Joko joulu tuli?!

Minun oli pakko tulla hehkuttamaan teille tätä joulukalenteria. Kävin viime viikolla Paulan kanssa Kicksissä kyselemässä josko niitä olisi vielä myynnissä. Paula oli hakenut hyvissä ajoin omansa, ja itseasiassa hänen inspiroimana minunkin oli pakko saada tuollainen. Joulukalenteri oli kuitenkin loppuunmyyty ja kovin vahvoja toiveita ei kyllä herätelty sen saamisesta. Olin jo haudannut koko ajatuksen, mutta tänään ihan sattumalta hiuspuuterin loputtua menin käymään Kicksissä, ja he kertoivat että olivat yrittäneet soittaa minulle. Minä epäileväinen ja täysin unohtanut koko kalenterin olin taas katsonut, että joku puhelinmyyjä rimputellut. Kyllä onni on pienissä asioissa! Oon aivan kuin pieni lapsi, joka odottaa joulukuun jo alkavan. Tämä on myös tosi passeli verrattuna suklaakalenteriin ottaen huomioon juuri eilen alkaneen herkkulakon mistä mainitsinkin. 

Joko teillä on joulukalenteri? Millaisen valitsitte tänä vuonna?

Hain samalla myös Seppälästä varatut nilkkurit. En ole koskaan oikein ollut mikään nilkkuri-ihminen, varsinkaan lähivuosina. En edes osaa selittää syytä miksi, mutta kai se liittyy jotenkin lyhyisiin jalkoihin. Nämä pisti kuitenkin silmään hyvällä tavalla, ja koska oon ollut jo pitempään tosi kipeästi uusia kenkiä vailla, saa nämä toimittaa kenkien virkaa nyt ainakin sen aikaa kun löydän sellaiset saappaat mistä olen haaveillut. Olen joskus puhunut siitä, kuinka minusta ei saa muotibloggaajaa mitenkään päin, koska käytän tosi tavallisia vaatteita. Käytän kuitenkin aamulla hyvän aikaa miettien mitä laitan päälle. Tykkään asukokonaisuuksien valinnasta, ja olen siitä melko tarkka. Tulevaisuudessa toivon, että voin tuoda enemmän esille myös pukeutumistani, koska on se kuitenkin minun yksi intohimoista. Viime aikoina olen kuitenkin joutunut jo pitempään kääntämään katseet pois uusista vaatteista, mutta uskon että siihen saadaan nyt parannusta. 

Mitä pidätte minun uusista kengistä? ♥

Throwback tuesday

Joku teistä lukijoista varmaan tietää, että kirjoitin muutama vuosi sitten blogia nimeltään The Jiving Soul. Halusin palata ajassa taaksepäin niihin aikoihin kampauksen muodossa. Tuntuu että tuosta on ikuisuus. Ainakin hiukset ja tyyli on muuttunut. Hiukset voisin ottaa takaisin, mutta enää en osaisi pitää oransseja höyheniä tai "kultaisia" käsikoruja.

Tutorialiin en aio sen enempää takertua, mutta sitäkin enemmän tuohon hiustenväriin. Osa lukijoista saattaa muistaa, että pyörittelin jo aikaisemmin ajatusta tummasta tukasta täällä blogin puolella. En ole vieläkään täysin omaksunut vaaleaa tukkaa, siksi tämä pohtiminen. Osa tuttavistani kannustaa takaisin tummaan, osa on vaalean kannalla. Itsehän sen päätöksen lopulta teen, mutta on ihan kiva kuulla mielipiteitä asiasta. :) 

Eli kumpi? Tumma ja tulinen vai vaalea hullunkurinen?

Pizzeriasta suoraan peppuhaasteeseen!

 

Haluan aina uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Tässä tapauksessa en nyt puhu mitenkään sen syvällisemmästä merkityksestä, vaan siitä miten se näinkin arkisessa tilanteessa pitää paikkansa! Ilman tätä lautasen yli tursuavaa pizzaa ei olisi herännyt sitä härkämäistä taistelutahtoa, että nyt saa riittää! Nyt saa riittää nimittäin tämä surkuttelu siitä etten saa mitään aikaiseksi, vaikka joka päivä käy hetkellisesti tavalla tai toisella mielessä, että nyt ei ole ihan niin hyvä olla omassa kropassa kuin voisi olla. Lihavasta ja minusta ei voi puhua samassa lauseessa, sen tiedän, mutta jos oma vartalo ei vain tunnu siltä ominaisimmalta, on aika tehdä muutos!

