Tunnelmallista joulua! (arvonnan voittaja)

Nyt on aika kiireen lakata,

hymyhuulet ja onni sydämeen pakata.

Nauttia joulun antimista, makeista ja suolaisista.

 

Huomata hetken ilo, lihoa vähintään kilo.

Käsi ojentaa sitä tarvitsevalle,

 rakkaus kertoa rakkaudelle.

Kuunnella sydämellä, halata hellyydellä.

Tehdä onnelliseksi aikuinen ja pieni,

kätkeä villapaidan sisään joulumieli.

 ♥

Enkelikorvikset voitti St.Brigitten. Onneksi olkoon! Otan sinuun yhteyttä joulun jälkeen.

Koristeltiinhan se piparkakkutalokin!

Tulin näin pikaisesti älämölöämään, että laukut on pakattu ja tänään kuudelta lähdetään ajelemaan Tampereelle joulun viettoon! Viimepäivät on kulunut hösätessä ja ajatellessa liikaa, pienen aikalohkaisun otti myös kyseinen piparkakkutalo! Hirveähän siitä tuli, mutta jospa joulun jälkeen maistuisi hyvältä! En oo koskaan ollut mikään piparkakkujen erikoiskoristelija, mutta minun mielestä lapsen kädenjälki on kaikista hienoin. Siltähän tuo nimittäin näyttää! Perusperiaate koristelussa oli että enempi on parempi, vaikka yleensä olenkin sitä mieltä, että vähempi on parempi. 

Niin hirveän kiukkustressin sai joulu lopulta aikaan, että aukaisin eilen kiukuspäissään viimeisetkin luukut joulukalenterista ja hyppäsin kalenterin päälle ja sen jälkeen vielä revin sen. Mie olen nyt valmis siis juhlimaan joulun pois ja aloittamaan uuden vuoden! Kuulostaa aggressiiviselta, mutta oikeastaan olen tosi helpottunut siitä, että minun puolesta tämä jouluhössötys saa jo loppua. Mutta annetaan joulumielen silti vielä sykkiä, eihän joulu ole vielä ohi! ♥

Enkelikorvisten arvonta päättyy tosiaan tänä iltana, eli siihen voi vielä halukkaat osallistua! Huomenna palaan asiaan julkaisten arvonnan voittajan. Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, niin klikkaa itsesi TÄNNE!

TOIVOTTAKAA MEILLE HYVÄÄ MATKAA!

IHANAA YKSI YÖTÄ JOULUUN ON-PÄIVÄÄ! ♥

  

JOULUARVONTA!

Mitäpä olisi blogi ilman jouluarvontaa? No varmasti ihan hyvä, mutta halusin hemmotella teitä lukijoita myös näin joulun alla! ♥ Koska kaikki haluaa varmasti vain hetitässänyt osallistua arvontaan, niin näin sen teet!

1. Liity blogin lukijaksi google-tilin kautta ja/tai tykkää blogin Facebook-sivuista. Kirjautuneena lukijana saat yhden arvan, Facebook-sivun tykkäyksestä toisen arvan. Eli arpoja voi olla max. 2kpl!

2. Kommentoi postauksen alle sähköpostiosoitteesi ja monellako arvalla osallistut.

Eli arpapalkintona on äitini tekemät enkelikorvakorut. ♥ Nuo on ihanat juurikin jouluun, mutta kukapa ei kaipaisi pientä suojelusenkeliä olkapäille ihan jokaisena vuodenaikana! Minä en ainakaan aio rajoittaa omieni käyttöä vain jouluun!

Arvontaan osallistuminen päättyy 23.12 klo 23.00, ja voittaja julkistetaan milloinkas muulloinkaan kuin jouluaattona. Arpaonnea kaikille!  ♥ 

"Ai sellainen jättimäinen huivi mitä rönsyää joka paikassa..."

...tuumasi portsari kun tämän joulun viimeisten pikkujoulujen jälkeen lähdin baarista, ja huomasin tuon ison, punaisen huivin puuttuvan takinhihasta. Olisin ollut hitusen pettynyt, jos kyseinen huivi olisi kadonnut lopullisesti. Sen saaminen ei ollut nimittäin mikään simppeli juttu, ja lopulta nappasin sen Tornion Cubukselta yhden tytön nenukin edestä. (Anteeksi!) Joskus jonkun kauniin eteen täytyy taistella, se oli nimittäin viimeinen huivi siellä, ja Rovaniemen Cubukselta ne oli jo aikoja sitten loppuunmyyty. Mulle tulee heti tonttuolo kun laitan tuon kaulaan! Mie tahon olla tonttu! ♥ Huivi saa aikaan ihmeitä!

Oikeastaan tulin kertomaan kuulumisia näiden maalaismaisten kuvien saattelemana. Oon yrittänyt nyt ekaa kertaa elämässä ennakoida! Ennakoida niin, että voin täysin stressittä lähteä 23.joulukuuta Tuomaksen töiden loputtua ajamaan Tampereelle. Tänä vuonna en jätä viimetinkaan mitään! Inhoan kiirettä ja liikaa asioiden pakkaantumista yhteen hetkeen, ja silti en ole vieläkään oppinut elämään niin ettei tällaisia tilanteita tulisi. Nooooh, jospa nyt onnistuisin!

Menen ehkä asioiden edelle, mutta olen alkanut jo hieman miettimään tammikuuta. Hei, olen Iina, ja olen kaamosmörkö. Vain joulu pitää minut loppuvuoden iloisena, koska olen tonttu, mutta heti kun vuosi vaihtuu, läsähtää karu totuus kasvoille kuin märkä rätti. Kesään tuntuu olevan iäisyys, elämä on pelkkää harmaata arkea! Huh! Kuka kuulostaa oikeasti näin epätoivoiselta? En ainakaan minä! Aion nimittäin tänä vuonna olla valmis. Mulla on jo aseet ladattuna valmiina vyötäröllä tammikuun ankeutta vastaan! Aion ripotella odotettavia asioita alkuvuodelle ja ravistella synkät ajatukset olkapäiltä vaikka sheikkaamalla!

Tuleeko teille tyhjyys kun joulu on ohi?

Mitkä on teidän keinot selvitä alkuvuoden talvesta? 
 

