Blogin suosituimmat postaukset

 

Blogini täytti viime sunnuntaina vuoden, ja löysin Katan blogista kivan idean muistella vuoden mittaista matkaa tähän saakka. Kokosin teille nyt neljä koko blogin olemassaolon suosituinta postausta. Neljä siksi, vaikka viisi olisi ollut optimaalinen, koska viidenneksi suosituin oli arvonta. Ketä enää vanhat arvonnat kiinnostaa? Kuvia painamalla pääset postauksiin.

 

Tähän en kyllä löytänyt mitään loogista selitystä, mutta kai se vain jotenkin iski. En tiedä, kertokaa te?

 Ei yllättänyt ainakaan itseäni, aihe sai paljon puhetta aikaiseksi ja oli kiva huomata etten ole ainut. 

 Neljänneksi suosituimmaksi sijoittunut ei yllättänyt tämäkään. Kukapa ei kaipaisi joskus pikaisia kampausvinkkejä. 

Löytyikö joukosta teidän suosikkeja, vai olisiko tähän listaan kuulunut jokin ihan muu? Ilmeisesti pitäisi useammin tehdä kampauspostauksia, ne kun vaikuttavat olevan suosiossa. 

Mukavaa keskiviikkoa teille! Itse nautiskelen meidän Tampereen kesälomareissusta juuri nyt, mutta halusin ajastaa pientä eloa blogin puolelle sen varalta ettei aika riittäisi postailuun. Nyt kun tähän on taas intokärpänen puraissut!

Kerttulin leikkaus on ohi!

Hei te kaikki ihanat! ♥ Kuten jo blogin Facebook-sivuilla ilmoitin, niin täällä ollaan nyt selvitty useamman postauksen ajan hengessä eläneestä Kerttulin jalkaleikkauksesta. Tai siis sanotaanko paremminkin niin, että toipuminen on aloitettu. Kerttuli on tietenkin tosi kipeä vielä, mutta on myös yllättänyt sillä miten ketterästi kulkee kolmella jalalla. Riehuminen on kielletty seuraavat neljä viikkoa, ja jalan kuntoutus aloitetaan vähitellen. Nyt ei ole kiire. Kaikista tärkeintä, että saadaan jalka mahdollisimman hyvään kuntoon.

 

Eilinen päivä oli kyllä yhtä eläinlääkärillä ramppaamista. Illalla nimittäin jouduttiin menemään vielä päivystykseen Marthan kanssa. "Pienen" kakkarallin jälkeen, mikä ei todellakaan ollut normaali, totesimme Marthan anaalirauhasten tulehtuneen. Eihän se ollut mikään naurun asia, mutta huvitti silti kun päivystyksestä kysyttiin että onko kyseinen paikka meille tuttu. No olihan se kun aamulla viimeksi oltiin koiran kanssa siellä leikattavana. Siis toisen koiran! No nyt on toistaiseksi ainakin rauha maassa ja koirilla lääkitykset kohdallaan!

 

Meillä alkaa olla myös Tampereen reissu lopuillaan, ja huomenna hyppäämme junaan nokka kohti Rovaniemeä. Jalkaleikkauksesta huolimatta saimme tehtyä kaiken mitä suunnittelimme, tärkeimpänä nousee esille Pispalan portaiden juoksu. Se oli yksi haave toteuttaa, ja tänään käytiin tekemässä siellä kunnon treeni. Nyt täytyy myöntää, että en ole koskaan elämäni aikana tehnyt niin rankkaa treeniä ja vetänyt itseäni niin äärirajoille. Kuulostaa ehkä oudolta, koska olen harrastanut joskus myös kilpaurheilua. Otettiin niin hurjia spurtteja portaita pitkin, ja niitä tulikin tallattua noin tuhat! Taju meinasi lopulta lähteä ja oksennus tulla, mutta kumpaakaan ei onneksi lopulta tapahtunut. Huh, hullun hommaa treenata poikakaverin kanssa! Illasta käytiin katsomassa vielä Fifty shades of grey, ja tykättiin molemmat leffasta. Ainut mikä jäi häiritsemään oli loppu. Jospa siitä tulisi joskus jatko-osa? 

 

Kyseiset kuvat on toissapäiväiseltä, kun kävimme kaupungilla vähän Jogurttijäätelöllä ja pyörimässä. Löysin Macin muutaman meikin, mitä olin haaveillut. En tiennyt että Tampereen Stockalla myydään Macin meikkejä. Mikä ihana yllätys!

 

Vaikka lomalla on ihana olla, niin kyllä kotiinkin on kiva palata. Kiitos vielä teille kaikille parhauksille kaikesta siitä tuesta ja tsempistä mitä tulee Kerttulin leikkaukseen. Ja tervetuloa uusille lukijoille!

♥

Millainen minä olen

Toiveenanne oli tutustua minuun paremmin, ja sen puitteissa teinkin TÄMÄN postauksen. Koin kuitenkin pelkkien totuuksien olevan pelkkä pintaraapaisu, vaikka kyllähän ne minusta paljon kertookin. Kuka minä sitten ihan oikeasti olen? Tällaiseen kysymykseen on tosi vaikea itse vastata, ja se vaatii melko syvällistäkin itsetutkiskelua. Joku ei välttämättä tiedä vielä "vanhanakaan" kuka on. Itse olen kuitenkin harvinaislaatuisen pohdiskeleva tyyppi, ja minulle on henkilökohtaisesti melko tärkeää tiedostaa mikä minä olen, lintu vai kala vai hä.

