vjSfydKF5e6X37iXt_lh8-PJD-BevVdHDgU71L8JCgS-dT_xhhYqOgDcwfk/s1600/_MG_4644.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään täyttyi 33. raskausviikko, ja kännykässä olevan raskaussovelluksen mukaan sikiö alkaa olla jo valmis. Muistuttipa se myös, että enää ei mene kauan aikaa kun vauva saapuu. No, minä en ole valmis! En vielä! Koska se aika hidastuu, kuten kaikki odottavat äidit väittää? Olen koko raskauden ajan kuullut, että odotapa vain kun pääset viimeisellä kolmannekselle. Siellä kuulemma aika matelee. Ei matele! Kiitää vain hullua kyytiä edelleen eteenpäin. Ainut kun raskauden aikana aika on madellut oli alkuraskaus, kun jokainen minuutti tuntui yhdeltä kärsimyksen vuodelta. Sen jälkeen minusta on tuntunut, että olen joka välissä ottamassa uusia masukuvia, vaikka niiden välissä on aina ollut neljä viikkoa. Jää nähtäväksi, montako masukuvaa ehdin vielä ottaa ennen kuin Toukka saapuu. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koska päivitin viime torstain Toukkatorstain vain muutama päivä sitten, ei mitään uutta ole tapahtunut muutaman päivän sisällä. Siksi näänkin mahdollisuuden nyt rustailla siitä, miten olen koko raskausajan saanut tukea omalle mielikuvalleni siitä, kuinka toinen nainen voi olla susi toiselle. Varsinkin kun kyse on raskaudesta. Myönnän, että kerran tämän oivalluksen saatuani olen ehkä napsinut joka paikasta tätä tukevia todisteita, vaikka onnekseni olen myös kohdannut paljon myötätuntoa ja tukemista naisten välillä. Se mistä tämä mielipide kumpuaa, on raskauden aikana kohdatut kommentit joko itselleni tai toisten naisten välillä. Olen muutamassa facebookin vauvaryhmässä, mitkä yleisesti ottaen näen vaarallisena hormonihuuruisten kenttänä. En ensisijaisesti haluaisi edes myöntää olevani sellaisilla, koska no, kaikkihan me tiedetään mitä tapahtuu kun raskaana olevat naiset laitetaan samaan paikkaan miltei anonyymeina. Monen mielestä on yhtä hulluutta edes olla moisissa ryhmissä, mutta tämäkin on taas mielipide muiden joukossa. Itsekin olen kyllä jokseenkin sitä mieltä, että hulluahan se onkin. Jotenkin olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut ihmisten toimintatavoista niin oikeassa elämässä kuin internetissäkin. Siinä varmaan yksi syy miksi opiskelen kasvatustieteitä. Olen etenkin netissä hyvin usein se sivustaseuraaja, mutta myönnän kyllä, että on siinä ollut omat hyötynsäkin. Parhaimmillaan sieltäkin voi saada vertaistukea ja kohdata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Jokaisella asialla on kuitenkin se kääntöpuolensa. Monesti saa olla todistamassa toisten suoranaista solvausta ja haukkumista. Tämä on se aihe mikä itseä kovasti kummastuttaa. Nainen voi todellakin olla susi toiselle naiselle, varsinkin kun on kyse raskaudesta. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJk8G4KGRoQeBB7p-oLLCsE3RjS-0nLtQPE5_isQ4TCS2Lrwtjf0roOwyfztvHF2ukTXta2ukNl-M_s_IrBUkJohkW8G60vOVlJUj6aeo2XdjocbtXvhrFF5JlaR-THBBV82UGIaPtnGc/s1600/_MG_4640.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensimmäisiä kommentteja kärsiessäni raskauspahoinvoinnista oli, että älä huoli, kyllä se loppuu viimeistään yhdeksän kuukauden päästä. Sillä hetkellä kun pidätät vuorokauden ympäri oksennusta, ei paljon huumori riitä miettimään, jos sitä jatkuisikin sen yhdeksän kuukautta. Onko toisen naisen reilua maalata se piru nokan eteen sillä heikolla hetkellä? Eikö meidän pitäisi olla täällä tukemassa toisia? Kun näissä ryhmissäkin joku kaipaa apua ja vinkkejä raskauspahoinvointiin, mahtuu niiden hyvien kommenttien väliin aina niitä, missä kylmän viileästi todetaan, että mikään ei auta ja viimeiset oksennukset tulee vielä synnytyssalissa ennen kuin loppuu. Kiitti hei! Nämä oli just ne sanat mitkä kuka tahansa nainen haluaa kuulla sillä hetkellä, kun pelkkä ruisleivän haju saa oksennuksen kurkkuun. Toinen ääripää on sitten ne naiset, jotka käyvät kommentoimassa kuinka uskomatonta raskauspahoinvointi on, kun ei heillä vain ole ollut yhtään. No, kivat sulle sitten! Sitten on niitä, kun joku murehtii verenvuotoa ja miettii, että onko tämä nyt se keskenmeno vai ei. Onhan se reilua olla realistinen, mutta mikä tarve jollain on käydä sivaltamassa suoraan, että hänellä verenvuoto on aina tarkoittanut keskenmenoa, että kyllä se kipu ja vuoto siitä pahenee. Voitaisko me aina miettiä, että mitä ehkä itse haluttais kuulla sellaisessa tilanteessa? Olenko minä vain se herkkäperse, jolla menee tunteisiin tällainen kommentointi tai keskustelu, vai onko se jonkun muunkin mielestä epäreilua? Miksei me voitaisi tukea kilpaa toisiamme? Sanotaan ne kivat sanat ja helpotetaan toisen tuskaa. Jaetaan kaikki parhaimmat vinkit jääpalojen imeskelystä näkkäriin yöpöydällä. Rauhoitetaan ja kannustetaan. Ei minulla tulisi ainakaan mieleen kertoa synnytyspelkoiselle mahdollisesta omasta huonosta synnytyskokemuksesta kaikkine likaisine yksityiskohtineen, vaikkei sellaista nyt olekaan. Ymmärrätte kuitenkin varmasti pointin. Syy, miksi olen poistanut näiden muutaman ryhmän keskustelujen ilmoitukset on se, että näin pystyn käydä lueskelemassa vain ne itseä kiinnostavat jutut juuri silloin, kun itseä huvittaa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eiköhän tässä ollut vuodatusta tarpeeksi tälle torstaille. Loppupiristyksenä voin todeta, että minun pyllyssä on ollut tänään kaksi kertaa hikka! Olin luennolla, ja aloin ihmetellä outoa, nykivää tunnetta pyllyssä ja vatsassa samaan aikaan. Vihdoin tajusin, miltä se tuntuu kun vauvalla on hikka. Ehkä hauskin tunne ikinä! Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että olen täynnä vauvaa! Toukan liikkeet on jo niin selkeitä, että tunnen pienimmätkin nykäykset. Eilen työnsin taas Toukan pyllyä irti minun kylkiluista, niin samaan aikaan hänen jalat tökkäsi toiselle puolelle vatsaa. Aivan kuin olisin voinut jo pidellä pientä käsissäni. On se vain ihmeellistä!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil3Ru-9LfHCTmR9a4_5fgZVQHDQB4dF9LNYO4INVyDMqi0VVEjAdOqGM28znkvQ3TZZkAlvEYrvURcnvapiFjX3lcwkTVuOcKc-yMTiUDgO0W3WkWGsLidKxpa9oMIK9RYnWUsfcpIYfg/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil3Ru-9LfHCTmR9a4_5fgZVQHDQB4dF9LNYO4INVyDMqi0VVEjAdOqGM28znkvQ3TZZkAlvEYrvURcnvapiFjX3lcwkTVuOcKc-yMTiUDgO0W3WkWGsLidKxpa9oMIK9RYnWUsfcpIYfg/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-85312965661116867142017-02-14T13:32:00.001+02:002017-02-14T13:33:19.293+02:0032. raskausviikko ja masukuvat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIL37Jy6yVhyChOMqjm6zWu-QHwm1StdfarEkc2l4djSOR9SDeESRDm3h6D3ZJtoS4GIvX1bsbNi0udSqKjZTVbgXOLuuDjUjpN98GTt29JNxbPH5ysNofD_gQkB8P7JlZpcoLQoaFRoM/s1600/_MG_4615.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Hei vaan! Kuten jo blogin facebook-sivulla mainitsinkin viime torstaina, niin olen ollut kipeänä, minkä vuoksi viime viikon Toukkatorstaikin jäi päivittämättä. Voin kertoa, että kyllä teki tiukkaa nöyrtyä flunssalle ja todeta, että minusta ei ollut kirjoittelemaan blogiin, saati poseeraamaan masukuviin, mitkä olisi ollut vuorossa juurikin viime torstaina. Terveys kuitenkin ennen kaikkea, ja nyt alan jo pikkuhiljaa olla taas elävien kirjoissa. Minut kaatoi siis sänkyyn raskausajan kolmas flunssa, ja se onkin ennätyssaldo moneen vuoteen! Viime flunssassa kävin lääkärissä, joka totesikin, että raskaana ihan tavallisetkin flunssat tuppaa olemaan voimakkaampia ja venyä pidemmäksi. Tämän olen kyllä saanut todeta kantapään kautta! Mitään muuta en tällä hetkellä toivo enempää kuin sitä, että pysyisin nyt vähintään loppuraskauden terveenä, mieluiten vaikka koko loppuvuoden. </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"> </span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh31ih0ki8Gshf-RdmNNhK_onuvnJQY8SId1X-Bu_2y75XhBJ2wSNhpjyw8JAzMHHqshp2iXjFDDl58PKJEnnMBmcK7m6i2pfD-KQekDI2rh7Dm3zTy-bhdaTZgGVo5fR4xp8iWpWZJMQM/s1600/_MG_4608.jpg" /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; text-align: justify;"></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; text-align: justify;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
<o:PixelsPerInch>96</o:PixelsPerInch>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="380">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Level 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<!--EndFragment--></div>
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-align: justify; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Torstaina
siis tuli täyteen 32. raskausviikko, mutta masukuvat sen sijaan on otettu
tarkalleen sattuneesta syystä 32+3. En kuitenkaan usko, että parissa päivässä
masu on ottanut mitään jättimäistä, silmiinpistävää harppausta. Kuten kuvasta
näkyy, on vatsani saanut kuitenkin neljässä viikossa kokoa. On jännä huomata
miten vatsa on alkanut leviämään enemmän sivuille, kun aiemmin se on hyvin
itsepäisesti kasvanut suoraan eteenpäin. Omasta mielestä ollaan nyt ylitetty se
söpön, ihanan, siron raskausvatsan raja, ja nyt painitaan jo ihan omassa
luokassa. Alan näyttää todellakin raskaalta sen sanan nimenomaisessa
merkityksessä. Masuni mitta kasvaa tällä hetkellä yläkäyrällä, ja sainkin
tänään neuvolasta lähetteen ultraan, missä tarkastetaan vauvan koko lähinnä oman
mielenterveyteni takia. Pissani oli myös tänään neuvolassa sokereiden osalta
kolmella plussalla, mikä saattanee viitata raskausdiabetekseen. Mitään
diagnoosia en kuitenkaan saanut, vaan asiaa tarkkaillaan nyt kotimittauksilla.
