Kesä on kääntynyt syksyyn samalla kun minä olen kääntänyt elämäni painopisteen töistä opiskeluun. En voisi olla elämässäni tällä hetkellä tyytyväisempi, ja muutos mihin olen astunut on kauan odotettu ja hartaasti unelmoitu. Olen osannut tarttua hetkeen, hengittää raikasta syksyn tuoksua ja hymyillä juuri tässä ja nyt. Koen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja menossa haluttuun suuntaan. Voiko elämältä toivoa tai pyytää enempää?
Olen viivalla mikä tähtää ammattiin mistä olen osannut unelmoida luultavasti aina, mutta aikaisemmin olin silti hukassa. En ole sulkenut luokanopettajan mahdollisuutta pois joskus tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisin vahingossa löytänyt juuri siihen tähtäävän alan mistä olen osannut vain varovaisesti haaveilla. Tiedän, että tämä tulee olemaan ammatti mitä haluan myös opintojen päätyttyä oikeasti harjoittaa. Se tuntuu ihan todella hyvältä etten taas vain harhaile ja odota sitä hetkeä kun löydän oikean suunnan.
Olen saanut elämääni haluttua rytmiä myös liikunnan suhteen. Minulla on aikaa käydä jumpissa mistä olenkin taas ihan kunnolla innostunut. Välillä joudun jopa kauhistelemaan, että ihan todellako voin elää tällaista elämää?! Ruoka maksaa koulussa niin vähän, ja sillä saa ihan oikean aterian. Käyn jumpissa ja pari kertaa viikossa töissä. Käyn luennoilla ja koitan saada otteen siitä, miten yliopistossa ihan oikeasti opiskellaan. Vähän vielä hirvittää, mutta intoa riittää! Kaikki on niin uutta ja jännää, uudet ihmiset ja tuttavuudet on ihania ja elämä hymyilee!
Tätä kuuluu minulle, mitä kuuluu sinulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti