On kai sanomattakin selvää, että blogini elvytysliekit on yhtä satunnaisia kuin märkien tulitikkujen kipinät. Niin nekin aikansa oltuaan ja tuumailtuaan usein syttyvät palamaan. Näin tapahtuu myös minun blogilleni, satunnaisesti, mutta sitäkin roihakkaammin.
Minua on nimittäin kosittu, ja riemukkaasti olen siihen myöntävästi vastannut.
Vasenta nimetöntäni koristaa sormus, joka vain villeimmissä unelmissani on ollut joskus totta. Sanat, joita olen voinut vain vaaleanpunaisissa pilvihattaroissa kuvitella, on sanottu. Tämä vierelläni seisova pojasta mieheksi kasvanut ei ole enää ainoastaan poikaystäväni, vaan nykyään myös kihlattuni. Olen ylentänyt itseni morsmaikuksi, ja Tuomaksen sulhaiseksi. Ja kyllä, sulhanen olisi vain liian virallista, eikä morsian istu tähän vartaloon, jonka hentoista oksan oksaa koristaa timanttinen rinkula.
Monia on kiinnostanut hääpäivä, jota ei ole vielä sovittu, eikä tulla hetkeen sopimaan. Meidän nuori, 7 vuotias parisuhteemme on ottanut taas yhden askeleen, josta haluamme kaikin siemauksin nauttia. Häitä tanssitaan sitten ajallaan, koska aika jos joku on ollut yksi suhteemme peruspilareista. On annettu aikaa toisillemme, itsellemme ja koko suhteelle.
En koe oleelliseksi avata kosintaa enempää, kuin että se tapahtui vuosipäivänämme, Fidzillä, ja olin etukäteen tietoinen asiasta. Hetki oli meidän näköinen ja ikimuistoinen.
Mulla on hyvä näin,
kun oot siinä ja katsot muhun päin
Mul on hyvä näin
ja ymmärrän että mulla on kaikki tässä näin
ja mul on hyvä näin
ja mul on hyvä näin.
-YOUNGHEARTED - Hyvä Näin-
