Oudoin postaus ikinä.

Hei!

Joku viisas sanoi joskus mulle, että älä aina pahoittele sinun blogin hiljaisuutta. Niin, kyllähän se olisi siistiä ihan pokkana viiheltää paikalle aurinkolasiemojina kaiken sen suppusuulaisuuden jälkeen, vaikka viime kuussa sain puserrettua yhden postauksen tuutista ulos! Yhden! Aion silti olla pahoittelematta hiljaisuuttani. Olen ollut aina sitä mieltä, että jos ei ole mitään viisasta sanottavaa niin parempi olla sanomatta mitään. Silti aina puhun. 

Mulla ei itseasiassa ole nytkään mitään viisasta sanottavaa, mutta oon aina ollut myös sitä mieltä, että jos nyt kuitenkin sydäntä haluaa purkaa niin se täytyy tehdä. Patoumat sydämessä ei silti ole mitään viisaita sanoja. Viisaushan on kaukana sydämen äänestä. Sydämen ääni on tunne, eikä siinä ole yleensä yhtään mitään järkeä, mutta silti se on kaikista tärkeintä maailmassa. Ja ehkäpä myös viisainta sitten kuitenkin. Eihän tässäkään nyt ollut yhtään mitään järkeä, kun itseltäkin karkasi jo mopo käsistä.

Mulla on ollu vaikea viikko, ja silti olen ehkäpä koko universuminen onnellisin ihminen. Ainakin minusta tuntuu siltä. Tai siis korjaan, Kerttulilla on ollut vaikea viikko. Kun Kerttulilla on ollut vaikea viikko, on myös mulla ollut enemmän suru puserossa kuin suru hyllytettynä tuolla jossain muualla. Kaikki lähti siitä kun Kerttuli söi tiistaina ulkoa nakkia. Nakki nurmikolla, se koiranomistajien painajainen. Ei hätää, nakki oli kaikella todennäköisyydellä pelkkä harmiton, grilliltä eksynyt nakkiparka. Enhän minä sitä kuitenkaan voinut tietää, joten lääkärin kehotuksesta oksetutin Kerttulin suolapallolla. Niin tai siis tungin suolapallon Kerttulin kurkkuun ja Kerttuli söi sen. Muutaman tunnin kuluttua siitä Kerttuli alkoi vaikuttaa huonovointiselta, ja loppupäivä menikin oksennuksia siivotessa. Illalla sain vielä eläinlääkäriltä kehotuksen syöttää kymmenen (kyllä, kymmenen jättipalleroa) hiilitablettia suolamyrkytykseen. "Nakkimyrkytyksestä" suolamyrkytykseen, hiilen syöttämisestä mustiin mörkö-oksennuksiin. Eihän ne tabletit pysynyt huonovointisen koiran sisällä. Että se siitä sotkemisesta, pakottamisesta ja pelastamisesta. Seuraavana aamuna herättiin ja oltiin onnellisia. Huonovointisuus oli poissa! Siitä parin tunnin kuluttua Kerttuli tuli minun luokse toinen silmä ummessa. On edelleen mysteeri mikä juttu se oli. 

Tänään oli aika eläinlääkärille. Kerron tämän mahdollisimman lyhyesti, koska en halua oikeasti edes keskustella tästä. Ilmennän vain miten huono viikko! Viime maaliskuussa tehty patellaluksaation leikkaus on epäonnistunut, ja leikattu jalka luksoituu edelleen. Myös toisen jalan lonkassa on joku, näillä näkymin kuitenkin revähdys tai muu vastaava. Tällä hetkellä Kerttuli on viikon pakkolevossa ja kipulääkekuurilla.

Kyllä me tästä taas noustaan! 

Minä, joka en ikinä juo, olen sortunut alkoholiin ja litkin Happy Joeta samalla herkutellen. Lompsin myös päivällä keskustaan ja raahasin kassalle satasen edestä uusia vaatteita ihan vain siksi koska pystyin! Tai siis siksi koska paskaksi vain kaikki! Oikeasti mulla vähän itkettää, turhauttaa ja harmittaa. En anna sille ajatukselle silti tilaa, koska mitä se oikeasti auttaisi? Ei tässä elämässä ole ennenkään pitkälle pötkitty hakkaamalla päätä seinään. Asiat on näin niin asiat on näin. Tämä ei silti määrittele minun onnellisuutta. Vaikka ihan jokainen asia elämässä ei olisi niin kuin haluaisi, voi vaakakuppi silti nojata hyvin vahvasti sille kirkkaammalle puolelle. 

