Kimaltavaa keittiöön!

En voinut vastustaa kiusausta Hemtexillä käydessä, kun silmiini osui nämä hopeankimalteiset pöytätabletit. Joulun aika on tällaisen kimaltavaa rakastavan sisustushullun parasta/pahinta aikaa! Kaikkea täysin vastustamatonta löytyy ja rahaa palaa. Miten niin nämä ovat vain joulunajan tabletit? Minun puolesta kimalteita saa löytyä sisustuksesta ympäri vuoden, kunhan se pysyy sopivan hillittynä. Vai mitä mieltä te olette? Onko kimalle sisustuksessa yksinomaan joulunajan juttu, vai voiko sitä käyttää myös muulloin?

Minulla on muutenkin oikeastaan pitkästä aikaa paljon inspiraatiota meidän kodin sisustukseen, ja sitä tyydyttämään lähdemme ensi kuussa käymään Ikeassa. Etenkin makuuhuoneeseen on tulossa ehostusta. Siitä sitten kun saadaan makuuhuone valmiiksi. En malta odottaa! 

Tietokone on luultavasti menossa taas huoltoon, mutta toivottavasti ei viivy siellä liian kauan. Mulla on nimittäin niin hyvä fiilis postailla ja haluaisin olla joka päivä rustailemassa jotain. Melkein ihan sama mitä. :D Onneksi oon osannut pitää jonkunlaisen järjen toistaiseksi kuitenkin tässä hommassa, etten ala selvittämään napanöyhtästä tai jostain muusta yhtä asiallisesta. 
 

Loppuun vielä muistutus, että käykäähän linkittämässä bloginne ja osallistukaa samalla arvontaan TÄSTÄ! 

Parasta perjantaita  ♥

LINKITÄ BLOGISI/ARVONTA!

Bloggaamisesta on tullut mulle niin tärkeä harrastus, että koin lieviä vieroitusoireita kun en tietokoneen huollon takia päässyt kirjoittelemaan tänne mitään. Meidän taloudesta löytyy kyllä lemmikkejä, mutta vain yksi tietokone. Ipad ei ole ystävä mitä bloggaamiseen tulee! Koska koin niin kovia tuskia tästä "blogitauosta", halusin järjestää teille lukijoille jotain pientä kivaa.♥ Samalla haluan myös itselle uutta luettavaa! 

Näin osallistut arvontaan, missä palkintona pikkujoulukauden kynnyksellä kolme kynsilakkaa! Kaikki kynsilakat menevät yhdelle arvonnan voittajalle. Minusta nuo on kivat juurikin tämän ajan lakkoina tuomaan vähän kimallusta pimeyden keskelle. :) 

 ♥ Liity lukijakseni

 ♥ Linkitä blogisi kommentoimalla

Arvonta päättyy viikon päästä torstaina 6.11, ja kynsilakkojen voittajan ilmoitan perjantaina 7.11. Teen myös erillisen postauksen linkatuista blogeista, missä mainitsen viisi itselle mieleenpainuvinta blogia. :) 

Kyseinen arvonta on niin uusille kuin vanhoillekin lukijoille, mutta teille muille lukijoille, keillä ei ole blogia, on joulun alla tulossa myös jotain kivaa. :) 

JA NYT LINKITTELEMÄÄN!

 

Viikonlopun tunnelmista kampaustoiveisiin!

Täytyy näin heti alkuun mainita, että oon siinä mielessä vähän kummajainen, että tykkään leipoa ja etenkin koristella leivonnaisia, mutta en ole kyllä mikään leivonnaisten syöjä. Joskus jätän maistamatta mitä olen tehnyt, mutta usein saatan pakolla maistaa. Onhan se hyvä tietää että maistuuko ne edes miltään. Hyviä oli mustikkamuffinssit, mitkään leivonnaiset ei vain oikein ole minun juttu, paitsi että tykkään tehdä niitä. Irtokarkit on minun suurin heikkous!

Kuvissa siis katsaus viikonlopun tunnelmiin. Suurin osa ajasta on mennyt töissä, mutta kerettiin me nähdä myös ystäviä ja nauttia vain rennosta tunnelmasta. 

Olen kehitellyt pientä kivaa blogin tulevaisuuteen, ja sen myötä haluaisin saada teiltä kampaustoiveita. Olen niitä ennenkin kysellyt ja saanut aivan ihania ideoita, mutta nyt tarvitsen niitä vielä lisää. Eli antakaa paukkua! Olisin tosi kiitollinen :) Ne toiveet, jotka on jo toivottu, ovat tulossa myös. Joten ei hätää! 

Miten teidän viikonloppu sujui? ♥

Miten teen Victoria's Secretin kiharat

Minun näkemyksen mukaan Victoria´s Secretin kiharat ovat periaatteessa ihan tavalliset kiharat. Halusin käyttää kuitenkin sen "kulmakivinä" keskipään jakausta ja loivahkoa kiharaa, aivan kuin heräisin joka aamu tällaisella tukalla. Niin siis mielikuvissa! Halusin kiharan olevan pehmeä ja luonnollinen.

