tiistai 31. maaliskuuta 2015

Olenko erityisherkkä?

Hei Te ihanat! Täällä yksi päivän nokka kiinni kirjassa pitänyt pörrötukka. Viime viikolla julkaistiin pääsykoemateriaali, ja aika on kulunut jos nyt ei ihan lukiessa koko aika niin aktiivisessa pitäisi lukea -tilassa. Stressilukemat oli korkeat aina tähän päivään saakka kun oikeasti tein lukusuunnitelman ja aloin allekirjoittamaan sitä oitis. Jos olisin tiennyt lukusuunnitelman rauhoittavan efektin jo heti alussa, olisin tehnyt sen jo viime viikolla. Nyt kun tiedän että tekemällä vain sen minkä itse olen itselleni määrännyt, olen jo hyvissä ajoin hyvällä mallilla materiaalin kanssa. Kaikki se mitä sen päälle luen on plussaa.


Viime viikko meni muuten samalla ihanissa ja ei niin ihanissa tunnelmissa. Sairastuin heti maanantaina flunssaan, joka seurasi ilkeänä takiaisena viikon loppuun saakka niskassa. Ei päästänyt irti otettaan edes Kemissä, kun keskiviikkona hyppäsin koirien kanssa junaan matkaten Nellin luokse. Meillä oli kuitenkin niin mukavaa, että yksi flunssa ei paljon menoa haitannut! 

Nyt kuitenkin itse asiaan! Ihastuttava Tania haastoi minut tutkailemaan olenko erityisherkkä. No olenhan minä kyllä yhdenlainen herkkähipiä, mutta on sitä kiva välillä pohdiskella oikein kunnolla. Kyseinen herkkyystesti on pyörinyt jo vaikka kuinka monessa blogissa, joten jos ei enää innosta lukea herkkisperkkistelyä, niin nyt on oikea hetki suhaista (klikata) itsensä ulos tästä blogista! 


1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni
Riippuu kuinka hajamielisellä tuulella olen. Joskus tuntuu etten näe mitään enkä ketään kun maalailen taivaanrantaa, ja joskus taas huomaan jokaisen pienenkin asian. Eli sanoisin että riippuu ihan päivästä.

2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun
Tosi paljon! Olisi kiva joskus päästä yli muiden tunteista. Joskus muiden mielialat vaikuttaa minuun niin paljon, että kun toinen on selvinnyt surustaan tai kiukustaan niin minä olen saanut itselleni kyseisen tunteen eikä se meinaa lähteä. Onneksi ilokin tarttuu!

3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle
Kyllä. En kestä kauhean hyvin minkäänlaista kipua, mutta vielä huonommin kestän huonoa tai etovaa oloa.

4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä
Joskus kiire on miellyttävää hulinaa, mutta jos kyseessä on stressaava ja kuormittava kiire niin silloin kyllä. Kukapa ei kaipaisi rauhaa silloin?

5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille
 Voi kyllä! Osui ja upposi. Rakastan kahvia, mutta minun elimistö ei kestä sitä.

6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä
Kyllä. Joskus oikein selkäpiitä karmii esim. viritetyn mopon pärinä. Sitä ääntä en kestä sekuntiakaan! Myös tosi voimakkaat tuoksut tekee monesti pahaa. 

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä (Lisäys: kuten vilkas mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon)
 Kyllä! Joudun tosi usein säntäämään sisälle iltaisin koirien pissatuksen jälkeen kun vakoojat seuraa perässä rappukäytävään. Ne sekunnit kun ulko-ovi tai hissin ovi hitaasti valuu kiinni on selkäpiitä karmivia kun kuvittelen jonkun yhtäkkiä säntäävän perään. Syntyjen syvien pohdiskelu kuuluu myös jokapäiväiseen elämään!
 
8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä
Tämäkin riippuu vähän tilanteesta, mutta en nyt tiedä ketään kuka nauttimalla nauttisi kovasta metelistä. Joskus kuitenkin saatan yhtäkkiä ärsyyntyä jos telkkari on liian kovalla.
 
9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista
Kyllä. Moni taiteellinen, herkkä ja kaunis asia saa minut liikuttuneeksi. 
 
10. Olen hyvin tunnollinen
No nyt meinaa vähän omatunto huutaa, että ET OLE! Mutta kyllä mie olen oikeasti ja monesti liian ankara itselle jos en ole tehnyt velvollisuuksia.

 
11. Säikähdän helposti
Kyllä, ja sen jälkeen suutun ihan oikeasti jos joku on säikäyttänyt. Niin inhottava tunne että meinaa itku tulla! Onneksi säikähdyksen jälkeen kuitenkin kuittaan asian naurulla.
 
12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa
Ei se ole niin kamalaa, tuleepahan sitten tehtyä. Enemmän häiritsee jos tasaisesti on koko ajan jotain. Mieluummin teen kerralla enemmän!
 
13. Kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä, huomaan helposti mitä tulee tehdä jotta olisi viihtyisämpää (esim. muuttaa valaistusta tai istuimia)
 En ole huomannut ihmisissä tällaista epämukavuutta, mutta koen itse oloni erityisen epämukavaksi joskus jos tunnelma (esim. valaistus) ei ole oikea. Osaan korjata sen hyvin, ja joskus se vaatii hieman suurempaa siivousta omassa kodissa jotta minun sisäinen tasapaino on taas kohdallaan! Tuomasta huvittaa tämä piirre erityisesti kun epämukavuuden tunne tulee nukkumaan mennessä. Makkari saa pikasiivouksen ennen kuin voin ummistaa silmäni!

14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla
 En jos ne on helppoja asioita, mutta jos kyseessä on monia sellaisia asioita mistä en tajua mitään tai ne tuntuu vaikeilta niin se on kuluttavaa ja tuottaa ärsytystä ja turhautumista.

15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista
Kyllä ja ei. Yritys ei ole kauhean kova kun en edes kirjoita kalenteriin mitään liioin ylös. Elänkin tällä hetkellä "helppoa" elämää, missä suurimmat velvollisuudet on oikeastaan se, että muistan mennä töihin. Silloin kun olin samaan aikaan töissä ja koulussa niin kalenteri oli kovassa käytössä. Tällä hetkellä kovassa käytössä on lukusuunnitelma, mutta sitä nyt en unohtaisi muutenkaan.
 
16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia
En. Joskus pyrin aktiivisesti katsomaan niitä. Elämässä on symppisleffakausia ja sitten on näitä mörssätään kaikki -kausia!
 
17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni
En. Tai tämäkin riippuu niin asioista. Minusta on mukavaa kun elämässä tapahtuu mukavia asioita. Enemmänkin pelkkä oleminen saa minut levottomaksi jos se kestää yli vuorokauden. Toki joskus nautin kyllä vain siitä että möhnään menemään, mutta esimerkiksi viime kesänä olin tosi ahdistunut kesälomalainen kun ei ollut mitään tekemistä. En osannut olla! Ensi kesänä taas uusi yritys.
 
18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa
Kyllä! Minulle ei sovi liian pitkät ruokavälit! Tulen kiukkuiseksi ja levottomaksi ja kaikki itkettää. Huono olo kruunaa kaiken!
 
19. Muutokset elämässäni sekoittavat minua
Kyllä, monesti. Olen ihminen kuka ei kauheasti nauti muutoksista, ne aiheuttaa sisäistä kaaosta pään sisälle. Minulla kestää aina oma aikansa tottua erilaisiin muutoksiin elämässä. Esimerkiksi kun Tuomas lähtee ensi kuussa kesätöihin, minulla kestää oma aikansa tottua siihen ettei me päästäkään olemaan joka päivä poski poskea vasten. Sitten kun kesätyöt loppuu niin minulla kestää monta kuukautta tottua siihen, että joka päivä se toinen on siinä. Onneksi joka vuosi on helpompaa!
 
20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista
Taideteokset ei ole koskaan ollut niinkään minun juttu, mutta nämä muut kyllä. Oon tällainen herkkis ja osaan nauttia elämän pienistä vivahteista!


21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita
Kyllä. Haluan olla omassa elämässäni tilanteen tasalla ja pystyä vaikuttamaan siihen. Kaikkea ei voi ennustaa, mutta isot elämääni koskevat suunnitelmat mietin monesti etukäteen ja rakennan varasuunnitelmia. Valmistaudun myös henkisesti vähän kaikkeen aina, vaikka eihän kaikkeen voi varautua.
 
22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, tulen niin hermostuneeksi tai alan täristä, että suoriudun paljon huonommin kuin normaalisti
En. Olen tottunut tanssiharrastuksen kautta kilpailemaan ja olemaan tarkkailun kohde. Joskus jopa pieni jännitys tekee hyvää!
 
23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona
Kyllä varmasti. Olinhan se lapsi joka alkoi itkeä kun äiti katosi kaupassa hyllyn toiselle puolelle. Herkkis mikä herkkis!

 
Koen olevani erityisherkkä ihminen, ja niin se vaikuttaisi testinkin mukaan olevan!

Jos haluatte testata oletteko erityisherkkiä, klikatkaa itsenne NNE!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kysymyshaaste ja uusi tukka!

