Niitty ylläni

Meillä Rovaniemellä ei kesästä ole vielä tietoakaan lukuunottamatta muutamia aurinkoisia päiviä. Uusilla kukkakengillä alkoi varpaita palella ja takki oli liian ohut viileään iltatuuleen. Toppavaatteissako sitä pitäisi kulkea?!

Olen mennyt lupailemaan kuin parempikin sääennustaja kaikille vaateliikkeemme asiakkaille, että kyllä se kesä sieltä juhannuksen jälkeen tulee. Oma uskonikin on alkanut tässä juhannuksen lähestyessä hapertua, enkä olekaan enää niin varma asiasta. Mutta pakkohan se on lämmetä! Tai sitten se viime kesän monta viikkoa kestänyt helle on varastanut tämänkin kesän helteet. Kelmi minkä teit kesä 2014!

Onneksi on vaatteet jotka lämmittää ja tuo omalla kuosillaan kesän keskelle viileyttä! Tuo hempeä kukkainen huivi on ollut jo pidemmän aikaa kovassa käytössä, ja uskon niin tapahtuvan myös uusien niittyisten kenkien kohdalla. 

Blogi hiljenee tällä kertaa tietoisesti, nimittäin juhannuksen viettoon. En katoa tällä kertaa salakavalasti kadoten ja palaa kuukauden päästä takaisin. Älkää huoliko! Palaan takaisin hyvällä todennäköisyydellä vielä tällä viikolla asiaan!

Vähintäänkin lämminhenkistä, jos ei kesäisen helteistä juhannusta kaikille!

Kesän luottovaate

Tajusin tässä taannoin, että olen melko huono rikkomaan omia rajojani. Olen tottunut elämään tiettyjen rutiinien ja omien tapojeni mukaan, ja monesti en halua astua niiden ulkopuolelle. Sama pätee myös pukeutumisen suhteen. Olen edelleen huvittunut tästä asusta. Se on minun omassa päässäni jotenkin niin katastrofaalisen överi, että harkitsin jopa eilen poistavani koko kukkaoksennuksen blogista. Olen kuitenkin jossain blogihistoriani aikana päättänyt olla poistamatta aikaisempia postauksia, vaikka ne aiheuttaisivat elinikäiset kirvelyt silmiin. Mielestäni se antaa kivan vivahteen blogiini. Elämä kun ei ole täydellistä. Mikään ei ole täydellistä, ja se se vasta täydellistä onkin. Siksi haluan säilyttää ne oman pääni sisällä huutavat emämokat blogissani, koska niin, elämä. 

Tämä asu todisti kuitenkin sen, että joskus täytyy, ja on myös todella hyvä asia poistua omalta mukavuusalueelta. Viime aikoina päälläni on nähty paljon vaaleanpunaista, kukkaa ja pitsiä, mutta en väitä että raidat olisi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Lähinnä viittaan nyt nahkatakkiin ja siihen, etten ole verhoutunut johonkin yli-isoon huiviin. Suurin kriisi kesään astuessa olikin näiden muhkeiden huivien hyllylle nostaminen, en ole sitä kyllä vieläkään täysin tehnyt. Siinä vaiheessa kun/jos hiki tulee pelkästä ulos katsomisesta, en todellakaan tiedä miten saan jätettyä kaikki kaularätit kotiin. Niistäkin kai voi tulla osa ihmisen identiteettiä? Olkoon kyseisen asun olevan ei nyt mikään repäisevän erilainen, mutta ainakin viime aikaisiin asuihini nähden "kovempi". Viihdyin siinä kuitenkin älyttömän hyvin.

 

Olin päättänyt jo kesän alussa että haluan hankkia maxihameen, ja onneksi niitä onkin ollut kaupat pullollaan. Etsinnässä oli monikäyttöinen hame minkä ilmettä voi muokata yläosan mukaan, ja sellaisen myös löysin. Totesin tuon olevan myös tosi miellyttävä ja kevyt päällä, ja uskon siihen, että kesän lopulla hame on nähnyt paljon maailmaa (Rovaniemeä), sillä kovassa käytössä se tulee olemaan!

Ensi kerralla jaksan silittää myös vaatteet keh!

Joko teillä on hankittuna kesän luottovaate?

Onni on...

...ystävälle tehty kampaus hänen tärkeänä päivänä.

...märkä pusu.

...tekokukat, koska ne ei tuhoudu tällaisen "viherpeukalon" kämmenissä.

...katse.

Onni on myös sunnuntai, joka laiskuudellaan avaa oven tulevaan viikkoon.

Rakkaus on kuin vanhat kalsarit

 

Rakkaus on kuin vanhat kalsarit. Jokainen meistä varmasti tietää ne lempparipikkarit jotka tekisi mieli aina laittaa jalkaan. Ne ei purista, ja vaikka puristaisi niin oikeista paikoista. Ei hierrä ja joka kerta kun ne jalkaan laittaa, tuntuu mukavalta ja hyvältä. Rakkaus, kuin vanhat kalsarit. Ne jotka revetessään parsitaan kasaan, koska rakkaus. Jotka vuodesta toiseen aina vain ovat parhaat, eikä toisia tule vastaan. 

Jos niitä kaupasta vielä saisi, ostaisi sadat koko loppuelämäksi, koska rakkaus. 

Rakkaudentäyteistä lauantaita!