Kun olin suihkutellut lämpösuojan ensin hiuksiin, aloitin kihartamisen osio osiolta niskasta ylöspäin. Kiharsin kiharani niin, että ne kääntyivät poispäin kasvoilta. Kun olin kihartanut kaikki hiukset, erottelin ne sormin läpi. Jouduin kuitenkin käyttämään myös hieman harjaa, että sain tarpeeksi loivan vaikutelman. Eli mitä enemmän harjaat, sitä enemmän kiharasi suoristuu. Kun kiharat olivat tarpeeksi loivat, suihkin tyveen kuivashampoota, mikä antoi sopivaa volyymia. Toinen vaihtoehto on tupeeraus. Lopuksi tietenki kevyt suihkaus hiuskiinnettä.

Mitä "aitoihin" Victoria´s Secret-kiharoihin tulee, on ne mielestäni kaikkein upeimmat pitkissä ja paksuissa hiuksissa. Sain taas inspiraatiota kasvatella pituutta hiuksiini. Ihan pirtsakat ne on kyllä myös tässä mitassa, vai mitä te tykkäätte? ♥ Uskaltaako näitä kutsua Victoria´s Secret -kiharoiksi saamatta turpaan?

 

Menestys täytyy ansaita

Vanhempani saattavat olla tästä montaa mieltä, mutta koen että olen ainakin oppinut oikeanlaista nöyryyttä elämäni aikana. Ei sellaista, että kumarrellaan kaikkia ja nöyristellään epäoikeudenmukaisuuteen ja itsensä laiminlöyntiin saakka. Nyt puhun terveestä nöyryydestä, joka auttaa työskentelemään tavoitteiden eteen ja opettaa kunnioittamaan muita alentamatta itseään. Suurin kiitos tästä on varmasti tassiharrastukseni (ja vanhempani). Muistan kun aloitin kilpatanssin ja kuuntelin monen tytön haaveilevan upeista, timanttisista tanssipuvuista mitä ei alemmissa luokissa saanut vielä käyttää. Siinä vaiheessa kun tuli vuoroni saada timantteja täynnä oleva mekko, halusin rajoittaa timantit minimiin. Miksi ihmeessä? Koin etten ollut vielä tarpeeksi hyvä tanssija niin hienoihin mekkoihin, ja halusin tasoni mittaisen mekon. Halusin edetä oikeudenmukaisesti omassa päässäni ajatuksella, että kaikki aikanaan. Halusin ansaita timantit.

Olen huomannut, että kannan mukana jokaisessa tekemisessäni ajatusta, että kaikki aikanaan, vaikka samalla olen jossain mielessä kaikkimullehetitässänyt- ihminen. Uskon kovaan työntekoon ja oman panostuksen riittämiseen. Jos joku ei riitä siihen mitä tavoittelee, yrittää kovemmin. Olen intohimoinen työntekijä ja harrastaja. Harrastus, mille olen antanut elämästäni enemmän kuin olen ehtinyt edes työnteolle antaa on tanssi. Se on ollut tähänastisen elämäni pisin "ura", vaikka olikin harrastus. Tanssi oli osa minua ja minun identiteettiä. Kun se loppui, olin pitkään hukassa. Jos en ole enää se tanssijatyttö, niin mikä minä olen? Nyt kun tanssiharrastuksen loppumisesta on jo niin monta vuotta etten voi sanoa tai kirjoittaa sitä ääneen itkemättä, huomaan kaipaavani tanssin pariin. En koskaan päässyt enkä varmaan pääse irti siitä, enkä haluakaan. Rakastin tanssia puhtaasti tanssin vuoksi, en hienojen pukujen tai menestyksen takia. Toki nautin myös näyttäessäni kauniilta, tai siitä kun voitimme kilpailut, mutta mikään muu ei antanut niin paljon kuin itse liike. Tanssi. 

Tähänastinen elämäni reitti kertoo nöyrtymisestäni. Opin hyvin tärkeän asian itselle lopettaessani lukion aikoinaan kolmantena lukiovuotena. Luovutin oikeastaan kaiken suhteen. Koin sen olevan pakkotilanne. Väsyin kaikkeen ja tarvitsin aikaa hengittää. Ehkä myös etsiä itseäni. Asuin siihen aikaan Tampereella, ja totesin että löydän itseni parhaiten kotoa, Rovaniemeltä. Täällä olen edelleen. Suurin oppi oli, että oikotietä onneen ei ole. Masentavaa? Ei minusta, koin vain että jos jotain haluaa saavuttaa, täytyy nähdä vaivaa. Menin takaisin lukioon ja valmistuin arvosanoilla mitä en olisi ikinä saavuttanut ilman lukiosta lähtemistä ja oivaltamista. Vannoin myös, etten KOSKAAN mene opiskelemaan itseäni parturi-kampaajaksi, vaikka opiskelin sitä hetken lopetettua lukion. Sekin jäi kesken. Kas! Kävin kuitenkin lukion ja nyt olen parturi-kampaaja, vaikka kumpikaan näistä ei jossain vaiheessa pitänyt toteutua. Seuraavaksi on tanssin vuoro. Ei siinä muodossa, missä sen lopetin, mutta jossain. Sen aika ei ole vielä, mutta joskus tulee olemaan. Heti kun keksin missä muodossa. 

Tällä hetkellä nautin blogiharrastuksestani. Minulla on haaveita ja tavoitteita myös blogini suhteen, onhan tällaisella intohimoisella ihmisellä pakko olla. Haluan kuitenkin nauttia itse bloggaamisesta, ajatuksenvirrasta ja itseni toteuttamisesta, vaikka minulla ei olisi yhtään lukijaa (onneksi teitä on jokunen ♥). Haluan nauttia, aivan kuin nautin puhtaasta tanssin ilosta. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Haluan olla söpön ja pienen blogin pitäjä, mutta jos joskus käy niin että jostain mystisestä onnen ja tuurin sattumuksesta blogillani olisi useampikin lukija, niin toivon nauttivani myös siitä. Haluan nauttia matkasta, joka hetkestä. Viimeisimmässä taisin puhua elämästäni. Kiitos teille ketkä seuraatte matkaani. ♥ Teette siitä omalla läsnäolollanne erityisen. Kukaan ei edes todistettavasti ole olemassa, ellei joku toinen ole sitä näkemässä.

Kampaus kiireisille äideille ♥

Aloitan tämän postauksen sanomalla etten tiedä äitiydestä paljon mitään. Olen vakuuttava vai mitä? Aloin kuitenkin miettimään millaista äidin elämä voisi olla, varsinkin pienen lapsen äitinä. Minun mielikuvan voi kiteyttää lähinnä siihen miltä minusta tuntui kun Martha oli koiranpentu. Oumai! Se ehkä kuitenkin vielä potenssiin sata! Minusta on hyvä lyödä kerralla tarpeeksi realistinen mielikuva niin ei tule sitten tulevaisuudessa yllätyksiä.

Vaikka oletkin ennen kaikkea äiti, haluat varmasti tuntea olosi kauniiksi? Sinulla ei ole kuitenkaan aikaa tai energiaa tehdä mitään esimerkiksi hiustesi eteen. Se aika kun vauva/lapsi nukkuu, katsot mieluummin saliksia tai makaat sohvalla räkä poskella huokaisten helpotuksesta? Niin tai sitten siivoat koko asunnon kuten kaikki superäidit! Jos haluat kuitenkin antaa itsellesi tilaisuuden tuntea olosi astetta eloisammaksi vaihtaessasi vaippoja, tämä vinkki olkoon sinulle! ♥

Tämä kampaus toimii minulla hyvin usein vaihtoehtoisena hätäkampauksena. Vaikka en ole äiti, olen usein aamuisin kiireinen. Eli kuvien tueksi kampaus kiteytettynä: nyöritä hiuksia kasvoilta poispäin aina napaten lisää hiuksia "nyörin" sisään. Kiinnitä pinnillä. Tee sama toiselle puolelle ja kiinnitä "ristiin". Kampauksen voi jättää hyvinkin arkiseksi tai koristaa jollakin mieleisellä koristeella. ♥

Kiitos Eeva-Marialle tästä toiveesta! ♥ Mulla oli ilo toteuttaa jotain teille äideille! Haluan vielä loppuun sanoa, että kirjoitan blogiani huumorilla höystettynä, en ketään loukatakseni. Tiedän, että elämänne on muutakin kuin vaipanvaihtoa. :) Äitiys on mielestäni koko elämän hienoin "pesti", ja toivon hartaasti että joku päivä saan sen myös itse kokea. 

Mitä piditte? Kelpuuttaisitteko kiireisen arkenne kampaukseksi? :) 

Blogireffit!

Kun aloitin bloggaamisen, en olisi osannut edes haaveilla uusista tuttavuuksista. Olinhan siitä blogeissa lukenut kuinka moni on tutustunut tätä kautta, en vain osannut odottaa sen sattuvan omalle kohdalle. Nyt voin kuitenkin kertoa elämäni ensimmäisen blogitapaamisen jälkeen, kun ensimmäistä kertaa näin Heidin, että joku mystinen samanhenkisyys kytee varmasti meissä kaikissa bloggaajissa. Tunnelma oli kevyt, aivan kuin olisimme tavanneet jo aiemmin! Mikä ihana sunnuntain piristys, kiitos tytöt seurasta ♥ Koska otetaan uudestaan? Toivottavasti tuun saamaan vielä rutkasti lisää uusia tuttavuuksia, tämä oli niin mahtavaa! Ottakkee yhteyttä jos haluatte istahtaa minun kans kuumalle vaahtokarkkikaakaolle. Tai jos ei kiinnosta (:D) niin käykää edes kurkkaan Paulan ja Heidin blogit! Niitten kans ainaskin kannattaa lähteä!

Viimepäivät on kulunut töissä, mutta eilisessä illassa oli rutkasti enemmän sisältöä kuin normaalisti. Juhlimme ystäväni syntymäpäiviä kivalla porukalla. Olisin halunnut antaa kunniaa syntymäpäivien maukkaalle kakulle ja muillekin herkuille, mutta fiksuna tyttönä menin kieli ojossa enkä kamera edellä. Eli jäi kuvaamatta, tuli syötyä. Hyvää oli! Vielä on kuitenkin petrattavaa maltillisuudessa! Kuvat ensin, sitten nautitaan. 

Muuten on ollut kyllä niin tavallista ja arki on luistanut. Marthalla on juoksut ja minun hiukset on harmaantuneet asteen koiran kiukuttelun ja vaisuuden johdosta. Miksi ne kestää koirilla niin kauan? Ootan jo sitä kun Maattu tekee jotain muutakin kun yrittää iskeä Kerttulin. 

