Nyt on tullut aika...

...Yhdistää minun jo hieman tasaantuneeseen elämäntapamuutokseen blogi. Otin ihan tietoisesti etäisyyttä blogiin kun aloitin unelma itsestä -projektin kohta kolme viikkoa sitten. Terveellisen ruokavalion omaksuminen ja liikunnan lisääminen arkeen on todellakin lohkaissut oman aikansa, ja tuntuu että kaikki ylimääräinen aika on mennyt kysellessä itseltä, onko tämä hyvä tämä. Edistääkö tämä nyt elämääni oikeaan suuntaan. Missä välissä urheilen, milloin teen ruokani että sitä on huomenna töissä. Mitä syön, paljonko syön. Mikä täyttää sopivasti vatsaa ja mikä sopii minulle. Vielä on paljon sopeutumista ja kokeilua edessä, mutta tässä vaiheessa kun huomasin kiukuttelevani blogi-ikävää, on ihan selkeästi aika järjestää jokaiselle päivälle pieni blogihetki.

On pelottavaa pitää taukoa bloggaamisesta. Tänne palaaminen tuntuu jännittävältä. On ehkä hassua, mutta olen kiintynyt teihin blogini lukijoihin tavalla mitä en osaa selittää. Nautin siitä kun joku käy nakkaamassa mukavan kommentin, ja nyt mietin että onko siellä enää kukaan lukemassa postauksiani. Omaan bloggaamiseen kuuluu myös suurilta osin muiden blogien lukeminen, mikä on sekin jäänyt minimiin. Vuorokaudessa tuntuu olevan liian vähän tunteja. Minulla onkin nyt muutaman vapaapäivän aikana mukava käydä lukemassa muiden blogeista tuoreimmat postaukset. Odotan jo että pääsen taas kunnolla mukaan tähän juttuun! 

Paluuni tänne piti tapahtua jo muutama päivä sitten, mutta poikaystäväni sai lievän aivotärähdyksen kokoisen tällin salibandypelissä juurikin pari päivää sitten. Siinä meni vähän pasmat itselläkin sekaisin, mutta onneksi nyt on jo paljon parempi eikä toinen vaikuta enää sekavalta.

Ihana olla taas täällä! Toivottavasti se on teistäkin ihanaa!

♥

Mallina toimi meidän Iines-kissa! Oikea kaunotar, talon kuningatar heti minun jälkeen!

 

Huppusankari

Hysss! Oon täällä blogin parissa nyt vähän salaa, kun sanoin jo yhdeksältä Tuomakselle, että menen suihkuun ja siitä suoraan nukkumaan. Tuomas on ottanut nyt asiakseen huolehtia minun tarpeellisesta unensaannista, ja ehkä himpusti jo tuhahti että nukkumassa pitäisi jo olla... Ihana että joku huolehtii minun levosta! Halusin kuitenkin tulla vain äkkiä moikkaamaan tämän minua ilahduttaneen kuvan myötä. Kerttuli pieni huppusankari! Nautti ihan oikeasti tuolla olosta aran luonteensa takia, onhan tuo nyt varsin turvallinen paikka, mamman turvassa ja tuoksuissa! ♥

Mulla olisi tosi paljon nyt ideoita postata, kiitos teidän ehdotusten ja toiveiden! Tämä viikko taitaa kuitenkin vielä mennä pitkälti opetellessa uutta ruokavaliota ja treeniä. Arkena täytyy oppia tekemään asioita eri tavalla, ja se verottaa tietenkin nyt hieman tästä bloggaamisesta. Uskon kuitenkin että tilanne rauhoittuu, kunhan treenaamisesta ja syömisestä tulee enemmän rutiinia. Antakaa anteeksi, uskon että tämä kuitenkin poikii vielä paljon myös tänne blogin puolelle! Toivoisin ehtiväni lukemaan teidän muiden bloggaajien postaukset myös hetitässänyt, mutta siihenkään ei ole ollut nyt kauheasti aikaa. Suurin aika on mennyt keittiössä ruokaa tehdessä tai hikoillessa milloin missäkin.

Ennen kuin sanon hyvät yöt, niin päivän kivat!

♥ Lakkasin just kynnet, ja samantien tärväsin jokaisen sormen jonnekin että se siitä sitten!

