Olenko erityisherkkä?

Hei Te ihanat! Täällä yksi päivän nokka kiinni kirjassa pitänyt pörrötukka. Viime viikolla julkaistiin pääsykoemateriaali, ja aika on kulunut jos nyt ei ihan lukiessa koko aika niin aktiivisessa pitäisi lukea -tilassa. Stressilukemat oli korkeat aina tähän päivään saakka kun oikeasti tein lukusuunnitelman ja aloin allekirjoittamaan sitä oitis. Jos olisin tiennyt lukusuunnitelman rauhoittavan efektin jo heti alussa, olisin tehnyt sen jo viime viikolla. Nyt kun tiedän että tekemällä vain sen minkä itse olen itselleni määrännyt, olen jo hyvissä ajoin hyvällä mallilla materiaalin kanssa. Kaikki se mitä sen päälle luen on plussaa.

Viime viikko meni muuten samalla ihanissa ja ei niin ihanissa tunnelmissa. Sairastuin heti maanantaina flunssaan, joka seurasi ilkeänä takiaisena viikon loppuun saakka niskassa. Ei päästänyt irti otettaan edes Kemissä, kun keskiviikkona hyppäsin koirien kanssa junaan matkaten Nellin luokse. Meillä oli kuitenkin niin mukavaa, että yksi flunssa ei paljon menoa haitannut! 

Nyt kuitenkin itse asiaan! Ihastuttava Tania haastoi minut tutkailemaan olenko erityisherkkä. No olenhan minä kyllä yhdenlainen herkkähipiä, mutta on sitä kiva välillä pohdiskella oikein kunnolla. Kyseinen herkkyystesti on pyörinyt jo vaikka kuinka monessa blogissa, joten jos ei enää innosta lukea herkkisperkkistelyä, niin nyt on oikea hetki suhaista (klikata) itsensä ulos tästä blogista! 

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni

Riippuu kuinka hajamielisellä tuulella olen. Joskus tuntuu etten näe mitään enkä ketään kun maalailen taivaanrantaa, ja joskus taas huomaan jokaisen pienenkin asian. Eli sanoisin että riippuu ihan päivästä.

2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun

Tosi paljon! Olisi kiva joskus päästä yli muiden tunteista. Joskus muiden mielialat vaikuttaa minuun niin paljon, että kun toinen on selvinnyt surustaan tai kiukustaan niin minä olen saanut itselleni kyseisen tunteen eikä se meinaa lähteä. Onneksi ilokin tarttuu!

3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle

Kyllä. En kestä kauhean hyvin minkäänlaista kipua, mutta vielä huonommin kestän huonoa tai etovaa oloa.

4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä

Joskus kiire on miellyttävää hulinaa, mutta jos kyseessä on stressaava ja kuormittava kiire niin silloin kyllä. Kukapa ei kaipaisi rauhaa silloin?

5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille

 Voi kyllä! Osui ja upposi. Rakastan kahvia, mutta minun elimistö ei kestä sitä.

6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä

Kyllä. Joskus oikein selkäpiitä karmii esim. viritetyn mopon pärinä. Sitä ääntä en kestä sekuntiakaan! Myös tosi voimakkaat tuoksut tekee monesti pahaa. 

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä (Lisäys: kuten vilkas mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon)

 Kyllä! Joudun tosi usein säntäämään sisälle iltaisin koirien pissatuksen jälkeen kun vakoojat seuraa perässä rappukäytävään. Ne sekunnit kun ulko-ovi tai hissin ovi hitaasti valuu kiinni on selkäpiitä karmivia kun kuvittelen jonkun yhtäkkiä säntäävän perään. Syntyjen syvien pohdiskelu kuuluu myös jokapäiväiseen elämään!

 

8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä

Tämäkin riippuu vähän tilanteesta, mutta en nyt tiedä ketään kuka nauttimalla nauttisi kovasta metelistä. Joskus kuitenkin saatan yhtäkkiä ärsyyntyä jos telkkari on liian kovalla.

 

9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista

Kyllä. Moni taiteellinen, herkkä ja kaunis asia saa minut liikuttuneeksi. 

 

10. Olen hyvin tunnollinen

No nyt meinaa vähän omatunto huutaa, että ET OLE! Mutta kyllä mie olen oikeasti ja monesti liian ankara itselle jos en ole tehnyt velvollisuuksia.

 

11. Säikähdän helposti

Kyllä, ja sen jälkeen suutun ihan oikeasti jos joku on säikäyttänyt. Niin inhottava tunne että meinaa itku tulla! Onneksi säikähdyksen jälkeen kuitenkin kuittaan asian naurulla.

 

12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa

Ei se ole niin kamalaa, tuleepahan sitten tehtyä. Enemmän häiritsee jos tasaisesti on koko ajan jotain. Mieluummin teen kerralla enemmän!

 

13. Kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä, huomaan helposti mitä tulee tehdä jotta olisi viihtyisämpää (esim. muuttaa valaistusta tai istuimia)

 En ole huomannut ihmisissä tällaista epämukavuutta, mutta koen itse oloni erityisen epämukavaksi joskus jos tunnelma (esim. valaistus) ei ole oikea. Osaan korjata sen hyvin, ja joskus se vaatii hieman suurempaa siivousta omassa kodissa jotta minun sisäinen tasapaino on taas kohdallaan! Tuomasta huvittaa tämä piirre erityisesti kun epämukavuuden tunne tulee nukkumaan mennessä. Makkari saa pikasiivouksen ennen kuin voin ummistaa silmäni!

14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla

 En jos ne on helppoja asioita, mutta jos kyseessä on monia sellaisia asioita mistä en tajua mitään tai ne tuntuu vaikeilta niin se on kuluttavaa ja tuottaa ärsytystä ja turhautumista.

15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista

Kyllä ja ei. Yritys ei ole kauhean kova kun en edes kirjoita kalenteriin mitään liioin ylös. Elänkin tällä hetkellä "helppoa" elämää, missä suurimmat velvollisuudet on oikeastaan se, että muistan mennä töihin. Silloin kun olin samaan aikaan töissä ja koulussa niin kalenteri oli kovassa käytössä. Tällä hetkellä kovassa käytössä on lukusuunnitelma, mutta sitä nyt en unohtaisi muutenkaan.

 

16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia

En. Joskus pyrin aktiivisesti katsomaan niitä. Elämässä on symppisleffakausia ja sitten on näitä mörssätään kaikki -kausia!

