Millainen minä olen

Toiveenanne oli tutustua minuun paremmin, ja sen puitteissa teinkin TÄMÄN postauksen. Koin kuitenkin pelkkien totuuksien olevan pelkkä pintaraapaisu, vaikka kyllähän ne minusta paljon kertookin. Kuka minä sitten ihan oikeasti olen? Tällaiseen kysymykseen on tosi vaikea itse vastata, ja se vaatii melko syvällistäkin itsetutkiskelua. Joku ei välttämättä tiedä vielä "vanhanakaan" kuka on. Itse olen kuitenkin harvinaislaatuisen pohdiskeleva tyyppi, ja minulle on henkilökohtaisesti melko tärkeää tiedostaa mikä minä olen, lintu vai kala vai hä.

Ensimmäisenä jos alkaisin kuvailla itseäni, niin olen sympaattinen äkäpussi. Tiedä sitten miksi juuri nämä kaksi sanaa tulee ensimmäisenä mieleen, mutta jotainhan se kertoo. Isäni sanoi jo monta vuotta sitten, että sääliksi käy sitä kuka Iinat vaimoksi ottaa. Rakkaudella isä sen sanoi, mutta ymmärrän kyllä pointin. Olen hymyillyt monta kertaa tätä Tuomaksenkin kanssa, ja Tuomas on allekirjoittanut kyllä isäni sanat. Sääliksi käy poikarukkaa, vaikka vaimoksi en ole vielä ylennetty.

Minulla on kyllä omasta mielestä suuri sydän, ja osaan antaa todella paljon rakkautta lähimmäisilleni. Minusta löytyy kuitenkin todella lyhyt sytytyslanka, ja usein olen osannut myös nakata sontaa niskaan niille kaikista rakkaimmille. Lapsena olin päiväkodissa todella kiltti, eikä kukaan uskonut minun olevan kotona melko temperamenttinen pakkaus. Ei kukaan oikein usko vieläkään, minähän olen se ulospäin hyvin rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Etsin jatkuvasti tasapainoa elämääni, ja reagoin erilaisiin muutoksiin itkulla ja raivolla. Vaikka etsinkin tasapainoa, saatan olla yhden päivän aikana miljoonassa eri vaa`an asennossa. Yhdessä hetkessä voin olla maailman surullisin, toisessa kärttyisin ja kolmannessa onnellisin. Niin eli siis tasapaino-ongelmia löytyy. 

Osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla hyvin diplomaattisesti, ja suhtautua erilaisiin ihmisiin rauhallisesti. Omaan hyvät vuorovaikutustaidot, ja olen ihan hyvä esittämään rauhallista vaikka sisimmässäni kiehuisi. KRIITTINEN PALJASTUS: Olen keksinyt keinoja käsitellä julkisilla paikoilla ärtymystäni muita ihmisiä kohtaan. Näytän mielessäni salaa keskisormea hänelle, joka on mielestäni toiminut kuin aasi. Ne keistä aidosti kuitenkin pidän, saavat sen kyllä huomata. Yleisesti ottaen pidän kaikenlaisista ihmisistä, mutta jos minua kohtaan toimitaan jollain tapaa epäreilusti, annan sen kyllä mielessäni tuta. Ulospäin en ole koskaan oikeasti räjähtänyt kenellekään tuntemattomalle tai tutullekaan perheeni ulkopuolelta. Kerran yksi mummo löi minua Helsingissä, ja silloinkin jäin vain äimistyneenä paikalleni ihmettelemään. Jälkikäteen meinasi tulla itku. Pelkäsin että koska tulee seuraava isku minua puolta lyhyemmältä mummulta. Osaan kuitenkin avata suuni, jos koen oikeasti tulleeni kohdelluksi jo pidemmän aikaa epäreilusti. Eli siis osaan pitää myös puoleni, riitelemään nyrkein ja huutamaan naama punaisena en kuitenkaan ala. 

Olen hyvä antamaan jokaiselle ihmiselle tilaisuuden näyttää millainen oikeasti on, vaikka olisin kuullut joltain toiselta jotain ennakkoluuloja asettavaa. En usko sokeasti ketään, joka sanoo jonkun toisen olevan vaikka tyhmä. Karkea esimerkki, koska eihän kukaan ole tyhmä, mutta tämä olikin vain esimerkki. Minusta jokainen ihminen ansaitsee vain ja ainoastaan minun itseni luoman mielikuvan itsestään.

Kaiken tämän karsean, armottoman, pilke hieman silmäkulmassa annetun analyysin jälkeen itsestäni olen edelleen sitä mieltä, että olen tunneälykäs, järkevä ja ajatteleva ihminen. Luokittelen itseni hyväksi ihmiseksi arvoiltani, mutta sekin riippuu tietenkin siitä millaiset arvot kukin omaa. Omat ajatukset voi olla monesti aika raakojakin, mutta se on asia erikseen miten käyttäytyy. Ajatukset pään sisällä ei ole vielä tietääkseni satuttanut ketään, vain teot ja sanat merkitsee. Jos mielessäni näytän keskisormea jollekin jos ärsyttää, on se paljon pienempi paha kuin se, että alkaisin riehua ja huutaa. Mutta kukin tavallaan. Konkreettisesti en keskisormea näyttä, se on rumaa ja epänaisellista, vaikka naiseus on joskus minusta kyllä muutenkin kaukana.

 

En siedä puhdasta pahuutta ja ilkeyttä toista ihmistä kohtaan, enkä oman itsensä pönkittämistä alentamalla muita. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta, ja silti saatan joskus jonkun mielestä toimia epäoikeudenmukaisesti. Pyrin jatkuvasti huomaamaan myös itsessäni piirteitä, minkä en tahdo asettuvan minuun. Yritän kehittää itseäni ihmisenä parempaan suuntaan niin itseäni kohtaan, kuin myös muita kohtaan. En halua koskaan levätä paikalleni myhäillen tyytyväisenä, että nyt olen hyvä ihminen ikuisesti ja aina. Haluan parantaa taitojani toimia omien periaatteiden mukaan, vaikka se tuntuisi joskus vaikealta. Haluan aina pystyä katsomaan itseäni peilistä tuomitsevasti, jos olen käyttäytynyt väärin, mutta myös kunnioittavasti ihan jokaisena päivänä. Haluan olla nöyrä, ja pystyä pyytämään niin aidosti anteeksi, että kykenen muuttamaan omaa käytöstä ettei samasta asiasta tarvisi ainakaan sataa kertaa pyytää anteeksi. Haluan, että minun ajatellaan olevan reilu ja mukava ihminen, mutta kaikista eniten toivon minun itseni ajattelevan itsestä hyvää. En halua koskaan asettua täysin ihmisenä tyyneen tyytyväisyyden satamaan, vaan olla oikealla tavalla varpaillaan myrskyn varalta. En halua pysäyttää omaa kehitystäni ihmisenä, vaan pystyä kehittymään koko elämäni ajan. En halua olla kypsemmällä iällä se mummo, joka löi kadulla täysin tuntemattomasta syystä tuntematonta ihmistä. 

♥

Kiitos Nellille näistä kuvista!