♥ Ostin elämäni ensimmäiset tavoitehousut! Ja nehän muuten näyttää kesällä ihan jäätävän hyvältä minun päällä. Piste.

♥ Tein "rakkaussmoothiet" minulle ja Tuomakselle iltapalaksi! Instagramissa kuvamateriaalia! @ainailo 

HYVÄÄ YÖTÄ! OOTTE PARHAITA!

♥ 

Pikamorot!

Tulin morjestaan teitä pikaisesti, ennen kuin ystäväni hakee minut viettämään tyttöjen leffailtaa. Olen käyttänyt energisesti hyödyksi minun vapaapäivän käyden uimassa kilometrin, nauttinut ystäväni ihanasta seurasta sekä yhteisestä lounashetkestä! Kiva välillä päättää itse oma aikataulu täysin tyhjään päivään, tehdä mitä huvittaa ja nähdä ystäviä. Harvoin tulee vietettyä aikaa yhdessä, niin nyt vietetään sitten monen päivän edestä! Syömiset, uimiset ja leffailta kaikki samaan syssyyn! Vuokrattiin joku hömpänpömppä varmistaaksemme ettei tänään tarvitse varmasti käyttää liikaa aivoja.

 

Mitä te ootte puuhannu tänään?

♥

 

#unelmaitsestä

Te, ketkä olette seuranneet minua Instagramissa, olette saattaneet ihmetellä minun viimeaikaisten kuvien hashtagia #unelmaitsestä. En ala valaisemaan siitä sen enempää, koska voit lukea siitä TÄÄLTÄ! Sieltä löytyy kattavasti koko valmennuksesta, mutta aion kertoa teille omia henkilökohtaisia kokemuksiani matkan varrelta, kunhan itsekin pääsen kunnolla vauhtiin. Sen verran voin sanoa, että mulla on harvinaisen vapautunut ja onnellinen olo tammikuuksi. Te aikaisemmin blogia lukeneet olette voineet havaita minussa pientä alavireisyyttä näin alkuvuodesta, siksi ihmettelenkin miten paljon kauniita ajatuksia ja motivaatiota olen saanut jo näiden viiden kuluneen päivän aikana mitä valmennusta on nyt kestänyt. Odotan innolla mitä tämä neljä kuukautta tuo tullessaan. Uskon ja luotan sen olevan jotain hyvää. Kaikista onnellisin olen siitä, että tälläkään hetkellä minulla ei liiku mitään järkevää ajatusta päässä, koska olen niin turta töiden jälkeen tehdystä salitreenistä. Tällaiselle ajattelijalle moinen autuus ja onttous pään sisällä on erittäin vapauttavaa ja rentouttavaa. Koiria käyttäessä iltapisulla innostuin jopa nappaamaan suullani kiinni taivaalta laskeutuvia lumihiutaleita, olen tehnyt niin viimeksi lapsena. Olen napannut kiinni onnesta, enkä halua päästää irti! 

Minusta tuntuu, että tästä tulee hyvien muutosten kevät! 

 

 ♥

Seuraa minua Instagramissa @ainailo

 

20 faktaa minusta!

Koska tällainen postaus oli hauska toteuttaa, ja toivottavasti myös lukea niin päätin pistää vielä astetta paremmaksi ja paljastaa kymmenen totuuden lisäksi vielä 20 lisää! 

♥ Keräilin lapsena pehmoapinoita ja kaikkea apinoihin liittyvää. Niitä kertyi yli 100, ja pehmot ovat edelleen tallessa. Kai osasin jotenkin samaistua apinoihin. 

♥ Kun multa lähti lapsena hampaita, lähti multa myös miltei joka kerta taju. Tai siis ainakin tapahtui tajunnanhämärtyminen. Se ei ollut mulle ihan niin simppeliä kuin muille lapsille. Kerran lähti hammas niin, että se vain lensi suusta minun kaverin pulpetille, ja toisella kerralla lensi suusta lumihankeen kun puhuin. Nämä oli siis ne helpot kerrat, muilla kerroilla lähti se taju.

♥ Silloin kun Antti Tuisku oli Idolsissa, olin hillitön fani. Vuorasin huoneeni seinät Antti Tuiskun kuvilla, kävin sen keikoilla ja haaveilin Antista. ♥ Mulla oli jopa sellainen pieni "tasku-Antti", jota kuljetin mukana joka paikassa. Se oli pieni kuva Antista mikä oli kontaktoitu. OUMAIII!

♥ Itken onnesta toisten onnistuessa, esim. kun katson suurinta pudottajaa ja joku onnistuu laihtua tosi hyvin.

♥ Itken muutenkin paljon. Usein täysin turhasta. Koen kuitenkin että itku puhdistaa, varsinkin sellainen ulinaitku. Itkin Tuomaksen kuolleen marsun puolesta, jota en ollut koskaan edes nähnyt, kun kuulin ettei Tuomas ollut itkenyt sen poismenoa.

♥ En ole koskaan käynyt hierojalla vaikka tarve olisi suuri.

♥ Minun lempivuodenaika on syksy.

♥ Inhoan kesän hellepäiviä, paitsi jos saan lillua koko päivän rannalla puolialastomana koko ajan kylmä, raikas juoma saatavilla.

♥ Osaan tehdä hyvää makaroonilaatikkoa, mutta olen onnistunut keittämään perunat pohjaan.

♥ Nukahdin joskus pari vuotta sitten useasti niin, että paukutin jalalla sänkyä. Tuomas ihmettelee tätä edelleen, vaikka olen lopettanut sen.

♥ Inhoan mustapippurin makua ruoissa, mutta laitan mustapippuria ketsupin päälle hesessä ja mäkkärissä.

♥ Kotona pitää olla paikat järjestyksessä ennen kuin voi mennä nukkumaan, muuten ahdistun.

♥ En sekoita kaakaojauhetta maitoon. Suutuin kerran Tuomakselle kun hän teki mulle kaakaota ja sekoitti nämä kaksi ainesta keskenään. Oon natsi. Itse jätän kaakaojauheen maidon päälle killumaan.

♥ Jos jätän petin petaamatta, se ei häiritse minua. Jos Tuomas jättää pedin petaamatta, se häiritsee.

♥ Silloin kun en vielä seurustellut, hyvän poikaystävän kriteerit oli että hän syö jäisiä mustikoita, lukee Uppo-Nallea ja kantaa minua reppuselässä. Löysin sellaisen ihmisen rinnalleni. ♥

♥ Oon järkyttävä sottapytty, ja samaan aikaan järjestysnatsi. Kiroan kun tavarat ei ole paikoillaan, ja silti olen itse pahin jättämään tavaroita minne sattuu. Huono yhdistelmä.

♥ Inhoan mansikkajäätelöä. Hyi!

♥ GTA-V on minun lempipeli pleikkarilla. Tykkään ajaa siinä isoilla autoilla, koska en halua väistää ketään vaan ajaa kaikkien päälle. Pyydän aina Tuomasta pelaamaan sitä, koska siinä on parempi soundtrack kuin änärissä (NHL 15). (laittaisin tähän aurinkolasihymiön jos osaisin)

♥ Laulan joskus yksin kotona ja kuvittelen olevani jollain tosi isolla ja hienolla lavalla ison yleisön edessä. Oikeasti en koskaan ole uskaltanut laulaa edes perheeni kuullen.

♥ Kun kävelen yksin ulkona, lasken mielessäni käveltyjä askelia. Tuijotan myös samalla itseäni kaikista ikkunoista, koska oon niin pirun hyvännäköinen. Yleensä näytän tyhmältä, koska viiletän menemään etukenossa kun on niin kiire!

Pystyttekö samaistumaan näihin? 

 

Pala minun historiaa

Kyselin teidän toiveita postauksien suhteen, ja moni toivoi faktapostausta jotta oppisi tuntemaan minut paremmin. Faktaa voi olla monenlaista, joten päätin toteuttaa tällaisen kuvien sillisalaatin ja pienen historiakatsauksen minun elämään. Se kuitenkin kertoo paljon myös minusta. Jos kiinnostusta riittää niin voin tehdä vielä tekstin otsikolla "kuka on Iina", mutta se vaatii multa itseltä hieman itsetutkiskelua ennen kuin voin kertoa.

Tässä nyt kuitenkin tämä kuvien oksennuspläjäys ja pala minun historiaa.

