sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Hymytyttö sairastaa ♥

Blogissani on vallinnut tämän viimekertaisen kaoottisen postauksen jälkeen hiljaisuus. Se taisi olla minun sydämelle liikaa, koska tuntui että silmiä kirveli tulla blogiin vastailemaan edes teidän kommentteihin kun en kestänyt niitä epäesteettisiä kuvia mitä olin suoltanut suutuspäissäni tänne "kauneuden tyyssijaan".

Elämähän ei ole aina pelkkää sokeria, ja olen saanut tuntea sen nahoissani tällä viikolla. Mitään sen vakavampaa ei ole tapahtunut, mutta koska olen yliherkkä ihminen niin pelkkä Kerttulin sairastelu on saanut minun mielen tosi matalaksi tällä viikolla. Huomaan ottavani etäisyyttä blogiin aina kun jokin painaa mieltä, mutta halusin tulla nyt teille kertomaan missä mennään niin voin purkaa ajatuksiani tänne. Ajattelin pitkään, että en viitsi vaivata teitä huolillani Kerttulista, mutta koirat kuuluu minun elämään tosi olennaisesti, joten olisi epäloogista jättää tämä asia blogin ulkopuolelle. Haluan että blogini elää minun elämän mukana, ja tämä nyt sattuu olemaan se asia mikä pyörii päässäni lähes kokoajan.


  En avaa sen enempää miten tähän on tultu, mutta Kerttulilla on huomenna aika koirien hampilääkärille. Kerttulin hampaat putsataan ientulehduksen takia, ja jo se saa minut hermostuneeksi. Se miksi on tärkeää putsata juuri nyt Kerttulin hampaat ei ole pelkästään ientulehdus, vaan myös edessä oleva jalkaleikkaus vähän yli viikon päästä. Kerttulin oikeassa takajalassa on patellaluksaatio mikä pitää leikata. Tällä hetkellä mennään särkylääkkeen voimin, jotta olo olisi edes vähän helpompi. Meidän hymytyttö ei ole nimittäin ollut ihan niin hymyilevä ilman lääkkeitä. Varoo ja kipuilee ihan selkeästi jalkaa.


Minulla alkaa viikon päästä talviloma, ja me suunnataan lomailemaan Tampereelle. Kerttulin jalka leikataan myös Tampereella. Koitan pitää hermoni kurissa mahdollisimman hyvin leikkaukseen saakka, mutta pakko myöntää että hetkellisiä hermoromahduksen merkkejä on ilmassa. Nämä pienet sydänkäpyset on mulle vain niin sanoinkuvaamattoman tärkeitä, että huolehdin etukäteen kaikkea mahdollista. Toivotaan että kaikki menee hyvin! Palaan asiaan kun olen viisaampi. 

Tällä viikolla on tapahtunut myös ylitsevuotavan ihania asioita, mutta niistä haluan puhua ihan eri postauksessa!



Lisätty myöhemmin: Kerttulin hampaidenputsaus on ohi! Viisi hammasta lähti, mutta hymy ei hyydy!
 Valtakunnassa nyt kaikki hyvin! Jalkaleikkausta jännittäen! 

Kiitos kaikille tsempeistä!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Erilainen sisustuspostaus (maanantaiavautuminen)

Luvassa pieni maanantaiavautuminen, kaukana kaikesta kauniista!

Meillä olisi ollut tänään aika Kerttulin hampaiden putsaukseen, mutta se peruttiin eläinlääkärin puuttumisen vuoksi. Vielä saamme siis nauttia Kerttulin hengityksen ja ientulehduksen sulotuoksuista. Voi pientä! Ohuesti harmittaa, että ei päästy tänään hampilääkäriin kun minullakin olisi ollut muutaman päivän vapaat. No, kaikkea ei voi saada, ei edes joka kerta!

Heti perään soitti huoltomies, tulivat ilmaamaan patterit kun tänne asuntoon jäätyy. Samaan aikaan Tuomaksella oli hukassa tärkeä muistitikku ja kiireellä etsi sitä ympäri asuntoa. Mulla on ollut tapana piilottaa milloin minnekin Tuomaksen tavaroita, koska harrastan piilosiivoamista.Väitin tällä kertaa kuitenkin kiven kovaan, että muistitikku ei ole minun jäljiltä hukassa. Pieni pelko kuitenkin oli takaraivossa, että mitä jos minä olen kuitenkin ollut asialla.

Postiluukusta lensi kirje Kelalta, siis kaiken tämän keskellä kun Tuomas mylläsi meidän kämppää ja huoltomiehet ilmasivat pattereita. Minulla tuli oitis huonot vibat tästä kirjeestä. Avasin sen ja tunsin kuinka päässäni alkoi sykkiä verisuoni. H*lvetti! Olin mennyt tienaamaan liikaa opiskellessani viime vuonna. Kaikkihan tietää mitä Suomessa tapahtuu reippaille opiskelijoille, jotka arkipäivät käy koulua ja samalla töissä, viikonloppuvapaat tekee töitä. Saa jäätävät takaisinperinnät. En minä tässä nyt Suomea parjaa, omahan vika se on kun en ole pitänyt itse sen kummempaa kirjaa paljonko saan tienata. Kyllä se silti ottaa pattiin ja pahasti!


Näin pahasti! Meidän maanantain sisustus on ihan täysin jotain muuta kuin on totuttu täällä blogin puolella näkemään. Elämä ei selkeästi ole aina pelkkää vaahtokarkkia! Kyllä nyt ihminen saa johonkin raivonsa purkaa, sitä paitsi etsin siis sitä kadonnutta muistitikkua ja toisekseen tuo laatikosto piti siivota...Nyt varmaan myös myyn sen, kuten kaiken muunkin mikä irti lähtee.


Maatun tyyni mielipide tästä kaikesta. Kerttuli oli jo pätkinyt piiloon.

"Ihan sama, mamma sekosi."

Tällaista tänään. Pahoittelut tästä blogiurani epäesteettisimmästä postauksesta, mutta luultavasti kuitenkin rehellisimmästä. 

Hox! Olen rauhoittunut, joten en kaipaa pahoittelevia kommentteja postauksen alle. Kertokaa vaikka mieluummin jokin kiva juttu teidän päivästä! Tämä negatiivisuus saa nyt riittää!

Niin ja mitä siihen muistitikkuun tulee. Löytyi takin taskusta kun Tuomas lähti kouluun! 

Mie lähden nyt siivoamaan tämän sotkun ja juomaan aamusmoothien selviytyjän ilme kasvoilla!
 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä


Minun ystävänpäivä on mennyt iloisissa merkeissä. Töissä oli mukavaa, jonka jälkeen suuntasimme Tuomaksen kanssa Amarilloon syömään Tuomaksen pari päivää sitten olleiden synttäreiden kunniaksi, ja tietenkin myös viettääksemme vähän ystävänpäivää. Meille ystävänpäivä ei ole koskaan ollut mitenkään sen kummemmin erityinen, mutta minusta siinä on kuitenkin jotenkin perinteisestä päivästä poikkeava, hellyyttävä tunnelma. Johtui kyllä ehkä siitäkin, että olin koko päivän ihastellut työpaikalla vaaleanpunaisia ilmapalloja kauppakeskuksen syntymäpäivän kunniaksi. Romantiikkaa oli siis ilmassa, tai ainakin heliumia!
 

Sain illaksi kylään mitä miellyttävintä seuraa! Pitkäaikainen hyvä ystäväni oli tullut käymään Rovaniemellä. Löysin hänelle annettavaksi tosi osuvan kortin, minä leikkaan hänen tukkaa ammattitaidollani, ja tekstikin osuu kyllä juuri eikä melkein nappiin! Syötiin suut makeaksi suklaasta, itkettiin ja naurettiin elämää taas muutaman kuukauden ajalta. On onni, että mulla on noin ihana ihminen elämässä!


Maatulta teille vielä ihan erityiset terveiset! 

Maattu oli vähän huolissaan, jos hieno hattu aiheuttaa kateutta...

Miten teidän ystävänpäivä sujui? 
 

torstai 12. helmikuuta 2015

Onko pinnallisuus pahe?

Olen törmännyt lähinnä monien blogien anonyymikommentteihin, missä bloggaajaa sanotaan ehkä vähän piikittelevälläkin tavalla pinnalliseksi. Itse en ole saanut vielä tähän päivään mennessä kyseenalaisia kommentteja blogiini, ja siksi uskallankin olla tarkistamatta kommentteja ennen niiden julkaisua. Ehkä tämän postauksen jälkeen saan ensimmäiset vastalauseet, mutta olen siihen varautunut! Aloin vain ihan tosissaan miettimään tätä niin paljon puhuttua pinnallisuutta, ja onko se sitten oikeasti niin kauhea ja epämiellyttävä piirre ihmisessä. 