Olin saanut Nelliltä ja Emilialta kivan kysymyshaasteen, ja vastaan niihin molempiin samalla kun esittelen teille nyt oikeasti minun uudet hiukset. Yhteistä taivaltamme uuden tukan kanssa on nyt jo muutama päivä, ja olen tosi tyytyväinen väriin ja pituuteen. Vihdoin tuntuu taas, että olen oman tukkani herra! Se ei sojota minne haluaa, vaan sinne minne minä haluan! Väri on tosi lähellä omaa väriäni, mutta vaaleita jätettiin luonnollisesti tuomaan eloa ja liikettä hiukseen. Tykkään!


Viikonloppu meni lapsuudenystävän häissä ja tavatessa Nelliä ja Paulaa. Varsin onnistunut viikonloppu siis takana, vaikka kevyttä väsymystä on myös ollut ilmassa. Tänne pohjoiseen tuli myös inha takatalvi, ja tuntuu että on pitänyt taas jäätyä pystyyn. Voi kunnon kevät, tule jo! Kylmät ilmat ei kuitenkaan haittaa, koska ajatus siitä että pääsen muutaman päivän päästä rentoutumaan Kemiin Nellin luokse lämmittää! En malta odottaa keskiviikkoa kun pakkaan itseni ja koirat junaan! Nyt kuitenkin niihin kysymyksiin!



1. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Ehdottomasti uusien tuttavuuksien ja jopa ystävien saanti. Tykkään myös itselle tärkeistä asioista kirjoittamisesta.

2. Miten sinua saa parhaiten piristettyä kun olet allapäin?
Riippuu kuinka allapäin olen, mutta usein murheen kuunteleminen auttaa piristämään. Jos taas olen enemmänkin kiukkuisesti allapäin ja huonotuulinen, joskus auttaa kun heittää läskiksi koko homman. Sen jälkeen kun alkaa naurattaa niin murhe onkin jo unohdettu.

3. Mitkä ovat mielestäsi 3 parasta luonteenpiirrettä sinussa? Entä 3 huonointa? 
 Parasta on sinnikkyys, empaattisuus ja herkkyys. Huonoimmat on pienistä asioista kiukustuminen, itsensä piiskaaminen turhista asioista ja stressaaminen kaikesta.

4. Millainen on unelmiesi mies?
Syö kylmiä mustikoita, kantaa minua reppuselässä ja lukee Uppo-Nallea.

5. Mikä on elämän tarkoitus?
Olla onnellinen ja hyödyntää oma upeus.

6. Jos voisit antaa nuoremmalle itsellesi jonkin neuvon, mikä se olisi?
Kovin hienoja olisi turha neuvoa, koska en olisi kuunnellut kuitenkaan. Olen muutenkin tyytyväinen siitä missä nyt olen, joten hyvin meni ilman minunkin neuvoja. Mutta sen jos jonkun olisin halunnut iskostaa itselleni, opiskele lukiossa kunnolla! Moni sanoo että lukio on ihan turha, mutta olisin halunnut oikeasti nähdä mihin olisin pystynyt jos olisin opiskellut koko lukion ajan aktiivisesti.

7. Mikä on rankinta, mitä sinulle on elämäsi aikana tapahtunut? 
Masennus ja siitä paraneminen.

 
8. Milloin koet olevasi parhaimmillasi?
Kun olo on kaikin puolin hyvä ja energinen ja kaikki on hyvin. Tällainen olo on usein silloin kun olen saanut aikaiseksi tärkeitä asioita.

9. Mikä elokuva kaikkien pitäisi mielestäsi nähdä?
Tämä on vaikea, koska mikään elokuva ei ole vaikuttanut minuun niin voimakkaasti. Yksi lemppareista on kuitenkin Holiday.

10. Mikä on pahin tyylimoka, johon olet sortunut?
Niitä on monia, mutta leopardilegginssit ja farkkushortsit. Siis päällekkäin.
 
11. Jos saisit pitää vain yhden aisteistasi, minkä aistin pitäisit? Miksi? 
Apua miten vaikea! Ehkä näköaistin, koska olisin silmittömän surullinen jos en enää näkisi kaikkia rakkaita ihmisiä. Tai kaikkea sitä kauneutta mitä maa sisällään kantaa. 

 12. Mikä on lempivärisi ja miten se näkyy elämässäsi?
Vaaleanpunainen! Sisustuksesta ja vaatteista löytyy.

  13. Miten viettäisit vapaapäivän?
Täydellinen vapaapäivä olisi liikuntaa, hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja rentoutumista! Tällainen on varmasti tulossa tällä viikolla!

  14. Oletko joskus nolannut itsesi? Missä, milloin, miten?
Kysykää vain kuinka monta kertaa. Hauskoja nolaamisia on, mutta suurimmat nolouden hetket on ne kun olen loukannut jotain rakasta ihmistä.

Neule: Gina Tricot, Huivi: Cubus, Toppi: Gina Tricot, Farkut: Bic Boc, Kengät: Converse
  15. Mikä on suurin unelmasi tällä hetkellä?
Päästä opiskelemaan luokanopettajaksi. Se on ajankohtaisin.

  16. Millainen on mielestäsi hyvä ystävä?
Sellainen joka on samalla aaltopituudella minun kanssa. Yleensä silloin on muutkin asiat kunnossa mitkä kiteyttää hyvän ystävyyden.

  17. Sinulla on minuutti aikaa valita vaatteet seuraavaksi päiväksi. Mitä valitset?
Farkut, neuleen ja muhkean huivin.


  18. Mitkä ovat parhaat piirteet ulkonäössäsi ja luonteessasi?
Parhaat luonteenpiirteet tuli, mutta ulkonäössäni pidän silmistä ja vyötäröstä.

  19. Oletko joskus joutunut soittamaan hätänumeroon?
Kerran kun parkkihallissa oli tappelu. Ainiin! Toisen kerran kun Tampereella paloi roskis.

  20. Millainen olit lapsena?
Päiväkodissa ja koulussa rauhallinen ja kotona äkäpussi. Herkkis!

  21. Kuinka usein siivoat huoneesi?
Asuntoni. Liian harvoin vaikka joka päivä sanon että pitää siivota. Lauseesta "pitää siivota" on tullut mulle mantra, jota hoen joka päivä!

  22. Oudoin tapasi?
Syön joskus räkää. Varsinkin itkuräkää.

... 


torstai 19. maaliskuuta 2015

Identiteettini ei ole juurtunut kuiviin latvoihini

... ja jos olisi niin sinne läks identiteetti! Pohdin blogin puolella aiemmin jopa oman värin kasvattamisesta takaisin, mutta päätin etten voi mennä lauantaina oleviin ystäväni häihin niin jäätävällä reuhkalla, siispä lompsin kampaajalle. 


Pienen pieni sniikkipiikki teille siis hiuksista, ja no vähän ehkä myös uudesta kukkapaidasta. Tuomas ei ole koskaan tykännyt kukkakuosista, siksi minulla sitä ei kai kauheasti ole ollutkaan. Nyt kun hankimme Tuomakselle kukkapaidan (voi kyllä) niin minäkin voin hyvillä mielin pukeutua niittyyn! 

 
Huomasin tahtomattani pitäneeni taukoa bloggaamisesta, johtuen vain ja ainoastaan siitä ettei viikkoon ole tullut blogifiilistä. Teen tätä kun hyvältä tuntuu, ja nyt se taas tuntuu! Huomaan olevani spurttaajabloggari. Mikä se sellainen sitten on? Saatan postata monta päivää putkeen ja mikään muu ei oikeastaan pyöri päässä kuin blogi. Sitten höllään taas palauttavasti muutaman päivän, tai viikon. Sen minkä tarve vaatii. Silloin en liioin mieti blogia. Se on toistaiseksi ainakin toiminut minulla pitämään homman mielekkäänä. Ilman töitä ja arkisia askareita höpöttelisin tänne varmaan joka päivä, teidän onni että minulla on oikea työpaikka ja sosiaalinen elämä olemassa! 

Nyt yöpuulle, kyllä! Tämä yökyöpeli on opetellut taas vaihteeksi laittamaan ajoissa nukkumaan. Se on oikeastaan ihan mukavaa!

Hyvää yötä!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

#INSTAGRAM @AINAILO

Halusin tulla morjestaan teitä tuoreimpien Instagram-kuvien saattelemana. Blogi-into on tällä hetkellä ylimmillään, minkä vuoksi olisin vaikka kahdesti päivässä täällä höpisemässä jos aika vain riittäisi. Muukin elämä pitää kuitenkin hoitaa, ja jollain tasolla valmistaudun hiljaisempaan aikaan kun pääsykoekirja julkaistaan. Silloin kaikki ylimääräinen aika täytyy viettää nokka kiinni kirjassa, sillä motivaatio päästä opiskelemaan ei ole koskaan ollut näin suuri. Tuntuu että pää posahtaa pelkästä ajatuksesta etten kesän jälkeen lähtisi opiskelemaan. Kuulostan ehkä hassulta, mutta haluan oppimaan! Kehittämään omaa ajatusmaailmaa ja muistamaan taas sen kuinka turhauttavaa on takoa järkeä tähän päähän. Jännä miten sellaistakin voi ihminen kaivata.


Nauroin jo yksi päivä Tuomakselle, että minun Instagram on täynnä kuvia Maatusta. Tuomas sanoi että oli kyllä noteerannut asian. Maattu on vain sellainen ihana pieni jokaisen päivän ilostuttaja, etten malta olla kuvaamatta Maattua (nuuskimatta Maatun tassuja, tukkimatta Maatun kuvia joka paikkaan, lässyttämättä Maatulle tai puhumatta Maatusta kaikille). 


Kerttulin kuvailu on jäänyt nyt vähemmälle yksinkertaisesti sen takia, että mulla säälittää sen surulliset kasvot. Yleensä Kerttuli hymyilee ja on selkeästi iloisen näköinen, mutta kuten kaikki minun blogia pitempään lukeneet tietää, on Kerttulilla toistaiseksi toipuminen jalkaleikkauksesta käynnissä. Eihän kukaan jaksa olla iloinen kipeänä, vaikka nyt ollaan selkeästi parempaan suuntaan menossa. Kerttulilla on myös erittäin "kaunis" parturointi lääkärin jäljiltä, ettei sitä ennen tikkien poistoa viitsi kauheasti esitellä, vaikka olenkin harkinnut jonkinnäköistä patellaluksaatioleikkausselostusta blogin puolelle. Ihan vain siksi, että itse olisin halunnut lukea ennen Kerttulin leikkausta miten jollakin toisella prosessi on sujunut. 


Lomallahan kuuluu herkutella, ja sitä ollaan myöskin tehty. Valitettavasti oon maailman surkein syömään jälkiruokia, ja etenkin tuosta jäätelöstä jäi puolet syömättä. Irtokarkit on edelleen pahin paheeni. 


Unelma itsestä -projekti on ollut myös läsnä. Ei tosin niin aktiivisesti tällä hetkellä, mutta sinne päin ollaan taas suuntaamassa.

Kivaa keskiviikkoa teille kaikille! 

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kevään kosmetiikkasuosikit!

Kyselin joskus toiveitanne postausten suhteen, ja mieleen on jäänyt kummittelemaan lempparikosmetiikkatuotteet. Vielä joku aika sitten minun kosmetiikkatilanne oli niin kökkö, etten osannut kauheasti nimetä suosikkejani. Nyt kun elämääni on saapunut rikastuttamaan useampikin jokapäiväistä kutkuttavaa iloa aiheuttavaa kosmetiikkatuotetta, päätin toteuttaa toivotun postauksen. 


Yksi tuoreimmista lemppareista, ja suoranaista rakkautta aiheuttava on MACin huulipuna sävyllä Saint Germain. Olen pitkään jo etsinyt tällaista oikein äklörakkauden väristä punaa. En voi sille mitään, että punassa on mielestäni ripaus Tukiaista. Sävy on kuitenkin erittäin kaunis, joskin liikaa laitettuna vähän liiankin imelä. Siksi olen usein pehmittänyt sävyä heleällä kiilteellä. Koostumus huulilla on huulirasvamainen ja miellyttävä.


Pitkäaikaisimpiin suosikkeihin kuuluu d.j.v beautenizerin ripsiväri. Olen ripsivärien innokas testailija, ja monesti valitsen jonkun uuden ripsivärin testiin. Tästä syystä olen testannut varmasti ainakin kymmenen ripsiväriä. Palaan kuitenkin kosmeettisten tutkimusmatkojeni jälkeen aina uudestaan tähän. Rakastan tuuheita ripsiä! Tämä tekee tuuheat ripset erittäin pienellä vaivalla. Suuri plussa myös se, että kyseinen ripsiväri lähtee lämpimällä vedellä. Yksinkertaisesti täydellinen minulle!

 
Suurta kiintymystä aiheuttaa myös MACin Pro Longwear Concealer. Minun ongelma meikatessa on erittäin tummat silmänaluset. Moni peitevoide on niin paksua, että kerääntyy mielestäni olemattomiin silmäjuonteisiini ja vanhentaa rumasti. Tämä sen sijaan on sopivan pigmenttistä, mutta kevyttä. Suuri, suuri plussa myös siitä, että tuote muuttuu mattapintaiseksi, mikä vähentää puuterin tarvetta. Olen siis onnellisesti peitellyt myös nenää ja muuta helposti rasvoittuvaa tällä. Ehdottomasti näin ujosti sanottuna paras peitevoide ikinä!

 
Tämänhetken käytetyin hajuvesi on ehdottomasti kyseinen Guessin tuoksu. Halasin heipat Nellille sunnuntaina, ja Nelli sanoi minun tuoksuvan hyvälle. Tämähän se! Valitsen käytettävät hajuvedet vuodenaikojen mukaan, ja tämä on minun kevättuoksu. Niin ihana! Ja kyllä, minulla on syksytuoksu, talvituoksu ja erityisesti myös joulutuoksu erikseen. Oikeanlaista kesätuoksua en ole vielä löytänyt, ja se olisikin seuraava etsittävä! Vinkkejä saa antaa. 

Löytyykö teiltä kokemusta näistä minun lemppareista? Mitä tykkäsitte ensimmäisestä kosmetiikkapostauksesta? Saako näitä tulla lisää?

 Mukavaa päivää, ja vau! Teitä kirjautuneita lukijoita on tasan sata! Iiiks miten ihanaa!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Pörröpää kevätsäässä!

Heipodeipo, ja mukavaa maanantaita! Täällä eilisen pörröpää kuittaa, ja voin vain todeta että MENE HYVÄ IHMINEN KAMPAAJALLE! Minun hiukset on kokenut niin hirveän räjähdyksen, ettei se oikein asetu mitenkään aukinaisena. Jos kotoa lähtiessä hiukset olisikin ihan näpsästi, on ne tuhannenpöllyssä sekunnissa tuolla kosteassa ja tuulisessa kevätsäässä. Nyt kun olen onnistunut välttämään kampaajaa puoli vuotta, olen alkanut harkitsemaan oman värin kasvattamista takaisin. Olen niin pitkällä jo, ja todennut myös kaikkien näiden värjäyskertojen jälkeen että minun hauraat hiukset ei todellakaan sulata helpolla värjäämistä, tuntuu ajatus omasta väristä hyvältä. Olen myös ihan yltiölaiska kampaajalla käyjä, joten oma väri olisi siinäkin mielessä varsin passeli. Mutta katsotaan nyt, olisi mulla yksi kiva värjäyskin mielessä. 



Nämä kuvat on tosiaan räpsästy eilen aivan ihanassa aurinkoisessa säässä Nellin kanssa. Ensimmäistä kertaa tänä talvena ei palellut hillua vähissä vaatteissa. Odotan jo ihan hirmuisesti kesää, mutta sitä ennen täytyy ottaa spurtti lukiessa pääsykokeisiin. Haen Lapin yliopistoon luokanopettajaksi, ja se tuntuu hyvältä päätökseltä. Jos tarve vaatii, tapetoin meidän seinät muistilapuilla että saan taottua pääsykoekirjan tiedot päähän. Haluan ihan todella paljon opiskelemaan ja kehittämään itseäni. Pitäkää siis peukut ja varpaat pystyssä!  Oletteko te muut hakemassa minnekään opiskelemaan?




Bleiseri: H&M, Peplum-paita: Vila, kaulahuivi: Cubus, Housut: BicBoc

Nyt pinkaisen töihin! Nauttikaa päivästä, reipasta alkanutta viikkoa!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Aurinkoisin päivä

Loma lähenee loppuaan ja tunne on yhtä tyhjä kuin joka kerta loman viimeisenä päivänä. Onneksi arkeen pääsee usein nopeasti kiinni, ja loma onkin jo unohdettua historiaa. Saa alkaa taas kasata uupumusta seuraavaa lomaa varten. Oonpa mie positiivisella tuulella. Niin, kuten aina loman viimeisenä päivänä. Viikonlopun viimeinen päivä. Plääh! Siksi oon syönyt paljon herkkuja, että on sitten taas varaa parantaa kun arki alkaa. 

 
Käytiin tänään ensin kuvailemassa Nellin kanssa blogikuvia ja kahvittelemassa. Tai siis minä join kahvin sijasta Novellea. Ilma helli koko päivän ja aurinko paistoi, siksi menin myös Tuomaksen kanssa ottamaan ulos valokuvia. Halusin esitellä teille minun uudet hempeän vaaeanpunaiset housut, mutta loma tai vaaleiden housujen illuusio oli tehnyt tehtävänsä, ja reisipylly -kriisi iski erittäin lujasti tajuntaan. Siksi tyydymme vain fiilistelemään tätä viimeisen lomapäivän tuntua! Katsotaan noita housuja uudestaan kymmenen juoksulenkin jälkeen. Pelkkä psykologinen vaikutus voi tehdä ihmeitä niille housuille!

 
Se mikä minua odottaa ensi viikolla töiden lisäksi on Unelma itsestä -projektin armoton tsemppaus! Kyllähän lomalla saa herkutella, mutta mulla on ollut tässä jo vähän pidempään suvantovaihe, ja haluan taas syödä jälkiruoaksi minun terveysjogurttisekoitusta minkä olen kehittänyt itselleni edistämään terveyttä. Olen päässyt eroon muutamasta kilosta, enkä aio todellakaan ottaa niitä enää takaisin! Siksi minun kalenteri täyttyy liikunnasta ja lautanen terveellisestä ruoasta. Karkit lentää roskiin (jää kaappiin Tuomaksen kahvihetkiä varten ja kärsin himon iskiessä) ja uusia ei tilalle osteta. 