Jos kertoisin uudelle ihmiselle pitkän kaavan mukaan itsestäni, aloittaisin kaiken lapsuudestani. Olen syntynyt Rovaniemellä 26.9.1991. Olen siis tällä hetkellä 23-vuotias. Minulla oli ihan tavallinen lapsuus, eli vanhempani erosivat kun olin ehkä 7-vuotias. En ole katkeroitunut tästä, sillä olen saanut isäni, äitini ja veljeni lisäksi elämääni äidin kautta uusioperheen myötä kolme merkittävää perheenjäsentä lisää.

Aloitin tanssiharrastuksen muistaakseni 9-vuotiaana, ja etenin sekä lattari- että vakiotansseissa korkeimpaan mahdolliseen taitoluokkaan vuosien aikana. Tanssi antoi minulle niiden vuosien aikana enemmän kuin osaan koskaan selittää. Sen voin kuitenkin kertoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja myös loppusilmäyksellä.

Yläasteella sain kauan kaivatun ensimmäisen lemmikin. Ninni-siili oli varsin ihana eläkeläinen, muttei kerennyt ilahduttaa minua kauaa kun matkasi jo siilien taivaaseen! Ninnin jälkeen minua seuraavat viisi vuotta ilahdutti Nyytti-siili. Nyyttikin on jo vihreimmillä niityillä. Siili oli hauska lemmikki. Sopi minulle. Suuttuessa piikikäs ulkokuori, lempeänä täysin vaaraton. Sisäpuoli aina pehmeä.

 Nyt kun yritän pohtia elämäni kulmakiviä ja niiden välistä elämää, tuntuu se näin jälkeenpäin melkoiselta huminalta. Olen siis elänyt varsin onnellista nuoruutta, nauttinut kesistä, murehtinut kuten nuorena kuuluu ja kokenut kaikkea mukavaa. Kaikkea sitä tavallista mitä nyt yleensäkin nuorena ihmiset kokee. Ihastunut, rakastunut, riutunut ja oppinut.

Valmistuin ylioppilaaksi syksyllä 2011 Ounasvaaran urheilulukiosta. Valmistuminen ei ollut mitenkään itsestäänselvä juttu, sillä olin kerran jo Tampereella asuessa lopettanut lukion, opiskellut hetken Valkeakoskella parturi-kampaajaksi, mikä päättyi kuitenkin siihen, että tulin suorittamaan lukion Rovaniemelle loppuun. Elin siihen aikaan aikuistumisen tuskia läpi ja kävin välillä vähän hakemassa "ojasta vauhtia", siksi lakin saaminen ihan hyvin arvosanoin oli minulle iso asia. 

Viime keväänä valmistuin lopulta myös parturi-kampaajaksi, vaikkei tätä pitänyt koskaan tapahtua. Ainakin näin vannotin itselleni. Opiskellessani parturi-kampaajaksi ehdin myös muuttaa pois kotoa yhteen Tuomaksen kanssa, hankin ensimmäisen koirani (Marthan) ja melkein myös Kerttulin.Jos tarkkoja ollaan niin Kerttuli muutti meille vasta valmistumiseni jälkeen.

Kollaasi ei ole mikään kuvallinen taidonnäyte, mutta sitäkin enemmän täynnä hyviä muistoja. Muistoja lapsuudesta, kilpatanssista, Tuomaksen valmistumisesta, minun valmistumisesta, chihumamman onnellisesta elämästä, vanhojen tansseista ja rakkaudesta! 

Toivottavasti tämä pieni katsaus minun 23 vuotta kestäneeseen taipaleeseen aukaisi minua vähän teille, kuten toivoitte. 

Maailmantuskaa syleilevä

Jotkut ihmiset tuntuu olevan ohjelmistopäivitykseltään järkeviä, eikä heitä vaivaa liioin maailman pienet tai suuretkaan murheet ellei ne kosketa omaa elämää. Oman elämän kriisin keskellä he kykenevät kuitenkin ajattelemaan asiaa järjen kannalta kun suuremmalta surultaan kerkeävät. Onhan meillä kaikilla kipukohtamme, mutta miksi itse satun olemaan niitä ihmisiä keillä tuntuu olevan koko maailman murheet milloin niskan, milloin rinnan ja milloin pallean päällä. Koen, että olen jo pienestä saakka ollut yliherkkä ja reagoinut kaikkeen erittäin vahvasti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä ilmeni lapsena niin, että kiukun tai itkupotkuraivarin keskellä mulla tuli ikävä meidän koiraa, mummoa, pappaa, serkun kummin kaimaa ja kaikkia siltä väliltä.