Jouluiset narupallot (teko-ohje)

Mulle on ehtinyt kehkeytyä tänä vuonna joulufiilis kattoon jo tosi aikaisin. Olen tuijotellut joulukalenteria, sytytellyt kynttilöitä, käynyt joulukonserteissa ja rakentanut joulua kotiin. Äsken leivoin torttuja ensimmäisen kerran tälle joululle. Erikoisimmaksi jouluteoksi nousee kuitenkin ihan ehdottomasti, täysin, todellakin nämä kimaltelevat joulupallot. Minä Iina kun en askartele! Loin jopa joskus koulussa käsitöitä kohtaan inhosuhteen sen jälkeen kun tein yhtiä villasukkia vuoden. Siis VUODEN! Kuka tekee villasukkia vuoden?! Käsityöt kuulemma palkitsee kun näkee oman kätensä jäljen. Minun kädenjälki villasukkien suhteen oli ainakin sysiruma, ei palkinnut.

Äitini sattuu kuitenkin olemaan oikea käsitöiden mestaritekijä. Hänen ja yhden blogin (oon metsästänyt sitä blogia nyt monta päivää, enkä löydä. Ilmoittaudu jos huomaat tämän) inspiroimana tartuin tuumasta toimeen, kun äitini hankki välineet. Eli nämäkin olisi jäänyt tekemättä ilman äippää, kyllä äitit on ihan parhaita! ♥

 

Vaikka en koe olevani mikään askartelun vahvin ammattilainen, voin silti jakaa teille nämä yksinkertaiset ohjeet miten narupalloja tehdään. Tärkein ohje kaikista on tekemisestä nauttiminen! Tuo oli oikeasti erittäin mieltäkeventävää ja rentouttavaa, varsinkin kun taustalla soi joululaulut. Entä se lopputulos sitten?

 
Nyt ei ole samanlainen olo kuin niiden villasukkien jälkeen! Olen palleroihin erittäin tyytyväinen, ja voin jopa julistaa että inho käsitöitä kohtaan on rikottu! Mitä tekisin seuraavaksi...

Mitä tykkäätte? Joko alkoi askartelukädet syyhyämään?

 

Meidän jouluaaton perinteet!

Ollaan tosiaan saatu laitettua joulukoristeet kotiin ja päästy nauttimaan joulun tunnelmasta. Meillä on tänä vuonna tarkoitus viettää jouluaatto Tampereella Tuomaksen suvun seurassa, ja halusinkin tulla kertomaan teille meidän jouluaaton perinteistä. Joka jouluhan on tavalla tai toisella erilainen, mutta tietyt asiat pysyy samana. 

♥ Jouluaattona on kiva herätä ajoissa, koska lastenohjelmat... En oikeasti ikinä katso edes lastenelokuvia tai lastenohjelmia arkena, mutta joulu on ihmeellistä aikaa. Ihan ehdoton mikä pitää nähdä jouluaattona on Lumiukko. Muita joulumielen kohottajia on Joulupukki ja noitarumpu ja ihan perinteinen Joulupukin kuumalinja ja kaikki sen ohjelmat. 

♥ Jouluaatto alkaa riisipuurolla höystettynä kanelilla ja sokerilla, vaikka joka joulu kaneli pisteleekin kielen päällä. Oon kai sille jotenkin allerginen, mutta koska syön riisipuuroa kerran vuodessa niin en anna sen haitata. Riisipuurossa pitää olla tietenkin manteli piilossa, mutta en ole koskaan tainnut saada sitä, koska en syö mitään älyttömän suurta annosta. Kyllähän se mantelin saanti on ihan ehdottomasti todennäköisempää jos kauhoo koko kattilallisen masuunsa!

♥ Meidän Rovaniemen perinteisiin kuuluu joulukirkossa käynti aamupäivällä. Tampereella ainakin viimeksi kävimme myöhään illalla kuuntelemassa joululauluja. Kirkossa käynti kuitenkin kuuluu jouluaattomme perinteisiin. Lapsena se välillä ärsytti, mutta vanhempana siihen on jo niin tottunut, että ilman sitä jotain puuttuisi. 

♥ Usein jouluaattona on myös kiva käydä pienesti ulkoilemassa ennen saunaan menoa. Tänä jouluna ajattelin tehdä ainakin koirien kanssa lenkin ennen saunaa. Toivottavasti saan myös lenkkiseuraa etten eksy.

♥ Perinteiseen joulusaunaan kuuluu kynttilänvalo ja rauhoittuminen. Tänä jouluna voi olla, että joudumme pulahtamaan avantoon! Iiik! Siis jos Tampereella ehtii järvet jäätyä.

♥ Saunan jälkeen on melko pian ruokailu. Voisin puhua joulupöytämme perinteisistä herkuista kokonaisen postauksen verran, mutta päädyn sanomaan vain, että joulupöydän antimet on niin hyvää ettei sanotuksi saa. Joutuukohan Tuomas tänäkin vuonna makaamaan lattialla, koska istuminen ei onnistu liian täyden vatsan takia...Sekin on kyllä jokavuotinen perinne. 

♥ Santsaaminen! Heti kun vatsa antaa vähän myöten, syödään lisää! Syödään niin ähkyyn, että lihotaan viisi kiloa. 

♥ KARKKIPUSSI! Meidän joulun perinteinen irtokarkkipussi maksaa vähintään 20€. Oikeasti!

♥ Kaikki ihanat jouluelokuvat! Lemppareita on Holiday ja Rakkautta vain. Siis ne mitkä tulee ensimmäisenä mieleen. Mitä muita niitä onkaan?

♥ Tämän vuoden jouluun kuuluu myös lasten ilon näkeminen. Se ei ole kuulunut perinteisiin, koska viimeksi näin lasten ilon kun olin itse lapsi. Sitä kuitenkin odotan ehkäpä eniten tänä vuonna.

♥ Lahjat. Pienissä määrin, mutta kyllähän ne jouluun kuuluu.

♥ Myöhäisillan korttipelit kuuluu luultavasti tämän vuoden jouluaattoon. Isolla porukalla pelaaminen on niin mukavaa!

♥ Yhdessäolo ja rauhoittuminen! Tästä tuskin tarvitsee kertoa enempää.

Löytyykö teiltä samoja jouluaaton perinteitä?
♥

Joulukalenterin saaliit tähän mennessä!

Olen saanut teiltä jo muutamaan otteeseen kyselyä, että no mitä sieltä iki-ihanasta Kicksin joulukalenterista on paljastunut tähän mennessä. Kollaasissa siis tähänastiset aarteet lukuunottamatta kuivashampoota, mistä sain hengenahdistuskohtauksen (syystä tai toisesta) ja luovutin sen parempaan kotiin. Tässä asunnossa ei ollut tilaa meille kahdelle!

Koin aamulla järkytyksen kun menin aukaisemaan tämän päivän luukkua, ja se oli tyhjä?! Kaverilta tiedustelujen jälkeen selvisi, että olin saanut jo nuo ponkkarit aikaisemmasta luukusta, mitkä olisi pitänyt saada tänään. Yksi päivä kieltämättä auoin ehkä vähän liian innokkaasti kalenteria, joten en ihmettele että ponkkarit oli päättänyt tipahtaa omasta luukustaan alempaan. 

Se mitä tuotteisiin tulee, en ole kaikkia ehtinyt vielä edes kokeilla. Ehdottomaksi suosikiksi on kuitenkin noussut punertava huulikiilto. Se on niin mahtavan värinen, että minun täytyy käydä metsästämässä sitä Kicksistä heti kun tuo loppuu. Kiilto on sävyltään sellainen, minkä oletan sopivan melko hyvin moneen ihonsävyyn. Jos tuntuu että vierastatte kirkuvan punaista huulipunaa, mutta näin joulun alla olisi kiva saada vähän punaa huuliin niin suosittelen tuota. Se sopii niin arki- kuin juhlakäyttöön!

Päiväni on mennyt kipeillessä kotona (lue: nukkuen), mutta huomenna olkoon päiväni pirteämpi! Aion myös saada joulukalenterista jotain kivaa!

Mitä pidätte tähänastisesta joulukalenterisaaliista? Olisiko näille löytynyt käyttöä myös teillä? ♥

 

Villapaitoihin hurahtanut, lättäkenkäinen aikuinen tässä terve!

Tämä kyseinen kombo kuvastaa minun viimeaikaista ihastusta neuleisiin ja koruihin. Tajusin miten paljon pelkällä korulla saa minun mielipiteen mukaan melko persoonattomasta paidasta monta kertaa mielenkiintoisemman. Uskallan väittää etten olisi koskaan iskenyt silmiäni kyseiseen neuleeseen, ellei sitä olisi Cubuksella mallattu tuon korun kanssa. Koru laskeutuu juuri oikeaan kohtaan neulosten mukaisesti, ja olen hullaantunut koko paitaan! Se on ihana kaikessa rentoudessaan!

Olen kuuluttanut koko bloginpitämisajan, etten ole mikään muotibloggaaja. Mainitsinkin joskus aikaisemmassa postauksessa, että haluan kuitenkin alkaa tuomaan esille omaa rakkautta kaikkeen kauniiseen myös pukeutumisen kautta. Vaikka en koe olevani mikään muotibloggaaja, olen kuitenkin aina ollut tosi tarkka mitä päälleni puen. Minun päälläni ei kuitenkaan toimi kaikki ne upeat, erikoisetkin luomukset mitä monet mallityypit voivat käyttää, enkä edes tykkäisi pukeutua niin. Nuorempana tosin olin välillä melko rohkeakin pukeutuja, mutta se liittyi vahvasti tanssiharrastukseen. Kuljin päivittäin korkokengillä enkä pelännyt paljasta pintaa. Vuosi vuodelta minusta on kuitenkin tullut mukavuudenhaluinen pukeutuja, joka rakastaa erityisesti pitää kotona villasukkia jalassa eikä valitse koskaan housuja mitkä ei veny suuntaan tai toiseen. Lompsin nykyään melkein poikkeuksetta aina matalilla kengillä, osittain myös siksi etten ole löytänyt mukavia korkokenkiä enää vuosiin. Suunnitelmissa kuitenkin siintää, että saisin ripauksen takaisin sitä rohkeutta mitä minulla oli muutama vuosi takaperin etenkin pukeutumisen saralla. Rohkeus mitataan kuitenkin usein aina kesän kynnyksellä kun vaatteet vähenee päältä. Saa nähdä laittaisinko jo ensi kesänä shortsit jalkaan. Shortseja en ole käyttänyt vuosiin, enkä omista yhtiäkään. Aika näyttää!

Tänään ohjelmassa on ystävien tapaamista ja Antti Tuiskun joulukonsertti! Wihii! Olin nuorena ihan hullu fani, mutta onneksi nyt ei ole sellaista tunnetta että tekisi mieli kiljua ja seota. Minusta on tullut shortsiton, villasukkainen ja lättäkenkäinen aikuinen. 

TOUHUKASTA TIISTAITA IHANAT! ♥

 

Ikea ja joulumieli

jakku/Vila, kaulakoru/BicBoc, kello/tuliainen

korvakorut/Glitter

Ette tiedäkkään mitä ilonpilkkeitä saan siitä tunteesta, kun koen että vihdoinkin voin oikeasti taas blogata kunnolla! Ensin oli ongelmat tietokoneessa, se korjattiin kunnes taas korjattiin uudelleen. Sitten sain uuden kameran, mutta kuvien koneellesiirron kanssa oli ongelmia. Onneksi nekin on nyt hoidossa! Kiitos nuorten herrasmiesten, jotka auttaa aina neitiä hädässä! Olen saanut tartutettua myös jonkunlaista innostusta Tuomakseen, joten uskon että mulle on kehittymässä kovaa vauhtia ihan hyvä hovikuvaaja! ♥

Käytiin itsenäisyyspäivänä Haaparannalla ja Torniossa. Pääkohde oli "yllättäen" Ikea. Mukaan tarttui yöpöytä ja kaikkea mukavaa kärryntäytettä ihan kohtuullisesti siinä samalla. Perus Ikeareissu siis! Eihän sieltä voi lähteä ilman sitä ja tätä ja tuota, kun tämäkin on niin hieno ja hyvä ja halpa. Yllättäen ei kuitenkaan kouraan tarttunut oikeasti mitään järkyttävän turhaa tai tyhjänpäiväistä, vaan osasin jopa jättää hyllyyn jotain ensi kertaakin varten. Kärryn kaikki ostokset ei ole meidän, vaan mukana myös ystäväpariskunnan saalista. Älkää siis hämääntykö. Esimerkiksi kumpikaan vaaleanpunaisista lyhdyistä ei ole minun, vaikka mieluusti olisin tuollaisen kotiuttanut. En kuitenkaan keksinyt mitään paikkaa sille, joten fiksuna tyttönä hankin äidille tuon yllätyksen, jotta voin joskus lainata sitä tilaisuuden tullen!

Ollaan saatu vihdoin laitettua joulua kotiin. Mulla on ihan erityisen lämmin joulumieli johtuen kolmista pikkujouluista (yhdet jäljellä), Johanna Kurkelan jouluisesti kirkkokonsertista ja jo valmiiksi huomisesta Antti Tuiskun kirkkokonsertista. Huomaan selkeästi, että mulla on tänä vuonna ollut enemmän aikaa tunnelmoida joulua. Ehdotin eilen jopa äitille joulukoristeaskartelua! Se on outoa se, minen nimittäin helposti askartele!

Joko teillä on kunnollinen joulufiilis? ♥

Bar & Lounge Sfäär

Nyt tulee niin epäepäepäiinamaista tekstiä, mutta ei suinkaan enää ulkona minun mukavuusalueelta, vaan koen jopa olevani kyseisessä paikassa omalla mukavuusalueellani. Jotkut teistä varmaan muistaa TÄMÄN TEKSTIN. Kartan usein viimeiseen saakka baareja, koska mulla on siellä yleensä sellainen eksynyt lammas -olo. Koska en juo, olen kokenut välillä jopa hieman ahdistaviksi pimeät luolat missä valot räiskyy ja savulta ei näe eteenpäin. Nyt voin kuitenkin kertoa, että olen löytänyt oman paikkani Rovaniemen yöelämästä.

Sfäär on siis melko uusi baari/istuskelupaikka Rovaniemellä. Olin kuullut siitä paljon hyvää, mutten kokenut sen koskettavan minua millään tapaa. Tuomas ehdotti kuitenkin viime keskiviikkona Sfääriin menoa, koska hänen ystävänsä Kristo järjesti kyseisessä paikassa jenkkityyliset kotibileet punaisine kuppeineen. Paikalla oli myös Cheekin oma dj, DJ Luoma. Omaksi ja kaikkien muidenkin yllätykseksi päätin kerrankin lähteä mukaan sen sijaan, että jäisin kotiin sohvalle röhnöttämään. Suurin yllätys oli itselle kuitenkin se että viihdyin hurjan hyvin ja mulla oli pitkästä aikaa sellainen nuori olo, olin siellä minne sovin hyvin joukkoon ja mulla oli hauskaa. Onhan kotonakin mukavaa, mutta tuolla oli nimenomaan hauskaa! Tapasin ihan huippumukavia uusia ihmisiä ja nautin olostani. Aloin jopa ihmetellä miksen ole aiemmin osannut olla baareissa. Ei siellä tarvitse juoda jotta olisi hauskaa. 

Yksi merkittävä tekijä siihen että viihdyin oli Sfäärin tunnelma. Siellä oli mietitty ulkoisia seikkoja, ja minä jos joku tykkään kaikesta kauniista. Paikka on oikealla tavalla tehdasmainen, juuri sillä tyylikkäällä tavalla. Alakerrassa on mahdollisuus jutella ihmisten kanssa, siellä on sopivan valoisaa eikä tarvitse huutaa älyttömän lujaa että toinen kuulee sinua. Jos sen sijaan yhtäkkiä alkaa tanssijalka vipattaa, voi vain hyppiä portaat ylös suoraan tanssilattialle. Tässä jos jossain paikassa tuntui kaikki olevan kohdallaan. Eli siis näin virallisesti sanottuna olen tosiaan löytänyt oman paikkani käydä ulkona. Olin niin mielissäni kyseisestä paikasta, että vielä samalla viikolla säntäsin lauantaina katsomaan sinne Kasmiria. Myös perjantaina on tarkoitus mennä pikkujoulujen jatkoille Sfääriin. Jes! Oon siirtynyt vihdoin mummosta takaisin nuoreksi, vaikka mummolta näytänkin noin solakoiden nuorten miesten keskellä! ;)

Onko teistä rovaniemeläisistä lukijoista joku muukin löytänyt tiensä Sfääriin? Mitä tykkäsitte paikasta? :)

Kiharat suoristusraudalla

Päätin tulla julkaisemaan vielä muutaman heikompilaatuisen hiustutoriaalin, koska pian kun opin käyttämään kameraa, minkä rakas veljeni lainasi minulle määrittelemättömäksi ajaksi, voi bloginkin puolella päästä nauttimaan parempilaatuisista kuvista. Toivottavasti!

Mulla on ollut hyvin samanlainen postaus joku aika sitten, sen löydät TÄÄLTÄ. Silloin kuitenkin keskityin enemmänkin Victoria`s Secretin kiharoiden kulmakiviin, kun taas tässä haluan keskittyä ihan vain suoristusraudalla kihartamiseen. 

Käytän kiharoiden pohjalla ghd:n kihartamiseen tarkoitettua suihketta. Mulla ei ole itsellä ghd:tä vaan Cloud Nine, mutta eipä sillä ole mitään väliä. Tuote on ihan mahtava kihartamisen alle ja hiukset pysyy pitkään kimmoisana. En käytä tällä hetkellä mitään muuta tuotetta kihartaessa hiuksia. Olen todennut että mitä vähemmän hiuksessa on muotoilutuotteita, sitä paremmin ne jaksaa pysyä kuosissa.

Aloitan kihartamisen erottamalla osioita niin, että kiharran alimmaiset hiukset ensin. Käännän hiukset poispäin kasvoilta, mutta tämä on täysin makuasia. Kun olen saanut valmiiksi koko pään,hiuksia voi halutessaan vähän pöyhiä muhkeammiksi ja erotella kiharoita toisistaan. Kun haluttu lopputulos on saavutettu, kannattaa kampaus kiinnittää hiuskiinteellä.   

Joko teiltä luonnistuu suoristusraudalla kihartaminen? ♥

 

Joko joulu tuli?!

Minun oli pakko tulla hehkuttamaan teille tätä joulukalenteria. Kävin viime viikolla Paulan kanssa Kicksissä kyselemässä josko niitä olisi vielä myynnissä. Paula oli hakenut hyvissä ajoin omansa, ja itseasiassa hänen inspiroimana minunkin oli pakko saada tuollainen. Joulukalenteri oli kuitenkin loppuunmyyty ja kovin vahvoja toiveita ei kyllä herätelty sen saamisesta. Olin jo haudannut koko ajatuksen, mutta tänään ihan sattumalta hiuspuuterin loputtua menin käymään Kicksissä, ja he kertoivat että olivat yrittäneet soittaa minulle. Minä epäileväinen ja täysin unohtanut koko kalenterin olin taas katsonut, että joku puhelinmyyjä rimputellut. Kyllä onni on pienissä asioissa! Oon aivan kuin pieni lapsi, joka odottaa joulukuun jo alkavan. Tämä on myös tosi passeli verrattuna suklaakalenteriin ottaen huomioon juuri eilen alkaneen herkkulakon mistä mainitsinkin. 

Joko teillä on joulukalenteri? Millaisen valitsitte tänä vuonna?

Hain samalla myös Seppälästä varatut nilkkurit. En ole koskaan oikein ollut mikään nilkkuri-ihminen, varsinkaan lähivuosina. En edes osaa selittää syytä miksi, mutta kai se liittyy jotenkin lyhyisiin jalkoihin. Nämä pisti kuitenkin silmään hyvällä tavalla, ja koska oon ollut jo pitempään tosi kipeästi uusia kenkiä vailla, saa nämä toimittaa kenkien virkaa nyt ainakin sen aikaa kun löydän sellaiset saappaat mistä olen haaveillut. Olen joskus puhunut siitä, kuinka minusta ei saa muotibloggaajaa mitenkään päin, koska käytän tosi tavallisia vaatteita. Käytän kuitenkin aamulla hyvän aikaa miettien mitä laitan päälle. Tykkään asukokonaisuuksien valinnasta, ja olen siitä melko tarkka. Tulevaisuudessa toivon, että voin tuoda enemmän esille myös pukeutumistani, koska on se kuitenkin minun yksi intohimoista. Viime aikoina olen kuitenkin joutunut jo pitempään kääntämään katseet pois uusista vaatteista, mutta uskon että siihen saadaan nyt parannusta. 

Mitä pidätte minun uusista kengistä? ♥

Throwback tuesday

Joku teistä lukijoista varmaan tietää, että kirjoitin muutama vuosi sitten blogia nimeltään The Jiving Soul. Halusin palata ajassa taaksepäin niihin aikoihin kampauksen muodossa. Tuntuu että tuosta on ikuisuus. Ainakin hiukset ja tyyli on muuttunut. Hiukset voisin ottaa takaisin, mutta enää en osaisi pitää oransseja höyheniä tai "kultaisia" käsikoruja.

Tutorialiin en aio sen enempää takertua, mutta sitäkin enemmän tuohon hiustenväriin. Osa lukijoista saattaa muistaa, että pyörittelin jo aikaisemmin ajatusta tummasta tukasta täällä blogin puolella. En ole vieläkään täysin omaksunut vaaleaa tukkaa, siksi tämä pohtiminen. Osa tuttavistani kannustaa takaisin tummaan, osa on vaalean kannalla. Itsehän sen päätöksen lopulta teen, mutta on ihan kiva kuulla mielipiteitä asiasta. :) 

Eli kumpi? Tumma ja tulinen vai vaalea hullunkurinen?

Pizzeriasta suoraan peppuhaasteeseen!

 

Haluan aina uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Tässä tapauksessa en nyt puhu mitenkään sen syvällisemmästä merkityksestä, vaan siitä miten se näinkin arkisessa tilanteessa pitää paikkansa! Ilman tätä lautasen yli tursuavaa pizzaa ei olisi herännyt sitä härkämäistä taistelutahtoa, että nyt saa riittää! Nyt saa riittää nimittäin tämä surkuttelu siitä etten saa mitään aikaiseksi, vaikka joka päivä käy hetkellisesti tavalla tai toisella mielessä, että nyt ei ole ihan niin hyvä olla omassa kropassa kuin voisi olla. Lihavasta ja minusta ei voi puhua samassa lauseessa, sen tiedän, mutta jos oma vartalo ei vain tunnu siltä ominaisimmalta, on aika tehdä muutos!

 

Päätimme siis ystäväni kanssa tämän pizzahetken jälkeen oikein kättä päälle lyömällä, että haasteet alkoi nyt! Kävelimme jo melkein pizzeriasta ulos kyykäten, niin raskas olo oli vaikka kumpikaan ei jaksanut syödä kokonaista pizzaa. Näiden kahden haasteen lisäksi sovimme myös herkkulakon. Tähän kuuluu roskaruoka ja no, herkut. Joitain poikkeuksia joudutaan ehkä näin pikkujouluajan vallitessa tekemään, mutta pääosin näillä mennään.

En väitä, että kyseinen tempaus tekisi minusta mitään yliurheilijaa, mutta koska haluan päästä eroon ainaisesta sokerinhimosta ja saada jotain mukavaa puuhaa mikä edistäisi kuntoani edes vähän, siksi tämä. Mikä sen hauskempaa kuin haastaa itsensä ja tsempata kaverin kanssa toinen toistaan. :) Mielenkiinnolla odotan kun ihan joulun kynnyksellä vetelen 250 kyykkyä ja vatsalihakset päälle. Huvittaa jo nyt ajatus! Sitten voi ainakin hyvällä omallatunnolla syödä kinkkua!

Syy miksi puhun täällä näinkin poikkeavasta asiasta on se, että jos joku teistä näkee minut hesessä tai ostamassa irtokarkkeja, saa luvan katsoa pahimmalla katseellaan minkä ikinä osaa minua silmiin. Lyödäkin saa. Ja toisekseen se, että kun kerron tästä näin avoimesti, en voi olla toteuttamatta tätä! Heitän myös samalla teille haasteen ryhtyä samaan! Tämä tulee juuri ennen vuoden pahinta mättökautta, joulua. 

KUKA ALKAA?

Jos teitä kiinnostaa miten haasteeni etenee, voin välillä purkaa tuntojani siitä. 

Miltä kuulostaa? Kiinnostaako ketään? :)

Jos joku on joskus suorittanut kyseisiä haasteita, haluaisin kuulla kokemuksia! 

 

Kampaus pikkujouluihin (sileää ja sutturaa)

Varoitushuuto heikosta kuvanlaadusta annettiin jo eilen kakit housussa, joten siitä ei sen enempää kuin että koittakkee kestää! ♥ Keskitytään mieluummin olennaiseen, eli minun tyvikasvuun. No ei siihenkään, vaikka silmiinpistävä se onkin. :D Mutta hei! Tämähän on nyt muotia?!

Minua on aina kiehtonut kampauksissa jollain tapaa kahden eri "kuvion" yhdistäminen. Eli juurikin esimerkiksi sileä ja suttura, kuten tässä tapauksessa. Tämän voi toki toteuttaa myös kaikin puolin sileänä, eli tekemällä myös nutturaosion sileäksi. Halusin kuitenkin tällä kertaa jotain erilaista ja hipaisun rennompaa kuin täysin sliipatun kampauksen.

Aloittaessani melkein minkä tahansa kampauksen, kiharran usein hiukseni pohjalle, jotta ne ovat muotoiltavammat. Pohjatyö tekee kampauksesta myös kestävämmän. Tässä tapauksessa kihartaminen ei ole kuitenkaan välttämättömyys, varsinkaan jos tekee myös nutturaosiosta sileän. Haluan kuitenkin huomauttaa tähän väliin, että hiukseni ovat melko lyhyet ja kaiken lisäksi jo itsessään helposti muotoiltavat. Tämä tekniikka ei sovi kaikille hiuslaaduille, mutta jos pystyn antamaan jotain vinkkiä niin olen jo siitä onnellinen. 

Kihartamisen jälkeen jaan hiukset kahteen osioon, eli kiinnitän osan hiuksista ylös. Tupeeraan aukijääneet hiukset ja kiinnitän ne ponkkarilla hieman sivuun. Kiinnittelen pinneillä hiukset niin, että ne näyttävät pieneltä linnunpesältä. :D Tämän jälkeen vapautan kiinniolleet hiukset ja tupeeraan ne lähinnä tyvestä. Siloitan ne ja nyöritän poispäin kasvoilta samalla rullaten hiukset linnunpesän ympärille kuin suojelevan äidin kätösen.  ♥ Hih! 

Mitä tykkäätte? Voisitteko kuvitella omaan pikkujoulutyyliin sopivaksi?

Tähän kampaukseen en välttämättä sotkisi mitään koristetta, vaikka minun puolesta joulunaikaan saa käyttää melko reippaalla kädellä koruja ja timantteja. Tämän kampauksen kanssa panostaisin mieluummin muihin koruihin kuin hiuskoruihin, jotta kampauksen muoto pääsee oikeuksiinsa. Minulla olisi kuitenkin tarvetta timanttiselle hiuskoristeelle, mutta en ole vielä oikein löytänyt mieleistä. Joku hopeisen värinen se pitäisi ainakin olla.

Tuleeko teille mieleen mistä voisin löytää kivoja hiuskoruja? 

  

Hyvää itsenäisyyspäivää... eiku?!

Mulla oli teille ihana superyllätys tulossa joulukuussa. Siis hox! OLI. Kaavailin teille ihanaisille joulukalenteria. Kyseiset kuvat olisivat kuuluneet itsenäisyyspäivään, mutta sitten tapahtui pari muuttujaa. Toisin sanoen maltti loppui, puhti loppui, halusin päästä tavalliseen tapaani postaamaan ja totesin, että minun blogielämä kärsii koko ajatuksesta. Kaunis ajatus sinäänsä, toteutus onkin sitten eri juttu. Ehkä aloitan tekemään ensi tammikuussa vuoden 2015 joulukalenteria? Silloin voisin ehkä saada sen ajoissa valmiiksi niin, ettei blogielämäni ota liikaa kolhuja koko jutusta. :D Tällä viikolla tein yhden vapaapäiväni blogini joulukalenteria, kivoja kampaustutoriaaleja. Fiilis oli hyvä siihen saakka kunnes pääsin illalla siirtämään kuvia koneelle. Kaikki kuvat lukuunottamatta näitä fiilistelykuvia (kiitos Paulan ♥) oli sellaista kalanmätipuuroa. Ihan pikkuisen tippui hiuksia päästä ja totesin, että en saa tällä menolla vuoteen hiusaiheisia postauksia kun ei ole hiuksia mihin mitään tehdä. Ainakaan omassa päässä. Siksi luovuin koko ajatuksesta, mutta en kuitenkaan siitä että aion nauttia ja pitää joulukuuta ihan erityisenä blogikuukautena ihan vain siksi, että joulu tulee. Mainittakoon nyt tähän väliin, että olen jouluihminen henkeen ja vereen. Minustahan piti tulla isona ihan oikeasti tonttu. Minun nimeksi piti tulla myös aikuisena Anna. Että sellaista.

Nyt olen sitten pyöritellyt päässä sitä, että kestääköhän teidän silmät minun muutamaa kampaustutoriaalia, missä kuvanlaatu on niin heikko että silmiä kirvelee. Olen tullut kuitenkin tulokseen, että hyvää kuvanlaatuakin enemmän arvostan kehityskaaren näkymistä, leppoisuutta ja inhimillisyyttä, joten päätin ilahduttaa teitä heti huomenna ihan kivalla pikkujoulun kampausidealla. Niitä kun suottaapi nyt piisata yhdellä jos toisellakin! Itseasiassa juuri äsken korkkasin omat ensimmäiset pikkujoulut ja oon vieläkin napa pinkeänä! ♥ Niin ja silti tämä "bilehirmu" kirjoittaa täällä blogia, vaikka voisi olla juhlimassa. :D Välillä ihan hämmentää oma mummomaisuus. 

Olipa ikävä tänne ♥ Huomiseen!

 

Linkkaa blogisi arvonnan voittaja!

Onneksi olkoon Jasmina arvonnan voitosta! ♥ Otan sinuun yhteyttä!

Painamalla kuvasta pääset vierailemaan Jasminan ihastuttavassa blogissa!

Kirjoitan myöhemmin vielä erillisen postauksen viidestä blogilöydöksestä :)

 

Taivas näytti synkältä tänään, kunnes tuli mokkapala!

Oon viime aikoina löytänyt itseni miettimästä kuolemaa. Tiedän, ihan kauhea aloitus. Kirjoitin lukiossa äidinkielen esseen ylioppilaskirjoituksissa valmiin otsikon alle, "Mihin tarvitsemme taivasta". Selitin kuinka taivasta tarvitaan sijoittamaan kuolleet lähimmäiset jonnekin, koska niin kylmä ja koruton ajatus siitä, että lähimmäisemme lakkaavat vain olemasta tuntuu liian lohduttomalta. Se on ollut tähän mennessä paras kirjoitus minkä olen koulussa kirjoittanut.

Kukaan ei tietenkään koskaan tule meille kertomaan, mitä oikeasti tapahtuu kun kuolemme. Haluan uskoa taivaaseen ja siihen, että tapaamme menehtyneet läheisemme vielä joskus. Takaraivossani on kuitenkin alkanut huutamaan, että palaamme takaisin siihen samaan asemaan ennen kuin olimme syntyneet, emme vain enää ole olemassa. Olemme olemassa toisten ihmisten muistoissa ja ajatuksissa. Se on yksi merkittävimmistä eroista minkä näen syntymän ja kuoleman välillä. Ennen syntymää olemme vain pilke isän ja äidin silmäkulmassa. Kun kuolemme, olemme aito muisto mielissä ja sydämissä. 

Levittelin eilen kaikessa rauhassa saunan jälkeen pitkästä aikaa itseruskettavaa ihooni. Sanoin Tuomakselle, että tänään on hemmotteluilta ja samalla odotin seuraavan päivän vapaapäivää. Olin saanut juuri ja juuri käteni rasvattua, kun Tuomas sanoo että Marthalla sattuu jalkaan! Säntäsin vessasta ulos ja näin Maatun makaamassa eteisen matolla jalat kipristellen vatsaan päin, eikä pysynyt pystyssä. Sillä samalla sekunnilla aloin hysteeriseksi, vaikka Tuomas koitti sanoa että pysy rauhallisena. Pue päälle. Soitan eläinlääkärille. Säntäilin ja itkin ympäriinsä (todella järkevä reaktio) ja soitin äidilleni, että nyt tarvitaan autoa! Tämä kaikki kesti n. minuutin ja yhtäkkiä Martha istuu tavalliseen tapaan sängyllä. Menin herkkukaapille testatakseni miten Martha reagoi, ja oli ihan tavallinen pomppiva itsensä. Soitimme kuitenkin päivystävälle eläinlääkärille varalta, ja hän kertoi chihuahuoilla olevan yleisiä verenkiertohäiriöt, mitkä voivat aiheuttaa tuollaista. Kohtaus voi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi (toivottavasti), mutta jos toistuu niin pitää käydä tutkimuksissa. Ehkä ylireagoin (ehkä en), mutta sen minuutin aikana vilisi kyllä kaikki kauhuskenaariot päässä läpi. Minun jo hetken aikaa päällä ollut pelko siitä, että menetän rakkaimpiani ei ainakaan helpottanut tämän myötä. 

Minun piti nauttia tästä vapaapäivästä ja tehdä blogijuttuja, mutta olen ollut niin jälkijärkyttynyt ettei mistään oikein tullut mitään. Ajattelin jopa painautua kuoreeni ja jäädä mököttämään tähän kurjaan pelkotilaan, joka tuli oikeastaan jo vähän viime viikolla päälle kun Kerttulin kaulapanta petti ja koira oli päässyt karkuun. Siinäkään ei loppujen lopuksi tapahtunut mitään kauheaa, mutta jotenkin olen tosi herkillä. Tästä tapahtumasta johtuen tilasin oitis tytöille uudet kaulapannat ja ostin Kerttulille uuden hihnan. "Pientä" ylireagointia ilmassa ihan kaikin puolin, mutta jospa saisin iän myötä vähän lisää suhteellisuudentajua ja mahdollisesti rauhoittuisin myös välillä hengittämään. Martha ei tarvi lääkäriä, mutta hetken aikaa tänään kyllä tuntui että minä tarvin! :D Sitten päätin, että p*rkele nainen! Tee jotain kunnioitettavampaa kuin itke ja niistä räkää koiran turkkiin, jolla on kaikki ihan hyvin! Päätin olla hyvä (läski) vaimoke, ja leipasin pellillisen mokkapaloja!

Maattu tuli pyytämään josko hänellekin heruisi mokkapala! ♥

 

Opettelen koko ajan käsittelemään tunteita mitä tulee vastaan huolehtiessa muista. Voin vain kuvitella millaista huolta äidit ja isit kantaa lapsistaan. Mutta mitäpä elämä olisi jos kaikki olisi aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Jos ei koskaan päästäisi ketään lähelleen tai ei antaisi itsensä kokea niin suurta rakkautta jotain kohtaan, että pelkkä menettämisen ajatteleminen tekee tuskallisen kipeää. Jos pitäisi valita tyhjä tunteettomuus tai tämä, että kaikki tunnetaan oikein pohjanmaan kautta, niin valitsen jälkimmäisen. 

Kieltämättä sekava postaus, mutta ehkä tämä oli juurikin sellainen kuin päiväni oli. Ei päivistä parhain, mutta yksi opettavaisimmista. Ei ne asiat vain murehtimalla muutu yhtään mihinkään. Pitää ryhtyä toimeen, ihan mihin tahansa! Mulle se oli tällä kertaa leipominen. :)

Mitä te teette vaikeina päivinä? 

 

Lokakuun parhaat palat ♥

Koska lokakuu vetelee viimeisiään, halusin tulla muistelemaan parhaita juttuja lokakuun ajalta. 

♥ Mulla on ollut tosi kiva tunne blogin kanssa ja tykkään tulla tänne kirjoittelemaan. Olen nauttinut täysin sieluin kirjoittamisesta, ja parhainta on ollut uudet tuttavuudet blogin kautta. Tuntuu niin hyvältä kun osa teistä jaksaa tulla aina kommentoimaan. :) Vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on ihan hirmu tärkeää, siksi olen ollut siitä niin onnellinen. 

♥ Olen onnistunut viimeaikoina leivoksissa omasta mielestäni hyvin. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta tällaiselle poltan perunat pohjaan
-ihmiselle on kiva löytää joku ruoanlaiton osa-alue mitä osaa edes jotenkin. 

♥ Tuomaksella loppui vihdoin "kesätyöt" ja päästään elämään "normaalin" pariskunnan arkea. 

♥ Olen saanut uutta inspiraatiota kotimme sisusteluun, enkä malta odottaa että pääsen toteuttelemaan niitä. 

♥ Olen saanut siivottua kotiamme perinpohjin kaappeja myöten. Sain myös äidin avustuksella hankittua kirpputoripöydän, minne lapan tälläkin hetkellä kylmällä kädellä tavaraa. Me halutaan ylimääräisestä eroon!

♥ Olen kokenut kiitollisuutta siitä, että minä ja lähimmäiseni ollaan terveitä ja kaikki voidaan hyvin. 

♥ Olen löytämässä omaa suuntaa blogiini, ja minulla on tulevaisuuteen suunnitteilla niin kivoja juttuja, etten itsekään malta odottaa. 

♥ Kerttuli on edistynyt koirana ihan mahdottoman paljon reippaampaan suuntaan! 

♥ Mulla on noussut pintaan pienen posken punan lailla sisällä kipristelevä joulufiilis. Melko aikaisin, mutta se tunne on vain niin lämmin ja mukava! 