Miten teillä meni viikonloppu? Joitteko lämmintä kaakaota sormet jäässä ulkoilun jälkeen? Tapasitteko ystäviä? ♥

Talvi tullee, ootko sie valmis?

Haha! :D En kestä näitä kuvia! Näistä ilmenee niin hyvin tyttöjen luonteet! Martha (vaaleanpunaisessa neuleessa) on kuin minä potenssiin kymmenen. En ihmettele, että meistä tuli Maatun tulon jälkeen niin läheisiä kuin koirasta ja ihmisestä voi vain tulla. Koiraihmiset tietää, että jokaiselle on olemassa se The koira. Koirien koira! Koira joka täydentää sinua ja siitä tulee osa sinua. Martha on mulle se koira yhtään Kerttulia väheksymättä. Tiedän jo nyt, että vaikka tulisin omistamaan elämäni aikana kymmenen koiraa, ei koskaan tule toista Marthaa. ♥ Se ajatus tekee minut vähän tunteelliseksi. Nämä pienet karvaystävät tekee minut tunteelliseksi! Ne on niin rakkaita! Jos Kerttuli olisi ihminen, olisi se hiljainen ja ujo kirjastonhoitaja silmälaseineen. Voi olla ettei tyyppiä innosta tuo uusi takkikaan, mutta voin kertoa että se on myös luonteeltaan tuollainen luimistelija. :D Huumorintajuinen ja vähän hassu, hyvällä tavalla. ♥ Kerttuli ei ole oppinut vielä poseerauksen saloja, kun taas Maatulle sanoessa istu ja paikka, se osaa olla kameran edessä. Ihmeellinen koira kertakaikkiaan. 

Oli mulla muukin pointti tässä postauksessa kuin julistaa tyttöjen hienoutta. :D Oon niin innostunut siitä, että löysin ihan hullun halvalla tytöille talvilämmikettä TÄÄLTÄ! Olin melko epäileväinen, mutta tilasin kuitenkin kun nuo maksoi yhteensä .20 euroa. Suomessa olisi noista saanut maksaa itsensä kipeäksi. Yllätyin ihan tosi positiivisesti, sillä kerrankin mittataulukot piti paikkaansa ja vaatteet oli just sopivat. Tuolta ei kuitenkaan kannata tilata kerralla isoja satseja, koska helposti tulee lisäkuluja kuten alvia ja tullimaksuja. Tällaiset pienet tilaukset voi kuitenkin huoletta tehdä. Ajattelin tilata vielä muutaman lämmikkeen, jotta pärjäämme talven noiden viluturrien kanssa. Ja jos joku ihmettelee miksi puen koiriani niin ymmärtäisitte siinä vaiheessa kun ulkoiluttaisitte noita talvipakkasella. Jostain syystä etenkin pienet koirat palelee helposti. 

Löytyykö teillä koirille talvilämmikettä? 

 

Kymmenen totuutta minusta!

Suhteellisen tuoreena bloggaajana halusin tehdä myös oman totuushaasteeni jotta oppisitte minua vähän tuntemaan. :) Tai siis alkaisitte pitämään hulluna.

♥ Mulla ei oo koskaan ollut reikiä hampaissa, ja nyt kun sanon tämän niin oon niin taikauskoinen, että heti uskon reiän tulevan. Pakko koputtaa puuta!

♥ Menen aina sekaisin keväässä ja syksyssä. Aina kun sanon tai kirjoitan jossain yhteydessä mikä vuodenaika nyt on, joudun käymään päässä värssyn: kevät, kesä, syksy, talvi. Eli kevään jälkeen tulee kesä ja syksyn jälkeen talvi. Tai sitten tämä on jo pinttynyt tapa?

 ♥ En voi sanoa osaavani myöskään aakkosjärjestystä. En osaa suorilta sanoa mikä tulee v:n jälkeen, vaan minun pitää alkaa laulaa sitä aakkoslaulua päässä. Nyt tulee oikeasti vähän tyhmä olo.

 ♥ Laitan aamuisin aina vähintään kaksi herätystä ja jätän n. tunnin mittaisen torkutusvaran. :D Eli saatan laittaa herätyksen ensimmäisen kerran soimaan 8 ja toisen 8.15 vaikka minun pitäisi herätä 9. Torkutan usein näitä molempia herätyksiä, eli tunnin aikana kelloni soi monta kertaa! Tuomas inhoaa tätä. 

 ♥ Aina kun lähden kotoa, minun pitää tarkistaa monta kertaa että kissa on saunassa, jääkaapin ovi on kiinni, hella on kiinni (vaikken olisi tehnyt mitään aamulla), ovi on kiinni ja kaikki on kiinni! Tämä hysteerisyys tuli sen jälkeen kun hankin ensimmäisen koiran. Pelkään että meidän koti palaa tai joku tulee ja varastaa meidän lemmikit! :D

 ♥ Ajoin pitkään pyörällä minkä renkaassa oli reikä. Pumppasin joka aamu ilmaa renkaaseen ja poljin kotiin puoliksi tyhjällä renkaalla kun se päivän aikana tyhjeni. Lopulta meni hermo ja pumppasin aggressioissani niin täyteen sen renkaan, että ilmeisesti se räjähti, koska ilmat oli tyhjentynyt kokonaan. Tämä tosin johtui siitä, että minun pyörä on niin ikivanha ettei siihen saa enää uusia renkaita. Oon kyllä myös laiska. 

