torstai 3. marraskuuta 2016

Toukkatorstai


Miten taas voi olla torstai? En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten nopeaa nämä raskausviikot nyt menee. Tänään täyttyi 18. raskausviikko, eli nyt polkaistiin 19. viikko käyntiin. Kulunut viikko oli ehdottomasti edeltäjäänsä parempi. Mieliala on ollut tasainen, enkä ole raivonnut kuin eilisen päivän pakkailujen takia. Jos jotain inhoan, niin pakkaamista ja reissuun lähtemistä. Minusta on aivan ihana olla reissussa, mutta se kotoa lähteminen on kaikkine siivouksineen ja järjestämisineen hermojaraastavaa. En käsitä, miksi se on joka kerta yhtä vaikeaa. Aivot menee niin tukkoon kaikesta siitä miettimisestä, mitä tarvitsee pakata mukaan, että tänä aamuna levittäessä luomiväriä unohdin toisen silmän jälkeen, että mitä luomiväriä olin toiseen silmään edes laittanut. Tein myös eväsleivän, mutta sekin jäi jääkaappiin. Niin ja siis olen menossa kesälomareissulle Ouluun. Siksi tämä on kesälomareissu, koska kyseinen reissu piti tehdä minun kesälomalla elokuussa. Aikatauluun pamahtaneen pahoinvoinnin vuoksi en päässyt lähtemään, joten nyt oli korkea aika napata koirat kainaloon ja lähteä nauttimaan mitä parhaimmasta seurasta. 

Menneellä viikolla minut on vallannut oikea pesänrakennusvietti. Sain yhtenä iltana päähänpiston vaihtaa meidän olohuoneen järjestystä. Tuomas on työreissulla, mutta se ei estänyt minua siirtelemästä huonekaluja. Ja mainittakoon tähän väliin, että en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka vaihtaa vähän väliä järjestystä kotona. Asuttiin edellisessä asunnossa pari vuotta, eikä koko sinä aikana vaihdettu sen asunnon järjestystä. Tuomas oli vähän huolissaan minun tarpeesta siirrellä huonekaluja, mutta rauhoittelin häntä, sillä olin tunkenut jokaisen sohvanjalan alle sukan, joten siirtely onnistui helposti. Tv-taso siirtyi, kun otin seinästä vauhtia ja työnsin jaloilla. Välillä istahdin kuitenkin ihmettelemään, miten tuollainen vähäinenkin siirtely voi ottaa kunnon ja vatsan päälle, vaikkei vatsa olekaan vielä mahdottoman kokoinen. En ole kyllä lopputuloksestakaan ihan varma, vaikka vaihdoin huonekalujen paikkaa ainakin kolme kertaa. Onneksi nuo siirtyy helposti vaikka takaisin edelliseen järjestykseen, mutta ehkä seuraavaa kertaa varten otan myös Tuomaksen avuksi. 

Yksi ihanimmista, ja samalla myös oudoimmista tämän viikon kokemuksista raskauden suhteen on ollut vauvan liikkeet. Olen luultavasti jo aikaisemmin tuntenut niitä pienesti, mutta tällä viikolla en ole tulkinnut niitä ilmavaivoiksi. Viime yönä heräsin, ja vatsassa alkoi käydä kova mylläys pidemmän aikaa. Se on samalla ihanaa, mutta myös aika jännittävää. Ihan oikeastiko minun sisällä on pieni ihmisen alku? 


Yksi suurista merkkipaaluista tapahtui myös tällä viikolla. Pystyin ekaa kertaa koko raskauden aikana pitämään hiuksia auki! Kuulostaa ehkä mitättömältä, mutta minun yökkäysrefleksi on ollut niin herkkä, että pelkästään hiukset kaulan lähellä on saanut minut yökkimään. Raskaana oleminen hämmästyttää minut lähes joka viikko. Tällä viikolla olen joutunut hakemaan joka päivä uuden kokonaisen vesimelonin, koska olen syönyt joka ilta yksin kokonaisen melonin. Onneksi himot on pysynyt suhteellisen kevyinä ja terveellisinä. 

Nyt lähden nauttimaan hyvän ystävän seurasta. Ai niin! Puhuin viime postauksessa Tuomaksen raskausoireista ja sinisestä autosta. Ei mennyt kuin päivä siitä viime kertaisesta postauksesta, ja meillä olikin jo auto. Se ei ollut sininen, vaan hopean harmaa. Nyt on tuleva mamakin tyytyväinen! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti