Pala minun historiaa

Kyselin teidän toiveita postauksien suhteen, ja moni toivoi faktapostausta jotta oppisi tuntemaan minut paremmin. Faktaa voi olla monenlaista, joten päätin toteuttaa tällaisen kuvien sillisalaatin ja pienen historiakatsauksen minun elämään. Se kuitenkin kertoo paljon myös minusta. Jos kiinnostusta riittää niin voin tehdä vielä tekstin otsikolla "kuka on Iina", mutta se vaatii multa itseltä hieman itsetutkiskelua ennen kuin voin kertoa.

Tässä nyt kuitenkin tämä kuvien oksennuspläjäys ja pala minun historiaa.

Jos kertoisin uudelle ihmiselle pitkän kaavan mukaan itsestäni, aloittaisin kaiken lapsuudestani. Olen syntynyt Rovaniemellä 26.9.1991. Olen siis tällä hetkellä 23-vuotias. Minulla oli ihan tavallinen lapsuus, eli vanhempani erosivat kun olin ehkä 7-vuotias. En ole katkeroitunut tästä, sillä olen saanut isäni, äitini ja veljeni lisäksi elämääni äidin kautta uusioperheen myötä kolme merkittävää perheenjäsentä lisää.

Aloitin tanssiharrastuksen muistaakseni 9-vuotiaana, ja etenin sekä lattari- että vakiotansseissa korkeimpaan mahdolliseen taitoluokkaan vuosien aikana. Tanssi antoi minulle niiden vuosien aikana enemmän kuin osaan koskaan selittää. Sen voin kuitenkin kertoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja myös loppusilmäyksellä.

Yläasteella sain kauan kaivatun ensimmäisen lemmikin. Ninni-siili oli varsin ihana eläkeläinen, muttei kerennyt ilahduttaa minua kauaa kun matkasi jo siilien taivaaseen! Ninnin jälkeen minua seuraavat viisi vuotta ilahdutti Nyytti-siili. Nyyttikin on jo vihreimmillä niityillä. Siili oli hauska lemmikki. Sopi minulle. Suuttuessa piikikäs ulkokuori, lempeänä täysin vaaraton. Sisäpuoli aina pehmeä.

 Nyt kun yritän pohtia elämäni kulmakiviä ja niiden välistä elämää, tuntuu se näin jälkeenpäin melkoiselta huminalta. Olen siis elänyt varsin onnellista nuoruutta, nauttinut kesistä, murehtinut kuten nuorena kuuluu ja kokenut kaikkea mukavaa. Kaikkea sitä tavallista mitä nyt yleensäkin nuorena ihmiset kokee. Ihastunut, rakastunut, riutunut ja oppinut.

Valmistuin ylioppilaaksi syksyllä 2011 Ounasvaaran urheilulukiosta. Valmistuminen ei ollut mitenkään itsestäänselvä juttu, sillä olin kerran jo Tampereella asuessa lopettanut lukion, opiskellut hetken Valkeakoskella parturi-kampaajaksi, mikä päättyi kuitenkin siihen, että tulin suorittamaan lukion Rovaniemelle loppuun. Elin siihen aikaan aikuistumisen tuskia läpi ja kävin välillä vähän hakemassa "ojasta vauhtia", siksi lakin saaminen ihan hyvin arvosanoin oli minulle iso asia. 

Viime keväänä valmistuin lopulta myös parturi-kampaajaksi, vaikkei tätä pitänyt koskaan tapahtua. Ainakin näin vannotin itselleni. Opiskellessani parturi-kampaajaksi ehdin myös muuttaa pois kotoa yhteen Tuomaksen kanssa, hankin ensimmäisen koirani (Marthan) ja melkein myös Kerttulin.Jos tarkkoja ollaan niin Kerttuli muutti meille vasta valmistumiseni jälkeen.

Kollaasi ei ole mikään kuvallinen taidonnäyte, mutta sitäkin enemmän täynnä hyviä muistoja. Muistoja lapsuudesta, kilpatanssista, Tuomaksen valmistumisesta, minun valmistumisesta, chihumamman onnellisesta elämästä, vanhojen tansseista ja rakkaudesta! 

Toivottavasti tämä pieni katsaus minun 23 vuotta kestäneeseen taipaleeseen aukaisi minua vähän teille, kuten toivoitte.