Blogin suosituimmat postaukset

 

Blogini täytti viime sunnuntaina vuoden, ja löysin Katan blogista kivan idean muistella vuoden mittaista matkaa tähän saakka. Kokosin teille nyt neljä koko blogin olemassaolon suosituinta postausta. Neljä siksi, vaikka viisi olisi ollut optimaalinen, koska viidenneksi suosituin oli arvonta. Ketä enää vanhat arvonnat kiinnostaa? Kuvia painamalla pääset postauksiin.

 

Tähän en kyllä löytänyt mitään loogista selitystä, mutta kai se vain jotenkin iski. En tiedä, kertokaa te?

 Ei yllättänyt ainakaan itseäni, aihe sai paljon puhetta aikaiseksi ja oli kiva huomata etten ole ainut. 

 Neljänneksi suosituimmaksi sijoittunut ei yllättänyt tämäkään. Kukapa ei kaipaisi joskus pikaisia kampausvinkkejä. 

Löytyikö joukosta teidän suosikkeja, vai olisiko tähän listaan kuulunut jokin ihan muu? Ilmeisesti pitäisi useammin tehdä kampauspostauksia, ne kun vaikuttavat olevan suosiossa. 

Mukavaa keskiviikkoa teille! Itse nautiskelen meidän Tampereen kesälomareissusta juuri nyt, mutta halusin ajastaa pientä eloa blogin puolelle sen varalta ettei aika riittäisi postailuun. Nyt kun tähän on taas intokärpänen puraissut!

Iloisuuskengät (blogin vuosipäivä)

Aikas jännää! Tänään on nimittäin ihkaensimmäinen blogini vuosipäivä! Taas voi kyllä sanoa, niinkuin ihan aina kun jotain merkittävää tai vähemmän merkittävää tapahtuu, että kylläpä vuosi meni äkkiä. Vuoteen on kuitenkin mahtunut paljon kaikenlaisia suuren pieniä tapahtumia. Päällimmäisenä tulee kuitenkin mieleen oma vivahteikkuus blogata. Välillä on menty niin täysillä kuin täysiä voidaan mennä, ja välillä on ollut taas hiljaisempaa. Ehkäpä ensi vuoden tavoite onkin löytää jonkinlainen tasapaino näiden kahden vaihteen väliltä.

Tärkeimpänä nostan kuitenkin esiin sen, että olen tutustunut ihan uskomattomiin ihmisiin tämän vuoden aikana. En olisi ikinä uskonut oikeasti ystävystyväni ihmisiin blogini kautta. Olen kyllä kuullut sen olevan mahdollista, mutta jotenkin se silti yllätti. Yhtään väheksymättä ihan jokaista blogini lukijaa ja bloggaajakaveria, haluan nostaa esille Nellin ja Jasminan. Nellistä on tullut minulle sellainen sielunsisko millaista en osannut koskaan edes odottaa elämään astuvan. Tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Jasmina taas tuli Varkaudesta saakka viettämään tuntemattoman ihmisen luokse pääsiäistä, ja voi mahdoton meillä olikin mukavaa. Teitä en unohda kyllä ikinä!

Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa vuotta blogin parissa. Toivon kehittyväni tässä touhussa entisestään. Melkoisia myötähäpeän tunteita aiheuttaa osa viimevuotisista postauksista, mutta se kuuluu kasvuun. Kukaan ei ollut seppä syntyessään vai miten se meni.

Neule: Gina Tricot, huivi: Gina Tricot, housut: Bic Boc, kengät: Vans

Kiitos teille ketkä olette hypännyt matkaan heti alusta saakka, puolivälistä tai vaikka ihan pari postausta sitten. Ilman teitä olo olisi hullu, koska yksinpuhelu on aina saanut aikaan jotenkin outoja viboja. Olette kyllä huippuja!

Rovaniemeläisten bloggaajien päivä yhdessä!

Huhhei ja hellumareijaa mikä TUNNE! Mikä tunne naputtaa tätä tekstiä, ja mikä tunne olla oikeasti takaisin blogin parissa! En voisi olla onnellisempi. 

Aika pysähtyi täällä blogissa yli kuukausi sitten kun aloin pämppäämään oikein kunnolla pääsykokeisiin. Mutta arvatkaa mitä?! Ne on nyt toivottavasti vasta toistaiseksi ohi, ja nämä kaksi viikkoa kun odotan tuloksia pääsenkö kakkosvaiheeseen, yritän aktiivisesti unohtaa että olisi olemassakaan mitään pääsykokeita. Vaikeaa se on kun jokapäiväisessä elämässä viime tiistaina ollut VAKAVA-koe jymähtää kesken farkkujen viikkailujen töissä tai kesken vessan siivouksen kotona tajuntaan ja kouraisee niin syvältä vatsanpohjasta, etten ole koskaan ollut näin hurjassa vuoristoradassakaan.

Minulla on hautonut kuitenkin jo pidempään luonnoksissa postaus, mistä olen odottanut sitä oikeaa hetkeä tulla kertomaan. Se hetki olkoon tässä ja nyt! Meillä oli nimittäin Rovaniemeläisten bloggaajien kesken tapaaminen jo useampi päivä (köhköh viikko) sitten.

Tavattiin tyttöjen kanssa Sampokeskuksessa, missä pyörähdettiin porukalla Vero Modassa ja Vilassa. Esille oli tullut jo tämän kevään ja kesän ihania uutuuksia! Oli pitsiä, farkkua, inkkaria, väriä ja kauniita mekkoja. Oma päivän asuvalinta alkoi naurattaa, kun itselläni oli juurikin pitsiä ja farkkua päällä. En koe olevani mikään muodin seuraaja, mutta niin sitä saattaa ihan implisiittisestikin kulkea edes jossain määrin muodin mukana. Näettekö, en ole selvinnyt vielä pääsykoemateriaalistani eteenpäin...

Parasta ensi kesänä on ehdottomasti se, että me saadaan olla mitä halutaan, ja jonain toisena päivänä taas jotain ihan muuta! Voit olla hempeä pitsiprinsessa, raisu farkkumimmi, kukkaistyttö tai vaikka inkkari! Kaupat nimittäin tarjoaa parasta antiaan näiden teemojen alle. Minut nähdään ainakin pitsiprinsessana ja kukkaistyttönä ensi kesänä, yllätys yllätys!

Shoppailujen jälkeen suuntasimme herkuttelemaan Cafe & Bar 21:seen. Olen ennenkin hehkuttanut kyseisen paikan vohveleita, ja olenko maininnut myös paikan tunnelmasta? Yksi ehdoton lempipaikka Rovaniemellä! 

Juttua riitti bloggaajien kesken ja kamerat räpsyi. Niin sosiaalinen harrastus kuin bloggaaminen onkin, on ne hetket kun jokainen räpsii kuvia melko epäsosiaalisia. Ruokakin jäähtyy, tosin tässä tapauksessa ei haitannut. Otin oman perinteiseni sijaan lohivohvelin, ja saatanpa ottaa toisenkin kerran! Nam!

Meidän bloggaajien yhteinen tapahtuma ei suinkaan päättynyt päivätapahtumaan. Illalla suuntasimme täysi-ikäisten voimin Sfääriin nauttimaan muotinäytöksen antimista sekä Hunkseista ja Sfäärin mukavasta tunnelmasta. Hunksit jäi kyllä vähemmälle katsomiselle, koska väsy alkoi painaa edellispäivän Kasmirin keikan jäljiltä. Hunksit ja vatsalihakset tuli nähtyä viidessä minuutissa, ja siitä mäkin autokaistan kautta kotiin! Mummo mikä mummo, ei se sukkapuikoistaan pääse!

Vero Modan rakkaustakki!

KIITOS KIITOS KIITOS TYTÖT! Kiitos ihana Elisa, joka antoi tämän tilaisuuden järjestää jotain yhteistä kivaa meille Rovaniemeläisille bloggaajille. Oli niin ihana tutustua teihin kaikkiin, en malta odottaa ensi kertaa! ♥

Toivepostaus: päivä kanssani!