Aloin miettimään tätä piirrettä itsessäni kun jouduin peittämään muutama päivä sitten kokonaan julkaisun, mikä näkyi Facebookin yhdellä koirasivustolla. Siinä nainen oli joutunut lopettamaan koiransa yllättäen. Kirjoitin viime syksynä tekstin missä puhuin kuolemasta. Sen voit lukea tästä! Joskus ajattelin, että kyllä täytyy olla sen verran vahva että pystyy kohtaamaan myös muiden huolet ja murheet. Myöhemmin olen todennut kuitenkin, että säästän itseni. Miksi minun täytyisi kantaa muiden, tuntemattomien ihmisten menetykset ja murheet kun tiedän jääväni miettimään niitä todella pitkäksi aikaa. Netistäkin löytyy paljon ihmisiä keillä riittää voimia pahoitella tapahtunutta sen kokeneelle, oikeassa elämässäkin riittää niitä ihmisiä. En väitä, että jos lähimmäiselleni tai ystävälleni tapahtuisi jotain ikävää, sulkisin silmäni ja ajattelin vain itsekkäästi omaa hyvinvointiani ja jaksamistani. Ymmärsin vain ettei koko maailman murheet ole minun tehtävä murehtia, varsinkaan kun olen alkanut tuntea siitä kovaakin taakkaa. Maailmasta löytyy aina myös pahuutta ja inhottavia asioita. Minun täytyy ymmärtää, että köyhät ei vähene itkemällä eikä sairaat parane murehtimalla. On asioita mille en voi yhtään mitään, vaikka seisoisin päälläni ja huutaisin.

Minua on kehoitettu jo monta vuotta hengittämään. Se tuntuu olevan harvinaisen vaikeaa joskus. No kyllähän minä hengitän ja hengissä pysyn, mutta sellainen syvä rauhallinen hengitys on monesti muuttunut pinnalliseksi hengittelyksi. Varsinkin näinä pimeinä vuodenaikoina se hengittäminen isolla h:lla on välillä vaikeaa. Kuka on keksinyt laittaa kaamossynkistelijän ja herkän ihmisen samaan pakettiin?!

Joku sanoi joskus, että on ihmisiä keiden pitää kokea asioita kantapään kautta, jotta he osaisivat auttaa muita. Olen kuulemma sellainen ihminen, joka osaa auttaa. Olen nuorempana sukeltanut syvällä, joskus happi on hetkellisesti jopa loppunut. Olen kuitenkin nähnyt paljon sukellusretkilläni ja ennen kaikkea oppinut. Oppinut sukellus sukellukselta miten täällä maailmassa ollaan ja eletään. Minut on pyyhkäissyt matalaksi maailman pahuus ja epäreiluus muiden ihmisten kokemusten kautta. Joskus jopa koen muiden tuskasta enemmän tuskaa kuin omastani. Jään kierimään muiden suruun vielä silloinkin, kun he itse ovat selvinneet surustaan. Haluan tuntea syvää empatiaa muita kohtaan, koska se on rikkaus, mutta minun täytyy oppia vetämään siihen myös joku raja. 

Toivon tämän uuden vuoden antavan minulle lisää viisautta ja itsesuojeluvaistoa. Haluan olla edelleen se, kenelle on helppo jakaa ne surullisetkin tunteet. Haluan kuitenkin oppia enemmän uimista, vähemmän sukeltamista. Haluan oppia kellumaan! Kellumaan vaahtokarkeissa, kermavaahdossa, glitterissä ja muumilimpsassa (koska se on vaaleanpunaista). Haluan hymyillä enemmän, rypistää otsaa vähemmän. Haluan oppia hyppäämään jättimäiseen suojeluskuplaan maailmantuskaa suojaan, ja oppia näkemään asioiden valoisan puolen. Haluan päästä eteenpäin ihmisenä ja oppia hengittämään vaikka sukeltaisin.