Olen jo aiemmin maininnut, että mikään ei enää yllätä minua tämän raskauden
kohdalla. Oireita tulee ja menee, mutta menköön. Tämä kuitenkin jollain tapaa
säikäytti minut, sillä jos mikään ongelmistani edes lipaisee siihen, ettei
vauvalla jossain vaiheessa olisi hyvä olla masussani, tuntuu se pahalta. Niin
kauan kun vauvalla on kaikki hyvin ja minullakin pääpiirteittäin, niin sitten
on kaikki hyvin. Minä kyllä kestän vihlaisut, supistelut ja kivut niin kauan,
kunhan vauvalla on vain hyvä. Onneksi olen kuitenkin saanut tosi hyvää hoitoa
neuvolasta, ja tarkkailun alla on turvallinen olla. Olen kuitenkin tirauttanut
muutamia kyyneleitä hormonihuuruissani nyt jokaisesta jaffa-keksistä ja
juodusta mehulasillisesta, vaikka minulle vakuutettiin neuvolassa ettei
sellaiset yksistään aiheuta yhtään mitään.</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGCYRJktHt2ETVJPNOrvNSklNcOWP090MXoUET-gZZ6UXLORwzaG7EBedjPa_wlyPDb36rgDiqO2Y8a9YbrPBbXO9uH8xz6u5xOSo6YwfyMPZ7oX6IJnZo2uKci33oEjQdq6iblDL__7Q/s1600/_MG_4630.jpg" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij0MjHzd4Lpv9k_CMxRU7tAZldnXiwkbHXQdJj93UhWMtQbWWaH7UYIhNcJne31rqguH6mC9YM_iUAGjo4yGIfVYf05kKr78ORvt9NjXurArUNjmxT29iqyyvzkfvs4y0DVhd_QYejnxI/s1600/_MG_4626.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kuten olen tänne blogin puolelle jo aikaisemmin väläytellyt, niin synnytys on pyörinyt paljon mielessä. Tajusin yhtäkkiä, että olen viime ajat keskittynyt miettimään niin paljon tulevaa synnytystä, että olen välillä unohtanut nauttia tästä hetkestä. Niistä ihanista vauvan liikkeistä, jotka joka kerta tuntiessa koen miten vauva haluaisi kertoa minulle, kuinka hyvä huumorintaju hänellä on. Kävimme jo yksi päivä luennolla keskustelua siitä, onko oikein puskea minun kylkiluita kasaan. Kun minä painoin kevyesti kämmenellä häntä irti kylkiluistani, painoi Toukka vielä tiukemmin vastaan. Tässä kamppailussa en ole voinut tehdä muuta kuin antaa periksi, mutta kun hän pääsee tänne vatsan ulkopuolelle, voidaan heti alkuun käydä läpi yhteiset pelisäännöt. No, vitsi vitsi! Minusta on vain ihan käsittämätöntä, että jollain tapaa tämä pieni tuntuu jo niin tutulta, vaikka en tiedä hänestä paljon mitään.Tosin nyt tiedän sen, että se mitä hän painaa päivittäin minun kylkiluita vasten on pylly. Niin söpöä! Voin jo niin kuvitella miten ihana ja rakas pikkupylly meille tulee. Iltaisin kun hieron vatsaani rasvaa, voin tuntea pienen ihmisen ruumiinosia sisälläni. Ihan hullua miten lähellä vauva on fyysisesti, mutta silti vielä jotenkin kaukana. Useamman viikon, supistuksen ja synnytyksen takana. Tai no, viikot tuntuu kyllä pikkuhiljaa käyvän vähiin. En silti ole vielä lopen kyllästynyt, vaan muistan nyt tietoisestikin nauttia jokaisesta hetkestä kun saan kantaa mukanani maailman suurinta aarretta. </span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg06hx85ZjI9hbcN5OdT6n9T6JMG5msGnCMNKihJUDtOGVn7sHYm_o8hZYdzql5OBxnDRessjpt2MVNBXZ5YsewJ4B75JMjP_Nab4IhPkMZPlrZo8pDP0iPu_LIPjzGcN_iOjlkQ4qoZCs/s1600/_MG_4636.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Toissa viikolla koin kaipaavani jotain pientä piristystä ja tilasin Oot niin ihanan neuvolakorttikotelon. No, onhan se ihana. Touksu on ihana ja kaikki on vaan niin ihanaa. Ollaan tehty myös muita isompiakin hankintoja nyt, kuten vaunut. Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla hankittuna lukuunottamatta joitain pieniä juttuja. Vielä on onneksi aikaa, ja loput saa kun vauva on syntynyt!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtZJj0nCjySYMLdqmFjBqBTzpDkOeoxDRuxsd_MJc7h3B_2zbKUUVYvmaeir-ZNh1FCYT4H-Ce7tGpHrM0rmPU4MQ_oa60Yx0zd68XBYpUpBQ38w11_u_FrY9aAUrxRHwBKkWFt4xgTVo/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtZJj0nCjySYMLdqmFjBqBTzpDkOeoxDRuxsd_MJc7h3B_2zbKUUVYvmaeir-ZNh1FCYT4H-Ce7tGpHrM0rmPU4MQ_oa60Yx0zd68XBYpUpBQ38w11_u_FrY9aAUrxRHwBKkWFt4xgTVo/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-85373541978601676362017-02-02T23:59:00.004+02:002017-02-03T00:13:13.428+02:00Toukkatorstai: kinder-munan mietteitä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRS0qrUQROcbXaqZ3UHI0Kug6upOzVsjCAkfowbUqi3hqavKjd0KF3K05eDxmHKuW1KXAzrrfSGPZaFDfi7G6eRICpBZtG9QXaLYEz3NKAaoh-qfczVHogUesBqZgCsWfnM_XCklVp1Ls/s1600/_MG_4587.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tervehdys Tampereelta! Ollaan piipahtamassa viimeistä kertaa ennen Toukan tuloa Tuomaksen lapsuuden maisemissa. Tuomas ja sitä kautta myös Tuomaksen suku on täältä päin, joten vieraillaan täällä muutamia kertoja vuodessa. Minun sairasloma sen kun jatkuu, ja tuntuu niin hyvältä olla välillä jossain muualla kuin kotona. En ole palaamassa enää töihin ennen maaliskuun alussa alkavaa äitiyslomaa, koska pienikin rasitus aiheuttaa supisteluja ja kipua. Tällä viikolla kivut onkin muuttunut taas ihan uusiin ulottuvuuksiin, ja joudun kesken kävelyn monesti pysähtymään hengittelemään joko vihlaisujen tai supistelujen ajaksi. Kaikki on kuitenkin vauvalla hyvin, ja se on kaikista tärkeintä. Minäkin olen jo oppinut ottamaan rauhallisesti ja suomaan itselle sen, että jos ei pysty niin sitten ei pysty. Ei tätä enää niin kauan ole jäljellä!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Edessä siintävä synnytys on pyörinyt aika paljon mielessä viime aikoina, johtuen ehkä myös siitä, että viime lauantaina kävimme synnytysosaston synnytysvalmennuksessa. Kokemus oli kuitenkin hyvä ja avartava. Tuntuu, että en ole ihan vielä henkisesti valmis synnytykseen, mutta eihän minun ihan vielä tarvikaan olla. Luotan kuitenkin, että kun vauva on valmis syntymään, on myös minun mieli siihen niin valmis kuin voi olla. Aikaisemman jännityksen ja pelon lisäksi olen onneksi onnistunut luomaan mieleen positiivisia mielikuvia tulevasta synnytyksestä, enkä malttaisi oikein odottaa, että saadaan pieni tyyppi tänne meitä ilahduttamaan. Jos näin voi sanoa, aiheuttaa koko synnytyksen jännitys mieleen myös innostusta. Vaikka se hetki onkin jännittävä, on siinä myös niin paljon odotettavaa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7M5uDqSzgT0KSMwXVHGW43etkzKMV0OOMuFhS2rmI41_gdicJpBhXWDQJqTEkLSd-tMSaqLLqx8_Hy_nnP_7ia4BA1whlzDTld2zQka4Y8_aqVwevRkuxdKCQiK9sQQagCbBqEkkbqYk/s1600/_MG_4590.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vaikka alan ihan tosissani muistuttamaan rantautunutta valasta, on mielikuvani omasta kehosta ehkä armeliaimmat pitkään aikaan. Ei sen puoleen, että olisin kokenut joskus jotain älytöntä kriisiä omasta kehostani, mutta kyllähän varmaan jokainen nainen kriiseilee välillä milloin mitäkin itsessään. Vaikka en ole koskaan ollut näin "rehevä", koen olevani tilanteessa, missä kaikki muu on niin paljon tärkeämpää kuin oman kehon koko. Rakastan sitä, kun voin tarjota parhaan kodin meidän pienelle. Olen oikeastaan aika ylpeä kehostani, sillä se osaa toimia viisaasti ilman, että minun tarvii sitä liikaa miettiä. Olen koko raskauden kuunnellut omaa kehoani ja vointiani paremmin kuin koskaan ennen, ja se on todellakin kannattanut. Kaikista haasteista, kivuista ja vaivoista huolimatta mitä raskaus on tuonut, voin henkisesti hyvin. Olen onnellinen ja minun on hyvä olla. En ole myöskään kiinnostunut missä kulmassa näytän mahdollisimman hoikalta. Voi, katsokaa nyt minua! Olen ylpeydellä muotoutunut juuri sen muotoiseksi, miltä kinder-munan kuuluukin näyttää! Niin ihanan pyöreä päältä kera yllärin! Se me ollaan, Toukka ja minä. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;">Nyt sinkoan vielä hetkeksi hipelöimään tämän päivän kirpputoriaarteita, mitä löydettiin tänään pienelle. En ole ikinä tuhlannut niin paljon rahaa kirpputoreille kuin tänään, mutta voi jummi me löydettiin vaikka ja mitä vauvaa varten! En voi olla hehkuttamatta, miten loistava keksintö kierrätys on, varsinkin kun on kyse vauvanvaatteista. Ne ehtii olla käytössä niin vähän aikaa, että käytettynä löytyy tosi hyväkuntoisia vaatteita. Jos oltaisiin ostettu kaksi täyttä kassillista vaatetta kaupasta, olisi siihen saatu kulumaan monta sataa euroa! Onneksi on kirpparit!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnjegzrFLjJ5Ho34nOk8-AyXJvxnAVHX8TpE3YiyNwebcFbBYuewXUz0GPLYXzSLjQ_PF6Qlp9cAgFCOCh1QEiASh0tQ0dz5DtbzUBVdtVsPCHEyLCdMEJFDGy4NgbJ-zasRIS8raRrX0/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnjegzrFLjJ5Ho34nOk8-AyXJvxnAVHX8TpE3YiyNwebcFbBYuewXUz0GPLYXzSLjQ_PF6Qlp9cAgFCOCh1QEiASh0tQ0dz5DtbzUBVdtVsPCHEyLCdMEJFDGy4NgbJ-zasRIS8raRrX0/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial", "helvetica", sans-serif;"><br /></span></div>