 

17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni

En. Tai tämäkin riippuu niin asioista. Minusta on mukavaa kun elämässä tapahtuu mukavia asioita. Enemmänkin pelkkä oleminen saa minut levottomaksi jos se kestää yli vuorokauden. Toki joskus nautin kyllä vain siitä että möhnään menemään, mutta esimerkiksi viime kesänä olin tosi ahdistunut kesälomalainen kun ei ollut mitään tekemistä. En osannut olla! Ensi kesänä taas uusi yritys.

 

18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa

Kyllä! Minulle ei sovi liian pitkät ruokavälit! Tulen kiukkuiseksi ja levottomaksi ja kaikki itkettää. Huono olo kruunaa kaiken!

 

19. Muutokset elämässäni sekoittavat minua

Kyllä, monesti. Olen ihminen kuka ei kauheasti nauti muutoksista, ne aiheuttaa sisäistä kaaosta pään sisälle. Minulla kestää aina oma aikansa tottua erilaisiin muutoksiin elämässä. Esimerkiksi kun Tuomas lähtee ensi kuussa kesätöihin, minulla kestää oma aikansa tottua siihen ettei me päästäkään olemaan joka päivä poski poskea vasten. Sitten kun kesätyöt loppuu niin minulla kestää monta kuukautta tottua siihen, että joka päivä se toinen on siinä. Onneksi joka vuosi on helpompaa!

 

20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista

Taideteokset ei ole koskaan ollut niinkään minun juttu, mutta nämä muut kyllä. Oon tällainen herkkis ja osaan nauttia elämän pienistä vivahteista!

21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita

Kyllä. Haluan olla omassa elämässäni tilanteen tasalla ja pystyä vaikuttamaan siihen. Kaikkea ei voi ennustaa, mutta isot elämääni koskevat suunnitelmat mietin monesti etukäteen ja rakennan varasuunnitelmia. Valmistaudun myös henkisesti vähän kaikkeen aina, vaikka eihän kaikkeen voi varautua.

 

22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, tulen niin hermostuneeksi tai alan täristä, että suoriudun paljon huonommin kuin normaalisti

En. Olen tottunut tanssiharrastuksen kautta kilpailemaan ja olemaan tarkkailun kohde. Joskus jopa pieni jännitys tekee hyvää!

 

23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona

Kyllä varmasti. Olinhan se lapsi joka alkoi itkeä kun äiti katosi kaupassa hyllyn toiselle puolelle. Herkkis mikä herkkis!

 

Koen olevani erityisherkkä ihminen, ja niin se vaikuttaisi testinkin mukaan olevan!

Jos haluatte testata oletteko erityisherkkiä, klikatkaa itsenne TÄNNE!

Kysymyshaaste ja uusi tukka!

Olin saanut Nelliltä ja Emilialta kivan kysymyshaasteen, ja vastaan niihin molempiin samalla kun esittelen teille nyt oikeasti minun uudet hiukset. Yhteistä taivaltamme uuden tukan kanssa on nyt jo muutama päivä, ja olen tosi tyytyväinen väriin ja pituuteen. Vihdoin tuntuu taas, että olen oman tukkani herra! Se ei sojota minne haluaa, vaan sinne minne minä haluan! Väri on tosi lähellä omaa väriäni, mutta vaaleita jätettiin luonnollisesti tuomaan eloa ja liikettä hiukseen. Tykkään!

Viikonloppu meni lapsuudenystävän häissä ja tavatessa Nelliä ja Paulaa. Varsin onnistunut viikonloppu siis takana, vaikka kevyttä väsymystä on myös ollut ilmassa. Tänne pohjoiseen tuli myös inha takatalvi, ja tuntuu että on pitänyt taas jäätyä pystyyn. Voi kunnon kevät, tule jo! Kylmät ilmat ei kuitenkaan haittaa, koska ajatus siitä että pääsen muutaman päivän päästä rentoutumaan Kemiin Nellin luokse lämmittää! En malta odottaa keskiviikkoa kun pakkaan itseni ja koirat junaan! Nyt kuitenkin niihin kysymyksiin!

1. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Ehdottomasti uusien tuttavuuksien ja jopa ystävien saanti. Tykkään myös itselle tärkeistä asioista kirjoittamisesta.

2. Miten sinua saa parhaiten piristettyä kun olet allapäin?
Riippuu kuinka allapäin olen, mutta usein murheen kuunteleminen auttaa piristämään. Jos taas olen enemmänkin kiukkuisesti allapäin ja huonotuulinen, joskus auttaa kun heittää läskiksi koko homman. Sen jälkeen kun alkaa naurattaa niin murhe onkin jo unohdettu.

3. Mitkä ovat mielestäsi 3 parasta luonteenpiirrettä sinussa? Entä 3 huonointa? 
 Parasta on sinnikkyys, empaattisuus ja herkkyys. Huonoimmat on pienistä asioista kiukustuminen, itsensä piiskaaminen turhista asioista ja stressaaminen kaikesta.

4. Millainen on unelmiesi mies?
Syö kylmiä mustikoita, kantaa minua reppuselässä ja lukee Uppo-Nallea.

5. Mikä on elämän tarkoitus?
Olla onnellinen ja hyödyntää oma upeus.

6. Jos voisit antaa nuoremmalle itsellesi jonkin neuvon, mikä se olisi?
Kovin hienoja olisi turha neuvoa, koska en olisi kuunnellut kuitenkaan. Olen muutenkin tyytyväinen siitä missä nyt olen, joten hyvin meni ilman minunkin neuvoja. Mutta sen jos jonkun olisin halunnut iskostaa itselleni, opiskele lukiossa kunnolla! Moni sanoo että lukio on ihan turha, mutta olisin halunnut oikeasti nähdä mihin olisin pystynyt jos olisin opiskellut koko lukion ajan aktiivisesti.

7. Mikä on rankinta, mitä sinulle on elämäsi aikana tapahtunut? 
Masennus ja siitä paraneminen.

 
8. Milloin koet olevasi parhaimmillasi?
Kun olo on kaikin puolin hyvä ja energinen ja kaikki on hyvin. Tällainen olo on usein silloin kun olen saanut aikaiseksi tärkeitä asioita.

9. Mikä elokuva kaikkien pitäisi mielestäsi nähdä?
Tämä on vaikea, koska mikään elokuva ei ole vaikuttanut minuun niin voimakkaasti. Yksi lemppareista on kuitenkin Holiday.

10. Mikä on pahin tyylimoka, johon olet sortunut?
Niitä on monia, mutta leopardilegginssit ja farkkushortsit. Siis päällekkäin.
 
11. Jos saisit pitää vain yhden aisteistasi, minkä aistin pitäisit? Miksi? 
Apua miten vaikea! Ehkä näköaistin, koska olisin silmittömän surullinen jos en enää näkisi kaikkia rakkaita ihmisiä. Tai kaikkea sitä kauneutta mitä maa sisällään kantaa. 

 12. Mikä on lempivärisi ja miten se näkyy elämässäsi?
Vaaleanpunainen! Sisustuksesta ja vaatteista löytyy.

  13. Miten viettäisit vapaapäivän?
Täydellinen vapaapäivä olisi liikuntaa, hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja rentoutumista! Tällainen on varmasti tulossa tällä viikolla!

  14. Oletko joskus nolannut itsesi? Missä, milloin, miten?
Kysykää vain kuinka monta kertaa. Hauskoja nolaamisia on, mutta suurimmat nolouden hetket on ne kun olen loukannut jotain rakasta ihmistä.

Neule: Gina Tricot, Huivi: Cubus, Toppi: Gina Tricot, Farkut: Bic Boc, Kengät: Converse

  15. Mikä on suurin unelmasi tällä hetkellä?
Päästä opiskelemaan luokanopettajaksi. Se on ajankohtaisin.

  16. Millainen on mielestäsi hyvä ystävä?
Sellainen joka on samalla aaltopituudella minun kanssa. Yleensä silloin on muutkin asiat kunnossa mitkä kiteyttää hyvän ystävyyden.

  17. Sinulla on minuutti aikaa valita vaatteet seuraavaksi päiväksi. Mitä valitset?
Farkut, neuleen ja muhkean huivin.

  18. Mitkä ovat parhaat piirteet ulkonäössäsi ja luonteessasi?
Parhaat luonteenpiirteet tuli, mutta ulkonäössäni pidän silmistä ja vyötäröstä.

  19. Oletko joskus joutunut soittamaan hätänumeroon?
Kerran kun parkkihallissa oli tappelu. Ainiin! Toisen kerran kun Tampereella paloi roskis.

  20. Millainen olit lapsena?
Päiväkodissa ja koulussa rauhallinen ja kotona äkäpussi. Herkkis!

  21. Kuinka usein siivoat huoneesi?
Asuntoni. Liian harvoin vaikka joka päivä sanon että pitää siivota. Lauseesta "pitää siivota" on tullut mulle mantra, jota hoen joka päivä!

  22. Oudoin tapasi?
Syön joskus räkää. Varsinkin itkuräkää.

... 

Identiteettini ei ole juurtunut kuiviin latvoihini

... ja jos olisi niin sinne läks identiteetti! Pohdin blogin puolella aiemmin jopa oman värin kasvattamisesta takaisin, mutta päätin etten voi mennä lauantaina oleviin ystäväni häihin niin jäätävällä reuhkalla, siispä lompsin kampaajalle. 

Pienen pieni sniikkipiikki teille siis hiuksista, ja no vähän ehkä myös uudesta kukkapaidasta. Tuomas ei ole koskaan tykännyt kukkakuosista, siksi minulla sitä ei kai kauheasti ole ollutkaan. Nyt kun hankimme Tuomakselle kukkapaidan (voi kyllä) niin minäkin voin hyvillä mielin pukeutua niittyyn! 

 

Huomasin tahtomattani pitäneeni taukoa bloggaamisesta, johtuen vain ja ainoastaan siitä ettei viikkoon ole tullut blogifiilistä. Teen tätä kun hyvältä tuntuu, ja nyt se taas tuntuu! Huomaan olevani spurttaajabloggari. Mikä se sellainen sitten on? Saatan postata monta päivää putkeen ja mikään muu ei oikeastaan pyöri päässä kuin blogi. Sitten höllään taas palauttavasti muutaman päivän, tai viikon. Sen minkä tarve vaatii. Silloin en liioin mieti blogia. Se on toistaiseksi ainakin toiminut minulla pitämään homman mielekkäänä. Ilman töitä ja arkisia askareita höpöttelisin tänne varmaan joka päivä, teidän onni että minulla on oikea työpaikka ja sosiaalinen elämä olemassa! 

Nyt yöpuulle, kyllä! Tämä yökyöpeli on opetellut taas vaihteeksi laittamaan ajoissa nukkumaan. Se on oikeastaan ihan mukavaa!

Hyvää yötä!

Pörröpää kevätsäässä!

Heipodeipo, ja mukavaa maanantaita! Täällä eilisen pörröpää kuittaa, ja voin vain todeta että MENE HYVÄ IHMINEN KAMPAAJALLE! Minun hiukset on kokenut niin hirveän räjähdyksen, ettei se oikein asetu mitenkään aukinaisena. Jos kotoa lähtiessä hiukset olisikin ihan näpsästi, on ne tuhannenpöllyssä sekunnissa tuolla kosteassa ja tuulisessa kevätsäässä. Nyt kun olen onnistunut välttämään kampaajaa puoli vuotta, olen alkanut harkitsemaan oman värin kasvattamista takaisin. Olen niin pitkällä jo, ja todennut myös kaikkien näiden värjäyskertojen jälkeen että minun hauraat hiukset ei todellakaan sulata helpolla värjäämistä, tuntuu ajatus omasta väristä hyvältä. Olen myös ihan yltiölaiska kampaajalla käyjä, joten oma väri olisi siinäkin mielessä varsin passeli. Mutta katsotaan nyt, olisi mulla yksi kiva värjäyskin mielessä. 

Nämä kuvat on tosiaan räpsästy eilen aivan ihanassa aurinkoisessa säässä Nellin kanssa. Ensimmäistä kertaa tänä talvena ei palellut hillua vähissä vaatteissa. Odotan jo ihan hirmuisesti kesää, mutta sitä ennen täytyy ottaa spurtti lukiessa pääsykokeisiin. Haen Lapin yliopistoon luokanopettajaksi, ja se tuntuu hyvältä päätökseltä. Jos tarve vaatii, tapetoin meidän seinät muistilapuilla että saan taottua pääsykoekirjan tiedot päähän. Haluan ihan todella paljon opiskelemaan ja kehittämään itseäni. Pitäkää siis peukut ja varpaat pystyssä!  Oletteko te muut hakemassa minnekään opiskelemaan?

Bleiseri: H&M, Peplum-paita: Vila, kaulahuivi: Cubus, Housut: BicBoc

Nyt pinkaisen töihin! Nauttikaa päivästä, reipasta alkanutta viikkoa!

Millainen minä olen

Toiveenanne oli tutustua minuun paremmin, ja sen puitteissa teinkin TÄMÄN postauksen. Koin kuitenkin pelkkien totuuksien olevan pelkkä pintaraapaisu, vaikka kyllähän ne minusta paljon kertookin. Kuka minä sitten ihan oikeasti olen? Tällaiseen kysymykseen on tosi vaikea itse vastata, ja se vaatii melko syvällistäkin itsetutkiskelua. Joku ei välttämättä tiedä vielä "vanhanakaan" kuka on. Itse olen kuitenkin harvinaislaatuisen pohdiskeleva tyyppi, ja minulle on henkilökohtaisesti melko tärkeää tiedostaa mikä minä olen, lintu vai kala vai hä.

Ensimmäisenä jos alkaisin kuvailla itseäni, niin olen sympaattinen äkäpussi. Tiedä sitten miksi juuri nämä kaksi sanaa tulee ensimmäisenä mieleen, mutta jotainhan se kertoo. Isäni sanoi jo monta vuotta sitten, että sääliksi käy sitä kuka Iinat vaimoksi ottaa. Rakkaudella isä sen sanoi, mutta ymmärrän kyllä pointin. Olen hymyillyt monta kertaa tätä Tuomaksenkin kanssa, ja Tuomas on allekirjoittanut kyllä isäni sanat. Sääliksi käy poikarukkaa, vaikka vaimoksi en ole vielä ylennetty.

Minulla on kyllä omasta mielestä suuri sydän, ja osaan antaa todella paljon rakkautta lähimmäisilleni. Minusta löytyy kuitenkin todella lyhyt sytytyslanka, ja usein olen osannut myös nakata sontaa niskaan niille kaikista rakkaimmille. Lapsena olin päiväkodissa todella kiltti, eikä kukaan uskonut minun olevan kotona melko temperamenttinen pakkaus. Ei kukaan oikein usko vieläkään, minähän olen se ulospäin hyvin rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Etsin jatkuvasti tasapainoa elämääni, ja reagoin erilaisiin muutoksiin itkulla ja raivolla. Vaikka etsinkin tasapainoa, saatan olla yhden päivän aikana miljoonassa eri vaa`an asennossa. Yhdessä hetkessä voin olla maailman surullisin, toisessa kärttyisin ja kolmannessa onnellisin. Niin eli siis tasapaino-ongelmia löytyy. 

Osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla hyvin diplomaattisesti, ja suhtautua erilaisiin ihmisiin rauhallisesti. Omaan hyvät vuorovaikutustaidot, ja olen ihan hyvä esittämään rauhallista vaikka sisimmässäni kiehuisi. KRIITTINEN PALJASTUS: Olen keksinyt keinoja käsitellä julkisilla paikoilla ärtymystäni muita ihmisiä kohtaan. Näytän mielessäni salaa keskisormea hänelle, joka on mielestäni toiminut kuin aasi. Ne keistä aidosti kuitenkin pidän, saavat sen kyllä huomata. Yleisesti ottaen pidän kaikenlaisista ihmisistä, mutta jos minua kohtaan toimitaan jollain tapaa epäreilusti, annan sen kyllä mielessäni tuta. Ulospäin en ole koskaan oikeasti räjähtänyt kenellekään tuntemattomalle tai tutullekaan perheeni ulkopuolelta. Kerran yksi mummo löi minua Helsingissä, ja silloinkin jäin vain äimistyneenä paikalleni ihmettelemään. Jälkikäteen meinasi tulla itku. Pelkäsin että koska tulee seuraava isku minua puolta lyhyemmältä mummulta. Osaan kuitenkin avata suuni, jos koen oikeasti tulleeni kohdelluksi jo pidemmän aikaa epäreilusti. Eli siis osaan pitää myös puoleni, riitelemään nyrkein ja huutamaan naama punaisena en kuitenkaan ala. 

Olen hyvä antamaan jokaiselle ihmiselle tilaisuuden näyttää millainen oikeasti on, vaikka olisin kuullut joltain toiselta jotain ennakkoluuloja asettavaa. En usko sokeasti ketään, joka sanoo jonkun toisen olevan vaikka tyhmä. Karkea esimerkki, koska eihän kukaan ole tyhmä, mutta tämä olikin vain esimerkki. Minusta jokainen ihminen ansaitsee vain ja ainoastaan minun itseni luoman mielikuvan itsestään.

Kaiken tämän karsean, armottoman, pilke hieman silmäkulmassa annetun analyysin jälkeen itsestäni olen edelleen sitä mieltä, että olen tunneälykäs, järkevä ja ajatteleva ihminen. Luokittelen itseni hyväksi ihmiseksi arvoiltani, mutta sekin riippuu tietenkin siitä millaiset arvot kukin omaa. Omat ajatukset voi olla monesti aika raakojakin, mutta se on asia erikseen miten käyttäytyy. Ajatukset pään sisällä ei ole vielä tietääkseni satuttanut ketään, vain teot ja sanat merkitsee. Jos mielessäni näytän keskisormea jollekin jos ärsyttää, on se paljon pienempi paha kuin se, että alkaisin riehua ja huutaa. Mutta kukin tavallaan. Konkreettisesti en keskisormea näyttä, se on rumaa ja epänaisellista, vaikka naiseus on joskus minusta kyllä muutenkin kaukana.