Jos joku nyt säikähti ettei mulla ole kaikki hyvin, tai olen jotenkin ankeassa tilassa, niin ei. Minulla on kaikki hyvin, mutta joskus tekee hyvää miettiä maailmaa vähän syvemmästä perspektiivistä! ;)

Mitä ajatuksia tämä postaus teissä herätti? Löytyykö muita herkkistyyppejä? 
 

Nyt saa esittää toiveita!

Kyl näin on! Eli siis postaustoiveita kaipaillaan! Mulla on lyönyt tyhjää jo vähän pitempään, ja olisi muutenkin mukava kuulla mitä haluaisitte lukea. Eli antakkee paukkua!! ♥

Kissan kanssa kaakaolla.

Kissan kanssa kaakaolla.

Nämä minun terveiset alkaa olla vähän ykstoikkoisia. Luulin jo eilen pääseväni töihin ja uhkasin jopa kuntosalille menoa, mutta jäi kyllä tällä kertaa vain haaveeksi. Sen lisäksi että tauteilu jatkuu, sai se myös mukavan lisän niin inhottavasta selän lukosta etten ole varmaan koskaan tällaista kokenut. Tästä lukosta saan kyllä syyttää vain itseäni, sillä voin myöntää että asentoni ei useinkaan ole mitenkään ergonominen. Yritän parhaillani iskostaa tätä kipua pääkoppaan, jotta toista kertaa ei tarvisi enää moista kokea. Jotain täytyy nyt asialle tehdä. 

Viime yö meni jumpaten milloin mitenkin ja venkoilten selkä kaarella, mutta se on tällä kertaa tuntunut vain pahentavan tilannetta. Tämä päivä on siis ollut yksi niistä, kun on ollut ihan jees hipsiä kotosalla yömekko ja kollarit jalassa. Ei mikään imartelevin asukokonaisuus, mutta mukavin. Illasta pääsen onneksi käymään vyöhyketarepautilla, se kun on auttanut minua jo monta vuotta, oli vaiva mikä tahansa.

Mitä teidän perjantaihin kuuluu? ♥

Kuume on asennekysymys!

Olen lepäillyt tänään kotosalla peiton alla kuumeillen. Joka toisella jyllännyt tauti iski myös minuun, tosin kunnon flunssa ei ole pukannut päälle. Talvi on usein nuhanenien aikaa, mikä on minun mielestä ristiriitaista tällaisilla pakkasilla. Eikö pakkasen juuri pitäisi tappaa kaikki pöpöt? Niin toki jos kaikki jörrötettäisiin ulkosalla. Tänään täällä ei ole mikään paukkupakkanen, mutta usein sellaisilla sitä mieluummin lämmitetään toinen toisiamme tartuttaen flunssapöpö kaikille toisin kuin rillutaan ulkona. 

Maattu on minun oma pieni seuraneiti ja ilostuttaja ihan jokaisena päivänä, mutta erityisesti silloin kun olen kipeä. Kerttuli sen sijaan on usein erakko, ja näiden kuvien hetkellä neiti oli keksinyt hakea kissan tuoretta kakkaa kissanhiekkalaatikosta, kierinyt siinä ja syönyt sitä. Että tällaista tänään... Jos joku sanoo, että lapsiarki on sotkuista niin on kyllä lemmikkiarkikin. Hyi olkoon! Eihän siitä kissankakasta käyty kuin viimeksi eilen keskustelua...

Kipeilystä huolimatta sain korjattua (vasta tänään) joulukoristeita ensi vuotta varten piiloon. Valoja jätin vielä, sillä pieni lisävalo ja tunnelma ei ole pahitteeksi näin pimeänä vuodenaikana. Täällä Rovaniemellä on nyt jo ihan pilkkopimeää! Odotan jo niin sitä kunnollista valoisaa aikaa, mutta onneksi osaan nauttia myös noista kauniista lumisista maisemista. 

Me jäädään Maatun kans nyt köllimään tänne sohvalle ja tuijottamaan telkkaria! Toivottavasti teihin ei ole iskenyt talvitauti ja säästytte siltä!

Voi tammikuu.