♥ Olen nauttinut töiden jälkeisestä väsymyksen tunteesta, jolloin kiskaisen villasukat jalkaan ja rojahdan sohvalle nauttimaan kiireettömyydestä kynttilän valossa.  

♥ Meidän asunnon lämpöpatterit toimii ensimmäistä kertaa täällä asumisen aikana, koska saimme vihdoin aikaiseksi soittaa huoltomiehelle. Enää ei palele kotona! 

♥ Olen kiinnittänyt huomiota kaupassa asiakkaana olemiseen. Myyjänä osaan kyllä olla, mutta Tuomas on huomauttanut useamman kerran minun olevan tympeä asiakas, koska oon monesti niin ajatuksissani etten aina edes huomaa tervehtiä myyjää. Koen, että olen oppinut tässä kuussa paremmaksi asiakkaaksi nyt kun tiedostan inhottavan tapani. :D 

Muistoni lokakuulta on siis tosi tavallisia ja jopa vähän tylsiä juttuja, mutta minusta kaikki on silloin vallan mainiosti kun osaa löytää onnen niistä pienistä asioista elämässä. Siitä ettei varpaita palele ja olemme terveitä. Joku oleellinen saattoi unohtua mikä tulee myöhemmin mieleen, mutta tämä oli tällainen myöhäisen illan viimeinen puristus aivoraukoilta, joten annettakoon se anteeksi.

Mikä teillä jäi päällimmäisenä mieleen omasta lokakuusta? ♥ 

Mitä tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta?

Lisätty myöhemmin: Huomasin yhtäkkiä, että ensimmäisessä kollaasissa on kaksi samaa kuvaa. Meinasin jo alkaa tekemään uutta ja yrittää peitellä aivopierujani. Päätin kuitenkin asettaa asian oikeaan mittakaavaan ja todeta että ihan sama! Minun pienessä sydänkäpysessä eli blogissani saa olla kauneusvirheitä  ♥

  

Kimaltavaa keittiöön!

En voinut vastustaa kiusausta Hemtexillä käydessä, kun silmiini osui nämä hopeankimalteiset pöytätabletit. Joulun aika on tällaisen kimaltavaa rakastavan sisustushullun parasta/pahinta aikaa! Kaikkea täysin vastustamatonta löytyy ja rahaa palaa. Miten niin nämä ovat vain joulunajan tabletit? Minun puolesta kimalteita saa löytyä sisustuksesta ympäri vuoden, kunhan se pysyy sopivan hillittynä. Vai mitä mieltä te olette? Onko kimalle sisustuksessa yksinomaan joulunajan juttu, vai voiko sitä käyttää myös muulloin?

Minulla on muutenkin oikeastaan pitkästä aikaa paljon inspiraatiota meidän kodin sisustukseen, ja sitä tyydyttämään lähdemme ensi kuussa käymään Ikeassa. Etenkin makuuhuoneeseen on tulossa ehostusta. Siitä sitten kun saadaan makuuhuone valmiiksi. En malta odottaa! 

Tietokone on luultavasti menossa taas huoltoon, mutta toivottavasti ei viivy siellä liian kauan. Mulla on nimittäin niin hyvä fiilis postailla ja haluaisin olla joka päivä rustailemassa jotain. Melkein ihan sama mitä. :D Onneksi oon osannut pitää jonkunlaisen järjen toistaiseksi kuitenkin tässä hommassa, etten ala selvittämään napanöyhtästä tai jostain muusta yhtä asiallisesta. 
 

Loppuun vielä muistutus, että käykäähän linkittämässä bloginne ja osallistukaa samalla arvontaan TÄSTÄ! 

Parasta perjantaita  ♥

LINKITÄ BLOGISI/ARVONTA!

Bloggaamisesta on tullut mulle niin tärkeä harrastus, että koin lieviä vieroitusoireita kun en tietokoneen huollon takia päässyt kirjoittelemaan tänne mitään. Meidän taloudesta löytyy kyllä lemmikkejä, mutta vain yksi tietokone. Ipad ei ole ystävä mitä bloggaamiseen tulee! Koska koin niin kovia tuskia tästä "blogitauosta", halusin järjestää teille lukijoille jotain pientä kivaa.♥ Samalla haluan myös itselle uutta luettavaa! 

Näin osallistut arvontaan, missä palkintona pikkujoulukauden kynnyksellä kolme kynsilakkaa! Kaikki kynsilakat menevät yhdelle arvonnan voittajalle. Minusta nuo on kivat juurikin tämän ajan lakkoina tuomaan vähän kimallusta pimeyden keskelle. :) 

 ♥ Liity lukijakseni

 ♥ Linkitä blogisi kommentoimalla

Arvonta päättyy viikon päästä torstaina 6.11, ja kynsilakkojen voittajan ilmoitan perjantaina 7.11. Teen myös erillisen postauksen linkatuista blogeista, missä mainitsen viisi itselle mieleenpainuvinta blogia. :) 

Kyseinen arvonta on niin uusille kuin vanhoillekin lukijoille, mutta teille muille lukijoille, keillä ei ole blogia, on joulun alla tulossa myös jotain kivaa. :) 

JA NYT LINKITTELEMÄÄN!

 

Viikonlopun tunnelmista kampaustoiveisiin!

Täytyy näin heti alkuun mainita, että oon siinä mielessä vähän kummajainen, että tykkään leipoa ja etenkin koristella leivonnaisia, mutta en ole kyllä mikään leivonnaisten syöjä. Joskus jätän maistamatta mitä olen tehnyt, mutta usein saatan pakolla maistaa. Onhan se hyvä tietää että maistuuko ne edes miltään. Hyviä oli mustikkamuffinssit, mitkään leivonnaiset ei vain oikein ole minun juttu, paitsi että tykkään tehdä niitä. Irtokarkit on minun suurin heikkous!

Kuvissa siis katsaus viikonlopun tunnelmiin. Suurin osa ajasta on mennyt töissä, mutta kerettiin me nähdä myös ystäviä ja nauttia vain rennosta tunnelmasta. 

Olen kehitellyt pientä kivaa blogin tulevaisuuteen, ja sen myötä haluaisin saada teiltä kampaustoiveita. Olen niitä ennenkin kysellyt ja saanut aivan ihania ideoita, mutta nyt tarvitsen niitä vielä lisää. Eli antakaa paukkua! Olisin tosi kiitollinen :) Ne toiveet, jotka on jo toivottu, ovat tulossa myös. Joten ei hätää! 

Miten teidän viikonloppu sujui? ♥