Toivoitte minulta päivä kanssani -postausta, ja tässä sellainen nyt tulisi. Päivä ei ollut ihan tyypillinen päivä minulle, mutta eihän mikään päivä ole samanlainen. Minulla oli tänään vapaapäivä, mutta ei siinä mielessä tavallinen, koska minulla oli koivun siedätyshoidon rokotus. Se laittaa aina vähän vapaapäivänkin uuteen uskoon.

10.43 

Raotan silmiäni ja huudan kissalle ettei raavi vessan ovea. Tästä on tullut melkein joka-aamuinen rutiini sen jälkeen kun ollaan laitettu Iines öiksi vessaan/saunaan. Tähän ratkaisuun päädyttiin sen jälkeen kun Iines pissasi ja oksensi meidän matot usein öisin. Älkää huoliko, meillä on melko iso kylpyhuone ja kissa viihtyy varsin hyvin saunassa, paitsi ei tietenkään aamuisin kun halutaan nukkua. Jatkan vielä unia, koska tänään on lepopäivien lepopäivä. Siedätyshoidon päivinä ei saa harrastaa liikunta, ja pitää ottaa muutenkin rennosti. Suljen siis vielä silmät.

12.30 

Huomaan torkuttaneeni jo tunnin. Satuin näkemään unta, missä mulla oli ihan jäätävät vatsalihakset! Hah! Lämpimät koirat minun vieressä tuntuu niin mukavilta, että tekee tiukkaa nousta. Nousen kuitenkin, ja ihan oikeasti hävettää nousta näin myöhään ylös sängystä. Pitää muistuttaa että tänäänhän sai oikein luvan kanssa levätä!

12.45 

Puen koirat ja vien ulos. Tytöt on taas yhtä innokkaita kun ulos pitää pukea lämmintä päälle pakkasen takia. Maatulla on varaa nyrpistellä nokkaa kun on vaatteet päällä, mutta ilman vaatteita ilme olisi ihan toinen. Ulkona ei yksinkertaisesti voisi olla, saati tehdä asioita. 

13.30 

Syön "aamiaiseksi" ruisleipää paistetulla kananmunalla ja vihanneksilla. Nam!

13.45 

Laitan itseni ihmisen näköiseksi, eli meikkaan ja laitan hiukset.

14.04 

Lähden siedätykseen. Olen taas myöhässä, pitää juosta!

14.15 

Ehdin ajoissa terveyskeskukseen. 

14.34 

Odottelen terveyskeskuksessa, että pääsen lähtemään kotiin. Rokotuksen jälkeen pitää odottaa aina puoli tuntia mahdollisten oireiden varalta. 

15.00 

Lähden kotiin pirteänä terveyskeskuksesta. Nautin kun on vapaapäivä, on onnellinen olo. 

15.20 

Olen kotona ja lähden viemään pyykit alakerran kuivaushuoneeseen.

15.50 

Laitan lisää pyykkiä pyörimään koneeseen. Meillä on silti vielä ihan jäätävät pyykkivuoret, koska ollaan jotenkin onnettomia pyykkääjiä. Kaikki pitää pyykätä sitten kerralla. Alan laittamaan ruokaa samalla kun siivoan keittiön.

17.00 

Olen tiskannut ja laittanut meille ruoan. Tuomas on käymässä kaupassa, joten odotan häntä kotiin että päästään syömään.

17.30 

Syömme yhdessä ja tiskaan taas! Rukoilen joka päivä tiskikonetta. Onneksi pyykit peseytyy sentään koneessa, mitä pyörii jo kolmas koneellinen tälle päivälle. 

17.45 

Valmistan meille kaupasta tuoduista chia-siemenistä ja kauramaidosta myöhempää nälkää varten syötävää. Mulla ei ole hajuakaan miltä se tulee maistumaan, koska tämä on ensimmäinen kerta kun teen sitä. Ennakko-oletus koko sörsselistä on mauton, siksi otan sen kaveriksi pakastimesta Tuomaksen äidin keräämiä pensasvadelmia sulamaan. Jätän seoksen tekeytymään jääkaappiin.

18.30 

Päivällä pistetty rokotus alkaa verottaa, ja väsähdän sohvalle lepäämään. Katsomme hieman telkkaria ja lepäämme. Harkitsen tietokoneen avaamista ja tämän postauksen aloittamista. Jää toistaiseksi vain harkintaan.

19.00 

Päätän pitää pienen kaunistautumishetken minulle ja koirille. Leikkaan tyttöjen kynnet ja lakkaan omani. Tästä huomaa, miten kotona vietetyt vapaapäivät pyörii tosi pitkälti koirien ympärillä. Nautin siitä!

20.30

Olen lakkaillut kynsiäni jo useamman kerroksen, ja muistan taas miksi en tee sitä usein. Ensin kulutan yli tunnin lakkailuun, jonka jälkeen tärvään lähes jokaisen sormen johonkin ja lakkaukset on pilalla! Niin minua! Onneksi ehdin ottaa kuvan ennen kuin lakat oli rullalla!

21.00

Huomaan itseni väsyneeksi ja samaan aikaan turhautuneeksi. Missään ei oikein ole hyvä olla, ja totean rokotuksen aiheuttavan nämä epämukavat tuntemukset. Tuomas lupaa käyttää koirat ulkona. Pummin Tuomakselta kolme salmiakkia ja piristyn vähän. Syön myös iltapalaksi lopulta leipää, koska chia-siemensörsseli ei valmistunutkaan niin nopeasti kuin oletin. Tuomas lähtee moikkaan kavereita. Itse ajattelin vain levätä loppuillan ja katsella telkkaria.

 Huomenna aloitan taas työviikon ja tämän viikon liikunnat. Energisempi päivä siis tiedossa! Huomasin postauksen tehtyäni, että suurin osa kuvista on tytöistä. Sellaista se on! Voisin joskus tehdä postauksen tavanomaisemmasta päivästäni, jos kiinnostusta riittää!

Toivottavasti teillä oli mukava päivä! ♥

Hyvää itsenäisyyspäivää... eiku?!

Mulla oli teille ihana superyllätys tulossa joulukuussa. Siis hox! OLI. Kaavailin teille ihanaisille joulukalenteria. Kyseiset kuvat olisivat kuuluneet itsenäisyyspäivään, mutta sitten tapahtui pari muuttujaa. Toisin sanoen maltti loppui, puhti loppui, halusin päästä tavalliseen tapaani postaamaan ja totesin, että minun blogielämä kärsii koko ajatuksesta. Kaunis ajatus sinäänsä, toteutus onkin sitten eri juttu. Ehkä aloitan tekemään ensi tammikuussa vuoden 2015 joulukalenteria? Silloin voisin ehkä saada sen ajoissa valmiiksi niin, ettei blogielämäni ota liikaa kolhuja koko jutusta. :D Tällä viikolla tein yhden vapaapäiväni blogini joulukalenteria, kivoja kampaustutoriaaleja. Fiilis oli hyvä siihen saakka kunnes pääsin illalla siirtämään kuvia koneelle. Kaikki kuvat lukuunottamatta näitä fiilistelykuvia (kiitos Paulan ♥) oli sellaista kalanmätipuuroa. Ihan pikkuisen tippui hiuksia päästä ja totesin, että en saa tällä menolla vuoteen hiusaiheisia postauksia kun ei ole hiuksia mihin mitään tehdä. Ainakaan omassa päässä. Siksi luovuin koko ajatuksesta, mutta en kuitenkaan siitä että aion nauttia ja pitää joulukuuta ihan erityisenä blogikuukautena ihan vain siksi, että joulu tulee. Mainittakoon nyt tähän väliin, että olen jouluihminen henkeen ja vereen. Minustahan piti tulla isona ihan oikeasti tonttu. Minun nimeksi piti tulla myös aikuisena Anna. Että sellaista.

Nyt olen sitten pyöritellyt päässä sitä, että kestääköhän teidän silmät minun muutamaa kampaustutoriaalia, missä kuvanlaatu on niin heikko että silmiä kirvelee. Olen tullut kuitenkin tulokseen, että hyvää kuvanlaatuakin enemmän arvostan kehityskaaren näkymistä, leppoisuutta ja inhimillisyyttä, joten päätin ilahduttaa teitä heti huomenna ihan kivalla pikkujoulun kampausidealla. Niitä kun suottaapi nyt piisata yhdellä jos toisellakin! Itseasiassa juuri äsken korkkasin omat ensimmäiset pikkujoulut ja oon vieläkin napa pinkeänä! ♥ Niin ja silti tämä "bilehirmu" kirjoittaa täällä blogia, vaikka voisi olla juhlimassa. :D Välillä ihan hämmentää oma mummomaisuus. 