 

En siedä puhdasta pahuutta ja ilkeyttä toista ihmistä kohtaan, enkä oman itsensä pönkittämistä alentamalla muita. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta, ja silti saatan joskus jonkun mielestä toimia epäoikeudenmukaisesti. Pyrin jatkuvasti huomaamaan myös itsessäni piirteitä, minkä en tahdo asettuvan minuun. Yritän kehittää itseäni ihmisenä parempaan suuntaan niin itseäni kohtaan, kuin myös muita kohtaan. En halua koskaan levätä paikalleni myhäillen tyytyväisenä, että nyt olen hyvä ihminen ikuisesti ja aina. Haluan parantaa taitojani toimia omien periaatteiden mukaan, vaikka se tuntuisi joskus vaikealta. Haluan aina pystyä katsomaan itseäni peilistä tuomitsevasti, jos olen käyttäytynyt väärin, mutta myös kunnioittavasti ihan jokaisena päivänä. Haluan olla nöyrä, ja pystyä pyytämään niin aidosti anteeksi, että kykenen muuttamaan omaa käytöstä ettei samasta asiasta tarvisi ainakaan sataa kertaa pyytää anteeksi. Haluan, että minun ajatellaan olevan reilu ja mukava ihminen, mutta kaikista eniten toivon minun itseni ajattelevan itsestä hyvää. En halua koskaan asettua täysin ihmisenä tyyneen tyytyväisyyden satamaan, vaan olla oikealla tavalla varpaillaan myrskyn varalta. En halua pysäyttää omaa kehitystäni ihmisenä, vaan pystyä kehittymään koko elämäni ajan. En halua olla kypsemmällä iällä se mummo, joka löi kadulla täysin tuntemattomasta syystä tuntematonta ihmistä. 

♥

Kiitos Nellille näistä kuvista! 

Kiharat suoristusraudalla

Päätin tulla julkaisemaan vielä muutaman heikompilaatuisen hiustutoriaalin, koska pian kun opin käyttämään kameraa, minkä rakas veljeni lainasi minulle määrittelemättömäksi ajaksi, voi bloginkin puolella päästä nauttimaan parempilaatuisista kuvista. Toivottavasti!

Mulla on ollut hyvin samanlainen postaus joku aika sitten, sen löydät TÄÄLTÄ. Silloin kuitenkin keskityin enemmänkin Victoria`s Secretin kiharoiden kulmakiviin, kun taas tässä haluan keskittyä ihan vain suoristusraudalla kihartamiseen. 

Käytän kiharoiden pohjalla ghd:n kihartamiseen tarkoitettua suihketta. Mulla ei ole itsellä ghd:tä vaan Cloud Nine, mutta eipä sillä ole mitään väliä. Tuote on ihan mahtava kihartamisen alle ja hiukset pysyy pitkään kimmoisana. En käytä tällä hetkellä mitään muuta tuotetta kihartaessa hiuksia. Olen todennut että mitä vähemmän hiuksessa on muotoilutuotteita, sitä paremmin ne jaksaa pysyä kuosissa.

Aloitan kihartamisen erottamalla osioita niin, että kiharran alimmaiset hiukset ensin. Käännän hiukset poispäin kasvoilta, mutta tämä on täysin makuasia. Kun olen saanut valmiiksi koko pään,hiuksia voi halutessaan vähän pöyhiä muhkeammiksi ja erotella kiharoita toisistaan. Kun haluttu lopputulos on saavutettu, kannattaa kampaus kiinnittää hiuskiinteellä.   

Joko teiltä luonnistuu suoristusraudalla kihartaminen? ♥

 

Throwback tuesday

Joku teistä lukijoista varmaan tietää, että kirjoitin muutama vuosi sitten blogia nimeltään The Jiving Soul. Halusin palata ajassa taaksepäin niihin aikoihin kampauksen muodossa. Tuntuu että tuosta on ikuisuus. Ainakin hiukset ja tyyli on muuttunut. Hiukset voisin ottaa takaisin, mutta enää en osaisi pitää oransseja höyheniä tai "kultaisia" käsikoruja.

Tutorialiin en aio sen enempää takertua, mutta sitäkin enemmän tuohon hiustenväriin. Osa lukijoista saattaa muistaa, että pyörittelin jo aikaisemmin ajatusta tummasta tukasta täällä blogin puolella. En ole vieläkään täysin omaksunut vaaleaa tukkaa, siksi tämä pohtiminen. Osa tuttavistani kannustaa takaisin tummaan, osa on vaalean kannalla. Itsehän sen päätöksen lopulta teen, mutta on ihan kiva kuulla mielipiteitä asiasta. :) 

Eli kumpi? Tumma ja tulinen vai vaalea hullunkurinen?

Kampaus pikkujouluihin (sileää ja sutturaa)

Varoitushuuto heikosta kuvanlaadusta annettiin jo eilen kakit housussa, joten siitä ei sen enempää kuin että koittakkee kestää! ♥ Keskitytään mieluummin olennaiseen, eli minun tyvikasvuun. No ei siihenkään, vaikka silmiinpistävä se onkin. :D Mutta hei! Tämähän on nyt muotia?!

Minua on aina kiehtonut kampauksissa jollain tapaa kahden eri "kuvion" yhdistäminen. Eli juurikin esimerkiksi sileä ja suttura, kuten tässä tapauksessa. Tämän voi toki toteuttaa myös kaikin puolin sileänä, eli tekemällä myös nutturaosion sileäksi. Halusin kuitenkin tällä kertaa jotain erilaista ja hipaisun rennompaa kuin täysin sliipatun kampauksen.

Aloittaessani melkein minkä tahansa kampauksen, kiharran usein hiukseni pohjalle, jotta ne ovat muotoiltavammat. Pohjatyö tekee kampauksesta myös kestävämmän. Tässä tapauksessa kihartaminen ei ole kuitenkaan välttämättömyys, varsinkaan jos tekee myös nutturaosiosta sileän. Haluan kuitenkin huomauttaa tähän väliin, että hiukseni ovat melko lyhyet ja kaiken lisäksi jo itsessään helposti muotoiltavat. Tämä tekniikka ei sovi kaikille hiuslaaduille, mutta jos pystyn antamaan jotain vinkkiä niin olen jo siitä onnellinen. 

Kihartamisen jälkeen jaan hiukset kahteen osioon, eli kiinnitän osan hiuksista ylös. Tupeeraan aukijääneet hiukset ja kiinnitän ne ponkkarilla hieman sivuun. Kiinnittelen pinneillä hiukset niin, että ne näyttävät pieneltä linnunpesältä. :D Tämän jälkeen vapautan kiinniolleet hiukset ja tupeeraan ne lähinnä tyvestä. Siloitan ne ja nyöritän poispäin kasvoilta samalla rullaten hiukset linnunpesän ympärille kuin suojelevan äidin kätösen.  ♥ Hih! 

Mitä tykkäätte? Voisitteko kuvitella omaan pikkujoulutyyliin sopivaksi?