Ensimmäisenä jos alkaisin kuvailla itseäni, niin olen sympaattinen äkäpussi. Tiedä sitten miksi juuri nämä kaksi sanaa tulee ensimmäisenä mieleen, mutta jotainhan se kertoo. Isäni sanoi jo monta vuotta sitten, että sääliksi käy sitä kuka Iinat vaimoksi ottaa. Rakkaudella isä sen sanoi, mutta ymmärrän kyllä pointin. Olen hymyillyt monta kertaa tätä Tuomaksenkin kanssa, ja Tuomas on allekirjoittanut kyllä isäni sanat. Sääliksi käy poikarukkaa, vaikka vaimoksi en ole vielä ylennetty.

Minulla on kyllä omasta mielestä suuri sydän, ja osaan antaa todella paljon rakkautta lähimmäisilleni. Minusta löytyy kuitenkin todella lyhyt sytytyslanka, ja usein olen osannut myös nakata sontaa niskaan niille kaikista rakkaimmille. Lapsena olin päiväkodissa todella kiltti, eikä kukaan uskonut minun olevan kotona melko temperamenttinen pakkaus. Ei kukaan oikein usko vieläkään, minähän olen se ulospäin hyvin rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Etsin jatkuvasti tasapainoa elämääni, ja reagoin erilaisiin muutoksiin itkulla ja raivolla. Vaikka etsinkin tasapainoa, saatan olla yhden päivän aikana miljoonassa eri vaa`an asennossa. Yhdessä hetkessä voin olla maailman surullisin, toisessa kärttyisin ja kolmannessa onnellisin. Niin eli siis tasapaino-ongelmia löytyy. 

Osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla hyvin diplomaattisesti, ja suhtautua erilaisiin ihmisiin rauhallisesti. Omaan hyvät vuorovaikutustaidot, ja olen ihan hyvä esittämään rauhallista vaikka sisimmässäni kiehuisi. KRIITTINEN PALJASTUS: Olen keksinyt keinoja käsitellä julkisilla paikoilla ärtymystäni muita ihmisiä kohtaan. Näytän mielessäni salaa keskisormea hänelle, joka on mielestäni toiminut kuin aasi. Ne keistä aidosti kuitenkin pidän, saavat sen kyllä huomata. Yleisesti ottaen pidän kaikenlaisista ihmisistä, mutta jos minua kohtaan toimitaan jollain tapaa epäreilusti, annan sen kyllä mielessäni tuta. Ulospäin en ole koskaan oikeasti räjähtänyt kenellekään tuntemattomalle tai tutullekaan perheeni ulkopuolelta. Kerran yksi mummo löi minua Helsingissä, ja silloinkin jäin vain äimistyneenä paikalleni ihmettelemään. Jälkikäteen meinasi tulla itku. Pelkäsin että koska tulee seuraava isku minua puolta lyhyemmältä mummulta. Osaan kuitenkin avata suuni, jos koen oikeasti tulleeni kohdelluksi jo pidemmän aikaa epäreilusti. Eli siis osaan pitää myös puoleni, riitelemään nyrkein ja huutamaan naama punaisena en kuitenkaan ala. 

Olen hyvä antamaan jokaiselle ihmiselle tilaisuuden näyttää millainen oikeasti on, vaikka olisin kuullut joltain toiselta jotain ennakkoluuloja asettavaa. En usko sokeasti ketään, joka sanoo jonkun toisen olevan vaikka tyhmä. Karkea esimerkki, koska eihän kukaan ole tyhmä, mutta tämä olikin vain esimerkki. Minusta jokainen ihminen ansaitsee vain ja ainoastaan minun itseni luoman mielikuvan itsestään.

Kaiken tämän karsean, armottoman, pilke hieman silmäkulmassa annetun analyysin jälkeen itsestäni olen edelleen sitä mieltä, että olen tunneälykäs, järkevä ja ajatteleva ihminen. Luokittelen itseni hyväksi ihmiseksi arvoiltani, mutta sekin riippuu tietenkin siitä millaiset arvot kukin omaa. Omat ajatukset voi olla monesti aika raakojakin, mutta se on asia erikseen miten käyttäytyy. Ajatukset pään sisällä ei ole vielä tietääkseni satuttanut ketään, vain teot ja sanat merkitsee. Jos mielessäni näytän keskisormea jollekin jos ärsyttää, on se paljon pienempi paha kuin se, että alkaisin riehua ja huutaa. Mutta kukin tavallaan. Konkreettisesti en keskisormea näyttä, se on rumaa ja epänaisellista, vaikka naiseus on joskus minusta kyllä muutenkin kaukana.

 

En siedä puhdasta pahuutta ja ilkeyttä toista ihmistä kohtaan, enkä oman itsensä pönkittämistä alentamalla muita. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta, ja silti saatan joskus jonkun mielestä toimia epäoikeudenmukaisesti. Pyrin jatkuvasti huomaamaan myös itsessäni piirteitä, minkä en tahdo asettuvan minuun. Yritän kehittää itseäni ihmisenä parempaan suuntaan niin itseäni kohtaan, kuin myös muita kohtaan. En halua koskaan levätä paikalleni myhäillen tyytyväisenä, että nyt olen hyvä ihminen ikuisesti ja aina. Haluan parantaa taitojani toimia omien periaatteiden mukaan, vaikka se tuntuisi joskus vaikealta. Haluan aina pystyä katsomaan itseäni peilistä tuomitsevasti, jos olen käyttäytynyt väärin, mutta myös kunnioittavasti ihan jokaisena päivänä. Haluan olla nöyrä, ja pystyä pyytämään niin aidosti anteeksi, että kykenen muuttamaan omaa käytöstä ettei samasta asiasta tarvisi ainakaan sataa kertaa pyytää anteeksi. Haluan, että minun ajatellaan olevan reilu ja mukava ihminen, mutta kaikista eniten toivon minun itseni ajattelevan itsestä hyvää. En halua koskaan asettua täysin ihmisenä tyyneen tyytyväisyyden satamaan, vaan olla oikealla tavalla varpaillaan myrskyn varalta. En halua pysäyttää omaa kehitystäni ihmisenä, vaan pystyä kehittymään koko elämäni ajan. En halua olla kypsemmällä iällä se mummo, joka löi kadulla täysin tuntemattomasta syystä tuntematonta ihmistä. 

♥

Kiitos Nellille näistä kuvista! 

Toivepostaus: päivä kanssani!

Toivoitte minulta päivä kanssani -postausta, ja tässä sellainen nyt tulisi. Päivä ei ollut ihan tyypillinen päivä minulle, mutta eihän mikään päivä ole samanlainen. Minulla oli tänään vapaapäivä, mutta ei siinä mielessä tavallinen, koska minulla oli koivun siedätyshoidon rokotus. Se laittaa aina vähän vapaapäivänkin uuteen uskoon.

10.43 

Raotan silmiäni ja huudan kissalle ettei raavi vessan ovea. Tästä on tullut melkein joka-aamuinen rutiini sen jälkeen kun ollaan laitettu Iines öiksi vessaan/saunaan. Tähän ratkaisuun päädyttiin sen jälkeen kun Iines pissasi ja oksensi meidän matot usein öisin. Älkää huoliko, meillä on melko iso kylpyhuone ja kissa viihtyy varsin hyvin saunassa, paitsi ei tietenkään aamuisin kun halutaan nukkua. Jatkan vielä unia, koska tänään on lepopäivien lepopäivä. Siedätyshoidon päivinä ei saa harrastaa liikunta, ja pitää ottaa muutenkin rennosti. Suljen siis vielä silmät.

12.30 

Huomaan torkuttaneeni jo tunnin. Satuin näkemään unta, missä mulla oli ihan jäätävät vatsalihakset! Hah! Lämpimät koirat minun vieressä tuntuu niin mukavilta, että tekee tiukkaa nousta. Nousen kuitenkin, ja ihan oikeasti hävettää nousta näin myöhään ylös sängystä. Pitää muistuttaa että tänäänhän sai oikein luvan kanssa levätä!

12.45 

Puen koirat ja vien ulos. Tytöt on taas yhtä innokkaita kun ulos pitää pukea lämmintä päälle pakkasen takia. Maatulla on varaa nyrpistellä nokkaa kun on vaatteet päällä, mutta ilman vaatteita ilme olisi ihan toinen. Ulkona ei yksinkertaisesti voisi olla, saati tehdä asioita. 

13.30 

Syön "aamiaiseksi" ruisleipää paistetulla kananmunalla ja vihanneksilla. Nam!

13.45 

Laitan itseni ihmisen näköiseksi, eli meikkaan ja laitan hiukset.

14.04 

Lähden siedätykseen. Olen taas myöhässä, pitää juosta!

14.15 

Ehdin ajoissa terveyskeskukseen. 

14.34 

Odottelen terveyskeskuksessa, että pääsen lähtemään kotiin. Rokotuksen jälkeen pitää odottaa aina puoli tuntia mahdollisten oireiden varalta. 

15.00 

Lähden kotiin pirteänä terveyskeskuksesta. Nautin kun on vapaapäivä, on onnellinen olo. 

15.20 

Olen kotona ja lähden viemään pyykit alakerran kuivaushuoneeseen.

15.50 

Laitan lisää pyykkiä pyörimään koneeseen. Meillä on silti vielä ihan jäätävät pyykkivuoret, koska ollaan jotenkin onnettomia pyykkääjiä. Kaikki pitää pyykätä sitten kerralla. Alan laittamaan ruokaa samalla kun siivoan keittiön.

17.00 

Olen tiskannut ja laittanut meille ruoan. Tuomas on käymässä kaupassa, joten odotan häntä kotiin että päästään syömään.

17.30 

Syömme yhdessä ja tiskaan taas! Rukoilen joka päivä tiskikonetta. Onneksi pyykit peseytyy sentään koneessa, mitä pyörii jo kolmas koneellinen tälle päivälle. 

17.45 

Valmistan meille kaupasta tuoduista chia-siemenistä ja kauramaidosta myöhempää nälkää varten syötävää. Mulla ei ole hajuakaan miltä se tulee maistumaan, koska tämä on ensimmäinen kerta kun teen sitä. Ennakko-oletus koko sörsselistä on mauton, siksi otan sen kaveriksi pakastimesta Tuomaksen äidin keräämiä pensasvadelmia sulamaan. Jätän seoksen tekeytymään jääkaappiin.

18.30 

Päivällä pistetty rokotus alkaa verottaa, ja väsähdän sohvalle lepäämään. Katsomme hieman telkkaria ja lepäämme. Harkitsen tietokoneen avaamista ja tämän postauksen aloittamista. Jää toistaiseksi vain harkintaan.

19.00 

Päätän pitää pienen kaunistautumishetken minulle ja koirille. Leikkaan tyttöjen kynnet ja lakkaan omani. Tästä huomaa, miten kotona vietetyt vapaapäivät pyörii tosi pitkälti koirien ympärillä. Nautin siitä!

20.30

Olen lakkaillut kynsiäni jo useamman kerroksen, ja muistan taas miksi en tee sitä usein. Ensin kulutan yli tunnin lakkailuun, jonka jälkeen tärvään lähes jokaisen sormen johonkin ja lakkaukset on pilalla! Niin minua! Onneksi ehdin ottaa kuvan ennen kuin lakat oli rullalla!

21.00

Huomaan itseni väsyneeksi ja samaan aikaan turhautuneeksi. Missään ei oikein ole hyvä olla, ja totean rokotuksen aiheuttavan nämä epämukavat tuntemukset. Tuomas lupaa käyttää koirat ulkona. Pummin Tuomakselta kolme salmiakkia ja piristyn vähän. Syön myös iltapalaksi lopulta leipää, koska chia-siemensörsseli ei valmistunutkaan niin nopeasti kuin oletin. Tuomas lähtee moikkaan kavereita. Itse ajattelin vain levätä loppuillan ja katsella telkkaria.

 Huomenna aloitan taas työviikon ja tämän viikon liikunnat. Energisempi päivä siis tiedossa! Huomasin postauksen tehtyäni, että suurin osa kuvista on tytöistä. Sellaista se on! Voisin joskus tehdä postauksen tavanomaisemmasta päivästäni, jos kiinnostusta riittää!

Toivottavasti teillä oli mukava päivä! ♥

Kiharat suoristusraudalla

Päätin tulla julkaisemaan vielä muutaman heikompilaatuisen hiustutoriaalin, koska pian kun opin käyttämään kameraa, minkä rakas veljeni lainasi minulle määrittelemättömäksi ajaksi, voi bloginkin puolella päästä nauttimaan parempilaatuisista kuvista. Toivottavasti!

Mulla on ollut hyvin samanlainen postaus joku aika sitten, sen löydät TÄÄLTÄ. Silloin kuitenkin keskityin enemmänkin Victoria`s Secretin kiharoiden kulmakiviin, kun taas tässä haluan keskittyä ihan vain suoristusraudalla kihartamiseen. 

Käytän kiharoiden pohjalla ghd:n kihartamiseen tarkoitettua suihketta. Mulla ei ole itsellä ghd:tä vaan Cloud Nine, mutta eipä sillä ole mitään väliä. Tuote on ihan mahtava kihartamisen alle ja hiukset pysyy pitkään kimmoisana. En käytä tällä hetkellä mitään muuta tuotetta kihartaessa hiuksia. Olen todennut että mitä vähemmän hiuksessa on muotoilutuotteita, sitä paremmin ne jaksaa pysyä kuosissa.

Aloitan kihartamisen erottamalla osioita niin, että kiharran alimmaiset hiukset ensin. Käännän hiukset poispäin kasvoilta, mutta tämä on täysin makuasia. Kun olen saanut valmiiksi koko pään,hiuksia voi halutessaan vähän pöyhiä muhkeammiksi ja erotella kiharoita toisistaan. Kun haluttu lopputulos on saavutettu, kannattaa kampaus kiinnittää hiuskiinteellä.   

Joko teiltä luonnistuu suoristusraudalla kihartaminen? ♥

 

Throwback tuesday

Joku teistä lukijoista varmaan tietää, että kirjoitin muutama vuosi sitten blogia nimeltään The Jiving Soul. Halusin palata ajassa taaksepäin niihin aikoihin kampauksen muodossa. Tuntuu että tuosta on ikuisuus. Ainakin hiukset ja tyyli on muuttunut. Hiukset voisin ottaa takaisin, mutta enää en osaisi pitää oransseja höyheniä tai "kultaisia" käsikoruja.

Tutorialiin en aio sen enempää takertua, mutta sitäkin enemmän tuohon hiustenväriin. Osa lukijoista saattaa muistaa, että pyörittelin jo aikaisemmin ajatusta tummasta tukasta täällä blogin puolella. En ole vieläkään täysin omaksunut vaaleaa tukkaa, siksi tämä pohtiminen. Osa tuttavistani kannustaa takaisin tummaan, osa on vaalean kannalla. Itsehän sen päätöksen lopulta teen, mutta on ihan kiva kuulla mielipiteitä asiasta. :) 

Eli kumpi? Tumma ja tulinen vai vaalea hullunkurinen?