Olipa ikävä tänne ♥ Huomiseen!

 

Linkkaa blogisi arvonnan voittaja!

Onneksi olkoon Jasmina arvonnan voitosta! ♥ Otan sinuun yhteyttä!

Painamalla kuvasta pääset vierailemaan Jasminan ihastuttavassa blogissa!

Kirjoitan myöhemmin vielä erillisen postauksen viidestä blogilöydöksestä :)

 

Lokakuun parhaat palat ♥

Koska lokakuu vetelee viimeisiään, halusin tulla muistelemaan parhaita juttuja lokakuun ajalta. 

♥ Mulla on ollut tosi kiva tunne blogin kanssa ja tykkään tulla tänne kirjoittelemaan. Olen nauttinut täysin sieluin kirjoittamisesta, ja parhainta on ollut uudet tuttavuudet blogin kautta. Tuntuu niin hyvältä kun osa teistä jaksaa tulla aina kommentoimaan. :) Vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on ihan hirmu tärkeää, siksi olen ollut siitä niin onnellinen. 

♥ Olen onnistunut viimeaikoina leivoksissa omasta mielestäni hyvin. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta tällaiselle poltan perunat pohjaan
-ihmiselle on kiva löytää joku ruoanlaiton osa-alue mitä osaa edes jotenkin. 

♥ Tuomaksella loppui vihdoin "kesätyöt" ja päästään elämään "normaalin" pariskunnan arkea. 

♥ Olen saanut uutta inspiraatiota kotimme sisusteluun, enkä malta odottaa että pääsen toteuttelemaan niitä. 

♥ Olen saanut siivottua kotiamme perinpohjin kaappeja myöten. Sain myös äidin avustuksella hankittua kirpputoripöydän, minne lapan tälläkin hetkellä kylmällä kädellä tavaraa. Me halutaan ylimääräisestä eroon!

♥ Olen kokenut kiitollisuutta siitä, että minä ja lähimmäiseni ollaan terveitä ja kaikki voidaan hyvin. 

♥ Olen löytämässä omaa suuntaa blogiini, ja minulla on tulevaisuuteen suunnitteilla niin kivoja juttuja, etten itsekään malta odottaa. 

♥ Kerttuli on edistynyt koirana ihan mahdottoman paljon reippaampaan suuntaan! 

♥ Mulla on noussut pintaan pienen posken punan lailla sisällä kipristelevä joulufiilis. Melko aikaisin, mutta se tunne on vain niin lämmin ja mukava! 

♥ Olen nauttinut töiden jälkeisestä väsymyksen tunteesta, jolloin kiskaisen villasukat jalkaan ja rojahdan sohvalle nauttimaan kiireettömyydestä kynttilän valossa.  

♥ Meidän asunnon lämpöpatterit toimii ensimmäistä kertaa täällä asumisen aikana, koska saimme vihdoin aikaiseksi soittaa huoltomiehelle. Enää ei palele kotona! 

♥ Olen kiinnittänyt huomiota kaupassa asiakkaana olemiseen. Myyjänä osaan kyllä olla, mutta Tuomas on huomauttanut useamman kerran minun olevan tympeä asiakas, koska oon monesti niin ajatuksissani etten aina edes huomaa tervehtiä myyjää. Koen, että olen oppinut tässä kuussa paremmaksi asiakkaaksi nyt kun tiedostan inhottavan tapani. :D 

Muistoni lokakuulta on siis tosi tavallisia ja jopa vähän tylsiä juttuja, mutta minusta kaikki on silloin vallan mainiosti kun osaa löytää onnen niistä pienistä asioista elämässä. Siitä ettei varpaita palele ja olemme terveitä. Joku oleellinen saattoi unohtua mikä tulee myöhemmin mieleen, mutta tämä oli tällainen myöhäisen illan viimeinen puristus aivoraukoilta, joten annettakoon se anteeksi.

Mikä teillä jäi päällimmäisenä mieleen omasta lokakuusta? ♥ 

Mitä tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta?