Tähän kampaukseen en välttämättä sotkisi mitään koristetta, vaikka minun puolesta joulunaikaan saa käyttää melko reippaalla kädellä koruja ja timantteja. Tämän kampauksen kanssa panostaisin mieluummin muihin koruihin kuin hiuskoruihin, jotta kampauksen muoto pääsee oikeuksiinsa. Minulla olisi kuitenkin tarvetta timanttiselle hiuskoristeelle, mutta en ole vielä oikein löytänyt mieleistä. Joku hopeisen värinen se pitäisi ainakin olla.

Tuleeko teille mieleen mistä voisin löytää kivoja hiuskoruja? 

  

Hyvää itsenäisyyspäivää... eiku?!

Mulla oli teille ihana superyllätys tulossa joulukuussa. Siis hox! OLI. Kaavailin teille ihanaisille joulukalenteria. Kyseiset kuvat olisivat kuuluneet itsenäisyyspäivään, mutta sitten tapahtui pari muuttujaa. Toisin sanoen maltti loppui, puhti loppui, halusin päästä tavalliseen tapaani postaamaan ja totesin, että minun blogielämä kärsii koko ajatuksesta. Kaunis ajatus sinäänsä, toteutus onkin sitten eri juttu. Ehkä aloitan tekemään ensi tammikuussa vuoden 2015 joulukalenteria? Silloin voisin ehkä saada sen ajoissa valmiiksi niin, ettei blogielämäni ota liikaa kolhuja koko jutusta. :D Tällä viikolla tein yhden vapaapäiväni blogini joulukalenteria, kivoja kampaustutoriaaleja. Fiilis oli hyvä siihen saakka kunnes pääsin illalla siirtämään kuvia koneelle. Kaikki kuvat lukuunottamatta näitä fiilistelykuvia (kiitos Paulan ♥) oli sellaista kalanmätipuuroa. Ihan pikkuisen tippui hiuksia päästä ja totesin, että en saa tällä menolla vuoteen hiusaiheisia postauksia kun ei ole hiuksia mihin mitään tehdä. Ainakaan omassa päässä. Siksi luovuin koko ajatuksesta, mutta en kuitenkaan siitä että aion nauttia ja pitää joulukuuta ihan erityisenä blogikuukautena ihan vain siksi, että joulu tulee. Mainittakoon nyt tähän väliin, että olen jouluihminen henkeen ja vereen. Minustahan piti tulla isona ihan oikeasti tonttu. Minun nimeksi piti tulla myös aikuisena Anna. Että sellaista.

Nyt olen sitten pyöritellyt päässä sitä, että kestääköhän teidän silmät minun muutamaa kampaustutoriaalia, missä kuvanlaatu on niin heikko että silmiä kirvelee. Olen tullut kuitenkin tulokseen, että hyvää kuvanlaatuakin enemmän arvostan kehityskaaren näkymistä, leppoisuutta ja inhimillisyyttä, joten päätin ilahduttaa teitä heti huomenna ihan kivalla pikkujoulun kampausidealla. Niitä kun suottaapi nyt piisata yhdellä jos toisellakin! Itseasiassa juuri äsken korkkasin omat ensimmäiset pikkujoulut ja oon vieläkin napa pinkeänä! ♥ Niin ja silti tämä "bilehirmu" kirjoittaa täällä blogia, vaikka voisi olla juhlimassa. :D Välillä ihan hämmentää oma mummomaisuus. 

Olipa ikävä tänne ♥ Huomiseen!

 

Viikonlopun tunnelmista kampaustoiveisiin!

Täytyy näin heti alkuun mainita, että oon siinä mielessä vähän kummajainen, että tykkään leipoa ja etenkin koristella leivonnaisia, mutta en ole kyllä mikään leivonnaisten syöjä. Joskus jätän maistamatta mitä olen tehnyt, mutta usein saatan pakolla maistaa. Onhan se hyvä tietää että maistuuko ne edes miltään. Hyviä oli mustikkamuffinssit, mitkään leivonnaiset ei vain oikein ole minun juttu, paitsi että tykkään tehdä niitä. Irtokarkit on minun suurin heikkous!

Kuvissa siis katsaus viikonlopun tunnelmiin. Suurin osa ajasta on mennyt töissä, mutta kerettiin me nähdä myös ystäviä ja nauttia vain rennosta tunnelmasta. 

Olen kehitellyt pientä kivaa blogin tulevaisuuteen, ja sen myötä haluaisin saada teiltä kampaustoiveita. Olen niitä ennenkin kysellyt ja saanut aivan ihania ideoita, mutta nyt tarvitsen niitä vielä lisää. Eli antakaa paukkua! Olisin tosi kiitollinen :) Ne toiveet, jotka on jo toivottu, ovat tulossa myös. Joten ei hätää! 

Miten teidän viikonloppu sujui? ♥

Miten teen Victoria's Secretin kiharat

Minun näkemyksen mukaan Victoria´s Secretin kiharat ovat periaatteessa ihan tavalliset kiharat. Halusin käyttää kuitenkin sen "kulmakivinä" keskipään jakausta ja loivahkoa kiharaa, aivan kuin heräisin joka aamu tällaisella tukalla. Niin siis mielikuvissa! Halusin kiharan olevan pehmeä ja luonnollinen.

Kun olin suihkutellut lämpösuojan ensin hiuksiin, aloitin kihartamisen osio osiolta niskasta ylöspäin. Kiharsin kiharani niin, että ne kääntyivät poispäin kasvoilta. Kun olin kihartanut kaikki hiukset, erottelin ne sormin läpi. Jouduin kuitenkin käyttämään myös hieman harjaa, että sain tarpeeksi loivan vaikutelman. Eli mitä enemmän harjaat, sitä enemmän kiharasi suoristuu. Kun kiharat olivat tarpeeksi loivat, suihkin tyveen kuivashampoota, mikä antoi sopivaa volyymia. Toinen vaihtoehto on tupeeraus. Lopuksi tietenki kevyt suihkaus hiuskiinnettä.

Mitä "aitoihin" Victoria´s Secret-kiharoihin tulee, on ne mielestäni kaikkein upeimmat pitkissä ja paksuissa hiuksissa. Sain taas inspiraatiota kasvatella pituutta hiuksiini. Ihan pirtsakat ne on kyllä myös tässä mitassa, vai mitä te tykkäätte? ♥ Uskaltaako näitä kutsua Victoria´s Secret -kiharoiksi saamatta turpaan?