 

Päätimme siis ystäväni kanssa tämän pizzahetken jälkeen oikein kättä päälle lyömällä, että haasteet alkoi nyt! Kävelimme jo melkein pizzeriasta ulos kyykäten, niin raskas olo oli vaikka kumpikaan ei jaksanut syödä kokonaista pizzaa. Näiden kahden haasteen lisäksi sovimme myös herkkulakon. Tähän kuuluu roskaruoka ja no, herkut. Joitain poikkeuksia joudutaan ehkä näin pikkujouluajan vallitessa tekemään, mutta pääosin näillä mennään.

En väitä, että kyseinen tempaus tekisi minusta mitään yliurheilijaa, mutta koska haluan päästä eroon ainaisesta sokerinhimosta ja saada jotain mukavaa puuhaa mikä edistäisi kuntoani edes vähän, siksi tämä. Mikä sen hauskempaa kuin haastaa itsensä ja tsempata kaverin kanssa toinen toistaan. :) Mielenkiinnolla odotan kun ihan joulun kynnyksellä vetelen 250 kyykkyä ja vatsalihakset päälle. Huvittaa jo nyt ajatus! Sitten voi ainakin hyvällä omallatunnolla syödä kinkkua!

Syy miksi puhun täällä näinkin poikkeavasta asiasta on se, että jos joku teistä näkee minut hesessä tai ostamassa irtokarkkeja, saa luvan katsoa pahimmalla katseellaan minkä ikinä osaa minua silmiin. Lyödäkin saa. Ja toisekseen se, että kun kerron tästä näin avoimesti, en voi olla toteuttamatta tätä! Heitän myös samalla teille haasteen ryhtyä samaan! Tämä tulee juuri ennen vuoden pahinta mättökautta, joulua. 

KUKA ALKAA?

Jos teitä kiinnostaa miten haasteeni etenee, voin välillä purkaa tuntojani siitä. 

Miltä kuulostaa? Kiinnostaako ketään? :)

Jos joku on joskus suorittanut kyseisiä haasteita, haluaisin kuulla kokemuksia! 

 

Kampaus pikkujouluihin (sileää ja sutturaa)

Varoitushuuto heikosta kuvanlaadusta annettiin jo eilen kakit housussa, joten siitä ei sen enempää kuin että koittakkee kestää! ♥ Keskitytään mieluummin olennaiseen, eli minun tyvikasvuun. No ei siihenkään, vaikka silmiinpistävä se onkin. :D Mutta hei! Tämähän on nyt muotia?!

Minua on aina kiehtonut kampauksissa jollain tapaa kahden eri "kuvion" yhdistäminen. Eli juurikin esimerkiksi sileä ja suttura, kuten tässä tapauksessa. Tämän voi toki toteuttaa myös kaikin puolin sileänä, eli tekemällä myös nutturaosion sileäksi. Halusin kuitenkin tällä kertaa jotain erilaista ja hipaisun rennompaa kuin täysin sliipatun kampauksen.

Aloittaessani melkein minkä tahansa kampauksen, kiharran usein hiukseni pohjalle, jotta ne ovat muotoiltavammat. Pohjatyö tekee kampauksesta myös kestävämmän. Tässä tapauksessa kihartaminen ei ole kuitenkaan välttämättömyys, varsinkaan jos tekee myös nutturaosiosta sileän. Haluan kuitenkin huomauttaa tähän väliin, että hiukseni ovat melko lyhyet ja kaiken lisäksi jo itsessään helposti muotoiltavat. Tämä tekniikka ei sovi kaikille hiuslaaduille, mutta jos pystyn antamaan jotain vinkkiä niin olen jo siitä onnellinen. 

Kihartamisen jälkeen jaan hiukset kahteen osioon, eli kiinnitän osan hiuksista ylös. Tupeeraan aukijääneet hiukset ja kiinnitän ne ponkkarilla hieman sivuun. Kiinnittelen pinneillä hiukset niin, että ne näyttävät pieneltä linnunpesältä. :D Tämän jälkeen vapautan kiinniolleet hiukset ja tupeeraan ne lähinnä tyvestä. Siloitan ne ja nyöritän poispäin kasvoilta samalla rullaten hiukset linnunpesän ympärille kuin suojelevan äidin kätösen.  ♥ Hih! 

Mitä tykkäätte? Voisitteko kuvitella omaan pikkujoulutyyliin sopivaksi?