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-78620909107688474012017-01-26T23:46:00.001+02:002017-01-26T23:46:54.222+02:00Toukkatorstai: 30. raskausviikko<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt68O2hWgtv9KUbK_rrMCB9qAYDUVlJcE3hOVSTNRUS_6BBiEalebLNkKAWiAQ5RoOFeLWyS_xbmWybbxfEEQQ5frtYJaijMR3kAP3aoV_pGr3AwXQfxq6DSHfahO1pjxlpO8FfvsqFYw/s1600/_MG_4576.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään tuli täyteen 30. raskausviikko, mikä tarkoittaa, että tasan 10 viikkoa laskettuun aikaan. En aio enää kauhistellu miten nopeasti aika on lopulta mennyt, koska kun kelaan koko raskausaikaa mielessä taaksepäin, on siihen mahtunut niin paljon kaikkea. Välillä on tuntunut siltä, kuin aika olisi seisahtanut, ja niitä hetkiä en jää niinkään kaipaamaan. Näistä hyvänä esimerkkinä viime viikonloppu, kun koin elämäni närästyksen ja totaalisen suolen tyhjennyksen. Sori suorasanaisuus, mutta minun vähäinenkin siveellisyys on karissut raskauden aikana. Nämä hetket, kun olen voinut tavalla tai toisella pahoin tai kokenut kipua milloin iskiaksen, milloin sijoiltaan menneen olkapään takia, on aika todellakin madellut. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Enemmän koko raskauden aikana aika on kuitenkin kiitänyt ja juossut. Olen ollut onnellinen sisällä kasvavasta pienokaisesta ja nauttinut silitellen jokaöisellä pissareissulla ihmetellen aina vain isompaa vatsaani. Olen ollut kiitollinen jokaisesta liikkeestä minkä tunnen Toukan tekevän, jopa niistä mitkä mojahtaa suoraan kylkiluihin. Eilen kuitenkin sain kokea hetken, jona todellakin tunsin kiitollisuutta, ja jonka tulen muistamaan aina. Minun yliopistokaverit oli järjestänyt yllärinä baby showerit! Oli lättyjä, vohveleita, muffinsseja, naurua ja aasinhäntää vauvaversiona, missä vauva asetettiin sokkona vatsaan. Ihana kun elämässä on samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa yhteiset hetket on aina yhtä kultaa! Onneksi Touksulin elämää tulee rikastuttamaan myös nämä akateemiset kummitädit. On ihanaa huomata, miten paljon mahtavia ihmisiä meidän elämässä on, ja sitä kautta myös meidän pienen rakkaan elämässä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eilen oli myös muullakin tapaa muistettava päivä. Kävin noin viiden vuoden tauon jälkeen hammaslääkärissä, ja minulta löydettiin ihka ensimmäinen reikä! Olin ensimmäisen vartin musertuneessa tilassa, jossa soimasin itseäni. Lopulta kuitenkin tajusin, että se on ihan tarpeeksi hyvä saavutus päästä 25 vuotiaaksi ilman yhtäkään reikää. Tiesin myös, että raskaus jos joku voi vaikuttaa hampaiden kuntoon. Ne alkuraskauden yölliset evästauot tuskin tekee hirveän hyvää. Hammasta ei kuitenkaan paikattu vielä, koska no, olen raskaana. Lääkäri ei halunnut alkaa paikkaamaan hammasta tässä tilassa, eikä kyse onneksi ollut kuin pienestä reiästä, joka ei ole tähänkään mennessä tuottanut kipua tai harmia. Toivottavasti ei alakaan vihoitella ennen synnytystä. Syy siihen etten ole viiteen vuoteen käynyt hammaslääkärissä on se, että jostain syystä pelkään ihan hirmuisesti käydä hampilääkärissä. Nyt minusta kuitenkin tuntuu tosi levolliselta mennä seuraavan kerran, koska lääkäri oli niin rauhallinen ja osasi kohdata tällaisen pelkurinkin oikein. Sellaisella on kyllä niin suuri vaikutus! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Heräsin tänään ihan tosissani siihen, että nyt täytyy alkaa tehdä hankintoja ja järjestelyjä vauvaa varten. Toistaiseksi olen ollut pitkälti katselulinjalla, ja ajatellut, että ehtiihän sitä. Tänään järjestellessä paikkoja tajusin, että eihän sitä kyllä kohta välttämättä ehdi, saati kykene tekemään mitään suursiivouksia. En pysty kauheasti kyykistelemään tai touhuamaan, koska kaikki supistelee ja aiheuttaa kipua. Eli nyt viimeistään on järjestettävä paikat kuntoon ja tehdä hankintoja. Vaatevarastot on ainoat mihin olen kutakuinkin tyytyväinen, koska en halua paisuttaa niitä liian suuriksi ennen kuin näen vauvan ja tiedän minkä kokoinen hän on. Eihän minulla ole edes hajua millaisia vaatteita vauvalla on kaikista kätevin pitää, koska niin kuin kaikessa, jokaisella vanhemmalla vaikuttaa olevan oma mielipide asiaan. Luultavasti siis mekin luodaan omat mieltymyksemme ja mennään sitten niiden mukaan. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt painelen vielä saunaan, kun Tuomaksellakin on huomenna vapaapäivä. Jospa ensi yönä nukuttaisi paremmin enkä heräisi virkeänä kuudelta aamulla, niin kuin useampana aamuna tällä viikolla. Mahtaakohan vauva olla aamuvirkku toisin kuin vanhempansa?</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmelHlMQV6YyGVXaywJSWN8D7ToPPgTSWDuL3MRFFng4Ax4XJ1P2n1SPpUunsnomIKRyM-m37RXWCOEN6cBYCOUrj_iJZWs6HwbMkS77X77U5AInCeazPHOwx9dkSdueB3sftI1RWjTXo/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmelHlMQV6YyGVXaywJSWN8D7ToPPgTSWDuL3MRFFng4Ax4XJ1P2n1SPpUunsnomIKRyM-m37RXWCOEN6cBYCOUrj_iJZWs6HwbMkS77X77U5AInCeazPHOwx9dkSdueB3sftI1RWjTXo/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-86316809223258859982017-01-19T19:50:00.001+02:002017-01-19T19:50:18.859+02:00Toukkatorstai: onko ihan pakko pelätä?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguCRttCSNYylM2SHo0oZkriWgt2h3Y7O1iKNwhvgCtGNOZTFafSsdP-YdrnC6kGS0RKNVTmO5fcMa4huOB7A75ctPaQ5Kv6T8WCHleIADz5FbOKvU1t3vUTVk3A5dJOe0JQbDu9mOrAsc/s1600/_MG_4539.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen kuluneen viikon miettinyt, että kulkeeko suomalaisissa perinteissä pelkäämisen pakko, vai onko se ihan maailmanlaajuinen käsite suhtautua asioihin. Olen koko ikäni ollut siinä mielessä pessimistinen, että olen pitänyt monissa hetkissä tiukasti kiinni peloista ja pelännyt pahinta. Kannan vieläkin mukanani taianomaista taakkaa siitä, että jos en koko ajan ole varpaisillani edes vähän, niin kaikki ei vain voi mennä hyvin. Tällainen pelkäämisen pakko ja minun mielikuvituksellinen luulo siitä, että voisin pelkäämällä vaikuttaa jotenkin asioiden kulkuun on siinä mielessä haastava, että pelosta kiinni pitäminen liittyy aina tosi tärkeisiin ja rakkaisiin juttuihin, ja siksi en uskalla täysillä huutaa ja sanoa, että minä en pelkää, ja jäädä odottamaan mitä tapahtuu. </span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minulla on tunne, että meidän vauva on onnellinen ja hyvinvoiva minun kohdussa. Hänellä on siellä hyvä ja turvallinen olla, ja minulla on hyvä olla, koska hän on siellä turvassa. En voi kuitenkaan kokonaan tuudittautua siihen ajatukseen, vaan jossain takaraivossa piilee pelko kaikesta siitä pahasta, mikä voi mennä pieleen. En ole kuitenkaan halunnut alkuraskauden hysterisoinnin jälkeen antaa näille peloille valtaa, vaan pidän asiat lähinnä olemassaolevina faktoina. Mitä hyötyä siitä olisi jos paniikissa pitelisin vatsaani ja rukoilisin, että kaikki menee hyvin? Mikään mitä minä teen, toivon tai ajattelen ei voi vaikuttaa siihen, meneekö asiat hyvin vai huonosti, vaikka aina salmiakkia syödessä mietinkin, että teen hallaa meidän pienelle. Ehkäpä osittain sen lisäksi että tyydytän raskaushimojani syödessäni salmiakkia, uhmaan samalla pelkojani. En halua alkaa hysteeriseksi. En nyt, enkä äitinä. </span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koen olevani yllättävän sinut pelkojeni kanssa. Ollessani sairaslomalla supistelujen takia, en silti osaa pelätä vauvan puolesta. En tiedä miten tai miksi, mutta ajattelen meidän lapsen olevan vahva pieni ihminen. Tiedostan kyllä, että Touksuli ei olisi vielä valmis tähän maailmaan, mutta jokin suojelee minua liikaa miettimästä sitä, että mitä jos hän yhtäkkiä päättääkin syntyä. Olen tehnyt kaikkeni tällä hetkellä, että supistelut helpottaa, ja niin ne ovat myös tehneet kun olen levännyt tarpeeksi. Olen koko raskauden kuunnellut kehoani ja tehnyt ratkaisuja oman voinnin mukaisesti, vaikka se onkin ollut joskus vaikea suoda itselle. Olen kuitenkin päättänyt tehdä ne ratkaisut vauvan hyväksi. </span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikka itse olen sinut pelkojeni kanssa kuitenkin täysin tiedostaen sen todellisuuden, että aina kaikki ei mene niin kuin haluaisi tai toivoisi, olen kohdannut matkalla muilta ihmisiltä varoitteluita. Aivan kuin raskaana oleva nainen, varsinkin minä joka osaa kyllä pelätä kaiken mahdollisen ja mahdottomankin, ei osaisi ottaa huomioon, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin toivoisi. Alussa kun tulin raskaaksi, pidin jopa hyvin todennäköisenä, että tulee keskenmeno. Raskaudesta ei silloin moni tiennyt, mutta kaikki ketkä tiesi, tiedosti sen tosiasian, että kaikkea voi vielä tapahtua. Oma mieleni rauhoittui ensimmäisen ultran jälkeen ja halusin olla onnellinen, mutta edelleen aistin ympärilläni muilta sen faktan, että vasta rakenneultran jälkeen voi henkäistä. Rakenneultran jälkeen luulin vihdoin, että saisin olla rauhassa muiden pelotteluilta, kunnes tajusin, ettei se muistuttelu siitä, että jotain voi mennä pieleen lopu missään vaiheessa. Ei siihen kun vauva syntyy, koska kissa voi tulla ja tukahduttaa vauvan. Ei siihen kun lapsi kasvaa, koska aina vaan voi sattua tai tapahtua jotakin. </span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen kuullut monelta taholta siitä, että pahinta vanhemmuudessa on pelko. Pelon kohteet muuttuu, mutta pelon määrä on vakio. Itsekin varmasti kohtaan tämän, olenhan sitä kohdannut jo koirien kanssa. En silti tarvitse ihmisiä ympärillä muistuttamaan ja epäröimään kaikesta siitä, mitä voi tapahtua. Osaan ihan itse keksiä omat pelkoni. En vain ole valmis taipumaan pelon edessä. Mitä merkitystä sillä on, jos olen innostunut ja ostanut vauvalle vaatteita ja tavaroita ennen kuin olen varmistunut siitä, että hän varmasti syntyy terveenä tähän maailmaan? Jos jotain pahaa tapahtuisi, en huokaisisi helpotuksesta, että onneksi en ostanut mitään tavaraa häntä varten. Siinä vaiheessa raha, joka on käytetty rakkaudella tehtyihin hankintoihin olisi viimeinen asia mitä mietin. </span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ihmiset. Antakaa meidän jokaisen luoda omat pelkomme. Antakaa jokaiselle ilo nauttia silloin kun elämä on ihanaa ja hyvää. Älkää olko niitä, ketkä rakkaudesta haluatte suojella pettymykseltä varoittelemalla kaikista niistä asioista, mitkä voivat mennä pieleen, koska ette pysty suojelemaan ketään elämän pettymyksiltä, niitä tulee väistämättä. Ei kukaan tule surun hetkellä kiittämään, että kiitos kun varoitit, että näin voi käydä. Älkää olko toisen ilon tiellä silloin kun iloon on aihetta. </span></div>