 Eksytin itseni netin syövereihin miettiessäni pinnallisuutta. Kielitoimiston sanakirjan mukaan pinnallinen = kevytmielinen, ajattelematon, vakaumukseton, tyhjänpäiväinen ja pintapuolinen. WOOT?! Näistä "kuvaavista" sanoista en allekirjoita kuin viimeisen. Onko minulla joku aukko sivistyksessä kun mulla on mennyt ihan tyystin ohi miten "kamala" asia pinnallisuus tai pintapuolisuus on. Sehän on melkein kuin silitys, kevyt ja hellä pinnallinen asia, joka voi kuitenkin mennä hyvin syvälle.

 
Ainut pinnallisuuden puoli mitä itsekin karsastan, on ihmiset keille merkitsee kaikista eniten toisen ihmisen ulkoiset meriitit, sisällöstä viis! Sen kuitenkin haluan kyseenalaistaa, että tekeekö muodista ja kosmetiikasta kirjoittava bloggaaja itsestään automaattisesti pinnallisen ihmisen jonkun toisen silmissä. Silloin epäilen kyllä blogin lukijan likinäköisyyttä enemmän kuin bloggaajan luonnetta, mitä ilmeisesti tällä pinnallisuuteen viittaavalla kommentilla halutaan potkaista. 


Itsehän sukeltelen välillä bloginkin puolella melko syvissä vesissä, kuten ilmeisesti myös nyt jossain määrin vaikka pinnallisuudesta puhunkin. Olen vain huolestunut kanssasisaristani, jotka ovat saaneet ihan turhaa pahaa mieltä näiden anonyymien kommenteista. Haluan nyt hetken julistaa vähän pinnallisuutta, siitä miten hieno asia se loppujen lopussa onkaan!

Lähdetään nyt vaikka yksinkertaisesti liikkeelle siitä, mikä saa minun hengen joskus jopa salpaantumaan ja mielen kevenemään pitkän, työntäyteisen päivän jälkeen. Minulla ei tee mieli parantaa maailmaa, katsoa uutisista levottomuuksista tai lukea lehdestä uusimpia poliittisia käänteitä. Klikkaan itseni lemppariblogieni pariin mitkä on täynnä kaikkea kaunista. Milloin joku on hankkinut itselleen kauan haaveilemansa huivin, toinen löytänyt uskomattoman hyvän meikkivoiteen ja toinen kuvannut onnistuneen asunsa päivältä. Blogeissa puhutaan asioista mitkä on hyvin, siitä miten aurinko paistoi ensimmäisiä kertoja tälle keväälle ja kuinka paljon energiaa sai päivän juoksulenkistä. Saan levähtää aivoineni jonnekin helppoon ja helpostiymmärrettävään. Silmäni saa tuijottaa ja ihastella samalla tiltaten minkä kerkeää. En väitä etteikö minulla olisi monesti energiaa ja kiinnostusta lukea myös painavampaa tekstiä ja syvällisempää pohdintaa, tykkään myös siitä, mutta joskus en kaipaa mitään sellaista. Joskus kaipaan kaikkea pinnallista! Kaikkea kaukana perinteisestä pierukalsariarjesta.


 En lakkaa ihmettelemästä, miksi näiden hyvänmielenblogien kirjoittajista tehdään monesti automaattisesti pinnallisia vain sen vuoksi, että he ovat valinneet kirjoittaa jostakin muusta kuin mihin uskoo, mitä ajattelee maailmasta, uskooko enkeleihin, onko taivasta heidän mielestä olemasta tai mitä mieltä he ovat ilmastonmuutoksesta. Ei se tarkoita etteikö heillä saattaisi olla mielipidettä monestakin syvällisemmästä asiasta, he eivät vain halua jakaa sitä tietoa kaikille. Onko kukaan tullut miettineeksi, että ehkäpä juuri heidän oma bloginsa on se paikka, missä heidän sielu saa levätä muuten vaikean elämäntilanteen keskellä. 


Ja jos joku haluaa tietää, niin kyllä, minä olen pinnallinen ihminen juuri sillä kevytmielisellä, muille täysin harmittomalla tavalla! Se ei ole kuitenkaan kaikki mitä olen, vaan erittäin miellyttävä vastapaino kaikelle sille melko raskaallekin mikä joskus tukkii aivoja ja saa ajattelemaan liikaa asioita.

Mitä te olette mieltä? Olenko ymmärtänyt pinnallisuuden väärin, vai onko se oikeasti niin paha asia ihmisessä?

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ilahduta blogiystävääsi! ♥



Sain jokin aika sitten aivan ihanan hyvänmielenhaasteen maailman valloittavimmalta Jasminalta

 Mikäs sen mukavampaa näin rakkausviikonkin vallitessa!


SÄÄNNÖT


  1. Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

  2.  Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

3. Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria ( eli sen keneltä haasteen saitkin), mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.
Haastan nämä pari upeaa bloggaajaa!

Ollaanpa kuulolla tyväret, toivottavasti lähdette mukaan! 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kun kaikki menee päin pyllyä, paista pannukakku!


No eihän tämä ole pannukakkua nähnykkään, mutta kuiteskin!

Eikä mikään oikeastaan mene myöskään päin pyllyä, mutta siltikki! Oikeasti tekaisin meille iltapalaksi nämä yltiöherkulliset ja ennenkaikkea terveelliset lätyt vähän juhlistaakseni sitä, että olen ollut syömättä Heseä nyt kuukauden. Se on oikeasti tällaiselle Hesemässääjälle saavutus, koska aikaisemmin Heseä meni viikottain kerryttäen pari kiloa ylimääräistä persseeseen. Ja nyt en puhu oikeasti vain parista hassusta kilosta, vaan erittäin tiukasti kankussa kiinniolevasta ylimääräisestä läskistä! Meidän kaikkien onneksi nykyään voi herkutella ihan oikeasti terveellisesti, ja jos joku tulee väittämään, että ei nuo oikeasti ole hyviä, niin silloin ei ole maistanut!

 

Mitä näihin sitten tulee?

1 banaani
2 kananmunaa
ripaus kardemummaa


Tehosekoittimella tai vastaavalla SUR SUR ja pannulle! Itse laitoin lieden neloselle, ja meillä on siis vanhanaikainen hella eli kuutoseen saakka säätövaraa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, kun olen "muutaman" kerran sössinyt nämä, että nämä palaa helposti pohjaan. Paistossa voi käyttää esim. kookosöljyä, mutta itse olin pahis ja käytin VOITA. Se nyt on vain minun mielestä ihan yleinen kansalaisoikeus, että joskus ihminen saa käyttää voita lättyjen paistamisessa, koska se antaa yksnkertaisesti parhaan maun. Ei siitä sen enempää, koska menisi selittelyksi. 

 
 Lättyhetken huipentuma oli pitää illan teehetki yhdessä sen rakkaimman kanssa! En halua olla imelä tai ällöttävä, mutta Tuomasta saa kiittää ihan valtavan suuresta tuesta ja tsempistä terveellisemmän elämän puolesta. Särähdän varmasti monen korvaan ärsyttävältä puhuessani paremmista elämäntavoista, mutta sanon ihan suoraan sydämestäni, että paremmat valinnat itsensä hyväksi on ihan meidän jokaisen oikeus. On itsestä kiinni tekeekö sen vai ei. Tällä hetkellä mietin, miten naurettavan helppoa on tehdä parempia valintoja oman terveyden hyväksi. En tajua miksi se oli niin vaikeaa vielä kuukausi sitten. En tähtää mihinkään yltiöterveelliseen elämään, enkä ole tekemässä tästä mitään uraa. Haluan vain voida itse paremmin ja olla tyytyväinen omiin valintoihini. 

Jotta ette ole menettänyt uskoa siihen Iinaan, joka edelleen tekee myös "huonoja" valintoja, niin lauantaina söin pizzaa ja karkkia! Maha meni ihan sekaisin koko touhusta, mutta aion vastaisuudessakin sallia joskus itselleni mättöhetken, koska se on realistisuutta ja välitöntä onnellisuuden tunnetta kun nassuttaa itsensä ähkyyn jollain epäterveellisellä!

Koska muut blogit on tällä hetkellä minun yksi suurimpia inspiraationlähteitä myös resepteihin, niin tässä pari blogia mistä löydät vastaavien lättyjen variaatiot!

The moment of beautyn reseptiin TÄSTÄ!

Beaw- blogin reseptiin TÄSTÄ!

 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Sisustusta!