Kampaus pikkujouluihin (sileää ja sutturaa)

Varoitushuuto heikosta kuvanlaadusta annettiin jo eilen kakit housussa, joten siitä ei sen enempää kuin että koittakkee kestää! ♥ Keskitytään mieluummin olennaiseen, eli minun tyvikasvuun. No ei siihenkään, vaikka silmiinpistävä se onkin. :D Mutta hei! Tämähän on nyt muotia?!

Minua on aina kiehtonut kampauksissa jollain tapaa kahden eri "kuvion" yhdistäminen. Eli juurikin esimerkiksi sileä ja suttura, kuten tässä tapauksessa. Tämän voi toki toteuttaa myös kaikin puolin sileänä, eli tekemällä myös nutturaosion sileäksi. Halusin kuitenkin tällä kertaa jotain erilaista ja hipaisun rennompaa kuin täysin sliipatun kampauksen.

Aloittaessani melkein minkä tahansa kampauksen, kiharran usein hiukseni pohjalle, jotta ne ovat muotoiltavammat. Pohjatyö tekee kampauksesta myös kestävämmän. Tässä tapauksessa kihartaminen ei ole kuitenkaan välttämättömyys, varsinkaan jos tekee myös nutturaosiosta sileän. Haluan kuitenkin huomauttaa tähän väliin, että hiukseni ovat melko lyhyet ja kaiken lisäksi jo itsessään helposti muotoiltavat. Tämä tekniikka ei sovi kaikille hiuslaaduille, mutta jos pystyn antamaan jotain vinkkiä niin olen jo siitä onnellinen. 

Kihartamisen jälkeen jaan hiukset kahteen osioon, eli kiinnitän osan hiuksista ylös. Tupeeraan aukijääneet hiukset ja kiinnitän ne ponkkarilla hieman sivuun. Kiinnittelen pinneillä hiukset niin, että ne näyttävät pieneltä linnunpesältä. :D Tämän jälkeen vapautan kiinniolleet hiukset ja tupeeraan ne lähinnä tyvestä. Siloitan ne ja nyöritän poispäin kasvoilta samalla rullaten hiukset linnunpesän ympärille kuin suojelevan äidin kätösen.  ♥ Hih! 

Mitä tykkäätte? Voisitteko kuvitella omaan pikkujoulutyyliin sopivaksi?

Tähän kampaukseen en välttämättä sotkisi mitään koristetta, vaikka minun puolesta joulunaikaan saa käyttää melko reippaalla kädellä koruja ja timantteja. Tämän kampauksen kanssa panostaisin mieluummin muihin koruihin kuin hiuskoruihin, jotta kampauksen muoto pääsee oikeuksiinsa. Minulla olisi kuitenkin tarvetta timanttiselle hiuskoristeelle, mutta en ole vielä oikein löytänyt mieleistä. Joku hopeisen värinen se pitäisi ainakin olla.

Tuleeko teille mieleen mistä voisin löytää kivoja hiuskoruja? 

  

Hyvää itsenäisyyspäivää... eiku?!

Mulla oli teille ihana superyllätys tulossa joulukuussa. Siis hox! OLI. Kaavailin teille ihanaisille joulukalenteria. Kyseiset kuvat olisivat kuuluneet itsenäisyyspäivään, mutta sitten tapahtui pari muuttujaa. Toisin sanoen maltti loppui, puhti loppui, halusin päästä tavalliseen tapaani postaamaan ja totesin, että minun blogielämä kärsii koko ajatuksesta. Kaunis ajatus sinäänsä, toteutus onkin sitten eri juttu. Ehkä aloitan tekemään ensi tammikuussa vuoden 2015 joulukalenteria? Silloin voisin ehkä saada sen ajoissa valmiiksi niin, ettei blogielämäni ota liikaa kolhuja koko jutusta. :D Tällä viikolla tein yhden vapaapäiväni blogini joulukalenteria, kivoja kampaustutoriaaleja. Fiilis oli hyvä siihen saakka kunnes pääsin illalla siirtämään kuvia koneelle. Kaikki kuvat lukuunottamatta näitä fiilistelykuvia (kiitos Paulan ♥) oli sellaista kalanmätipuuroa. Ihan pikkuisen tippui hiuksia päästä ja totesin, että en saa tällä menolla vuoteen hiusaiheisia postauksia kun ei ole hiuksia mihin mitään tehdä. Ainakaan omassa päässä. Siksi luovuin koko ajatuksesta, mutta en kuitenkaan siitä että aion nauttia ja pitää joulukuuta ihan erityisenä blogikuukautena ihan vain siksi, että joulu tulee. Mainittakoon nyt tähän väliin, että olen jouluihminen henkeen ja vereen. Minustahan piti tulla isona ihan oikeasti tonttu. Minun nimeksi piti tulla myös aikuisena Anna. Että sellaista.

Nyt olen sitten pyöritellyt päässä sitä, että kestääköhän teidän silmät minun muutamaa kampaustutoriaalia, missä kuvanlaatu on niin heikko että silmiä kirvelee. Olen tullut kuitenkin tulokseen, että hyvää kuvanlaatuakin enemmän arvostan kehityskaaren näkymistä, leppoisuutta ja inhimillisyyttä, joten päätin ilahduttaa teitä heti huomenna ihan kivalla pikkujoulun kampausidealla. Niitä kun suottaapi nyt piisata yhdellä jos toisellakin! Itseasiassa juuri äsken korkkasin omat ensimmäiset pikkujoulut ja oon vieläkin napa pinkeänä! ♥ Niin ja silti tämä "bilehirmu" kirjoittaa täällä blogia, vaikka voisi olla juhlimassa. :D Välillä ihan hämmentää oma mummomaisuus. 

Olipa ikävä tänne ♥ Huomiseen!

 

Viikonlopun tunnelmista kampaustoiveisiin!

Täytyy näin heti alkuun mainita, että oon siinä mielessä vähän kummajainen, että tykkään leipoa ja etenkin koristella leivonnaisia, mutta en ole kyllä mikään leivonnaisten syöjä. Joskus jätän maistamatta mitä olen tehnyt, mutta usein saatan pakolla maistaa. Onhan se hyvä tietää että maistuuko ne edes miltään. Hyviä oli mustikkamuffinssit, mitkään leivonnaiset ei vain oikein ole minun juttu, paitsi että tykkään tehdä niitä. Irtokarkit on minun suurin heikkous!

Kuvissa siis katsaus viikonlopun tunnelmiin. Suurin osa ajasta on mennyt töissä, mutta kerettiin me nähdä myös ystäviä ja nauttia vain rennosta tunnelmasta. 

Olen kehitellyt pientä kivaa blogin tulevaisuuteen, ja sen myötä haluaisin saada teiltä kampaustoiveita. Olen niitä ennenkin kysellyt ja saanut aivan ihania ideoita, mutta nyt tarvitsen niitä vielä lisää. Eli antakaa paukkua! Olisin tosi kiitollinen :) Ne toiveet, jotka on jo toivottu, ovat tulossa myös. Joten ei hätää! 

Miten teidän viikonloppu sujui? ♥

Miten teen Victoria's Secretin kiharat

Minun näkemyksen mukaan Victoria´s Secretin kiharat ovat periaatteessa ihan tavalliset kiharat. Halusin käyttää kuitenkin sen "kulmakivinä" keskipään jakausta ja loivahkoa kiharaa, aivan kuin heräisin joka aamu tällaisella tukalla. Niin siis mielikuvissa! Halusin kiharan olevan pehmeä ja luonnollinen.

Kun olin suihkutellut lämpösuojan ensin hiuksiin, aloitin kihartamisen osio osiolta niskasta ylöspäin. Kiharsin kiharani niin, että ne kääntyivät poispäin kasvoilta. Kun olin kihartanut kaikki hiukset, erottelin ne sormin läpi. Jouduin kuitenkin käyttämään myös hieman harjaa, että sain tarpeeksi loivan vaikutelman. Eli mitä enemmän harjaat, sitä enemmän kiharasi suoristuu. Kun kiharat olivat tarpeeksi loivat, suihkin tyveen kuivashampoota, mikä antoi sopivaa volyymia. Toinen vaihtoehto on tupeeraus. Lopuksi tietenki kevyt suihkaus hiuskiinnettä.

Mitä "aitoihin" Victoria´s Secret-kiharoihin tulee, on ne mielestäni kaikkein upeimmat pitkissä ja paksuissa hiuksissa. Sain taas inspiraatiota kasvatella pituutta hiuksiini. Ihan pirtsakat ne on kyllä myös tässä mitassa, vai mitä te tykkäätte? ♥ Uskaltaako näitä kutsua Victoria´s Secret -kiharoiksi saamatta turpaan?

 

Kampaus kiireisille äideille ♥

Aloitan tämän postauksen sanomalla etten tiedä äitiydestä paljon mitään. Olen vakuuttava vai mitä? Aloin kuitenkin miettimään millaista äidin elämä voisi olla, varsinkin pienen lapsen äitinä. Minun mielikuvan voi kiteyttää lähinnä siihen miltä minusta tuntui kun Martha oli koiranpentu. Oumai! Se ehkä kuitenkin vielä potenssiin sata! Minusta on hyvä lyödä kerralla tarpeeksi realistinen mielikuva niin ei tule sitten tulevaisuudessa yllätyksiä.

Vaikka oletkin ennen kaikkea äiti, haluat varmasti tuntea olosi kauniiksi? Sinulla ei ole kuitenkaan aikaa tai energiaa tehdä mitään esimerkiksi hiustesi eteen. Se aika kun vauva/lapsi nukkuu, katsot mieluummin saliksia tai makaat sohvalla räkä poskella huokaisten helpotuksesta? Niin tai sitten siivoat koko asunnon kuten kaikki superäidit! Jos haluat kuitenkin antaa itsellesi tilaisuuden tuntea olosi astetta eloisammaksi vaihtaessasi vaippoja, tämä vinkki olkoon sinulle! ♥

Tämä kampaus toimii minulla hyvin usein vaihtoehtoisena hätäkampauksena. Vaikka en ole äiti, olen usein aamuisin kiireinen. Eli kuvien tueksi kampaus kiteytettynä: nyöritä hiuksia kasvoilta poispäin aina napaten lisää hiuksia "nyörin" sisään. Kiinnitä pinnillä. Tee sama toiselle puolelle ja kiinnitä "ristiin". Kampauksen voi jättää hyvinkin arkiseksi tai koristaa jollakin mieleisellä koristeella. ♥

Kiitos Eeva-Marialle tästä toiveesta! ♥ Mulla oli ilo toteuttaa jotain teille äideille! Haluan vielä loppuun sanoa, että kirjoitan blogiani huumorilla höystettynä, en ketään loukatakseni. Tiedän, että elämänne on muutakin kuin vaipanvaihtoa. :) Äitiys on mielestäni koko elämän hienoin "pesti", ja toivon hartaasti että joku päivä saan sen myös itse kokea. 

Mitä piditte? Kelpuuttaisitteko kiireisen arkenne kampaukseksi? :) 

Itsekurittomuus ja itselle liian iso pylly

Terve!

Tuli tänään mieleen kun kihartelin hiuksia, että olisiko teillä kiinnostusta taas pitkästä aikaa hiustutorialille? Muutama juttu olisi jo itsellä mielessä, mutta haluan kuulla myös teidän toiveet. :) Mikä olisi kiva hiusjuttu minkä haluaisitte oppia?

Löysin netistä tälle päivälle melko osuvan kuvan! Mursin kuntosalikiroukseni tänään, kuten jo blogin Facebook-sivulla ehdin mainita. Melko lohduton totuus iski, kun katsoin kortistani milloin viimeksi olin käynyt salilla. Niin, heinäkuussa! En ollut tähän päivään saakka käynyt salilla Kerttulin tulon jälkeen. Tuosta näkee sen miten toimin "kriisi"tilanteissa. Menen ihan lukkoon enkä pysty keskittymään itseeni. Teen vain pakolliset toimenpiteet eli nukun, käyn töissä ja syön, kaikki ylimääräinen aika menee murehtimiseen ja sitä kautta syvempien otsaryppyjen hankkimiseen. Toki onhan se fakta, että rankkaa onkin ollut huolehtiessa Kerttulista, mutta onneksi ollaan saatu vihdoin ja viimein jättää sairastelut taakse. Toivon todella ettei mitään ilmene enää ja saadaan nauttia iloisista ja terveistä lemmikeistä. <3 Voitte vain kuvitella miten ihana näky sen kaiken huolen jälkeen on kun Martha ja Kerttuli juoksee ravia ympäri asuntoa. 

Palaan nyt hetkeksi vielä tuohon kuntoiluun. Kannatan liikuntaa sen yleisten terveydellisten vaikutusten takia, mutta en mahda sille mitään että kyllä se pienempi pylly minua kiinnostaa myös. Hipelöin Bic Bocissa housuja, ja mietin että koskahan voisin mennä ostamaan mielelläni uudet farkut. Siitä saakka kun olen tehnyt ongelman minun reisistä ja pyllystä, on housujen ostaminen ollut vastenmielistä. Oikeasti normaalikokoiset ihmiset, kuten minä ei saisi edes puhua tällaisia, mutta koen vain olevani itselleni astetta liian tuhdissa kunnossa. Kuulostaa armottomalta, mutta se on lähinnä se tunne. Ei niinkään se miltä näytän, vaan se saamattomuuden ja itsensä laiminlyönnin tunne. Haluan saada taas energiaa liikunnasta ja oikeanlaisesta ruoasta, en pelkästään nukkumisesta ja siitä mukavuudenhaluisuudesta mikä mulla on ollut ihan liian kauan! Olenko tällä hetkellä ainut kellä on tämä tunne? Tuntuu että tämä on jäänyt itselle pysyväksi olotilaksi, pettymys omaan itsekuriin! Nyt annoin taas itselleni mahdollisuuden onnistua. Jos selviän kaksi viikkoa, selviän pitempään! Alle kahdessa viikossa se on nimittäin aikaisemmin loppunut. :D Toivottakaa mulle onnea!
 

OOTD, koska haluan kuulostaa tietoiselta!

Muistoksi toissailtaisesta jäi myös nämä kuvat. Ihana ystäväni Paula ei omista ainoastaan laadukasta kameraa, vaan myös taidon käyttää sitä! Kiitos siis taas jälleen kerran Paulalle, ilman sinua ei olisi näitäkään kuvia olemassa. :) Eli siis infoa siitä, miltä olin halunnut näyttää juuri tuona iltana. :) 

Niin, lettiä. Sitä on riittänyt koko kesän ja näköjään jatkuu edelleen! :D Tosin omassa päässä ei ole paljon lettiä näkynyt. Silloin kun päätän panostaa hiuksiini niin kiharran hiukseni. Nyt ei ollut intoa eikä puhtia, joten rento lettikampaus oli kiva vaihtoehto. :) 