Viimeisenä muttei vähäisimpänä,

 PARASTA NAISTENPÄIVÄÄ TEILLE IHANAT NAISET!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Koirien uudet vaatteet

Täällä ollaan kotiuduttu ja samalla myös riuduttu hirveässä lumipyräkässä. Marthakin kieltäytyi kävelemästä ulkona, vaikka päällä olikin tämä uusi Tampereen löytö. Olen koko talven yrittänyt etsiä Maatulle takkia tuloksetta, kun pöljänä tilasin pelkän villapaidan samalla kun tilasin Kerttulille toppatakin alkutalvesta. Martha olisi tarvinnut myös takkia, on se sen verran prinsessa että palelee pienimmästäkin pakkasesta paksusta turkista huolimatta. Neule ei ole riittänyt, ja neuleeltahan tuokin näyttää. Sisällä on kuitenkin lämmin teddyvuori, mikä varmasti ajaa takin asemaa erilailla kuin pelkkä ohut neule ilman vuorta.




Kerttulille löytyi sen sijaan uusi ohuempi neule keväisiin säihin, sillä meidän kaikki neuleet on osoittautunut liian isoiksi Kerttulille. En kuitenkaan viitsinyt rasittaa toipilasta malleiluhommilla, vaan tyydyin kuvaamaan sen ilman mallia. Täällä on kuitenkin toipuminen lähtenyt hyvin käyntiin, ja tänään onkin otettu ihan kunnolla askeleita leikatullakin jalalla. Ensimmäistä kertaa olen joutunut myös kaitsemaan ja komentamaan kun neidillä on ollut liikaa vauhtia. 


Nämä molemmat nutut löytyi Mustista ja mirristä 25% alennuksesta. Olin kyllä tyytyväinen, koska ensi talvena ei tarvitse hankkia uusia vaatteita. Hox, tarve ja halu on kuitenkin kaksi eri asiaa tässä tilanteessa varsinkin. Jospa saisin pidettyä itseni kurissa!

Mitä teidän lauantaihin kuuluu? Onko muualla Suomessa lumipyräkkä?

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kerttulin leikkaus on ohi!

Hei te kaikki ihanat! Kuten jo blogin Facebook-sivuilla ilmoitin, niin täällä ollaan nyt selvitty useamman postauksen ajan hengessä eläneestä Kerttulin jalkaleikkauksesta. Tai siis sanotaanko paremminkin niin, että toipuminen on aloitettu. Kerttuli on tietenkin tosi kipeä vielä, mutta on myös yllättänyt sillä miten ketterästi kulkee kolmella jalalla. Riehuminen on kielletty seuraavat neljä viikkoa, ja jalan kuntoutus aloitetaan vähitellen. Nyt ei ole kiire. Kaikista tärkeintä, että saadaan jalka mahdollisimman hyvään kuntoon.


 
Eilinen päivä oli kyllä yhtä eläinlääkärillä ramppaamista. Illalla nimittäin jouduttiin menemään vielä päivystykseen Marthan kanssa. "Pienen" kakkarallin jälkeen, mikä ei todellakaan ollut normaali, totesimme Marthan anaalirauhasten tulehtuneen. Eihän se ollut mikään naurun asia, mutta huvitti silti kun päivystyksestä kysyttiin että onko kyseinen paikka meille tuttu. No olihan se kun aamulla viimeksi oltiin koiran kanssa siellä leikattavana. Siis toisen koiran! No nyt on toistaiseksi ainakin rauha maassa ja koirilla lääkitykset kohdallaan!


 
Meillä alkaa olla myös Tampereen reissu lopuillaan, ja huomenna hyppäämme junaan nokka kohti Rovaniemeä. Jalkaleikkauksesta huolimatta saimme tehtyä kaiken mitä suunnittelimme, tärkeimpänä nousee esille Pispalan portaiden juoksu. Se oli yksi haave toteuttaa, ja tänään käytiin tekemässä siellä kunnon treeni. Nyt täytyy myöntää, että en ole koskaan elämäni aikana tehnyt niin rankkaa treeniä ja vetänyt itseäni niin äärirajoille. Kuulostaa ehkä oudolta, koska olen harrastanut joskus myös kilpaurheilua. Otettiin niin hurjia spurtteja portaita pitkin, ja niitä tulikin tallattua noin tuhat! Taju meinasi lopulta lähteä ja oksennus tulla, mutta kumpaakaan ei onneksi lopulta tapahtunut. Huh, hullun hommaa treenata poikakaverin kanssa! Illasta käytiin katsomassa vielä Fifty shades of grey, ja tykättiin molemmat leffasta. Ainut mikä jäi häiritsemään oli loppu. Jospa siitä tulisi joskus jatko-osa? 