♥ Rakastan dokumentteja! Niin ja vauvanodotusohjelmia! Myös muutamaa hääohjelmaa, mutta nykyään niitä on ihan liikaa! 

♥ Oon pienestä saakka tykännyt pyöritellä hiuksia sormien välissä. Omia ja muitten. Pyöritän myös Tuomaksen hiuksia, mutta se ei oikein tykkää siitäkään. :D 

♥ En voi kuitenkaan sietää hiuksia siellä minne ne ei kuulu esim. vaatteissa. Minun vaatteet on kuitenkin TÄYNNÄ koirankarvoja enkä enää edes huomaa sitä. Hius ja koirankarva on ihan eri asia!

 ♥ Oon alkanut puhumaan unissani Tuomakselle kun muutettiin yhteen. Viimeksi ihmettelin miksi Kerttuli on meidän katonrajassa, ja Tuomas vastaa mulle yleensä tosi loogisesti eli ehkä joku on laittanut sen kattoon. :D Siis tätä en muista, Tuomas kertoi.

Onko kellään samanlaisia vinkeitä? :D

 

Maatun ilme kun seurasi vieressä minun hölmöilyjä :D Siis oikeesti mamma! Nolo!

 
♥

Bädääs matafaka!

Tänään oli oikea mummolapäivä! Oli niin mukavaa viettää oikein kunnolla aikaa mummon kanssa. ♥ Kävin myös hakemassa postista koirille tulleet ulkoiluvaatteet. Esittelen ne paremmin myöhemmin, mutta tässä Martha The mallikoira poseeraa uusi takki päällä! Hassu koira! Tämä oli tällainen pikainen päivitys, koska halusin että tekin saatte hymyn huulille tästä kuvasta. Oonko se vain minä vai onko Maattu teistäkin ihan koviskoiran näköinen? :D

Ai niin! Oon saanut ihan mahtavia ideoita postauksiin liittyen, enkä malta odottaa että pääsen toteuttamaan niitä! Kiitos!! Mulla on jo useampi tosi kiva kampausjuttu kehitteillä ;)

Arvonnan voittajat....

Paljon onnea arvonnan voittajille ja kiitos kaikille osallistujille ♥ Oli ihana kun teitä kertyi niin paljon! Olen yhteydessä teihin voittajiin vielä henkilökohtaisesti niin saadaan nämä söpöykset oikeille omistajille! Tämä oli niin mukavaa minulle itsellekin, että jossain vaiheessa otetaan ehdottomasti uusiksi! Kannattaa pysyä kuulolla :)

Ei niin nättejä kuin piti...

...siis minun muffinssit. :D Mutta ei anneta sen häiritä. Ens kerralla onnistun paremmin! 

Aloin olla huolissani siitä, että kohta kuihdun kasaan kaiken tämän viikkoisen laihistelun jälkeen, johon lopulta kuului koko viikonlopun kestävä herkkukimara eli suklaasta salmiakkiin, nakkikastikkeesta pottumuusiin ja lopulta leivoksiin. Tervetuloa minun elämään! Salillakin oli tarkoitus käydä tänään, mutta elin jossain ihmeellisessä vaaleanpunaisessa vapaapäiväkuplassa ja lekottelin vielä yhdentoista jälkeen sängyssä varsin tyytyväisenä vailla minkäänlaisia omantunnontuskia. Olemisen siedettävä keveys oli ihan todella läsnä tänään! En kadu mitään ja oli aivan valloittava päivä! Koirapuistoilu meni hyvin ja koirat on silminnähden väsyneitä päivän touhuista, kuten ensimmäisestä kuvasta näkee. Kerttuli oli niin väsynyt, että piiloutui nukkumaan sängyn alle.

Huomenna tosiaan arvon blogini ensimmäisen arvonnan ja se jänskää vähän minuakin! On ollut mahtavaa huomata miten moni löysi blogiini kuluvalla viikolla. Tervetuloa! ♥ 

Hyvää yötä!

Viimeinen päivä osallistua arvontaan!

Muistutuksena vielä, että tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan, mihin pääset TÄSTÄ! Julkaisen huomenna voittajat niin korviksille kuin sukillekin, eli tämän päivän aikana tulleet osallistumiset otetaan huomioon. :) Tuossa ne odottelee pääsevänsä voittajiensa luokse! 

Tuntuu hullulta kun kirjoitin viimeksi muutama päivä sitten, aivan kuin olisin ollut "blogitauolla". :D Niin sitä näköjään tottuu, että joka päivä olisi kiva olla rustailemassa kuulumisia. Pari viime päivää on kuitenkin mennyt kiirehtiessä paikasta toiseen, etten ole ehtinyt edes käymään blogissa. Viime teksti olikin niin painavaa, että ehkä oli ihan hyvä ottaa hetkeksi etäisyyttä. Kiitos muuten aivan mahtavista ja positiivisista kommenteista postaukseen, missä kerroin etten ole ollut humalassa viiteen vuoteen. Vastailen ajan kanssa kommentteihin vielä tänään. :) Nyt lähdemme käymään kaupassa, jonka jälkeen suuntaamme chihutapaamiseen koirapuistoon. Jännää! Emme ole aiemmin käynyt missään sellaisessa. Viimeksi oli kuitenkin kuulemma ollut paljon chihuja paikalla. 