Koska en edelleenkään ole mikään muotibloggaaja, päälläni on vain pitkäaikainen lempitakkini, ihan kivat tummanpunaiset pöksyt ja ihan kiva paita. Kenkinä suippokärkiset ballerinat millä on runsaasti tunnearvoa, sillä ne ovat toiset niistä kengistä mitkä Tuomas toi tänä/viime? kesänä tuliaisiksi ulkomailta. :) Niin, menikö se kesä jo vaikka balleriinoilla vielä pärjää? Niin ja kyllä, googlasin äsken mitä se tarkoittaa se kuuluisa OOTD. Nyt tiedän ja tulipa tyhmä olo. Ei se haittaa, ei epämuotibloggaajan edes tarvi tietää, vaikka nyt siis tiedän :D Joku saattaa nyt miettiä, että mikä tuo on (siis minä), mutta olen vain ihminen joka ei aina ole tietoinen.

Luin tänään yhden artikkelin siitä, kuinka ihmiset siirtyvät lyhytikäisistä edullisista vaatteista pitkäikäisiin kalliimpiin vaatteisiin. Ajatusmyllyni käynnistyi ja sain hullun idean (lue : IDEA, ei vielä toteutus) karsia vaatekaappini täysin uuteen uskoon. Tämä vaatisi monen vuoden itsekuria ja säästöä ja luopumisen tuskaa, mutta tilalle saisin jotain varmasti järkevää, käytännöllistä ja no, laadukasta. Niin ja tietenkin enemmän kaappitilaa ja vähemmän pyykkiä! No, katsotaan. En avaa tätä ajatusta tämän enempää, koska itsellekin tämä on vielä lähinnä ajatus. Kaipaisin vain vaatekaappiini selkeyttä ja jotain järkeä. Tolkkua! Tällainen pitkäaikainen projekti vaatii kuitenkin tarkan suunnitelman ja mulla ei ole just nyt sellaista aivokasta oloa suunnitteluun. Parempi vain lätkiä nyt toistaiseksi niitä vanhoja haaskoja kaapista niskaan ja odottaa, että saan todellisen inspiraatioryöpyn! 

Tuleeko teille koskaan tällaisia mulla on epäkäytännöllinen vaatekaappi-kriisejä?

Good Hair Day, every day!

Choko Delin herkkuja

 

Pink pewtereitä <3

LOOKssin tiimi

Tässä se nyt oli, tapahtuma mistä olin innoissani! Parturi-kampaamo/kauneusstudio LOOKss järjesti GHD-illan, missä pääsimme kuulemaan faktaa ghd-muotoiluraudoista, kokeilemaan rautaa omaan ja toisten hiuksiin sekä herkuttelemaan! Illan aikana arvottiin myös Pink Pewter pantoja ja lahjakortteja. Lookssin tiimi oli tehnyt upeaa työtä järjestäessään näin mahtavan illan, ja minusta tällaista toimintaa voi kutsua perusteelliseksi asiakaspalveluksi. Moni panostaa muotoilurautaan, muttei saa siitä kaikkea hyötyä irti. Tällaisten iltojen avulla asiakas oppii käyttämään omaa rautaansa ja saa varmasti rahoillensa vastinetta! 

En aio alkaa luennoimaan ghd:stä (en edes osaisi), mutta luotan tuotteisiin mitkä perustuvat teorioihin. Miksi juuri kyseinen muotoilurauta on kilpailijoitaan parempi? Seikat, mitkä nappasin syiksi olivat sen optimaalinen lämpötila (185 astetta), joka on tarpeeksi kuuma tehdäkseen työn niin hyvin, että kihara tai suora pysyy pitkään ja tekee sen kuitenkaan vahingoittamatta hiusta. Myös sen läpikotainen keraaminen pinnoite teki vaikutuksen, eli vaikka raudan pinta kuluisi käytössä, ei se tule missään vaiheessa vahingoittamaan hiusta. Sen älykäs muotoilu ja ympäripyörivä johdonpää on myös ehdotonta plussaa! Täytyy myöntää, että tämä tuote pääsi minun omalle päänsisäiselle ostoslistalle. Vaikka olen päässyt testailemaan monesti ghd:tä, oli tämä ilta ihan uudella tavalla avartava kokemus. Kyllä fakta tiskissä on aina paras ase myydä tuote! 

Puhetta tuli myös paljon markkinoilla liikkuvista piraattituotteista. Se, mistä aidon ja feikin erottaa, on ainakin ero johdoissa. Aidossa raudassa on litteä johto, kun taas feikeissä on pyöreä. Kuulimme pelottavia tarinoita siitä miten feikit ghd:t ovat polttaneet asiakkaiden hiuksia poikki, ja hulluinta on se, että usein itse ammattilaistenkin on vaikea erottaa feikkiä aidoista. Jotta ette tuhlaisi rahojanne epäaitoihin rautoihin, ostakaa ghd:nne parturi-kampaamoista. :) Rovaniemeltä tosiaan esim. Lookssista! 

Kiitos vielä koko Lookssin tiimille, olitte tehneet ihan mahtavan illan! :) Nyt äkkiä lisää jotain näin kivaa! ;)