 

Kampaus kiireisille äideille ♥

Aloitan tämän postauksen sanomalla etten tiedä äitiydestä paljon mitään. Olen vakuuttava vai mitä? Aloin kuitenkin miettimään millaista äidin elämä voisi olla, varsinkin pienen lapsen äitinä. Minun mielikuvan voi kiteyttää lähinnä siihen miltä minusta tuntui kun Martha oli koiranpentu. Oumai! Se ehkä kuitenkin vielä potenssiin sata! Minusta on hyvä lyödä kerralla tarpeeksi realistinen mielikuva niin ei tule sitten tulevaisuudessa yllätyksiä.

Vaikka oletkin ennen kaikkea äiti, haluat varmasti tuntea olosi kauniiksi? Sinulla ei ole kuitenkaan aikaa tai energiaa tehdä mitään esimerkiksi hiustesi eteen. Se aika kun vauva/lapsi nukkuu, katsot mieluummin saliksia tai makaat sohvalla räkä poskella huokaisten helpotuksesta? Niin tai sitten siivoat koko asunnon kuten kaikki superäidit! Jos haluat kuitenkin antaa itsellesi tilaisuuden tuntea olosi astetta eloisammaksi vaihtaessasi vaippoja, tämä vinkki olkoon sinulle! ♥

Tämä kampaus toimii minulla hyvin usein vaihtoehtoisena hätäkampauksena. Vaikka en ole äiti, olen usein aamuisin kiireinen. Eli kuvien tueksi kampaus kiteytettynä: nyöritä hiuksia kasvoilta poispäin aina napaten lisää hiuksia "nyörin" sisään. Kiinnitä pinnillä. Tee sama toiselle puolelle ja kiinnitä "ristiin". Kampauksen voi jättää hyvinkin arkiseksi tai koristaa jollakin mieleisellä koristeella. ♥

Kiitos Eeva-Marialle tästä toiveesta! ♥ Mulla oli ilo toteuttaa jotain teille äideille! Haluan vielä loppuun sanoa, että kirjoitan blogiani huumorilla höystettynä, en ketään loukatakseni. Tiedän, että elämänne on muutakin kuin vaipanvaihtoa. :) Äitiys on mielestäni koko elämän hienoin "pesti", ja toivon hartaasti että joku päivä saan sen myös itse kokea. 

Mitä piditte? Kelpuuttaisitteko kiireisen arkenne kampaukseksi? :) 

Itsekurittomuus ja itselle liian iso pylly

Terve!

Tuli tänään mieleen kun kihartelin hiuksia, että olisiko teillä kiinnostusta taas pitkästä aikaa hiustutorialille? Muutama juttu olisi jo itsellä mielessä, mutta haluan kuulla myös teidän toiveet. :) Mikä olisi kiva hiusjuttu minkä haluaisitte oppia?

Löysin netistä tälle päivälle melko osuvan kuvan! Mursin kuntosalikiroukseni tänään, kuten jo blogin Facebook-sivulla ehdin mainita. Melko lohduton totuus iski, kun katsoin kortistani milloin viimeksi olin käynyt salilla. Niin, heinäkuussa! En ollut tähän päivään saakka käynyt salilla Kerttulin tulon jälkeen. Tuosta näkee sen miten toimin "kriisi"tilanteissa. Menen ihan lukkoon enkä pysty keskittymään itseeni. Teen vain pakolliset toimenpiteet eli nukun, käyn töissä ja syön, kaikki ylimääräinen aika menee murehtimiseen ja sitä kautta syvempien otsaryppyjen hankkimiseen. Toki onhan se fakta, että rankkaa onkin ollut huolehtiessa Kerttulista, mutta onneksi ollaan saatu vihdoin ja viimein jättää sairastelut taakse. Toivon todella ettei mitään ilmene enää ja saadaan nauttia iloisista ja terveistä lemmikeistä. <3 Voitte vain kuvitella miten ihana näky sen kaiken huolen jälkeen on kun Martha ja Kerttuli juoksee ravia ympäri asuntoa. 

Palaan nyt hetkeksi vielä tuohon kuntoiluun. Kannatan liikuntaa sen yleisten terveydellisten vaikutusten takia, mutta en mahda sille mitään että kyllä se pienempi pylly minua kiinnostaa myös. Hipelöin Bic Bocissa housuja, ja mietin että koskahan voisin mennä ostamaan mielelläni uudet farkut. Siitä saakka kun olen tehnyt ongelman minun reisistä ja pyllystä, on housujen ostaminen ollut vastenmielistä. Oikeasti normaalikokoiset ihmiset, kuten minä ei saisi edes puhua tällaisia, mutta koen vain olevani itselleni astetta liian tuhdissa kunnossa. Kuulostaa armottomalta, mutta se on lähinnä se tunne. Ei niinkään se miltä näytän, vaan se saamattomuuden ja itsensä laiminlyönnin tunne. Haluan saada taas energiaa liikunnasta ja oikeanlaisesta ruoasta, en pelkästään nukkumisesta ja siitä mukavuudenhaluisuudesta mikä mulla on ollut ihan liian kauan! Olenko tällä hetkellä ainut kellä on tämä tunne? Tuntuu että tämä on jäänyt itselle pysyväksi olotilaksi, pettymys omaan itsekuriin! Nyt annoin taas itselleni mahdollisuuden onnistua. Jos selviän kaksi viikkoa, selviän pitempään! Alle kahdessa viikossa se on nimittäin aikaisemmin loppunut. :D Toivottakaa mulle onnea!
 

Syksy 2013!

Selailin vanhoja kuvia, ja nämä osui silmään viime syksyltä. Hurjaa miten paljon yhdessä vuodessa voi tapahtua. En ollut tajunnut sitä ennen kuin palasin näihin kuviin. Katsokaa nyt vaikka tuota minun tukkaa! Eli siis todella mullistavia muutoksia........ 