Maailman mahtavinta sunnuntaita, ja vielä kerran, ONNEA ARVONTAAN!  ♥

Humalassa viimeksi viisi vuotta sitten!

Sain eilen taas ihmetystä osakseni siitä, etten juurikaan käytä alkoholia. Tajusin siinä samalla, että olen ollut viimeksi humalassa viisi vuotta sitten! Eli siis silloin kun täytin 18 vuotta. Minun juomattomuus olisi helpommin ymmärrettävissä jos olisin uskonnollisen vakaumukseni tai esimerkiksi raskauden takia juomatta. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että tavallinen, nuori ihminen jolla ei ole mitään muuta selitystä juomattomuudelle kuin oma tahto olla selvinpäin tekee minusta monelle etäisen ja vaikeasti ymmärrettävän. Koen, että heti tämän kuultua ihmiset ketkä juovat ajattelevat olevan minun silmissä jotenkin huonompia. Voin vannoa ja vakuuttaa, että minulla ei ole alkoholia vastaan mitään niin kauan kun se ei mene överiksi. Överillä en tarkoita sitä, jos joskus tulee juotua liikaa ja tulee vähän huono olo. En myöskään hillitöntä riehumista, sehän on vain humalan plussapuolia. Uskon että teistä jokainen tietää millaista överiä tarkoitan. Sitä kun alkoholi on mennyt ja pilannut elämän joko jättäen ihmisen riippuvaiseksi siitä, tai sivullisesti vaikuttaen esim. rattijuopumuksessa ajettuihin kolareihin. Se tekee minut surulliseksi, koska ajattelen että alkoholista johtuva kuolema on turha kuolema. Sitä en toivoisi kenellekään.

En ole mikään absolutisti, juon joskus puoli siideriä. Ihan sama minkä kokoinen tölkki tai pullo, pystyn juomaan siitä vain puolet. :D Sen jälkeen kun join nuorena tyttönä niin hirveät överikännit, totesin että ei koskaan enää! Tämä ei ole minun juttu. Moni vannoo tätä samaa hirveässä krapulassa, mutta minulla tämä päätös piti. Sain niin totaalisen "ähkyn" alkoholista, että poden sitä edelleen jos mietin tiettyjä juomia. Näin ihan vasta niin hirveää painajaista kun join inhoamaani viinaa, että heräsin siihen paniikissa. En vain siedä alkoholia! Minun elimistö ei pysty sitä käsittelemään, enkä siis kykene sitä juomaan kuin pieniä määriä. Se ei siis ole täysin edes mikään tahtokysymys! En pysty juomaan edes kahvia, vaikka tykkäisin sen mausta. En väitä, että kahvi olisi sama kuin alkoholi, mutta molemmat imevät ainakin nestettä elimistöstä. Voi olla että se on osasyy sille miksei elimistöni kestä näitä kumpaakaan. 

Nyt kun aloin puhumaan tästä, mainittakoon samaan syssyyn etten ole koskaan maistanut tupakkaa. Alkoholista voin perustella omasta kokemuksesta miksen käytä sitä, koska olen kyllä maistanut useamman kerran (lähinnä alaikäisenä, anteeksi äiti). Tupakasta minulla ei ole mitään kokemusta, enkä koe tarvitsevani niitä. Minulle juomattomuuteni tai muukaan ei ole ongelma, mutta joskus on kyllä kieltämättä tuntunut että se on muille ongelma. Mutta minkä sitä itselleen voi, olen onnellinen tällaisena. En ole hirveästi jaksanut käydä baareissakaan, koska mulla on siellä monesti tosi eksynyt olo. Tykkään kyllä käydä istuskelemassa iltaa ja joskus satunnaisesti myös tanssimassa jytäbaarissa kun sille päälle satun. Saatan olla jonkun mielestä tylsä, mutta mulla on itselle mielekäs elämä mummoillessa kotona. :D 

Tällainen postaus voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin minusta, mutta niin se tekee muutenkin. Olen puhunut siitä avoimesti aina, enkä koe että minun pitäisi salata muutenkaan itseäni muilta. Minulle tämä on täysin luonnollinen asia, mutta vasta siinä vaiheessa kun ihmisille se alkoi olla juttu, aloin sitä myös itsekin miettimään. Olenko oikeasti niin epätavallinen jos en juo? Haluan vielä loppuun korostaa, että minulle muiden juominen ei ole ongelma. Joskus jopa toivoin että voisin juoda pari lasia viiniä, tai edes kupin kahvia. Myöhemmin olen kuitenkin antanut itselleni luvan kieltäytyä ihan vain oman hyvinvointini takia. :)

Mitä mieltä te olette alkoholista? Tökkiikö muilla se koskaan? Mitä ajatuksia tämä postaus herätti teissä? 