Lisätty myöhemmin: Huomasin yhtäkkiä, että ensimmäisessä kollaasissa on kaksi samaa kuvaa. Meinasin jo alkaa tekemään uutta ja yrittää peitellä aivopierujani. Päätin kuitenkin asettaa asian oikeaan mittakaavaan ja todeta että ihan sama! Minun pienessä sydänkäpysessä eli blogissani saa olla kauneusvirheitä  ♥

  

Kimaltavaa keittiöön!

En voinut vastustaa kiusausta Hemtexillä käydessä, kun silmiini osui nämä hopeankimalteiset pöytätabletit. Joulun aika on tällaisen kimaltavaa rakastavan sisustushullun parasta/pahinta aikaa! Kaikkea täysin vastustamatonta löytyy ja rahaa palaa. Miten niin nämä ovat vain joulunajan tabletit? Minun puolesta kimalteita saa löytyä sisustuksesta ympäri vuoden, kunhan se pysyy sopivan hillittynä. Vai mitä mieltä te olette? Onko kimalle sisustuksessa yksinomaan joulunajan juttu, vai voiko sitä käyttää myös muulloin?

Minulla on muutenkin oikeastaan pitkästä aikaa paljon inspiraatiota meidän kodin sisustukseen, ja sitä tyydyttämään lähdemme ensi kuussa käymään Ikeassa. Etenkin makuuhuoneeseen on tulossa ehostusta. Siitä sitten kun saadaan makuuhuone valmiiksi. En malta odottaa! 

Tietokone on luultavasti menossa taas huoltoon, mutta toivottavasti ei viivy siellä liian kauan. Mulla on nimittäin niin hyvä fiilis postailla ja haluaisin olla joka päivä rustailemassa jotain. Melkein ihan sama mitä. :D Onneksi oon osannut pitää jonkunlaisen järjen toistaiseksi kuitenkin tässä hommassa, etten ala selvittämään napanöyhtästä tai jostain muusta yhtä asiallisesta. 
 

Loppuun vielä muistutus, että käykäähän linkittämässä bloginne ja osallistukaa samalla arvontaan TÄSTÄ! 

Parasta perjantaita  ♥

LINKITÄ BLOGISI/ARVONTA!

Bloggaamisesta on tullut mulle niin tärkeä harrastus, että koin lieviä vieroitusoireita kun en tietokoneen huollon takia päässyt kirjoittelemaan tänne mitään. Meidän taloudesta löytyy kyllä lemmikkejä, mutta vain yksi tietokone. Ipad ei ole ystävä mitä bloggaamiseen tulee! Koska koin niin kovia tuskia tästä "blogitauosta", halusin järjestää teille lukijoille jotain pientä kivaa.♥ Samalla haluan myös itselle uutta luettavaa! 

Näin osallistut arvontaan, missä palkintona pikkujoulukauden kynnyksellä kolme kynsilakkaa! Kaikki kynsilakat menevät yhdelle arvonnan voittajalle. Minusta nuo on kivat juurikin tämän ajan lakkoina tuomaan vähän kimallusta pimeyden keskelle. :) 

 ♥ Liity lukijakseni

 ♥ Linkitä blogisi kommentoimalla

Arvonta päättyy viikon päästä torstaina 6.11, ja kynsilakkojen voittajan ilmoitan perjantaina 7.11. Teen myös erillisen postauksen linkatuista blogeista, missä mainitsen viisi itselle mieleenpainuvinta blogia. :) 

Kyseinen arvonta on niin uusille kuin vanhoillekin lukijoille, mutta teille muille lukijoille, keillä ei ole blogia, on joulun alla tulossa myös jotain kivaa. :) 

JA NYT LINKITTELEMÄÄN!

 

Viikonlopun tunnelmista kampaustoiveisiin!

Täytyy näin heti alkuun mainita, että oon siinä mielessä vähän kummajainen, että tykkään leipoa ja etenkin koristella leivonnaisia, mutta en ole kyllä mikään leivonnaisten syöjä. Joskus jätän maistamatta mitä olen tehnyt, mutta usein saatan pakolla maistaa. Onhan se hyvä tietää että maistuuko ne edes miltään. Hyviä oli mustikkamuffinssit, mitkään leivonnaiset ei vain oikein ole minun juttu, paitsi että tykkään tehdä niitä. Irtokarkit on minun suurin heikkous!

Kuvissa siis katsaus viikonlopun tunnelmiin. Suurin osa ajasta on mennyt töissä, mutta kerettiin me nähdä myös ystäviä ja nauttia vain rennosta tunnelmasta. 

Olen kehitellyt pientä kivaa blogin tulevaisuuteen, ja sen myötä haluaisin saada teiltä kampaustoiveita. Olen niitä ennenkin kysellyt ja saanut aivan ihania ideoita, mutta nyt tarvitsen niitä vielä lisää. Eli antakaa paukkua! Olisin tosi kiitollinen :) Ne toiveet, jotka on jo toivottu, ovat tulossa myös. Joten ei hätää! 

Miten teidän viikonloppu sujui? ♥

Menestys täytyy ansaita

Vanhempani saattavat olla tästä montaa mieltä, mutta koen että olen ainakin oppinut oikeanlaista nöyryyttä elämäni aikana. Ei sellaista, että kumarrellaan kaikkia ja nöyristellään epäoikeudenmukaisuuteen ja itsensä laiminlöyntiin saakka. Nyt puhun terveestä nöyryydestä, joka auttaa työskentelemään tavoitteiden eteen ja opettaa kunnioittamaan muita alentamatta itseään. Suurin kiitos tästä on varmasti tassiharrastukseni (ja vanhempani). Muistan kun aloitin kilpatanssin ja kuuntelin monen tytön haaveilevan upeista, timanttisista tanssipuvuista mitä ei alemmissa luokissa saanut vielä käyttää. Siinä vaiheessa kun tuli vuoroni saada timantteja täynnä oleva mekko, halusin rajoittaa timantit minimiin. Miksi ihmeessä? Koin etten ollut vielä tarpeeksi hyvä tanssija niin hienoihin mekkoihin, ja halusin tasoni mittaisen mekon. Halusin edetä oikeudenmukaisesti omassa päässäni ajatuksella, että kaikki aikanaan. Halusin ansaita timantit.

Olen huomannut, että kannan mukana jokaisessa tekemisessäni ajatusta, että kaikki aikanaan, vaikka samalla olen jossain mielessä kaikkimullehetitässänyt- ihminen. Uskon kovaan työntekoon ja oman panostuksen riittämiseen. Jos joku ei riitä siihen mitä tavoittelee, yrittää kovemmin. Olen intohimoinen työntekijä ja harrastaja. Harrastus, mille olen antanut elämästäni enemmän kuin olen ehtinyt edes työnteolle antaa on tanssi. Se on ollut tähänastisen elämäni pisin "ura", vaikka olikin harrastus. Tanssi oli osa minua ja minun identiteettiä. Kun se loppui, olin pitkään hukassa. Jos en ole enää se tanssijatyttö, niin mikä minä olen? Nyt kun tanssiharrastuksen loppumisesta on jo niin monta vuotta etten voi sanoa tai kirjoittaa sitä ääneen itkemättä, huomaan kaipaavani tanssin pariin. En koskaan päässyt enkä varmaan pääse irti siitä, enkä haluakaan. Rakastin tanssia puhtaasti tanssin vuoksi, en hienojen pukujen tai menestyksen takia. Toki nautin myös näyttäessäni kauniilta, tai siitä kun voitimme kilpailut, mutta mikään muu ei antanut niin paljon kuin itse liike. Tanssi. 