Makasin tänä aamuna sängyllä, kello oli jo puoli yksi. Kuinka vieläkin väsyttää niin paljon. Kerttuli pujahti peittoni alle ja painautui kylkeen kiinni. Martha nukkui Kerttulin vieressä mutta peiton päällä. Mietin miten hyvältä tuntuu nukkua koirat kainalossa. Annoin silmien painua takaisin kiinni, tänään ei ollut kiire minnekään. Näin villiä unta siitä kuinka ajoin autolla yksin Tampereelta Rovaniemelle. Ajelin ihmisten päälle enkä osannut edes pakittaa. Tihrustin itkua unen läpi, kunnes nukahdin sikeämpään uneen ja lopulta heräsin. Kello oli puoli kaksi päivällä. Joku sanoi joskus, että itkeminen unissaan on hyväksi. Mutta voi tammikuu. 

Nousin sängystä ja nappasin puolihuolimattomasti valokuvan ulos ikkunasta. Ulkona näytti niin kauniilta. Harmittelin miksi päivän valoisa aika oli mennyt hukkaan nukkuen onnen ohi. Kuvittelin mielessäni kauniita kampauksia ja niistä otettuja valokuvia kaiken sen lumen ja valkoisuuden keskellä. Sellainen kuva olisi ollut parempi muisto tästä päivästä kuin vielä iltayhdeksältäkin ylivyöryvä väsymys liian pitkiksi venähtäneistä yöunista johtuen. Voi tammikuu. 

Voisinpa kertoa olevani alkuvuoden supersankari, täynnä energiaa ja iloisuutta. Huutomerkit muuttuu kuitenkin pisteiksi, joskus moneksi pisteeksi. Järki seisoo ja kasvot ei ainoastaan näytä kalpeilta, ne myös tuntuu siltä. Iho tarttuu kiinni vaatteiden pieniin kuituihin ollessaan niin kuiva, suussa maistuu veri rohtuneista huulista ja tukka on eloton. Polyesteriset vaatteet tarttuu kiinni ihoon ja joulua ennen ostetut neuleet alkaa nukkaantua. Voi tammikuu. 

Kaikesta tästä huolimatta olen onnellinen ja ilolla ottamassa vastaan tulevan. Tammikuu saa olla oma itsensä, itse aion asennoitua siihen toisin. Huomenna menen salille kuten kaikki kaksisataa muutakin jotka päättivät tehdä uudenvuodenlupauksen kesäkunnosta 2015.

♥ 

Vuoden ensimmäinen!

Blogissani on vallinnut täysin tarkoitukseton hiljaisuus. Töistä huolimatta olen kokenut olleeni lomatunnelmissa johtuen muutamista ylimääräisistä vapaapäivistä. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä palata tänne blogin pariin, ja koen onnellisuutta siitä että tänne on oikeasti mukava palata. En koe huonoa omaatuntoa hetken hiljaisuudesta enkä siitä etten tehnyt niin monessa blogissa nähtyä vuosikatsausta. Olen kerrankin nauttinut muiden blogien lukemisesta! Se on itseasiassa ollut tosi mukavaa ja rentouttavaa! Kiitos teille siitä.

Miten minun joulunaika ja vuodenvaihde sitten meni...

♥ Teimme pikareissun Tampereelle ja vietimme siellä joulun pyhät.

♥ Nautimme aivan ihanan lumisesta säästä, kuten kuvista näkyy.

♥ Söimme mahdottoman hyvää jouluruokaa liian vähän. Tulisipa joulu jo pian uudestaan!

♥ Ostimme tämän vuoden ensimmäiset joululahjat Tuomaksen kanssa. Piti aloittaa tänä vuonna ajoissa!

♥ Tyydyin uutena vuotena ihastelemaan raketteja vain sisätiloista, koska oli liian kiire tyhjentää herkullista ruokaa lautaselta. 

♥ Lihoin. Nytpä on taas mistä kyykätä.

♥ Mietin pitäisikö tehdä uudenvuodenlupaus, en tehnyt. 

♥ Jos olisin tehnyt uudenvuodenlupauksen, se olisi ollut liikuntaan tai yleiseen hyvyyteen liittyvä. Esim. maailmanrauha tai laihdu kymmenen kiloa vain viikossa.

♥ Saimme terapiaa eli kirkasvalolampun. 

♥ Aloin odottaa vappua.

♥ Kerttuli täytti 2 vuotta. 

♥Totesin että tästä vuodesta voi tulla hyvä vuosi!

  Miten teidän joulu ja vuodenvaihde kului?

♥