Tähän kampaukseen en välttämättä sotkisi mitään koristetta, vaikka minun puolesta joulunaikaan saa käyttää melko reippaalla kädellä koruja ja timantteja. Tämän kampauksen kanssa panostaisin mieluummin muihin koruihin kuin hiuskoruihin, jotta kampauksen muoto pääsee oikeuksiinsa. Minulla olisi kuitenkin tarvetta timanttiselle hiuskoristeelle, mutta en ole vielä oikein löytänyt mieleistä. Joku hopeisen värinen se pitäisi ainakin olla.

Tuleeko teille mieleen mistä voisin löytää kivoja hiuskoruja? 

  

Hyvää itsenäisyyspäivää... eiku?!

Mulla oli teille ihana superyllätys tulossa joulukuussa. Siis hox! OLI. Kaavailin teille ihanaisille joulukalenteria. Kyseiset kuvat olisivat kuuluneet itsenäisyyspäivään, mutta sitten tapahtui pari muuttujaa. Toisin sanoen maltti loppui, puhti loppui, halusin päästä tavalliseen tapaani postaamaan ja totesin, että minun blogielämä kärsii koko ajatuksesta. Kaunis ajatus sinäänsä, toteutus onkin sitten eri juttu. Ehkä aloitan tekemään ensi tammikuussa vuoden 2015 joulukalenteria? Silloin voisin ehkä saada sen ajoissa valmiiksi niin, ettei blogielämäni ota liikaa kolhuja koko jutusta. :D Tällä viikolla tein yhden vapaapäiväni blogini joulukalenteria, kivoja kampaustutoriaaleja. Fiilis oli hyvä siihen saakka kunnes pääsin illalla siirtämään kuvia koneelle. Kaikki kuvat lukuunottamatta näitä fiilistelykuvia (kiitos Paulan ♥) oli sellaista kalanmätipuuroa. Ihan pikkuisen tippui hiuksia päästä ja totesin, että en saa tällä menolla vuoteen hiusaiheisia postauksia kun ei ole hiuksia mihin mitään tehdä. Ainakaan omassa päässä. Siksi luovuin koko ajatuksesta, mutta en kuitenkaan siitä että aion nauttia ja pitää joulukuuta ihan erityisenä blogikuukautena ihan vain siksi, että joulu tulee. Mainittakoon nyt tähän väliin, että olen jouluihminen henkeen ja vereen. Minustahan piti tulla isona ihan oikeasti tonttu. Minun nimeksi piti tulla myös aikuisena Anna. Että sellaista.

Nyt olen sitten pyöritellyt päässä sitä, että kestääköhän teidän silmät minun muutamaa kampaustutoriaalia, missä kuvanlaatu on niin heikko että silmiä kirvelee. Olen tullut kuitenkin tulokseen, että hyvää kuvanlaatuakin enemmän arvostan kehityskaaren näkymistä, leppoisuutta ja inhimillisyyttä, joten päätin ilahduttaa teitä heti huomenna ihan kivalla pikkujoulun kampausidealla. Niitä kun suottaapi nyt piisata yhdellä jos toisellakin! Itseasiassa juuri äsken korkkasin omat ensimmäiset pikkujoulut ja oon vieläkin napa pinkeänä! ♥ Niin ja silti tämä "bilehirmu" kirjoittaa täällä blogia, vaikka voisi olla juhlimassa. :D Välillä ihan hämmentää oma mummomaisuus. 

Olipa ikävä tänne ♥ Huomiseen!

 

Linkkaa blogisi arvonnan voittaja!

Onneksi olkoon Jasmina arvonnan voitosta! ♥ Otan sinuun yhteyttä!

Painamalla kuvasta pääset vierailemaan Jasminan ihastuttavassa blogissa!

Kirjoitan myöhemmin vielä erillisen postauksen viidestä blogilöydöksestä :)

 

Taivas näytti synkältä tänään, kunnes tuli mokkapala!

Oon viime aikoina löytänyt itseni miettimästä kuolemaa. Tiedän, ihan kauhea aloitus. Kirjoitin lukiossa äidinkielen esseen ylioppilaskirjoituksissa valmiin otsikon alle, "Mihin tarvitsemme taivasta". Selitin kuinka taivasta tarvitaan sijoittamaan kuolleet lähimmäiset jonnekin, koska niin kylmä ja koruton ajatus siitä, että lähimmäisemme lakkaavat vain olemasta tuntuu liian lohduttomalta. Se on ollut tähän mennessä paras kirjoitus minkä olen koulussa kirjoittanut.