Tulin moikkaan teitä vähän meidän sisustuksen merkeissä. Tuunasin nimittäin nuo seinällä olevat taulut muutama päivä sitten uusiksi. Ne oli alunperin melko tummat, ja halusin niistä enemmän meidän vaaleaan ilmeeseen sopivat. Onhan ne nyt sitten tosiaankin vaaleat, mutta ajatus olikin, että ne on lähinnä kohoumat seinässä. Jotain nuo silti mielestäni kaipaa, mutta siihen saakka kun keksin mitä niin saavat olla noin simppelit ja raikkaat.


Olen lähdössä töihin iltavuoroon, mutta oli kiva käydä moikkaamassa teitä pikaisesti! Kuvat on otettu eilen illalla, siksi niissä piilee ihan selkeästi illan tunnelma.

Nauttikaa päivästä!!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Toivepostaus: päivä kanssani!

Toivoitte minulta päivä kanssani -postausta, ja tässä sellainen nyt tulisi. Päivä ei ollut ihan tyypillinen päivä minulle, mutta eihän mikään päivä ole samanlainen. Minulla oli tänään vapaapäivä, mutta ei siinä mielessä tavallinen, koska minulla oli koivun siedätyshoidon rokotus. Se laittaa aina vähän vapaapäivänkin uuteen uskoon.


10.43 
Raotan silmiäni ja huudan kissalle ettei raavi vessan ovea. Tästä on tullut melkein joka-aamuinen rutiini sen jälkeen kun ollaan laitettu Iines öiksi vessaan/saunaan. Tähän ratkaisuun päädyttiin sen jälkeen kun Iines pissasi ja oksensi meidän matot usein öisin. Älkää huoliko, meillä on melko iso kylpyhuone ja kissa viihtyy varsin hyvin saunassa, paitsi ei tietenkään aamuisin kun halutaan nukkua. Jatkan vielä unia, koska tänään on lepopäivien lepopäivä. Siedätyshoidon päivinä ei saa harrastaa liikunta, ja pitää ottaa muutenkin rennosti. Suljen siis vielä silmät.

12.30 
Huomaan torkuttaneeni jo tunnin. Satuin näkemään unta, missä mulla oli ihan jäätävät vatsalihakset! Hah! Lämpimät koirat minun vieressä tuntuu niin mukavilta, että tekee tiukkaa nousta. Nousen kuitenkin, ja ihan oikeasti hävettää nousta näin myöhään ylös sängystä. Pitää muistuttaa että tänäänhän sai oikein luvan kanssa levätä!



12.45 
Puen koirat ja vien ulos. Tytöt on taas yhtä innokkaita kun ulos pitää pukea lämmintä päälle pakkasen takia. Maatulla on varaa nyrpistellä nokkaa kun on vaatteet päällä, mutta ilman vaatteita ilme olisi ihan toinen. Ulkona ei yksinkertaisesti voisi olla, saati tehdä asioita. 

13.30 
Syön "aamiaiseksi" ruisleipää paistetulla kananmunalla ja vihanneksilla. Nam!

13.45 
Laitan itseni ihmisen näköiseksi, eli meikkaan ja laitan hiukset.

14.04 
Lähden siedätykseen. Olen taas myöhässä, pitää juosta!

14.15 
Ehdin ajoissa terveyskeskukseen. 

14.34 
Odottelen terveyskeskuksessa, että pääsen lähtemään kotiin. Rokotuksen jälkeen pitää odottaa aina puoli tuntia mahdollisten oireiden varalta. 

15.00 
Lähden kotiin pirteänä terveyskeskuksesta. Nautin kun on vapaapäivä, on onnellinen olo. 

15.20 
Olen kotona ja lähden viemään pyykit alakerran kuivaushuoneeseen.

15.50 
Laitan lisää pyykkiä pyörimään koneeseen. Meillä on silti vielä ihan jäätävät pyykkivuoret, koska ollaan jotenkin onnettomia pyykkääjiä. Kaikki pitää pyykätä sitten kerralla. Alan laittamaan ruokaa samalla kun siivoan keittiön.


17.00 
Olen tiskannut ja laittanut meille ruoan. Tuomas on käymässä kaupassa, joten odotan häntä kotiin että päästään syömään.

17.30 
Syömme yhdessä ja tiskaan taas! Rukoilen joka päivä tiskikonetta. Onneksi pyykit peseytyy sentään koneessa, mitä pyörii jo kolmas koneellinen tälle päivälle. 