Tähänastinen elämäni reitti kertoo nöyrtymisestäni. Opin hyvin tärkeän asian itselle lopettaessani lukion aikoinaan kolmantena lukiovuotena. Luovutin oikeastaan kaiken suhteen. Koin sen olevan pakkotilanne. Väsyin kaikkeen ja tarvitsin aikaa hengittää. Ehkä myös etsiä itseäni. Asuin siihen aikaan Tampereella, ja totesin että löydän itseni parhaiten kotoa, Rovaniemeltä. Täällä olen edelleen. Suurin oppi oli, että oikotietä onneen ei ole. Masentavaa? Ei minusta, koin vain että jos jotain haluaa saavuttaa, täytyy nähdä vaivaa. Menin takaisin lukioon ja valmistuin arvosanoilla mitä en olisi ikinä saavuttanut ilman lukiosta lähtemistä ja oivaltamista. Vannoin myös, etten KOSKAAN mene opiskelemaan itseäni parturi-kampaajaksi, vaikka opiskelin sitä hetken lopetettua lukion. Sekin jäi kesken. Kas! Kävin kuitenkin lukion ja nyt olen parturi-kampaaja, vaikka kumpikaan näistä ei jossain vaiheessa pitänyt toteutua. Seuraavaksi on tanssin vuoro. Ei siinä muodossa, missä sen lopetin, mutta jossain. Sen aika ei ole vielä, mutta joskus tulee olemaan. Heti kun keksin missä muodossa. 

Tällä hetkellä nautin blogiharrastuksestani. Minulla on haaveita ja tavoitteita myös blogini suhteen, onhan tällaisella intohimoisella ihmisellä pakko olla. Haluan kuitenkin nauttia itse bloggaamisesta, ajatuksenvirrasta ja itseni toteuttamisesta, vaikka minulla ei olisi yhtään lukijaa (onneksi teitä on jokunen ♥). Haluan nauttia, aivan kuin nautin puhtaasta tanssin ilosta. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Haluan olla söpön ja pienen blogin pitäjä, mutta jos joskus käy niin että jostain mystisestä onnen ja tuurin sattumuksesta blogillani olisi useampikin lukija, niin toivon nauttivani myös siitä. Haluan nauttia matkasta, joka hetkestä. Viimeisimmässä taisin puhua elämästäni. Kiitos teille ketkä seuraatte matkaani. ♥ Teette siitä omalla läsnäolollanne erityisen. Kukaan ei edes todistettavasti ole olemassa, ellei joku toinen ole sitä näkemässä.

Blogireffit!

Kun aloitin bloggaamisen, en olisi osannut edes haaveilla uusista tuttavuuksista. Olinhan siitä blogeissa lukenut kuinka moni on tutustunut tätä kautta, en vain osannut odottaa sen sattuvan omalle kohdalle. Nyt voin kuitenkin kertoa elämäni ensimmäisen blogitapaamisen jälkeen, kun ensimmäistä kertaa näin Heidin, että joku mystinen samanhenkisyys kytee varmasti meissä kaikissa bloggaajissa. Tunnelma oli kevyt, aivan kuin olisimme tavanneet jo aiemmin! Mikä ihana sunnuntain piristys, kiitos tytöt seurasta ♥ Koska otetaan uudestaan? Toivottavasti tuun saamaan vielä rutkasti lisää uusia tuttavuuksia, tämä oli niin mahtavaa! Ottakkee yhteyttä jos haluatte istahtaa minun kans kuumalle vaahtokarkkikaakaolle. Tai jos ei kiinnosta (:D) niin käykää edes kurkkaan Paulan ja Heidin blogit! Niitten kans ainaskin kannattaa lähteä!

Viimepäivät on kulunut töissä, mutta eilisessä illassa oli rutkasti enemmän sisältöä kuin normaalisti. Juhlimme ystäväni syntymäpäiviä kivalla porukalla. Olisin halunnut antaa kunniaa syntymäpäivien maukkaalle kakulle ja muillekin herkuille, mutta fiksuna tyttönä menin kieli ojossa enkä kamera edellä. Eli jäi kuvaamatta, tuli syötyä. Hyvää oli! Vielä on kuitenkin petrattavaa maltillisuudessa! Kuvat ensin, sitten nautitaan. 

Muuten on ollut kyllä niin tavallista ja arki on luistanut. Marthalla on juoksut ja minun hiukset on harmaantuneet asteen koiran kiukuttelun ja vaisuuden johdosta. Miksi ne kestää koirilla niin kauan? Ootan jo sitä kun Maattu tekee jotain muutakin kun yrittää iskeä Kerttulin. 

Miten teillä meni viikonloppu? Joitteko lämmintä kaakaota sormet jäässä ulkoilun jälkeen? Tapasitteko ystäviä? ♥