Kukaan ei tietenkään koskaan tule meille kertomaan, mitä oikeasti tapahtuu kun kuolemme. Haluan uskoa taivaaseen ja siihen, että tapaamme menehtyneet läheisemme vielä joskus. Takaraivossani on kuitenkin alkanut huutamaan, että palaamme takaisin siihen samaan asemaan ennen kuin olimme syntyneet, emme vain enää ole olemassa. Olemme olemassa toisten ihmisten muistoissa ja ajatuksissa. Se on yksi merkittävimmistä eroista minkä näen syntymän ja kuoleman välillä. Ennen syntymää olemme vain pilke isän ja äidin silmäkulmassa. Kun kuolemme, olemme aito muisto mielissä ja sydämissä. 

Levittelin eilen kaikessa rauhassa saunan jälkeen pitkästä aikaa itseruskettavaa ihooni. Sanoin Tuomakselle, että tänään on hemmotteluilta ja samalla odotin seuraavan päivän vapaapäivää. Olin saanut juuri ja juuri käteni rasvattua, kun Tuomas sanoo että Marthalla sattuu jalkaan! Säntäsin vessasta ulos ja näin Maatun makaamassa eteisen matolla jalat kipristellen vatsaan päin, eikä pysynyt pystyssä. Sillä samalla sekunnilla aloin hysteeriseksi, vaikka Tuomas koitti sanoa että pysy rauhallisena. Pue päälle. Soitan eläinlääkärille. Säntäilin ja itkin ympäriinsä (todella järkevä reaktio) ja soitin äidilleni, että nyt tarvitaan autoa! Tämä kaikki kesti n. minuutin ja yhtäkkiä Martha istuu tavalliseen tapaan sängyllä. Menin herkkukaapille testatakseni miten Martha reagoi, ja oli ihan tavallinen pomppiva itsensä. Soitimme kuitenkin päivystävälle eläinlääkärille varalta, ja hän kertoi chihuahuoilla olevan yleisiä verenkiertohäiriöt, mitkä voivat aiheuttaa tuollaista. Kohtaus voi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi (toivottavasti), mutta jos toistuu niin pitää käydä tutkimuksissa. Ehkä ylireagoin (ehkä en), mutta sen minuutin aikana vilisi kyllä kaikki kauhuskenaariot päässä läpi. Minun jo hetken aikaa päällä ollut pelko siitä, että menetän rakkaimpiani ei ainakaan helpottanut tämän myötä. 

Minun piti nauttia tästä vapaapäivästä ja tehdä blogijuttuja, mutta olen ollut niin jälkijärkyttynyt ettei mistään oikein tullut mitään. Ajattelin jopa painautua kuoreeni ja jäädä mököttämään tähän kurjaan pelkotilaan, joka tuli oikeastaan jo vähän viime viikolla päälle kun Kerttulin kaulapanta petti ja koira oli päässyt karkuun. Siinäkään ei loppujen lopuksi tapahtunut mitään kauheaa, mutta jotenkin olen tosi herkillä. Tästä tapahtumasta johtuen tilasin oitis tytöille uudet kaulapannat ja ostin Kerttulille uuden hihnan. "Pientä" ylireagointia ilmassa ihan kaikin puolin, mutta jospa saisin iän myötä vähän lisää suhteellisuudentajua ja mahdollisesti rauhoittuisin myös välillä hengittämään. Martha ei tarvi lääkäriä, mutta hetken aikaa tänään kyllä tuntui että minä tarvin! :D Sitten päätin, että p*rkele nainen! Tee jotain kunnioitettavampaa kuin itke ja niistä räkää koiran turkkiin, jolla on kaikki ihan hyvin! Päätin olla hyvä (läski) vaimoke, ja leipasin pellillisen mokkapaloja!

Maattu tuli pyytämään josko hänellekin heruisi mokkapala! ♥

 

Opettelen koko ajan käsittelemään tunteita mitä tulee vastaan huolehtiessa muista. Voin vain kuvitella millaista huolta äidit ja isit kantaa lapsistaan. Mutta mitäpä elämä olisi jos kaikki olisi aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Jos ei koskaan päästäisi ketään lähelleen tai ei antaisi itsensä kokea niin suurta rakkautta jotain kohtaan, että pelkkä menettämisen ajatteleminen tekee tuskallisen kipeää. Jos pitäisi valita tyhjä tunteettomuus tai tämä, että kaikki tunnetaan oikein pohjanmaan kautta, niin valitsen jälkimmäisen. 