Ei siis mitään kauhean mullistavaa, mutta asioita kuitenkin. :) Marthasta on kasvanut "iso" pieni tyttö vuodessa ja minusta on kasvanut tyhmä blondi. Tummana näytin kyllä kieltämättä paljon akateemisemmalta, oikeaa vaimomatskua! Siitä tulikin mieleen, että olen pyöritellyt ajatusta tummemmista hiuksista viime päivinä. Te, ketkä olette ahkerasti värjäillyt hiuksiani vaaleammaksi, älkää säikähtäkö. En ole äkkipikainen nainen tällaisissa asioissa, mutta hiukan minua häiritsee se ettei kaikki ihmiset enää tunnista minua. Olen löytänyt itseni tilanteesta missä tuntemani henkilö on joutunut katsomaan useamman kerran ennen kuin on tajunnut minun olevan minä, viimeksi siis tänään. En pidä siitä tunteesta kun joku minulle tuttu katsoo minua kuin vierasta ihmistä ennen kuin tajuaa minun olevan minä, ja jo siinä vaiheessa tunnen itseni pöljäksi sen muutaman sekunnin ajan kun yritän jo toistamiseen hihkaista niin tuttavallisella äänellä kuin vain osaan hei! Kutakuinkin näin: hei! No hei! No heiiiiiiiiiiiii! Enkä nyt yhtään osoita sormella teitä ketkä ette minua tunnista, mutta ehkä olen myös itse vähän hukassa näin vaalean hiuksen kanssa. Äitinikään ei kuulemma tunnista lastaan, ja se on jo vähän hassua. :D Mutta katsotaan nyt onnistunko omaksumaan uuden identiteettini vaaleahiuksisena, vai täytyykö minun vain yksinkertaisesti todeta, että tummatukkaiseksi synnyin ja näin sen kuuluu olla. 

Tämä päivä meni melko surulliseksi sen jälkeen kun kuulin ystäväni rakkaan koiran siirtyneen koirien taivaaseen ihan yllättäen. Olen myötäelänyt heidän surua ja lähetän hirmuisesti voimia heidän suruun myös täältä blogin kautta <3 Tällaiset elämän kääntöpuolet vetää niin hiljaiseksi. 

Kauniita unia.

Miesten Tangle Teezer?

Löysin Tuomaksen diiserdääseröimässä pinkillä diiserdääsörilläni, ja totesin että kyllä, mieheni tarvitsee ihka oman diiserdääsörin! Eli siis Tangle Teezerin :D LOOKssiin lomps ja se oli siinä! Minusta tuo on vallan tyylikäs miehelle, toki myös naiselle, mutta tässä oli sen verran charmia ollakseen juuri sopiva. Plussaa on myös kompakti koko ja harjasosan suojus mikä irroitetaan aina harjattaessa. Nam sanon minä! Melkein kateeksi käy. 

Harjasta hienoon arkeen! Kävin aamusta siedättämässä itseäni siedettävämmäksi, eli siis oikeammin sanottuna siedättämässä itseäni koivun siitepölylle, jonka jälkeen kävelin kirpputorille toiveissa löytää vielä viime viikolla siellä myynnissä oleva hopeinen päiväpeitto. Eihän sellaiset aarteet siellä kauan pölyty, joten jäi saamatta. Tarvisimme kipeästi uuden päiväpeiton vanhan, rikkinäisen tilalle. Eräs nimeltämainitsematon Martha repi ylpeänä sen Kerttulin tulon jälkeen. Liekö joku mielenosoitus siitä, että uskallettiin tuoda taloon toinen koira. Kyllä se siitä! 

Koska lyhyestä virsi kaunis vai miten se sanotaan, lähden syömään mummon tekemää kaalilaatikkoa! Nam ja maiskispaiskis, mukavaa maanantaita!

OOTD, koska haluan kuulostaa tietoiselta!

Muistoksi toissailtaisesta jäi myös nämä kuvat. Ihana ystäväni Paula ei omista ainoastaan laadukasta kameraa, vaan myös taidon käyttää sitä! Kiitos siis taas jälleen kerran Paulalle, ilman sinua ei olisi näitäkään kuvia olemassa. :) Eli siis infoa siitä, miltä olin halunnut näyttää juuri tuona iltana. :) 

Niin, lettiä. Sitä on riittänyt koko kesän ja näköjään jatkuu edelleen! :D Tosin omassa päässä ei ole paljon lettiä näkynyt. Silloin kun päätän panostaa hiuksiini niin kiharran hiukseni. Nyt ei ollut intoa eikä puhtia, joten rento lettikampaus oli kiva vaihtoehto. :) 

Koska en edelleenkään ole mikään muotibloggaaja, päälläni on vain pitkäaikainen lempitakkini, ihan kivat tummanpunaiset pöksyt ja ihan kiva paita. Kenkinä suippokärkiset ballerinat millä on runsaasti tunnearvoa, sillä ne ovat toiset niistä kengistä mitkä Tuomas toi tänä/viime? kesänä tuliaisiksi ulkomailta. :) Niin, menikö se kesä jo vaikka balleriinoilla vielä pärjää? Niin ja kyllä, googlasin äsken mitä se tarkoittaa se kuuluisa OOTD. Nyt tiedän ja tulipa tyhmä olo. Ei se haittaa, ei epämuotibloggaajan edes tarvi tietää, vaikka nyt siis tiedän :D Joku saattaa nyt miettiä, että mikä tuo on (siis minä), mutta olen vain ihminen joka ei aina ole tietoinen.

Luin tänään yhden artikkelin siitä, kuinka ihmiset siirtyvät lyhytikäisistä edullisista vaatteista pitkäikäisiin kalliimpiin vaatteisiin. Ajatusmyllyni käynnistyi ja sain hullun idean (lue : IDEA, ei vielä toteutus) karsia vaatekaappini täysin uuteen uskoon. Tämä vaatisi monen vuoden itsekuria ja säästöä ja luopumisen tuskaa, mutta tilalle saisin jotain varmasti järkevää, käytännöllistä ja no, laadukasta. Niin ja tietenkin enemmän kaappitilaa ja vähemmän pyykkiä! No, katsotaan. En avaa tätä ajatusta tämän enempää, koska itsellekin tämä on vielä lähinnä ajatus. Kaipaisin vain vaatekaappiini selkeyttä ja jotain järkeä. Tolkkua! Tällainen pitkäaikainen projekti vaatii kuitenkin tarkan suunnitelman ja mulla ei ole just nyt sellaista aivokasta oloa suunnitteluun. Parempi vain lätkiä nyt toistaiseksi niitä vanhoja haaskoja kaapista niskaan ja odottaa, että saan todellisen inspiraatioryöpyn! 

Tuleeko teille koskaan tällaisia mulla on epäkäytännöllinen vaatekaappi-kriisejä?