Siellä missä sydän on

Sain sen verran mukavaa palautetta eilisestä sisustuspostauksesta, että päätin jatkaa tämän päivän samalla teemalla. Olohuoneemme on paikka missä vietämme ison osan ajasta, yllätys yllätys! Olohuone on myös minulle sisustuksellisesti sellainen pieni sydänkäpynen, sillä siinä yhdistyy koko värimaailma mitä kodissamme käytämme.

Nyt kun katselin näitä kuvia sain jopa itse itsestäni melko perfektionistisen kuvan. :D Nämä kuvat kiteyttävät sen miten tärkeä olen sisustuksestamme ja erityisesti siitä, etten ole ottanut yhtäkään harha-askelta värillisesti. Olen pysynyt uskollisena sille mistä pidän ja siitä olenkin erityisen ylpeä. En ole kyllästynyt vuodessa kertaakaan sisustukseemme, vaan olen kokenut sen omakseni alusta saakka. Olemme valinneet Tuomaksen kanssa yhdessä sohvan ja kaikki tärkeimmät elementit. Kiukuttelin ensin tuosta taulusta, mutta onneksi uskoin rakastani ja se tuli kuin tulikin meidän olohuoneeseen. Nyt kun mietin niin ilman sitä en pitäisi olohuoneestamme niin paljon. Yksi asia minkä taulussa ehkä muuttaisin on sen kehykset. Tällä hetkellä valitsisin mustat, jotta taulu pomppaisi vielä enemmän ulos seinästä. 

Erikoismaininnan ansaitsee meidän vaaleanpunaiset vallilan verhot. Olin ihastellut niitä jo pidempään mutten ollut pihiyksissäni raaskinut ostaa. Tuomas toi ne mukanaan sitten kerran kun oli käymässä Tampereella. On mulla kyllä ihana poikaystävä ja hänen äiti! ♥ Olivat halunneet ilahduttaa tätä sisustushullua. :D Harmikseni en osaa nähdä noita oikein talviverhoina. Ovat niin kesäisen kevyet. Katsotaan onko minulla inspistä keksiä tuohon talven ajaksi jotain muuta. 

Mitäs tykkäätte meidän olohuoneesta? ♥

Nyt lähden jatkamaan minun vapaapäivää! Sovimme ystäväni kanssa, että menemme käymään Rovaniemen uudessa koirapuistossa. Hänellä on villakoira ja minulla nämä pienet ciuhauhaut! Katsotaan mitä siitä tulee kun minun tytöt ei ainakaan ole koskaan ennen ollut koirapuistossa. :D Toivottavasti niitä ei syödä...:s

Niin ja älkää unohtako osallistua arvontaan! Vielä on sunnuntaihin aikaa! Arvontaan pääset TÄSTÄ!

KIVAA TORSTAITA KAIKILLE! 

Meidän "office"

 

Mikä erikoinen aamu! Heräsin ennen kymmentä ja päätin esitellä teille meidän "officen". Ainut mikä tuossa on jollain tapaa officea, on meidän laskujen laatikko. Ja no ehkä tuo kellokin. Olin hakenut jo tovin jotain ratkaisua meidän pöydillä lojuville laskuille, ja löysin tuon Anttilasta. Se muutti meille samantien! Nyt pysyy laskut järjestyksessä ja kurissa!

Säilytän tämän hetken kuuminta koruvalikoimaa, eli siis niitä koruja mitä nyt käytän tuollaisella tarjottimella. Se on varmaan oikeasti joku leivosten tarjotin, mutta minusta vallan mainio myös korutelineeksi. (Jos joku tarkkasilmäinen huomaa, niin tuossa killuu ne toiset uudet korvikset mitkä hankin niiden arvottavien korvakorujen kanssa itselleni.) Tähän meidän väliseinään halusin ehdottomasti ison kellon, ja se olikin tuon tason lisäksi ensimmäisiä juttuja mitkä hankimme siihen. Silloin harvoin kun vielä askartelen kynsiä, toimii tuo Ikean kampauspöydäksikin kutsuttu taso hyvänä siihen. 

 

Tykkään sisustella kotiamme, mutta vasta nyt tämä sisusteilu yltää tänne blogiin saakka. Meidän koti on melko vaalea. Väreinä toimii valkoinen, vaalean harmaa, heleä vaaleanpunainen ja paikoittain myös musta. Mulla on mielessä pari sisustusideaa, mutta ne eivät ihan vielä pääse toteutukseen. Haluan esimerkiksi makuuhuoneeseen "koirien nurkan", koska ovat siellä aina päivät kun olemme poissa ja tykkäävät muutenkin viettää makuuhuoneessa aikaa. Sieltä löytyy lelut yms. Tämä projekti oli ihan hyvällä mallilla kun löysin Facebook-kirppikseltä rottinkisen pedin tytöille. Ennen kuin pääsin toteuttamaan luovuuttani siitä, päättivät Martha ja Kerttuli että peti on parempi syötäväksi. Että se siitä sitten! Tällä hetkellä siis muhin päässä toista vaihtoehtoa. :) Haaveissa on makuuhuoneeseen myös ihan oikea yöpyötä ja jotain pientä muutakin kivaa. Niistä siis joskus myöhemmin, kun keksin mitä oikeasti haluan ja löydän ne jostain!

Minun pieni rähmäsilmä ei tykännyt kun tuijasin kameralla näin "aikaisin" aamulla. Koirat on minun lisäksi aamu-unisia ja iltavirkkuja! 