Kieltämättä sekava postaus, mutta ehkä tämä oli juurikin sellainen kuin päiväni oli. Ei päivistä parhain, mutta yksi opettavaisimmista. Ei ne asiat vain murehtimalla muutu yhtään mihinkään. Pitää ryhtyä toimeen, ihan mihin tahansa! Mulle se oli tällä kertaa leipominen. :)

Mitä te teette vaikeina päivinä? 

 

Lokakuun parhaat palat ♥

Koska lokakuu vetelee viimeisiään, halusin tulla muistelemaan parhaita juttuja lokakuun ajalta. 

♥ Mulla on ollut tosi kiva tunne blogin kanssa ja tykkään tulla tänne kirjoittelemaan. Olen nauttinut täysin sieluin kirjoittamisesta, ja parhainta on ollut uudet tuttavuudet blogin kautta. Tuntuu niin hyvältä kun osa teistä jaksaa tulla aina kommentoimaan. :) Vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on ihan hirmu tärkeää, siksi olen ollut siitä niin onnellinen. 

♥ Olen onnistunut viimeaikoina leivoksissa omasta mielestäni hyvin. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta tällaiselle poltan perunat pohjaan
-ihmiselle on kiva löytää joku ruoanlaiton osa-alue mitä osaa edes jotenkin. 

♥ Tuomaksella loppui vihdoin "kesätyöt" ja päästään elämään "normaalin" pariskunnan arkea. 

♥ Olen saanut uutta inspiraatiota kotimme sisusteluun, enkä malta odottaa että pääsen toteuttelemaan niitä. 

♥ Olen saanut siivottua kotiamme perinpohjin kaappeja myöten. Sain myös äidin avustuksella hankittua kirpputoripöydän, minne lapan tälläkin hetkellä kylmällä kädellä tavaraa. Me halutaan ylimääräisestä eroon!

♥ Olen kokenut kiitollisuutta siitä, että minä ja lähimmäiseni ollaan terveitä ja kaikki voidaan hyvin. 

♥ Olen löytämässä omaa suuntaa blogiini, ja minulla on tulevaisuuteen suunnitteilla niin kivoja juttuja, etten itsekään malta odottaa. 

♥ Kerttuli on edistynyt koirana ihan mahdottoman paljon reippaampaan suuntaan! 

♥ Mulla on noussut pintaan pienen posken punan lailla sisällä kipristelevä joulufiilis. Melko aikaisin, mutta se tunne on vain niin lämmin ja mukava! 

♥ Olen nauttinut töiden jälkeisestä väsymyksen tunteesta, jolloin kiskaisen villasukat jalkaan ja rojahdan sohvalle nauttimaan kiireettömyydestä kynttilän valossa.  

♥ Meidän asunnon lämpöpatterit toimii ensimmäistä kertaa täällä asumisen aikana, koska saimme vihdoin aikaiseksi soittaa huoltomiehelle. Enää ei palele kotona! 

♥ Olen kiinnittänyt huomiota kaupassa asiakkaana olemiseen. Myyjänä osaan kyllä olla, mutta Tuomas on huomauttanut useamman kerran minun olevan tympeä asiakas, koska oon monesti niin ajatuksissani etten aina edes huomaa tervehtiä myyjää. Koen, että olen oppinut tässä kuussa paremmaksi asiakkaaksi nyt kun tiedostan inhottavan tapani. :D 

Muistoni lokakuulta on siis tosi tavallisia ja jopa vähän tylsiä juttuja, mutta minusta kaikki on silloin vallan mainiosti kun osaa löytää onnen niistä pienistä asioista elämässä. Siitä ettei varpaita palele ja olemme terveitä. Joku oleellinen saattoi unohtua mikä tulee myöhemmin mieleen, mutta tämä oli tällainen myöhäisen illan viimeinen puristus aivoraukoilta, joten annettakoon se anteeksi.

Mikä teillä jäi päällimmäisenä mieleen omasta lokakuusta? ♥ 

Mitä tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta?

Lisätty myöhemmin: Huomasin yhtäkkiä, että ensimmäisessä kollaasissa on kaksi samaa kuvaa. Meinasin jo alkaa tekemään uutta ja yrittää peitellä aivopierujani. Päätin kuitenkin asettaa asian oikeaan mittakaavaan ja todeta että ihan sama! Minun pienessä sydänkäpysessä eli blogissani saa olla kauneusvirheitä  ♥