17.45 
Valmistan meille kaupasta tuoduista chia-siemenistä ja kauramaidosta myöhempää nälkää varten syötävää. Mulla ei ole hajuakaan miltä se tulee maistumaan, koska tämä on ensimmäinen kerta kun teen sitä. Ennakko-oletus koko sörsselistä on mauton, siksi otan sen kaveriksi pakastimesta Tuomaksen äidin keräämiä pensasvadelmia sulamaan. Jätän seoksen tekeytymään jääkaappiin.


18.30 
Päivällä pistetty rokotus alkaa verottaa, ja väsähdän sohvalle lepäämään. Katsomme hieman telkkaria ja lepäämme. Harkitsen tietokoneen avaamista ja tämän postauksen aloittamista. Jää toistaiseksi vain harkintaan.

19.00 
Päätän pitää pienen kaunistautumishetken minulle ja koirille. Leikkaan tyttöjen kynnet ja lakkaan omani. Tästä huomaa, miten kotona vietetyt vapaapäivät pyörii tosi pitkälti koirien ympärillä. Nautin siitä!


20.30
Olen lakkaillut kynsiäni jo useamman kerroksen, ja muistan taas miksi en tee sitä usein. Ensin kulutan yli tunnin lakkailuun, jonka jälkeen tärvään lähes jokaisen sormen johonkin ja lakkaukset on pilalla! Niin minua! Onneksi ehdin ottaa kuvan ennen kuin lakat oli rullalla!


21.00
Huomaan itseni väsyneeksi ja samaan aikaan turhautuneeksi. Missään ei oikein ole hyvä olla, ja totean rokotuksen aiheuttavan nämä epämukavat tuntemukset. Tuomas lupaa käyttää koirat ulkona. Pummin Tuomakselta kolme salmiakkia ja piristyn vähän. Syön myös iltapalaksi lopulta leipää, koska chia-siemensörsseli ei valmistunutkaan niin nopeasti kuin oletin. Tuomas lähtee moikkaan kavereita. Itse ajattelin vain levätä loppuillan ja katsella telkkaria.

 Huomenna aloitan taas työviikon ja tämän viikon liikunnat. Energisempi päivä siis tiedossa! Huomasin postauksen tehtyäni, että suurin osa kuvista on tytöistä. Sellaista se on! Voisin joskus tehdä postauksen tavanomaisemmasta päivästäni, jos kiinnostusta riittää!

Toivottavasti teillä oli mukava päivä!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Elämäni ensimmäinen vihersmoothie!


Uhkailin joskus, että blogissani alkaa näkyä oman elämänmuutokseni myötä jotain epäominaista blogilleni. Nyt on rantautunut ensimmäisen terveellisemmän elämän pilkahdus tännekin vihersmoothien reseptillä. 

En ollut koskaan innostunut ennen Unelma itsestä -projektia vihersmoothieista. Minusta ne näytti epäilyttävälle, takuuvarmasta kummallisesta mausta nyt puhumattakaan. Avokado oli myös minun silmissä täysin hippien ruokaa, korkeintaan sitä pystyi syömään guacamolena sipsien kanssa. Yksi jännä päivä nappasin kuitenkin avokadopussin mukaan kaupasta. Mitä hittoa näillä nyt tekisi? Jouduin katsomaan Youtubesta videon miten avokado kuoritaan. Maku ei ihan hivellyt makunystyröitä, mutta terveellistä tämä kuulemma on. Tein siitä levitettä leivän päälle. Ihan mukiinmenevää ja sain syötyä sitä, mutta jostain syystä koko muhennos homehtui lopulta jääkaappiin.

Olin innostunut tekemään lähinnä rahkasmoothieita marjoista. Kaukana siis mistään vihreästä. Yhtä kummallisena aamuna kuin sinä päivänä kun nappasin avokadoja meille kotiin, keksin möyhentää itselle elämäni ensimmäisen vihersmoothien. Pahaltahan se tulisi maistumaan, mutta pakko kokeilla. 

1 avokado
2 kiiviä
1 banaani
n. 2-3 dl vettä

MÖYHYMÖYHY JA SLURPS!


 Olin suorastaan järkyttynyt. Olin saanut aikaiseksi hyvänmakuisen vihersmoothien! Jopa Tuomas, joka henkeen ja vereen vihaa avokadoa, sanoi että nämä maut sopii oikeastaan hyvin yhteen. Ei se voi siis olla oikeasti hassumpaa!

Iso, iso peukku tälle! 

Olisi kiva saada myös uusia vihersmoothiereseptejä, ja kuulla mielipiteitä tästä, jos siis aiotte kokeilla! Suosittelen kyllä!