Nyt alan valmistautumaan töihin. Tämä päivä menköön kuin siivillä, koska huomenna mulla on vapaata töistä! En malta odottaa <3

Mitä piditte meidän "officesta"?

KIVAA KESKIVIIKKOA!

 

Itsekurittomuus ja itselle liian iso pylly

Terve!

Tuli tänään mieleen kun kihartelin hiuksia, että olisiko teillä kiinnostusta taas pitkästä aikaa hiustutorialille? Muutama juttu olisi jo itsellä mielessä, mutta haluan kuulla myös teidän toiveet. :) Mikä olisi kiva hiusjuttu minkä haluaisitte oppia?

Löysin netistä tälle päivälle melko osuvan kuvan! Mursin kuntosalikiroukseni tänään, kuten jo blogin Facebook-sivulla ehdin mainita. Melko lohduton totuus iski, kun katsoin kortistani milloin viimeksi olin käynyt salilla. Niin, heinäkuussa! En ollut tähän päivään saakka käynyt salilla Kerttulin tulon jälkeen. Tuosta näkee sen miten toimin "kriisi"tilanteissa. Menen ihan lukkoon enkä pysty keskittymään itseeni. Teen vain pakolliset toimenpiteet eli nukun, käyn töissä ja syön, kaikki ylimääräinen aika menee murehtimiseen ja sitä kautta syvempien otsaryppyjen hankkimiseen. Toki onhan se fakta, että rankkaa onkin ollut huolehtiessa Kerttulista, mutta onneksi ollaan saatu vihdoin ja viimein jättää sairastelut taakse. Toivon todella ettei mitään ilmene enää ja saadaan nauttia iloisista ja terveistä lemmikeistä. <3 Voitte vain kuvitella miten ihana näky sen kaiken huolen jälkeen on kun Martha ja Kerttuli juoksee ravia ympäri asuntoa. 

Palaan nyt hetkeksi vielä tuohon kuntoiluun. Kannatan liikuntaa sen yleisten terveydellisten vaikutusten takia, mutta en mahda sille mitään että kyllä se pienempi pylly minua kiinnostaa myös. Hipelöin Bic Bocissa housuja, ja mietin että koskahan voisin mennä ostamaan mielelläni uudet farkut. Siitä saakka kun olen tehnyt ongelman minun reisistä ja pyllystä, on housujen ostaminen ollut vastenmielistä. Oikeasti normaalikokoiset ihmiset, kuten minä ei saisi edes puhua tällaisia, mutta koen vain olevani itselleni astetta liian tuhdissa kunnossa. Kuulostaa armottomalta, mutta se on lähinnä se tunne. Ei niinkään se miltä näytän, vaan se saamattomuuden ja itsensä laiminlyönnin tunne. Haluan saada taas energiaa liikunnasta ja oikeanlaisesta ruoasta, en pelkästään nukkumisesta ja siitä mukavuudenhaluisuudesta mikä mulla on ollut ihan liian kauan! Olenko tällä hetkellä ainut kellä on tämä tunne? Tuntuu että tämä on jäänyt itselle pysyväksi olotilaksi, pettymys omaan itsekuriin! Nyt annoin taas itselleni mahdollisuuden onnistua. Jos selviän kaksi viikkoa, selviän pitempään! Alle kahdessa viikossa se on nimittäin aikaisemmin loppunut. :D Toivottakaa mulle onnea!
 

Maanantai isolla ämmällä!

Puhuin muutama postaus sitten siitä, miten koen mahdottomaksi ottaa valokuvan terveellisestä aamiaisestani ja ehtiä vielä töihin. Halusin asettaa haasteen itselleni, ja tein sen! Onnistumisia on pienetkin onnistumiset. ;)

Tämä aamu oli kuitenkin sellainen, että tiesin heti silmäni aukaistua että nyt on kyllä maanantain tuntua isolla ämmällä! Onhan se tietenkin itsestäkin ja omasta asenteesta kiinni, mutta nyt fiilis oli vain niin ruttu että ei sille tunteelle pystynyt taistelemaan vastaan. Nämä päivät on niitä kun haparoiden menneen päivän jälkeen tulee kotiin ja istuu sohvalle, jää mättämään edellisen päivän herkkuja vaikka juuri on hakenut motivaatiolehden ja terveellistä syömistä kaupasta. Kun vihdoin jaksaa laittaa pyykit pyörimään ja alkaa tekemään ruokaa, palaa kanat kiinni pannuun ja lorahtaa liikaa kikkomaattia ruokaan. Mutta ei se nyt enää haittaa! Tuli jo parempi mieli kun sai kotia siistittyä, tehtyä vaikeuksien kautta ruokaa ja pestyä myös onnistuneesti pyykkiä kun muisti puolen tunnin jälkeen laittaa hanan auki. Lopulta alko jo itseäkin hymyilyttää oma toilailu. :) Pientähän tuo on verrattuna oikeisiin ongelmiin! Mulla on kaikki ihan tosi hyvin. Mutta kyllä kylässä voi käydä känkkäränkkä, kun on känkkäränkkä päivä!

Muistakaa osallistua söpöön syksyiseen arvontaan TÄSTÄ!

Miten teidän maanantai sujui? :)