Paluu ja matkauutisia!

Oli syksy. Tuli talvi. Tunnelmoitiin joulu. Vaihdettiin vuosi uuteen. Saapui tammikuu ja helmikuu. Ehkäpä kaikista antoisinta omassa bloggaamisessa on se, etten ole missään vaiheessa asettanut tälle sääntöjä tai paineita. Olen harrastanut asioita paineiden ja odotusten alla, työskennellyt vastuuntuntoisesti ja käynyt koulua säännöllisesti. Blogini on kaiken tällaisen ulkopuolella. En kuitenkaan missään vaiheessa ole edes miettinyt blogini poistamista tai sen päivittämisen lopettamista. Täällä on kiva olla, tänne on aina mukava palata ja kirjoittaa asioita juuri silloin kun itsestä tuntuu sopivalta.  

Minun elämä on ollut viimeiset kuukaudet melko tavallista. Esille ei nouse oikeastaan muuta mullistavaa kuin se, että me muutettiin uuteen ihanaan kotiin. Kamera on pysynyt visusti lipaston laatikossa lukuunottamatta sitä hetkeä, kun se siirrettiin pahvilaatikossa uuteen asuntoon. Näin keskellä valkoisinta talvea on himpun huvittavaa julkaista syksyisiä kuvia, mutta se on se mihin jäätiin, joten se on se mistä jatketaan. 

Jännää tässä päivässä on se, että tasan kahden kuukauden päästä tästä päivästä olen Vanuatun auringon alla. Me lähdetään Tuomaksen, Tuomaksen äidin ja hänen ystävättären kanssa Uuteen-Seelantiin sekä Vanuatulle lomailemaan. Jännittää jo nyt, koska en ole koskaan ollut niin kaukana! Olen ajatellut päivittää blogiani reissusta mikäli puitteet on hyvät. Tällä meinaan lähinnä nettiyhteyttä. Olisi kiva saada ikuistettua reissu myös blogiin. 

Nyt tempaisen lenkkitossut jalkaan ja lähden sulattamaan kinkkuja lumisateeseen. 

Rantakunto, tulen tai olen tulematta!