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: start; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Innostukaa, iloitkaa, kannustakaa, naurakaa, rakastakaa ja itkekää yhdessä. Se on parasta mitä voitte läheisillenne tehdä. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV0ySiEbZyY_e5LIMo_Pa4Y6BfOQzC_nVntrxcuA3EHJ005E54fcbUvq0OWzOgRIHO8v4LkGw4_sUby7wtPW8UivmnGEfyrYFU8DkmypVHCBfjlTJ1voMW6aZToZdmeDNxO3_h7cqriEs/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV0ySiEbZyY_e5LIMo_Pa4Y6BfOQzC_nVntrxcuA3EHJ005E54fcbUvq0OWzOgRIHO8v4LkGw4_sUby7wtPW8UivmnGEfyrYFU8DkmypVHCBfjlTJ1voMW6aZToZdmeDNxO3_h7cqriEs/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-77353175737757044592017-01-12T23:54:00.002+02:002017-01-12T23:58:17.487+02:00Toukkatorstai: kirottu tammikuu ja masukuvat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmi-ojHN5jmk3pJmj-uG5On83gOOy3YJLyK8IQ-GxZyGxuGwISEqC9EvXd_uVoF4CeRxSeFQC_aV30Ji1_2Y44OkqdZ53-4Y0GzjikYb5HhEKuJiQsoAWJQk62lPBYIw99P458jR_vLdQ/s1600/_MG_4555.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tänään tuli täyteen 28. raskausviikko, mikä tarkoitti siis tuoreita masukuvia. Hassua miten sitä ajatteli, että vatsa oli jo toisen kolmanneksen alussa iso, mutta eiiiih! Ei kai tämä vieläkään mikään turbo ole, mutta nyt voin jo todeta, että onhan tuo kasvanut! Ja iso minun vatsaksi, joka normaalisti ei kerää edes hirveästi rasvaa itseensä. Olo alkaa kuitenkin olla sen mukainen, että kohtu on noussut jo melko korkealle. Naisen keho on uskomaton, en voi muuta todeta. Hiljaisempien kausien jälkeen Toukka on pitänyt sellaista metakkaa vatsassa, että aloin jo miettiä millaista remonttia hän siellä tekee. Luin jostain, että vauva voi heittää kuperkeikkoja vatsassa, ja siltä se todellakin välillä tuntuu. Muuten vedetään jotain zumban ja samban välillä, mutta öisin on kivaa hakata sänkyä vatsan läpi. Ei ole enää väliä kummalla kyljellä makaa, kun joka tapauksessa rummutetaan sänkyä vasten. Meidän muotoutuva patja ei ole omiaan tällaisille iskuille, koska ilman muotoutumista se on kivikova. Tällä viikolla vauvalle on kuulemma kehittynyt jo oma temperamentti, mitä hän ilmentää liikkeillä. Saa nähdä millainen touhottaja Toukka meille syntyy! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8o-WX9YlLw4_ixAGj-xINm0R0yz9EhG35exYnXCDDI-z9_SC4dK5BwJhxHl5qr8D2rNWw_LxtWprHg6t77e_y4kWitrVxkcoq9pTy-cTs4cDz8EYIwwWj8g-CAa6qzSfMT74ErQ2kFTc/s1600/_MG_4549.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Viime viikon päivitys oli pelkkää sairaskertomusta. Tänään haluan vain todeta, että olen tammikuun loppuun asti sairaslomalla, minkä jälkeen tilanne katsotaan uudestaan. Fakta on kuitenkin se, että minä en ole näillä näkymin tästä ainakaan pienentymässä ennen kuin vauva syntyy, vaan päinvastoin. Olo on levossa hyvä, mutta ehkä sekin kertoo jotain kun näiden masukuvien otto aiheutti ensimmäistä kertaa kipeän supistuksen. Kuvia otettiin siis noin viisi minuuttia, jonka jälkeen jouduin hengitellä sohvalla kivun pois. Onneksi lisää kipeitä supistuksia ei tullut. Olen kuitenkin tehnyt Toukan kanssa sopimuksen, että hän voi tehdä remonttia vatsani sisällä vaikka kuinka paljon, mutta meidän vuokrasopimus loppuu aikaisintaan maaliskuun lopussa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwFidn6JZnRcadxu1IEcVzzCApUIiIs34sY17wxt8CIc5xGDgJrVGAwtGqI9F2VjGMMAFFXPCGjelhwJtrRtGucf8Jb70elKpaaOrUQCRMhFD8D8P1U_TP1ZT5YSGGlthv1v9NK-oJqGo/s1600/_MG_4567.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Minun jokavuotinen ongelma, olin siunatussa tilassa tai en, on tammikuut. Tammikuu on ehdottomasti kurjin kuukausi koko vuodessa. Joulu on ohi, on kylmää ja pimeää, eikä tietenkään mitään tekemistä. Huh! Huomaatteko kuinka positiivisuus oikein kumpuaa minusta? En vain voi sille mitään, että kaikista hulluimmat itkukohtaukset ja kriisit tyhjästä tulee juuri tammikuussa. Voitte vain kuvitella kuinka tylsistynyt olen, koska olen sairaslomalla. Olen päättänyt antautua koulutehtäville nyt täysin, mutta ei niitäkään tule koko ajan tehtyä. Tänään lähdettiin huviretkelle Tokmannille, koska oli vain pakko päästä jonnekin. Alun perin olimme lähdössä uimaan, mutta koska se tuskin olisi nyt järkevää kun pienetkin asiat aiheuttaa supistelua, niin jätimme väliin. Mutta oikeasti, Tokmanni. Sieltäkin onnistuin ostamaan vääriä dominokeksejä, joiden takia itkin sitten kotona. En tiedä vieläkään kumman piikkiin pistän sen itkukohtauksen, raskauden vai tammikuun. Enkä edes ymmärrä miksi suklaakeksejä tehdään suklaatäytteellä. Sama kuin söisi suklaajäätelöä suklaakastikkeella, yöks! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoLlVQRVP55xnk0OXt0e2FBNmaIA5ReNW5atbtxO2J-EOt8hhxsJIpzJHC2BYOifMM8XseIbz7R5rKCvOunWfXathF3APbuTmcu2ZrU-tPd2veiDhKUj9tYLvNqaR8DJds2XTqM5wk3h0/s1600/_MG_4559.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Jos nyt kuitenkin jotain kivaa tähän loppuun voisi mainita, niin olen alkanut ihan kunnolla nyt miettiä mitä kaikkea me tarvitaan. Tajusin, että eihän meillä ole vielä yhtään mitään, paitsi vaatteita. Nyt olen selannut nettikauppoja läpi ja metsästänyt täydellistä tuttia. Naurakaa pois, tämä on sitä parasta ajanvietettä tällä hetkellä! Pitää olla just eikä melkein, tutinkin. Tämäkin kertoo siitä, kuinka paljon mulla on ylimääräistä aikaa. Sitä en vain ymmärrä, että miksi kaikki on vain joko pinkkejä tai sinisiä? Minusta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua sukupuolineutraaliuden kannattaja! Varsinkin isommissa hankinnoissa ajattelen, että menee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa mahdolliselle seuraavalle, olkoon sitten samaa tai eri sukupuolta kuin ensimmäinen. Toki tuttia ei kenenkään tarvitse käytettynä pitää! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHSfsgiQ_uK3ZwasX9b6VkeAZTWTNe21Efddv5tacgr-TpKRt_R-PkstTUSAEOEjoIPwyxrO9QROYBhk2-QA2RlRw8CTJhQ_BRamRmv_unUJZrlH4VwYji-J2kCI-LxQtMhOScFLEScKc/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHSfsgiQ_uK3ZwasX9b6VkeAZTWTNe21Efddv5tacgr-TpKRt_R-PkstTUSAEOEjoIPwyxrO9QROYBhk2-QA2RlRw8CTJhQ_BRamRmv_unUJZrlH4VwYji-J2kCI-LxQtMhOScFLEScKc/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-28399279407054684512017-01-05T15:12:00.000+02:002017-01-05T15:14:48.030+02:00Toukkatorstai: sairaskertomus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN2-hs4-FSRxDCw33W05vzAtVrgsOAyjMMJj5xVy5P-Qhbsq-c0LuRKW9M6mijqUHl56DnQcoT4Cj70f2cUpwN5g-XmHB0DpMnzyULomyng8YNS4nC9CpwLP1mBz8WyqO0WxDN2Ng68hc/s1600/_MG_4530.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Voin vaan sanoa, että ei luoja mikä viikko tässä on takana. Jos viimeksi elo oli ollut sitä samaa vanhaa, niin menneellä viikolla on tapahtunutkin sitten senkin edestä. Ehkä huvittavinta on se, että alamäki alkoi samantien edellisestä Toukkatorstaista. Olin tuskaillut jo viime keskiviikosta saakka oikean käden kivun kanssa, mikä alkoi siis ihan yllättäen istuessani ruokapöydän ääressä. En ollut mielestäni satuttanut kättä mihinkään. En ollut aiempina päivinäkään rekisteröinyt mitään hetkeä, missä olisin voinut käden satuttaa. Vaikka olinkin kivun alkaessa ruokapöydän ääressä, en edes lapioinut suuhuni sillä tahdilla ruokaa, että käteni olisi voinut kipeytyä. En itseasiassa edes syönyt sillä hetkellä! No, pointti tuli varmaan jo selväksi. Käsi kipeytyi tyhjästä. En maininnut sen kivusta viime torstain toukkatorstaissa, koska ajattelin silloin, että noooo kipuja tulee ja menee. En ajatellut koko käden olevan mitenkään mainitsemisen arvoinen, kunnes heti viime torstain ja perjantain välisenä yönä löysin itseni heijaamasta kivusta. Kipu oli niin hirveä, että oksetti ja itketti. Parin tunnin yksin kärvistelyn jälkeen herätin Tuomaksen, ja päätettiin lähteä päivystykseen siltä samalta seisaukselta. Kättä tutki tai vähintäänkin konsultoi useampi lääkäri. Kirurgi yritti vetää sitä paikalleen, koska oli selvää, että joku sieltä on pois paikaltaan. Ei luu, mutta joku, mihin ei lopulta saatu selvyyttä. Hoitosuunnitelma muuttui useamman kerran ja päättyi siihen, että lähdin kantositeen kanssa viikon sairaslomalle kotiin katsomaan mihin tilanne etenee. Selvää oli kuitenkin se, että tämäkin vaiva johtuu raskaudesta. Raskauden aikana nivelet löystyy sen verran, että ihan tavallisessa liikkeessä paikat voi rutista. Tulin tulokseen, että olkapääni on ottanut osumaa ihan vain siinä, kun olin aiemmin viikolla sovittamassa alennusmyynneissä paria paitaa. Käsi ei ole vieläkään täysin kunnossa, mutta tällä hetkellä pystyn toimimaan sen kanssa. Aiemmin en saanut edes hiuksia kiinni. Kipuja kädessä on vieläkin jos käytän sitä liikaa, mutta eiköhän se tästä toivu ja tokene. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Luulisi, että kädessä on ollut viikolle ihan tarpeeksi haastetta. Vaikka olen ottanut tosi rennosti ja lepäillyt rutkasti, on kaverikseni tullut supistelut. Tässä vaiheessa raskautta on varmasti ihan normaalia saada harjoitussupistuksia, mutta syy miksi en ota näitä kovin kevyesti on se, että äitini on joutunut sekä veljestäni että minusta makaamaan useamman kuukauden ettei synnytä liian aikaisin. Silti olemme syntyneet ajoissa. Tällainen on kuulemma helposti periytyvää. Tämän lisäksi minun ei varmasti tarvitse edes mainita, että alhainen hemoglobiini ei myöskään ole päästänyt minua edelleenkään helpolla, päinvastoin. Yksi päivä myös kärvistelin napakivun kanssa, minkä seurauksena puolet navasta on pullahtanut koholle. Mukaan mahtuu siis tällä hetkellä nippu kaikenlaista vaivaa, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta ne kaikki yhdessä tekee olostani aika ajoin erittäin tukalan. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqPXeDfRsmx3HfoR_ij7j_LDHau4_elOv35-qKDj4Kpc3rUZ0LeleuudeY5qNIiybkNK2j59RFltue0c4gHMlW2bznvelxNSrs_QR8LL8-m09dbAGgywhu5Jyo8hXycdWm55LZVnvQii0/s1600/_MG_4535.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kävelin tänään lääkärille, koska on varmaan sanomattakin selvää, ettei minulla ole tällä hetkellä asiaa töihin. Ainakaan ennen kuin ollaan saatu selvyys, onko supistelut aiheuttanut muutosta tuonne alakertaan. Ehdin miettiä kävellessäni noin kilometrin matkan lääkäriin sitä, kuinka epäonnistunut olo minulla on naisena. Okei, aika kohtalokkaasti ilmaistu, mutta en vain haluaisi antaa kovin helpolla periksi. Syy miksi kokisin olevani työkuntoinen on oma mieliala, mikä on kaikesta huolimatta hyvä. On ristiriitaista, kun koko elimistö huutaa lepoa, ja silti haluaisin elää tätä elämää täysin normaaliin tapaan. Minun täytyy kuitenkin muistaa, että en ole vastuussa ainoastaan itsestäni ja omasta voinnista. Kaikista eniten olen vastuussa meidän pienestä Toukasta, eikä hän ole vielä moneen viikkoon valmis syntymään tähän maailmaan. Sen ajatteleminen saa minut hyväksymään paremmin sen tosiasian, etten ole työkuntoinen. Kävellessäni takaisin kotiin lääkäriltä sain elimistöltäni taas muistutuksen, miksi se sairaslomalappunen killuu laukussa. Sain erittäin tukalan kestosupistuksen koko kotimatkalle, mikä ei vain irrottanut otettaan. Suunnittelin könähtäväni istumaan lumipenkan päälle, mutta koska pakkasta oli sen -30, päätin vain jatkaa matkaa. En kaipaa mitään perspaleltumia tämän kaiken päälle. Jos mielessä käy taksin tilaaminen muutaman sadan metrin matkalle, niin ehkä annan anteeksi itselleni sen, että otan nyt rennommin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXYusMgDFODJ_rInGX5MjT61UuNE4c3IES6b32KhmPmn6ZEq4x9Y-hbkeHzU9yJg20wv0C3WBnioczlvatc0T-vzkEZHWZdyg-7NY8sUhe9IKpUD26U_mzyA0DniQmrIkuXtqWNppqzZI/s1600/_MG_4537.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;">Olisin halunnut hehkuttaa teille tällä viikolla alkanutta perhevalmennusta, vauvalle hankittua täydellistä lämpöpussukkaa, rakkaudella viikattuja ja hiplattuja pienen pieniä vaatteita, synnytyksen lähestymisen tuomia ajatuksia ja kaikkea siltä väliltä. Mennyt viikko kuitenkin toi tullessaan mitä toi, joten Toukkatorstaikin on pieni sairaskertomus. Kiitos ja anteeksi jos luit tänne saakka!</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mainitsin muutamalle kaverille menneellä viikolla, että en ihmettele enää mitään mitä raskaus voi aiheuttaa. Vaikka minulla lähtisi kesken lepäilyn jalka irti, niin heilauttaisin huolettomasti kättä ja toteaisin, että kuuluu asiaan. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaTuo-w2NJ5km5jocS5TOMZCEbXOny8wNO2Qii0bPAdr_XuDqAPeb6fOgsdPypTINYVdZNPx24uE6EyvJWNPkREeTUY-CXz1pSgPuNlMgxU1S6r4oqvO7RX68eIg3qvGfZtBTSSD5Ix6A/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaTuo-w2NJ5km5jocS5TOMZCEbXOny8wNO2Qii0bPAdr_XuDqAPeb6fOgsdPypTINYVdZNPx24uE6EyvJWNPkREeTUY-CXz1pSgPuNlMgxU1S6r4oqvO7RX68eIg3qvGfZtBTSSD5Ix6A/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-39186791766354657652016-12-29T23:40:00.000+02:002016-12-29T23:40:06.231+02:00Toukkatorstai: meidän pieni tinapallero<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmkNH_h44vbERI50sOwDk8qM5-vmksP7zI_eYH4POa9CsqTKUXjANPXHQiQewuMMU3PtQuH5uPXRW6uvSHi0Jhz8ZeWsgVGdI2L2N-NyLr5-P5dQUgZUZX0ZhF-tcyAR4VwOIefcJbR1Q/s1600/_MG_4524uusi.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään alkoi 27. raskausviikko, ja mitään uutta oiretta ei ole ilmestynyt tällä viikolla. Samat vanhat alhaiset hemoglobiinit ja heikotukset kuin ennenkin. Olen kuitenkin oppinut vähän ennakoimaan, ja kun jouluaaton kappelissa tuttu kuumuus kiri pintaan, kömysin kesken virren tuulettumaan ulos ja pahimmalta lattialla makoilulta säästyttiin. Koska en jaksa veisata samaa virttä, voidaan tämä toukkatorstai pyhittää huuhaalle. Sain viime uutena vuotena valaessa tinaa mielestäni selkeän sikiön. Tuomas aina sanoo, että ylitulkitsen vain kaikkea, mutta kyllä tuo edelleen muistuttaa minusta sikiötä. Jokainen tulkitsee tietenkin kaikkea haluamallaan tavalla, ja voin kyllä myöntää että pieni ihmisen alku oli jo silloin toiveissa. En silti pääse yli ja ympäri siitä, että tuo pieni tinapallero on kuin meidän pieni Toukka! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRGYxE0Ewe6piH_vwJMieTskpX8biNufyOmMXB5bgMNEp2dIxsvWoluLl_Nn1dTXqEnOkXetzlE9Y27qOWx9ZuPjcdZaCg84Mja4ejDtQd2tdYeq5QfaFfO6Xtms7IoIZdU_GL9trnylU/s1600/_MG_4527.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen halunnut ikuistaa myös tänne blogin puolelle erikoisen kohtaamisen alkuraskaudessa. Olin neljännellä kuulla raskaana, ja mielestäni vatsani ei ollut silloin kuin vasta ihan pieni kumpu. Olin lisäksi pukeutunut löysähköön neuleeseen, josta vatsani ei mielestäni erottunut juurikaan normaalista. Olin sunnuntain työvuorossa, ja asiakkaakseni tuli ulkomaalainen nainen. Tovin kyseltyä vaatteista hän havahtui ja huokaisi kyynel silmässä anteeksi, ja painoi kätensä minun vatsaa vasten. Tilanne oli erittäin hämmentävä, sillä en todellakaan ajatellut kenenkään näkevän, että olen raskaana. Ehdin jo hetken miettiä, että ymmärretäänkö me tilanne samalla tavalla, vai luuleeko hän hivelevänsä pizzaa mahassani. Hän ehti kuitenkin hyvin pian kysyä, kuinka pitkällä raskauteni on. Ymmärsin sillä hetkellä, kuinka universaalisen ihmeellinen asia uusi elämä on, kasvoi se sitten kenen tahansa sisällä. Siinä me jaettiin tuntemattoman ihmisen kanssa hetki, missä minä koin liikuttavaa hämmennystä, ja hän liikutusta. Hän myös sanoi kumpaa sukupuolta vauva on, ja sen lopullinen totuus selviää sitten kun vauva syntyy. Erikoinen kohtaaminen! Joissakin hetkissä ja tapahtumissa on kuitenkin ihan erityistä taikaa. Vaikka voisin ajatella nykyään olevani paljon realistisempi kuin vaikka viisi vuotta sitten, olen halunnut säilyttää uskon siihen, ettei kaikkea elämässä tapahtuvaa tarvitse selittää järjellä. Ei sikiön muotoista tinaa tai ikimuistoista kohtaamista. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En tiedä uskallanko valaa tänä vuonna tinaa. Jos löydän sieltä uuden sikiön, saan luultavasti paskahalvauksen. Viime yönä näin unta, ettei vatsassani ollut vain yksi sikiö, vaan kolme. Niitä siinä sitten puskin pihalle peräjälkeen. Ai niin! Ehdin jo alussa vähän huijata. Eilen tunsin nimittäin ensimmäistä kertaa ensimmäiset harjoitussupistukset. Jotain uutta siis myös kuluneeseen viikkoon!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt kiidän vielä jatkamaan monopolia! Palataan asian ääreen ensi vuonna! Ehkä jännittävämpänä vuonna meidän elämässä! </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSLTSBHfU3ca-7fIwBkO7XzVOG6_yodwG5Z5w5K4w1XIZ3nsfDtGKTFx8Njsv3anQIGWfx5_cAjk1u9Zb1keMxEpY8SaG2xaBkEuq5C2aQN4XXUSWY_ue16KALoyIQdwflBGET98dG9bM/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSLTSBHfU3ca-7fIwBkO7XzVOG6_yodwG5Z5w5K4w1XIZ3nsfDtGKTFx8Njsv3anQIGWfx5_cAjk1u9Zb1keMxEpY8SaG2xaBkEuq5C2aQN4XXUSWY_ue16KALoyIQdwflBGET98dG9bM/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-78337973645686287932016-12-22T23:16:00.000+02:002016-12-22T23:16:31.725+02:00Toukkatorstai: zumbaa ja juhlaa!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4KEjKozKhrHQtWB0HYWymYMBkqT2FbnAlaRDqg_X_SfCOluLiUqCKclboSzZatwwuEQG-HZrBungmW0aKcgKxoaQGiYDdSPjSR79LGp7PwHYp0NWp00G3OD6RCJo1AJk96sYun4yqXXs/s1600/_MG_2874oikea.jpg" /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään tuli täyteen 25. raskausviikko, ja raskaus on ollut kuluneella viikolla suhteellisen vähän mielessä. Kaikki ajatukset on keskitetty tulevaan jouluun ja sitä kautta ruokaan ja muutamiin lahjoihin. Heikotuksilta ja pyörrytyksiltä on tällä viikolla vältytty, ja rautalisä on tullut mukaan kuvioihin. Rakas ystäväni yökötys on tullut taas kylään, enkä ole kovin vakuuttunut, että se olisi enää lähtemässä minnekään ennen kuin vauva syntyy. En ole kuitenkaan antanut sillekään liikaa ajatuksia, vaan yökkinyt menemään silloin kun oikein pahalta tuntuu. En olisi ikinä uskonut, että yökkimisestä tulisi minulle näin normaali juttu. Eihän se missään nimessä kivaa ole, mutta kun on kokenut alun pahoinvoinnin, niin mikään ei oikeasti enää tunnu hätkäyttävän. Sekin toki auttaa asiaan, kun tiedän mistä yökkiminen johtuu, ja olen tästä siunatusta tilasta vain niin onnellinen että voin kuitata moiset huolettomasti. Loppuu kun loppuu! Viimeistään huhtikuussa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vauva on vetänyt sellaista zumbaa vatsassa heti kun laitan makuulle, etten tiedä tanssiiko hän sambaa vai jivea. Melkoinen touhuaja siellä taitaa kuitenkin asustaa. Koko maha tärisee ja pomppii kun on kovimmat meiningit päällä. Hauskaa on myös se, että kun vauva alkaa liikkua ja painan sormella vatsaa, niin sieltä vastataan tujulla potkulla takaisin. Säikähdän sitä edelleen joka kerta. Joskus potkut on ollut myös töissä ollessa niin voimakkaita, että säpsähdän säikähdyksestä. Minulla on selvästi vielä totuteltavaa, että sisälläni kasvaa omat liikkeet omaava yksilö. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joulun lisäksi meillä on täällä suuren juhlan tuntua, kun rakas Kerttulimme täytti tänään neljä hienoa vuotta! Tuo pieni oman elämänsä supersankari on onnistunut valloittamaan meidän sydämet, mutta myös niin monen muun. Syntymäpäiviä juhlistettiin herkkulautasella kera syntymäpäivälaulun. Neuvolassa kysyttiin aikaisemmin, että aiotaanko luopua meidän kahdesta koirasta ja kissasta kun vauva syntyy. Tai edes yhdestä niistä. Ihan hullu kysymys! Lemmikit on meille niin rakkaita perheenjäseniä, että sivuutan kysymyksen täysin. Meidän perhe ei olisi kokonainen</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> ilman Marthaa, Kerttulia ja Iinestä! Toivotaan, että kaikki menee hyvin sittenkin kun vauva syntyy, vaikka tiedetään jo valmiiksi, ettei Martha tule arvostamaan aluksi uutta tulokasta. Kaikkien on vain sopeuduttava uuteen tilanteeseen ja perheenjäseneen. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt kömmin Tuomaksen viereen tiukasti nukkumaan, koska vietetään vielä tämä joulu eri paikkakunnilla. Tulevat joulut rakennetaan sitten pienen perheen kesken joulumuistoja. Aika ihanaa! </span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgimjTBK7UJu91EV2zhQwPDwZEBbQxr-X1dOsfxC9Vc8GTUCXhHcKS-P9Od6iIbeP904wzI9ozN-rpwug2p5j0XiCwImKqdbGCWH6IOHwFC40ouYDwbDjzzZLRka7c3nfULTf8f3rZpzJ4/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgimjTBK7UJu91EV2zhQwPDwZEBbQxr-X1dOsfxC9Vc8GTUCXhHcKS-P9Od6iIbeP904wzI9ozN-rpwug2p5j0XiCwImKqdbGCWH6IOHwFC40ouYDwbDjzzZLRka7c3nfULTf8f3rZpzJ4/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-76818120784482946282016-12-15T22:34:00.000+02:002016-12-15T22:34:22.735+02:00Toukkatorstai: viimeinen kolmannes!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhljuE-V6vjW__88rNFsfgWp7peJOHrRu4DZDRVO3GclGaeHgwY41Gs3jg3SlRPl3hK07KzNtPNk5tpFINK6hDLagjh93Q8N92_xDE6EqQ5ako2fqTnc0I5u8n5yN5N5R_N1iRbE19MHIk/s1600/_MG_4485-2.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Wihii! Tänään siirryttiin raskauden viimeiselle kolmannekselle samalla kun startattiin 25. raskausviikko. Hurjaa! Tulin lomalle blogin pariin, koska olen kirjoittanut koko päivän esseetä yöpuku päällä meidän uudessa sängyssä. Kyllä, sänky ja lipasto tuli tämän viikon maanantaina. Onneksi Ikea tuli ihan oma-aloitteisesti vastaan ja korvasi meille koko kuljetusmaksun summan viivästymisen ja siitä aiheutuneen harmin takia. Sillä rahalla mikä saatiin takaisin, saadaan hankittua myös Toukalle sänky ja jotain muutakin. Eli sen suhteen loppu hyvin kaikki hyvin! Koti tuntuu niin ihanalta ja entistäkin rakkaammalta kun saatiin tänne jo kauan kaivatut kalusteet. Ollaan hämmästelty sitä, miten onnekkaita ollaan ihan vain jo pelkästään siksi, että meillä on ihana koti ja niin hyvä sänky! Pakko tietenkin mainita siitä, kuinka onnekkaita ollaan myös tästä vatsassa kasvavasta touhottajasta.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAGPpMNDHxBnAojHqlaT35IiOl6_fo9vDWoD9HYNK1Y36gVXgJtzrV3vdS-wwjMKWr73CKKUNzQ4qvi_rg6wquc95TtDIc38vnHdj9wuRNIpTdtFMs43u_oUDHWu5Eew_gk6O3gtl2DH4/s1600/_MG_4478.jpg" /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSAWwwK8NXN1U2Tznugp-y-Wt3vFsJB5aVwe3i2MONtZjCQeetzIUYUv-GFapjLOoMeGR-3cWkEcjNp5vkEIMs12ikhf-59HqgVcMAPVOi4-E-cMD3X6vAfNNbF-WLcSreq0FPB-H7zj8/s1600/_MG_4492.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toukka on joinakin päivinä todella touhukkaalla päällä. Eilen sain ensimmäistä kertaa sellaisia iskuja kylkiluihin, että säpsähdin säikähdyksestä ja pari kyyneltäkin saattoi tirahtaa silmäkulmaan. En ole varma olinko liikuttunut vai tuliko kyyneleet silkasta epämukavuudesta. On ylitsevuotavan ihanaa tuntea toisen liikkeet, mutta eilen kyllä toivoin, että hän pyörähtäisi johonkin toiseen asentoon eläköimään. On ihmeellistä, kun toinen ihminen aivan kuin tunkisi pikkuisia varpaita kylkiluiden alle. Ihanaa, mutta niin epämukavaa. Joka tapauksessa olen onnellinen jokaisesta iskusta minkä saan, sillä se kertoo siitä, että kohdussa on elämää. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid12V59AHefiJSDnKsffe5M7gH9oPey2xx-FEy9Eu2N8YnJjU1tdssZcSlXIZHCgYRX6OZD7_kKG4OY-j7oFBlB1sLqOrt-bBcnVmfA4H7rJj-7uA3WXkaQevmV43e_Cx7bUgaGoQor6Q/s1600/_MG_4513.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz8PJhr6I9QplsGd9P7r2hb_PdUCJfJXhu4yAZIvsoK2Ur4Vpfvqy6fsWFn528rQAmiuYHWbsSFXUPLfU5lNzQ_N-5zUwG4WNpTNPeS0I0jrigyn2nemMubQIpzoECStYdsBni9YMH9Sc/s1600/_MG_4493.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meillä oli viime maanantaina neuvola, ja sain taas yhden ruksin lisää paikkatietoihin, minne olen meinannut pökertyä. Alan jo toistaa itseäni viikko toisen perään, kun meinaan kupsahtaa milloin minnekin. Ehkä pitäisi alkaa kirjoittaa kerran viikossa esimerkiksi pyörtymisperjantaita, missä käytäisiin läpi paikat, minne milläkin viikolla olen meinannut pyörtyä. Ihme kyllä en ole toistaiseksi pyörtynyt, vaikka vintti on niin sanotusti pimentynyt monta kertaa. Saatan kirjoittaa kevyellä otteella näistä minun heikotuskohtauksista, mutta tapahtumahetkellä ne on kaikkea muuta kuin huvittavia tai mukavia. Saan lähinnä vain huvitusta siitä, että näen itseni niissä tilanteissa dramaattisena raskaana olevana naisena, vaikka en missään nimessä hae sillä mitään huomiota. Se nyt vain sattuu olemaan huomiota herättävää kun makaa milloin missäkin jalat katossa usein myös vähäpukeisena, koska ennen sitä puskee hirveä hiki! Onneksi tämä viimeisin heikotus tapahtui juurikin neuvolassa, missä oltiin monet kerrat juteltu niistä. Lääkäri ole lähellä, ja minut passitettiin jälleen verikokeisiin. Siellä selvisikin, että yksi syy yhtäkkisille heikotuksille on luultavasti alentunut hemoglobiini. Lääkkeeksi määrättiin rautalisä, paljon lepoa ja hyvin syömistä. Erityisesti pidän näistä kahdesta jälkimmäisestä. Varsinkin näin joulun alla, vaikka en suurimpia herkkujani saakaan tänä vuonna joulupöydästä ahmia. Ensi jouluna syön mätiä ja suolalohta tämänkin joulun edestä, tai vaihtoehtoisesti rakennan oman joulupöydän kunhan pienokainen on saapunut. Selvää on kuitenkin se, etten yhtäkään mätipalleroa vaihtaisi meidän pieneen palleroon, joten koitan olla tirauttamatta liian monta katkeraa kyyneltä jouluaattona. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl030SAiMuHR46BH3CmK0fjlar9OdlJn6E3uzNfvdCa-yihxI9SKcQz7DmrX1QB2VsCgke_3P3_e0xKeLCfMg_wDeOCXHDs66x9KD3ptj6VmNDfceIn8haF7mokuuwWQagNNTUpGbxeGA/s1600/_MG_4504.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olipa kiva käydä rustaamassa esseen lomassa tekstiä, missä minun ei tarvitse lainata kenenkään muun tekstiä. En voi kehua olleeni kovinkaan reipas tänä syksynä koulutehtävien teossa, ja tällä hetkellä todellakin ymmärrän miksi. Koen niin käsittämättömän suurta stressiä ja raivoa yhdestä esseen kirjoittamisesta, että tunnen miten tukka on irronnut päästä silkasta tuskanhiestä. Olen ihan varma, ettei esseen kirjoittaminen todellakaan aina ole ollut näin vaikeaa. Olen sataprosenttisen varma myös siitä, että aivot todellakin pehmenee raskauden aikana. Sen verran olen tässä päivän mittaan tuijotellut pelkästään seiniä tietäen, ettei päässäni liiku yhden yhtä ajatusta työhyvinvoinnista. Sen voimalla jaksan kuitenkin pusertaa esseen loppuun, koska saan tämän jälkeen heittää aivot takaisin narikkaan ja päästää jouluilon valloilleen. Huomenna suunnataan sen kunniaksi Antti Tuiskun keikalle. Pitäkää peukkuja, etten meinaa pökertyä sinne, vaikka toisaalta olisihan se sekin elämys. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ohessa kuukauden masukuvat! Kerrankin mulla on ihan oikea joulumassu! </span><span style="background-color: white; font-family: Lora, sans-serif; font-size: 14px; text-align: justify;"><span style="color: #cc0000;">♥</span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="background-color: white; font-family: Lora, sans-serif; font-size: 14px; text-align: justify;"><span style="color: #cc0000;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv2nwFLW142eAqoPrXszcI9WRxEGl7Cq0t5qMBLZ_YP3HkO6ZCYfPZOCHKYZ8B3OnAnUVh8vOspAPiugtxVU1XX2cRv7gYpToNnu45utxCwVwZeTjeJqPcpb8VhByp5VJ8XXqtI_7DMig/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv2nwFLW142eAqoPrXszcI9WRxEGl7Cq0t5qMBLZ_YP3HkO6ZCYfPZOCHKYZ8B3OnAnUVh8vOspAPiugtxVU1XX2cRv7gYpToNnu45utxCwVwZeTjeJqPcpb8VhByp5VJ8XXqtI_7DMig/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-39195410370339736962016-12-08T22:07:00.000+02:002016-12-08T23:00:16.359+02:00Toukkatorstai: hyvästi sänky!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiascSbwML3ccMbV_Og6LPSOO5Ziszdt9LQ2NAVuiPwkQfFrw7c1ksfylH9FobYOsVO62DPc6jryGDILk5LhDk91B-vbFDqBnNzAcf_tUK-E6NEMl_HWyoOiB2qXA7TqXgl_-hvf3iMSBM/s1600/_MG_4440.