Sokeririippuvuus

Sinä hetkenä kun olin pari päivää aiemmin tehnyt taas maailmaa parantavan päätöksen katsastaa mitä sinne suuhun lykkään, huomasin kuolaavani oman pienen pääni sisällä karkkien, suklaan ja oikeastaan ihan minkä tahansa epäterveellisen mössön perään. Otin ihan vakavaksi asiakseni selvittää, että mikä ihme tätä ihmisparkaa vaivaa kun fitnesspäiväkirjoja katsoessa mielessä pyörii pelkkä Geisha-patukka. Pystyin vain ihailla korviani myöten sitä antautumista niin paljon että alkoi jo oikeasti ärsyttää. Pakarat ja reidet huusi telkkarissa hoosiannaa ja minulla pullaa. Oikein tunsin kuinka ne muistutti, että anna meille meidän jokapäiväinen annoksemme. 

Siwa menisi kymmeneltä kiinni, ja mahdollinen sokeriin sukeltaminen olisi siitä kellonlyömästä riippuvainen. Olinhan juuri edellisenä päivänä kipannut kaikki herkut ja makeiset roskiin, koska niihin ei enää kosketa! 

Sisäinen kamppailu päässä alkoi, lähinnä siis oman itseni suostuttelu ja terveellisen elämän vähättely. Kerranhan me täällä eletään! Miksi tyytyä vain porkkanaan?! Elämässä ei saa tyytyä! Minähän en tyydy! Ei minulla ole ole ongelmaa, pelkkä halu nauttia elämästä.

Herätys pahvi! Sinulla on sokeririippuvuus. Netissä sanotaan, että tässä tapauksessa pitäisi jättää kaikki sokeri ja valkoiset jauhot pois ruokavaliosta. Voi ranskalainen patonki! Kun se on niin hyvää ja parasta!

 

Nyt auttakaa minua! Olen ongelman äärellä ja myönnän sen. Kun haluaisin vain vähentää, mutta eihän alkoholistikaan voi ottaa vain vähän. Kärsiikö kukaan teistä samasta ongelma, ja jos on joskus kärsinyt niin miten siitä päästä eroon? Selviytymistarinoita kaivataan!

Levoton lyyli

Lompsin ulos työpaikan ovesta. Kauhea vessahätä mutta nyt ei ehdi! Painelin niin lujaa kuin persjalkaisista jaloistani pääsin. Miksi monille suomalaisille suodaan lyhyet jalat? Ihana aurinko! Miten voikaan olla kaunista. Kurvaan Revontulikeskukseen viedäkseni pari päivää aiemmin netin myyntipalstalla varatut kynsilakat toisen liikkeen työkaverille. Seitsemän euroa, mukava pieni taskuraha. Lämmin hymy nousee kasvoilleni kun mietin pienten tyttöjen saavan uusia kynsilakkoja ja minä pääsen turhasta tavarasta eroon.

Kiire! Jatkan matkaani samalla ihastellen maisemia. Pikainen pirautus mummolle että olen tulossa mittomaan kenkäkaappia, jota myyn myös netissä kaikkien niiden muiden tavaroiden lisäksi. Tekstiviesti, että tilaamani kengät ovat saapuneet. Kyllähän ne nyt ehtii hakea kun laittaa töppöstä toisen eteen vielä rivakammin. Mitat kasassa ja äkkiä Siwaan. "Minulla olisi täällä paketti". "Ei kyllä löydy tällä nimellä, saisinko nähdä sen tekstiviestin". "Pakettisi on R-kioskilla, tämä on Siwa." Niinpä niin! Äkkiä pieni mutka takaisin R-kioskille, kengät kainaloon ja menoksi!  

Kuvan kengät ei liity tapaukseen.

Kotona! H&M:n paketti auki. Kyllä nämä kukkakengät pitää heti kokeilla! Vähän puristaa, mutta onkos se ihme kun on hiihdellyt koko päivän menemään. Hyvät ne on, ja ihanat. Koiranruoat pussiin ja menoksi! Näistäkin kaapintäytteistä saa kivan taskurahan. Yhdet onnistuneet kaupat taas tehty ja kotiin auringon kanssa kilpaa hymyillen. Kyllä kesä on kiva vaikkei lämmintä vielä olekaan. 

Mulla on ollut nyt valon ja kesän tultua ihan hirmuisen hyvä olla. Viime yönä heräsin viideltä, koska aurinko paistoi! Paistoi pimennysverhojenkin läpi. Kesä on ihanan levottomuuden aikaa! En ole saanut oikein öitäkään nukuttua, mutta sekään ei ole häirinnyt. Äskeinen oli pieni kurkistus minun iltaan. Elämä on nyt sopivaa viilettämistä paikasta toiseen. Saan asioita aikaiseksi ja se tuntuu tosi hyvältä. Odotan jo innolla melkein koko heinäkuun kestävää kesälomaa, ja ehkä sekin antaa omalla tavallaan virtaa näihin päiviin.

 

Niin, levottomuus. Se on selkeästi pitänyt minut liikkeellä ja on tuntunut vaikealta istahtaa alas kirjoittamaan. Eilen illalla se kuitenkin iski tosi vahvasti, halu bloggaamaan. Hihkuin siitä jo blogin Facebook-sivullakin. Omalla tavallaan myös levoton äitini kyseli sitten jo päivällä, että koska sitä tekstiä tulee? No tulee tulee, kunhan malttaa odottaa!

Ole hyvä äiti! Ja tervetuloa kotiin Turkista! Olikin jo ikävä. ♥