 
Kyseiset kuvat on toissapäiväiseltä, kun kävimme kaupungilla vähän Jogurttijäätelöllä ja pyörimässä. Löysin Macin muutaman meikin, mitä olin haaveillut. En tiennyt että Tampereen Stockalla myydään Macin meikkejä. Mikä ihana yllätys!

 
Vaikka lomalla on ihana olla, niin kyllä kotiinkin on kiva palata. Kiitos vielä teille kaikille parhauksille kaikesta siitä tuesta ja tsempistä mitä tulee Kerttulin leikkaukseen. Ja tervetuloa uusille lukijoille!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Positiivisen ajattelun vaikeus

Tässä stressatessani Kerttulin keskiviikkona edessä siintävää jalkaleikkausta, olen alkanut miettimään positiivisen ja toiveikkaan ajattelun hankaluutta. Huomasin ainoan esteen positiiviseen ajatteluun olevan minun taikauskoisuudessa. Niinä hetkinä kun olen levollisin mielin miettinyt leikkausta, olen herättänyt itseni siihen ajatukseen, että jos hellitän stressin otetta kaikki menee kuitenkin huonosti. Ja jos olen tarpeeksi jumissa ja hengittämättä ja suorastaan veret seisauttavassa paniikissa, kaikki menee hyvin. Aloin miettimään kuinka typerä tämä ajatusmalli on, ja mistä ihmeestä olen keksinyt tällaisen ajattelutavan.

 
Huomasin tämän typerän uskomukseni kun aloin syvällisemmin miettimään miksi minusta tuntuu, että on minun velvollisuus olla koko ajan paskat housussa. Aivan kuin kantaisin mukanani jotain onnenamulettia kun pidän lujasti kiinni erittäin stressaantuneesta tunteesta ja kaunaloihin hiet nostattavasta jännityksestä. Tänään kun leikkaava lääkäri soitti kyseisestä leikkauksesta, minun koko keho alkoi täristä, vaikka samaan aikaan tuli tosi levollinen olo.

Huivi: Cubus, paita: Vila, Housut: BicBoc, Kengät: Seppälä

Voisinko opetella uuden ajattelumallin? Ehkäpä ikävät tapahtumat ei aina toistakaan itseään. Mitä jos oikeasti tapahtumat ei ole kiinni toisistaan, ja mitäpä jos oikeasti sillä ei ole väliä millä mielentilalla olet tai kuinka hermoraunio olet. Mielestäni tämä olisi paljon loogisempaa kuin se, että stressinmäärällä olisi joku maaginen voima siihen, että kaikki menisi paremmin mitä enemmän stressiä ja huolta. Oikeastihan emme voi vaikuttaa sen kummemmin tuleviin tapahtumiin mitkä ei lopulta ole meistä itsestä kiinni. Ehkä olisi siis helpompaa vain hengittää ja antaa itselle mielenrauha, vaikka edessä olisikin jännittäviä ja riskialttiita tapahtumia. Voimme vain toivoa parasta, ja joskus jopa luottaa siihen että kaikki menee hyvin.

 
Taikauskoisuudestani kertoo myös se, että nyt kun kirjoitan tällaista toiveikasta tekstiä Kerttulin leikkauksesta, kuvittelen sen tuottavan jotenkin huonoa onnea. Ihmismieli on kyllä välillä niin kieroutunut. Ei se auta kuin jumittaa niskalihakset ja hengittää pinnallisesti aina keskiviikkoiltaan asti, varalta varmaan perjantaihin. Mitä jos stressaisin samantien koko loppuelämän ajan, olisi tällä minun logiikalla hyvä onni taattu tulevaisuudessakin. Hohhoi mitä puppua, mutta nyt en kyllä viitsi ottaa riskiä ja lopettaa stressaamista. 


Mitä tästä postauksesta opimme? Mitä minä opin? Enpä juuri muuta kuin sen, että olen höpö, taikauskoinen akka jolla saattaa olla tulevaisuudessa toivoa paremmasta, koska tiedostan ongelmani!


Kuvat on tosiaan tältä päivältä kun kävimme Tornihotellissa lounaalla. Aivan ihanaa ruoka ja mitä parhaimmat puitteet! Moni on toivonut asukuvia minulta, ja aion alkaa suoltamaan niitä tänne ehdottomasti tiuhempaan tahtiin. Ensimmäinen lomapäivä oli muutenkin ihan paras! Näin Tamperelaisia Unelma itsestä -tytteleitä ja pörräsin kaupungilla. Käytiin myös Tuomaksen kanssa syömässä Siipiveikoilla, nam!

Nyt lukemaan teidän muiden blogeja, hiphei!! Mukavaa maanantai-iltaa!