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mulla oli vakaa aikomus pohtia tänään sitä, pitääkö tulevan äidin olla lapsirakas, mutta tässä on tapahtunut useampi mieltä hiillostavampi asia, että taidetaan jättää tuo aihe toiseen kertaan. Tai ehkä jätetään kokonaan pohtimatta. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ensimmäistä kertaa teki suoraan sanottuna mieli tehdä oharit ja tunkea itseni tiukasti peiton alle sänkyyn. Ai niin paitsi ettei meillä ole sänkyä! Enkä muutenkaan aio tehdä oharia ja jättää päivittämättä toukkatorstaita, joten älkää huoliko. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Täällä siis päivittelee neiti raivohullu, jolle on taas viikon mittaan sattunut yhtä jos toista. Lähdin viime perjantaina neljän tunnin yöunilla junalla Tampereelle. Kantamuksina oli vedettävä laukku, kaksi chihuahuaa, koirien koppa, käsilaukku ja eväslaukku. Nykyään myös yhdeksi kantamukseksi voisi lisätä Toukan. Edellisenä yönä oli tuprutellut tiet täyteen lunta, ja jokainen meistä tietää kuinka hyvin vedettävät laukut kulkee auraamattomalla tiellä. Niin, kun ei kulje niin ei kulje! Olin jo ennen kuin olin ehtinyt poistua meidän pihalta ihan varma, että homma tulisi olemaan kusinen. Taksin tilaaminen kävi mielessä, mutta koska taksit noin lyhyitä matkoja on heikkoja (tai raskaana olevia) varten, niin päätin vain pinnistää jokaisen voiman itsestäni ja tampata töppöstä toisen eteen. Pääsin kuin pääsinkin juna-asemalle miljoonan kirosanan saattelemana, ja ilokseni huomasin meidän vaunun sähköjen olevan poikki. Pääsin kyllä junan sisään, mutta en päässyt irralla olevaan eläinvaunuun. Koko urakan päätteeksi siis pönötin vielä pitkän aikaa junan käytävällä täysissä tamineissa ja kirosin lisää. Sähköt palautui ja pääsin vaunuuni. Junan lähdettyä liikkeelle huomasin vain jo tutuksi tulleen efektin, missä sykkeeni ei rauhoitu ollenkaan. Aloin myös hikoilla, joten jouduin riisumaan itseni pelkkään toppiin, kunnes huomasin myöskin jo tutuksi tulleen tunteen, että nyt lähtee taju. Sain kontattua junan lattiaa pitkin nuoren tytön luokse, jolle vinkkasin josko hän voisi katsoa vähän minun perään. Siinä vaiheessa makasin jo junan lattialla jalat katossa ihan pökkyrässä. Kehoitin häntä hakemaan konnarin apuun. Tilanne näytti ulkopuoliselta varmasti hurjalta, mutta yritin vakuutella etten tarvitse ambulanssia. Ainoa asia mitä halusin oli päästä vain perille Tampereelle. Onneksi oloni alkoi pikkuhiljaa parantua, ja sain vakuutettua, ettei matkani tarvitse tyssätä. Nyt kuitenkin vihdoin tajuan, että kunnon yöunet ovat ehdottoman tärkeät, eikä minulla ole enää mitään asiaa rehkiä ja riuhtoa menemään entiseen tapaan. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mainitsin muutama viikko sitten äitiystoppatakin tarpeesta, ja jo kauan kauhulla odotettu asia on tapahtunut. Minulle ei mahdu enää takki kiinni. En myöskään ole löytänyt sopivaa takkia, kunnes nöyrryin ja tilasin äitiystakin. Pitäkää peukkuja, että se tulisi huomenna ja olisi sopiva! Kyllästyin elättelemään toiveita, että löytäisin sopivan takin normaaleista tarjolla olevista naisten takeista. Olen alkanut kärsiä nyt jokaöisistä selkäkivuista, ja neuvolaan soitettua sain arvauksen iskiaksesta, minkä itsekin olin jo itselleni "diagnosoinut". No, siitä ei sen enempää, mutta kipeää tekee. Minun kävelytyyli on siis tällä hetkellä pingviini, eli vaappuvana mennään eteenpäin. Voitte vain kuvitella miltä näytän kun käytän koiria ulkona. Takki rehottaa auki ja vaapun menemään hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Minä kun en luovuta! Tämä on edelleen pientä sen alun pahoinvoinnin jälkeen. Saa nähdä tuntuuko synnyttäminenkin yhdeltä aivastukselta verrattuna pahoinvointeihin. Tuskin, valitettavasti! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Nyt voidaan palata siihen, miksi olisin halunnut kaivautua vain peiton alle tänään. Tilattiin Tampereen reissulta kotiinkuljetuksella Ikeasta sänky ja lipasto. Maksettiin huomattava summa siitä, että saadaan ne kotiin sisälle kannettuna juurikin tänä päivänä. Kuljetuksen olisi pitänyt tulla klo 16 mennessä, mutta puoli neljän aikoihin aloin soitella Ikean asiakaspalveluun, kun ei kuulunut mitään. Sain tiedon, että lähetys ei tule tänään perille. Olisin toivonut kuljetusfirmalta jotain soittoa asiasta, varsinkin kun kuljetus oli sovittu nimenomaan tälle päivälle. Hauskan tästä episodista tekee se, että meillähän ei ole nyt sänkyä! Olin huolehtinut asiat niin, että tänne asuntoon mahtuu uusi sänky ja lipasto, eli hankkiutunut edellisistä eroon. Sänky lähti uuteen kotiin sopivasti juuri ennen kuin sain tämän tiedon, ettei meille ole mitään sänkyä tänään tulossa. Tähän tilaan asiallinen sänky olisi tullut enemmän kuin tarpeeseen, koska selkä paukkuu jo muutenkin. Tänä yönä tyydytään kuitenkin nukkumaan patjalla. Minun ongelmat on kuitenkin varsin pieniä, mutta kyllähän se pistää kiukuttumaan ja pahasti hormonihuuruissa, kun niin kauan ja hartaasti odotettu sänky ei tullutkaan silloin kun piti. No, käännetään eduksi ja kuvitellaan olevamme reissussa omassa kodissamme. Tehdään vaikka iltapalapicnik meidän makuuhuoneen lattialle. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kuvan kautta jätetään hyvästit meidän sängylle! No ei sentään. Otin ennen kuvat, jotta voin sitten tuoda esille, mitä makuuhuoneellemme tapahtuu kun vauva on tulossa taloon. Se on huone mikä tulee muuttumaan eniten. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Nyt kuitenkin rinta rottingilla viimeistä toisen kolmanneksen viikkoa kohti! Pitäkää peukkuja, että saadaan huomenna meidän sänky! </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtI2STsOX6xQu_EP0VTFaATD2vF_cbuKWIuucHDyePFwGIqlhU9SyTnIoJHKOHcQ1ZAh5u2M755UvtvPve211-S9nXzndPJwvpCGGuiYJC1GEUelCSeUGY3vKzWhyphenhyphen7-L7uCZxbiO1hsX4/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtI2STsOX6xQu_EP0VTFaATD2vF_cbuKWIuucHDyePFwGIqlhU9SyTnIoJHKOHcQ1ZAh5u2M755UvtvPve211-S9nXzndPJwvpCGGuiYJC1GEUelCSeUGY3vKzWhyphenhyphen7-L7uCZxbiO1hsX4/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-26659100792335612662016-12-01T14:36:00.000+02:002016-12-01T14:36:50.376+02:00Toukkatorstai: tunteita mistä ei puhuta<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEk5lUWAWJTnf-cQi7bnfx-gQvwShkTjsJyPQMzIIs_3uM_vzH9ExaiFvQUQMIQEEou0UkltXemate0spa_GE_kVMMt1YL_bAXLtz3Kw1lCwKWSjnxAG1RgsjMuo0e8ZXZFnXgP3njJWY/s1600/rv23.jpg" /></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tänään alkoi 23. raskausviikko. Meillä oli tällä viikolla rakenneultra, missä todettiin kaiken näyttävän juuri siltä miltä kuuluukin. Kaikki oli siis tosi hyvin enkä voisi olla asiasta onnellisempi. Pieni maiskutteli suuta niin isosti auki ja kiinni, että sai meidät kaikki kolme huoneessa olijaa naureskelemaan. Hän oli jo selkeästi ihan meidän vauva. Sellainen pieni höpöttelijä, joka suun rakennetta tarkastellessa aukaisi suunsa niin auki, että mietin onko hänellä lainkaan leukaluita. Ultraajaa paettiin nyrkit nykkyrällä ja viuhuttiin menemään kovaa kyytiä. Koska jollain saattaa herätä kysymys Toukan sukupuolesta, niin vastauksena siihen on, että Toukka on syntymäänsä saakka Toukka, eikä tuoda sukupuolta sen suuremmin esille. Haluan vastaanottaa maailmaan persoonan, en niinkään jomman kumman sukupuolen edustajaa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kyseinen ultra oli viimeinen ultra koko raskauden aikana, mikä tuntuu kyllä tosi hurjalta. Seuraavaksi vieraillaankin sairaalassa kun mennään synnyttämään, ellei jotain ilmene ennen sitä. Taidetaan me kuitenkin käydä jossain kohtaa tutustumassa synnytysosastoon. Rakenneultra herätti minussa paljon enemmän tunteita kuin olisin koskaan voinut osata odottaa. Päivä jona meillä oli ultra tuntui lähes samalta kuin päivä jolloin sain tietää olevani raskaana. Aivan kuin olisin uudestaan saanut kuulla, että olen raskaana. Hän oli jo niin paljon enemmän ihminen kuin ensimmäisessä ultrassa. Mitä! Tuleeko meille ihan oikeasti vauva?! En tiedä olenko jotenkin hullu kun yhtäkkiä heräsin siihen asiaan uudestaan. Olen kuitenkin jo yli puolen välin raskaana ja nyt muka tajuan, että olen <i>oikeasti</i> raskaana. Ehkä minuun vain kolahti niin kovaa, kun ultraaja sanoi lähtiessä että tulet sitten seuraavaksi synnyttämään. Anteeksi mitä? Pitääkö tämä täältä myös synnyttää! Olenhan minä tiennyt kaikki realiteetit, mutta miksi ne nyt niin kolahti ja kovaa tajuntaan. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Olen aina tykännyt katsella kaikenlaisia äitiyteen liittyviä ohjelmia. Äitiys on minusta niin kiehtova asia. Olen kuullut kyllä monenlaisia mietteitä tulevien äitien suusta, mutta silti olen yllättynyt kun ne osuu omalle kohdalle. Niiden kaikkien miljoonien tunteiden keskellä mitä rakenneultra herätti minussa olen alkanut miettiä, että osaanko olla äiti ja rakastaa omaa lastani. Järki tietää, että tulen rakastamaan lastani niin paljon, että en osaa sitä vielä edes käsittää. Tunnen samanlaista syyllisyyttä kuin alkuraskaudessa, kun mieleen juolahti kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia huonovointisena. Olen kuitenkin aika varma, että jokainen tunne mitä tunnen on ihan normaali. Samaan aikaan tunnen jo nyt kiintymystä ja rakkautta meidän pientä kohtaan. Tätäkö se äidiksi kasvaminen nyt on? Ristiriitaisia tunteita ja huolta. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ehkä hassuinta on ollut se, että olen palannut ajassa taaksepäin siihen kun olin hankkimassa Marthaa. En vertaa tässä nyt ihmisvauvaa koiranpentuun, mutta tunnistan jotain samoja tunteita nyt kuin ennen Maatun saapumista. Muistan kun olin ennen Maatun saapumista huolesta soikeana, että onko Maatulla yhtä kierot silmät kuin joillakin chihuilla. Kuulostaa nyt ihan naurettavalta! Muistan vieläkin kuinka aitoa se huoli oli silloin. Sitten kun näin Maatun ekan kerran, olisin varmasti rakastunut korviani myöten vaikka Martha olisi ollut hännätön, korvaton ja kierosilmäinen koira. Olen ihan tosissani! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jos rakastuin koiraan niin korviani myöten sekunnissa, niin tarviiko edes miettiä mitä tulen tuntemaan kun lapsemme syntyy. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olen hankkinut kaksi koiraa ennen lasta. Minulla on varmaan normaalia isompi kiintymys Marthaa ja Kerttulia kohtaan, ja olen siis harjoitellut käsittelemään tiettyjä tunteita ennen kuin huolehdittavaksi tulee vauva. Olen tämänkin rakkaushuolen osannut edes jollain tasolla järkeistää paljon paremmin, kun siitä on edes jotain samankaltaista kokemusta entuudestaan. Ja ei, en mieti onko lapsellamme kierot silmät jos joku ymmärsi sen nyt niin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Olen yrittänyt sallia itselleni kaikki tunteet ja ajatukset mitä raskaus ja äidiksi tuleminen minussa herättää. Välillä silti tunnen isoa syyllisyyttä omista tunteista, vaikka ne onkin asia mille ei voi yhtään mitään. Tuntuu kuin minulla ei olisi edes mitään oikeutta tuntea mitään haastavampia tunteita, sillä tärkeintä on kuitenkin se, että meille on tulossa terve lapsi ja olen siitä todella kiitollinen. Olen kuitenkin todennut elämän aikana, että tunteet on vain parempi kohdata ja pureskella kuin yrittää tukahduttaa ne. Ne kun kuitenkin tulee, halusi sitä tai ei. Olen pari kertaa jo miettinyt mielessäni, että olen jo nyt huono äiti kun mietin tällaisia. Eikö kaiken pitäisi olla yhtä täydellistä pumpulia kun odotat ensimmäistä lastasi? Sitten se pieni armollisuus itseä kohtaan kuitenkin kuiskuttaa olkapäällä, että et ole huono äiti. Ihmisen ei tarvitse olla kaikessa paras tai edes erityisen hyvä, mutta mikään ajatus tai tunne ei tee minusta huonoa äitiä. Äidiksi tulemiseen kai vain kuuluu kaikenlaiset tunteet ja mietteet. Koitan jo nyt opetella eroon niistä huono äiti -ajatuksista, koska siinä vaiheessa kun todella olen äiti, en halua ajatella itsestäni niin. </span><span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif; text-align: center;">Kaikkien näiden tunteiden keskellä yksi asia on varmaa. Tulen olemaan maailman paras äiti meidän lapselle. </span><br />
<span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif; text-align: center;"><br /></span>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;">Loppukevennyksenä voin todeta, että jonkinlainen aivojen pehmentyminen on tapahtunut. Viime viikolla pyysin kaupasta appelsiineja tai nektariineja. Myöhemmin selvisi, että olin sekoittanut nektariinit ja klementiinit keskenään, ja ihmettelin miksei Tuomas löytänyt kaupasta "nektariineja" kun vasta pari päivää aiemmin niitä oli ollut siellä vino pino. Luulin tapahtuneen saman efektin kuin joulutähdille, mitkä on myyty loppuun näin joulun alla. Ihmiset oli hamstrannut minun ajatuksissa järkyttävästi klementiinejä näin joulun alla. Hulluja mitä hulluja. Ainut pöllähtänyt taisin kuitenkin olla minä. Äsken pesin koneellisen pyykkiä ilman minkäänlaista pesuainetta. Tuli varmaan puhdasta. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja1F9NnIHtPQDsKCjAmtMEzks2a-cpxOC9r-YkhapNRZQj-hGIALYeDS2ENTKBNlkdM0B-8C5juj0lNq-JZsx09oRDWCW7FAA6xyKyqNXPUqiM7bhG-R6UPCieo3y-nK3MA_0SCHMOE9Y/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja1F9NnIHtPQDsKCjAmtMEzks2a-cpxOC9r-YkhapNRZQj-hGIALYeDS2ENTKBNlkdM0B-8C5juj0lNq-JZsx09oRDWCW7FAA6xyKyqNXPUqiM7bhG-R6UPCieo3y-nK3MA_0SCHMOE9Y/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-106175603826415424.post-91659765531684427022016-11-24T19:28:00.000+02:002016-11-24T19:46:50.151+02:00Toukkatorstai: synnytänkö Elviksen?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4rWpQ2bTnZuDBXO2T6KVFkYZrQ5I-qaixqJsZ1whmxbtHZGWtH17DCH_0qgQFRaHeQp3sBnK6G3x4faxI5kzBH33WdeGsmsooBIzJQk96l2IcPJWXH7qjj6zISU_2csHjAb2lymniarA/s1600/IMG_4221.jpg" /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Sairastuvalta iltaa! Olen nyt toisessa superflunssassa muutaman kuukauden sisään. Tuomas tuo näitä meille kotiin ja tietenkin tahtomattaan tartuttaa minulle. Viime yönä valvoin ja yskin ihan älyttömästi, ja aamulla kiukuttelin räkäpapereitten seasta, että seuraavalla kerralla kun Tuomas tulee kipeäksi niin eristäydyn, etten saa yhtään tautia enää raskausaikana. Eihän se missään nimessä ole Tuomaksen syy, mutta hormonihuuruissa, tukkoisena ja väsyneenä sitä lähtee etsimään syyllistä. Hyi minä! Ja todellakin hyi minä, koska Tuomas on ollut ihan yhtä kipeänä. Onneksi järki sanoo, että voin itsekin repiä taudin meille ihan mistä tahansa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Sain lääkäriajan tälle päivää ja päätin kävellä sinne olosta huolimatta. Olen juminut selkäni maatessa ja yskiessä, joten ajattelin sen vähän vetreyttävän. Aloin jo matkalla miettiä jostain mystisestä syystä, että olenkohan menossa nyt oikeaan paikkaan. Olin täsmällinen ja tasan klo 14 siellä missä työterveyteni on ennenkin ollut. Hyvin pian kävi selväksi, että olen kuin olenkin väärässä paikassa. Muistin jostain mielen sopukoista, että varatessa aikaa minulle oltiin kyllä sanottu uusi osoite, mutta en noteerannut sitä sillä hetkellä sen enempää. Ajattelin vain että niin niin, siellä missä aina ennenkin. Siinäpä sitä sitten taas oltiin! Sen kerran kun en ollut ottanut pyörää alleni olenkin väärässä paikassa, ja pitäisi ehtiä ihan eri paikkaan parissa sekunnissa muutenkin täysin puolikuntoisena. Hyvä Iina! Vatsa sisään ja juoksuksi. En voinut miettiä muuta kuin että toivottavasti en tukehdu ja tuuperru matkalla. En ollut ilmeisesti ainoa jolle oli käynyt sama moka, koska lääkäri odotteli minua, vaikka olin kymmenen minuuttia myöhässä. On se silti noloa. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin lähtenyt muutenkin aikaisemmin kävelemään. Noh, oppia ikä kaikki! Viimeistään kun Toukka syntyy tähän maailmaan, minun on pakko oppia kantapään kautta ennakointia. En silti malta odottaa sitä, kun ensimmäisen kerran olen myöhässä sen takia kun joku teki yllätyskakit housuun. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen nukkunut tosi huonosti nyt kipeänä öitä. Tänään sain kuitenkin aamusta unen päästä kiinni ja näin viihdyttävää unta. Siinä olin ultrassa, ja yhtäkkiä Toukka olikin jo mahani ulkopuolella puettuna vaaleanpunaiseen villamyssyyn. Tämän jälkeen kuitenkin käänsin pääni takaisin ruutuun, missä ultrakuva näkyi, ja kysyin että eikös tuo ole kikkeli? Ultraaja tokaisi että oho, nyt tuli kyllä sitten väärän värinen nuttu päähän. Kikkelihän se! Hauskinta koko unessa oli, että vauva otettiin näillä raskausviikoilla hetkeksi elämään meidän elämää tänne ennen kuin hänet oli tarkoitus siirtää takaisin kohtuun kasvamaan. Yhtäkkiä meidän Toukka olikin noin 10 vuotias, erittäin tummat ja paksut kulmakarvat omaava tummatukkainen poika, joka lauloi minun äidin kanssa karaokesta tangoa ja muita vanhoja hittejä tummalla äänellä. Öööö? Synnytänkö Elviksen? Meidän äiti ei myöskään ole mikään älyttömän innokas karaokelaulaja. Mistä näitä unia tulee?</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Rehellinen syy, miksi tämän viikon toukkatorstain kuvana on meidän kuva kesältä kun juhlistettiin meidän kihlautumista ja Tuomaksen valmistumista on se, että en vain jaksanut kipeänä ottaa mitään tuoreempaa. Sitten totesin, että itseasiassa tämäkin kuva on jollain tapaa kytköksissä tämän viikon mietteisiin. Se nimittäin muistuttaa ajasta kun en ollut vielä raskaana. Minusta on siis maailman ihanin asia tällä hetkellä juuri se, että olen raskaana. Anteeksi korjaus! Minusta on maailman ihanin asia tällä hetkellä juuri se, että meille tulee vauva! En vain ennen raskautta tajunnut, kuinka ihana tunne on pitää oma keho vain ja ainoastaan itsellään. Nytkin kun olen ollut taas kipeänä, olen kantanut huolta miten Toukka voi kun oma olo on niin kurja. Kaikki mitä syön tai teen vaikuttaa suoraan myös toiseen ihmiseen. En millään malta odottaa sitä, että Toukka syntyy tähän maailmaan. Ennen kaikkea siksi, että hän tulee ilahduttamaan meidän elämää, mutta myös siksi, että minä saan kehoni takaisin vain itselleni ja voin vetää vaikka paketillisen vuohenjuustoa napaani! Sitä hetkeä saadaan kuitenkin vielä tovi odottaa, ja teen sen kyllä mielelläni yrittäen nauttia jokaisesta hetkestä. Myös näistä haastavammista. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOvifo7ys1VFh0PRCk_sNdvlG9ipzcLl16_OH-Ng7mQMF7-aRsCHvbqPd_8OLsMWp-Ft1TE4Wfnz79iZvuOssRySYr4RbuEbTRFEDq2N9MUxddeP6pH-546xo2TQowECEd0Lu6FVtPJCk/s1600/iina333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOvifo7ys1VFh0PRCk_sNdvlG9ipzcLl16_OH-Ng7mQMF7-aRsCHvbqPd_8OLsMWp-Ft1TE4Wfnz79iZvuOssRySYr4RbuEbTRFEDq2N9MUxddeP6pH-546xo2TQowECEd0Lu6FVtPJCk/s1600/iina333.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/06600025240400817213noreply@blogger.com0