Levoton lyyli

Lompsin ulos työpaikan ovesta. Kauhea vessahätä mutta nyt ei ehdi! Painelin niin lujaa kuin persjalkaisista jaloistani pääsin. Miksi monille suomalaisille suodaan lyhyet jalat? Ihana aurinko! Miten voikaan olla kaunista. Kurvaan Revontulikeskukseen viedäkseni pari päivää aiemmin netin myyntipalstalla varatut kynsilakat toisen liikkeen työkaverille. Seitsemän euroa, mukava pieni taskuraha. Lämmin hymy nousee kasvoilleni kun mietin pienten tyttöjen saavan uusia kynsilakkoja ja minä pääsen turhasta tavarasta eroon.

Kiire! Jatkan matkaani samalla ihastellen maisemia. Pikainen pirautus mummolle että olen tulossa mittomaan kenkäkaappia, jota myyn myös netissä kaikkien niiden muiden tavaroiden lisäksi. Tekstiviesti, että tilaamani kengät ovat saapuneet. Kyllähän ne nyt ehtii hakea kun laittaa töppöstä toisen eteen vielä rivakammin. Mitat kasassa ja äkkiä Siwaan. "Minulla olisi täällä paketti". "Ei kyllä löydy tällä nimellä, saisinko nähdä sen tekstiviestin". "Pakettisi on R-kioskilla, tämä on Siwa." Niinpä niin! Äkkiä pieni mutka takaisin R-kioskille, kengät kainaloon ja menoksi!  

Kuvan kengät ei liity tapaukseen.

Kotona! H&M:n paketti auki. Kyllä nämä kukkakengät pitää heti kokeilla! Vähän puristaa, mutta onkos se ihme kun on hiihdellyt koko päivän menemään. Hyvät ne on, ja ihanat. Koiranruoat pussiin ja menoksi! Näistäkin kaapintäytteistä saa kivan taskurahan. Yhdet onnistuneet kaupat taas tehty ja kotiin auringon kanssa kilpaa hymyillen. Kyllä kesä on kiva vaikkei lämmintä vielä olekaan. 

Mulla on ollut nyt valon ja kesän tultua ihan hirmuisen hyvä olla. Viime yönä heräsin viideltä, koska aurinko paistoi! Paistoi pimennysverhojenkin läpi. Kesä on ihanan levottomuuden aikaa! En ole saanut oikein öitäkään nukuttua, mutta sekään ei ole häirinnyt. Äskeinen oli pieni kurkistus minun iltaan. Elämä on nyt sopivaa viilettämistä paikasta toiseen. Saan asioita aikaiseksi ja se tuntuu tosi hyvältä. Odotan jo innolla melkein koko heinäkuun kestävää kesälomaa, ja ehkä sekin antaa omalla tavallaan virtaa näihin päiviin.

 

Niin, levottomuus. Se on selkeästi pitänyt minut liikkeellä ja on tuntunut vaikealta istahtaa alas kirjoittamaan. Eilen illalla se kuitenkin iski tosi vahvasti, halu bloggaamaan. Hihkuin siitä jo blogin Facebook-sivullakin. Omalla tavallaan myös levoton äitini kyseli sitten jo päivällä, että koska sitä tekstiä tulee? No tulee tulee, kunhan malttaa odottaa!

Ole hyvä äiti! Ja tervetuloa kotiin Turkista! Olikin jo ikävä. ♥