keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Mitä meille kuuluu


Hei!

Härre miten pitkä aika on siitä, kun viimeksi avasin tämän sivun. Kurkkasin monen kuukauden jälkeen blogia, ja olin saanut kyselyä, että mitä meille kuuluu. No minäpä kerron! Meille kuuluu hyvää, jos ei oteta huomioon flunssaa, joka on vienyt minulta mehut muutamana viimeisenä päivänä. Äitiysloma oli ja meni! Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja teen samalla opintojani. Oiva, mikä on muuten meidän pojan nimi kun sekin on jäänyt tänne mainitsematta, on saavuttanut yhdeksän kuukauden iän ja on mitä mainioin vauva. Hän konttaa hurjaa vauhtia ympäri pian pieneksi käyvää kaksiotamme ja nousee seisomaan kaikkea vasten. Oiva rakastaa musiikkia ja hytkyy innoissaan lempikappaleiden tahtiin. Suurimpia kiinnostuksen kohteita on mikro, astianpesukone, pyykinpesukone, vessanpönttö, vessaharja, lattiakaivo, kaukosäätimet, puhelimet, ipad ja mitä näitä nyt on. Suurinta herkkua oli pitkään puuro, mutta kun pääsi talk-murojen makuun on ne kyllä vienyt voiton. Tällä hetkellä ruoka ei yleisesti ole suosiossa, koska Oiva tekee yhtä aikaa neljää hammasta. En tiennyt tämän olevan edes mahdollista! Se on verottanut ruokahalun ja yöunet. Silloin kun sitä ruokahalua oli, maistui Oivalle parhaiten kaikki "oikea" ruoka. Yllätykseksi kaikki makea on ehdoton nou nou. Tai no, maissi on ainakin joskus ollut suurta herkkua, mutta hedelmät ja marjat ei ole saavuttanut lainkaan suosiota. 

Me eletään tällä hetkellä jonkinlaista murrosvaihetta ja niin syömiset kuin nukkumisetkin on vähän hakuteillä. Jos joku on lapsiperheessä varmaa niin se, että elämä on erilaisia vaiheita täynnä. Se mikä oli varmaa viime viikolla, ei olekaan enää tällä viikolla. Tai no, se mikä oli hyvä juttu eilen, ei ole sitä välttämättä tänään. Eipä pääse pitkästymään! Meillä oli hyvän aikaa säännöllinen päivärytmi, mutta sekin on nyt muutoksen alla. Mielenkiinnolla odotan mihin tämä kehittyy. Melko varmaa on kuitenkin kahdet päiväunet, viisi ruokailua ja no, siinä se. Hampaiden määrästäkään en mene sanomaan, koska niitä tupsahtelee suuhun kuin sieniä sateella. 

Minun elämä on siis tällä hetkellä pitkälti kotona Oivan kanssa. Me käydään torstaisin vauvasirkuksessa, mutta muuten elämä pyörii kodin ja mummolan väliä sahatessa. Saattaa kuulostaa tosi simppeliltä, mutta en vaihtais tätä kyllä mihinkään. Elämä on ihan valtavan rikasta touhutessa oman lapsen kanssa, joka oppii ihan mieletöntä vauhtia kaikkea uutta. Meidän elämän tähtihetkiä on tällä hetkellä huriseva mikro ja aukeava parvekkeen ovi. Elämä Oivan kanssa on yhtä suurta seikkailua ja se on kyllä ihan parasta.

En ole oikein miettinyt sen kummemmin tätä blogia. Sen tiedän, etten aio tehdä mitään radikaalia sen suhteen. Minulle bloggaaminen on aina ollut sellainen harrastus, jonka olen antanut elää ihan omaa elämäänsä. Kirjoitan kun siltä tuntuu, ja nyt tuntui siltä. Haluaisin kuitenkin tietää, onko siellä porukkaa, ketkä on mahdollisesti kaivannut minun juttuja? Jos on, mistä olisitte halukkaita kuulemaan? 


2 kommenttia:

  1. Hei,
    ompa mukava kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa, täällä olen välillä käynyt kurkkimassa, jos olisi ilmestynyt tekstiä. Tsemppiä kovasti arkeen lapsen ja opintojen kanssa! Olisi kiva kuulla kokemuksia Oivan alkutaipaleelta sekä kokemuksia äitiydestä ja sen herättämistä ajatuksista. Myös arkikuulumiset ovat blogin parasta antia :) Mukavaa talven jatkoa teidän koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. On kaivattu kuulumisia :) Kiva että päivitit! Lapsiperhearjesta on aina mukava lukea ja ihan perusjuttuja :)

    VastaaPoista