Tämä olkoon yksi historian hassuin postaus. Pelkkää puhetta! Mitäpä jos huomenna palaisin ihan normaaleissa merkeissä blogin pariin!

 

Syksy on täällä

Kesä on kääntynyt syksyyn samalla kun minä olen kääntänyt elämäni painopisteen töistä opiskeluun. En voisi olla elämässäni tällä hetkellä tyytyväisempi, ja muutos mihin olen astunut on kauan odotettu ja hartaasti unelmoitu. Olen osannut tarttua hetkeen, hengittää raikasta syksyn tuoksua ja hymyillä juuri tässä ja nyt. Koen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja menossa haluttuun suuntaan. Voiko elämältä toivoa tai pyytää enempää?

Olen viivalla mikä tähtää ammattiin mistä olen osannut unelmoida luultavasti aina, mutta aikaisemmin olin silti hukassa. En ole sulkenut luokanopettajan mahdollisuutta pois joskus tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisin vahingossa löytänyt juuri siihen tähtäävän alan mistä olen osannut vain varovaisesti haaveilla. Tiedän, että tämä tulee olemaan ammatti mitä haluan myös opintojen päätyttyä oikeasti harjoittaa. Se tuntuu ihan todella hyvältä etten taas vain harhaile ja odota sitä hetkeä kun löydän oikean suunnan.

Olen saanut elämääni haluttua rytmiä myös liikunnan suhteen. Minulla on aikaa käydä jumpissa mistä olenkin taas ihan kunnolla innostunut. Välillä joudun jopa kauhistelemaan, että ihan todellako voin elää tällaista elämää?! Ruoka maksaa koulussa niin vähän, ja sillä saa ihan oikean aterian. Käyn jumpissa ja pari kertaa viikossa töissä. Käyn luennoilla ja koitan saada otteen siitä, miten yliopistossa ihan oikeasti opiskellaan. Vähän vielä hirvittää, mutta intoa riittää! Kaikki on niin uutta ja jännää, uudet ihmiset ja tuttavuudet on ihania ja elämä hymyilee!

Tätä kuuluu minulle, mitä kuuluu sinulle?

Rypsipelto

Olen monesti haaveillut kuvista rypsipellolla. Se sattuu olemaan myös rakkaan äitini haave, mutta ensimmäinen kysymys kun kerroin että nyt yksi unelma toteutui, oli että tarkistithan jalat ettei tullut punkkeja! Khih! Punkeista viis, nyt ole iloinen. Enää ei tarvitse vain kaiholla katsoa auton ikkunasta ulos, että joskus sitten. Nyt oli sitten.

Kuvat otettiin Tampereella, tai tarkemmin ottaen Kangasalla muutaman viikon takaiselta reissulta. Otimme siellä niin paljon kuvia, että olen halunnut ripotella niitä sinne tänne muistuttamaan ihanasta kesälomasta. 

Rentouttavaa sunnuntaita!

Maailman maittavin ohrarieska

Koska pyrin välttämään tällä hetkellä mm. hiivan ja vehnäjauhojen syömistä, piti keksiä jokin herkullinen leipä ehdan ruisleivän kaveriksi. Minä kun tarvitsen jokaiseen aamuuni leipää, jotta mahani kiittää ja nälkä pysyy kurissa.

Lähdimme Tuomaksen kanssa tosi varovaisesti ensimmäistä kertaa kokeilemaan ohrarieskoja. Yleensä kaikki leivät mitä kumpikin oli aiemmin kokeillut, olivat epäonnistuneet. Siksi päätimme tehdä vain puolikkaan taikinan, koska alusta saakka oli sanomattakin selvää, että tulos tulee olemaan vähintäänkin hirveä. Molempien suureksi yllätykseksi rieska oli niin hyvää, että vedettiin hullun kiilto silmissä sekunnissa rieskat mahaan. Oikeasti, kaikki. Ei ehditty edes istua alas syömään kun seisaalteen nassutettiin naamaan. Pakkohan noita oli sitten tehdä uusi satsi, tällä kertaa jopa oikean kokoisena.

 

RESEPTI

2 dl piimää (kevyt)

1 tl suolaa (Himalajan ruususuola)

n. 3 dl täysjyväohrajauhoja (Sunnuntai)

Sekoita piimä ja suola, lisää jauhot välillä sekoittaen. 

Levitä sopivan kokoiseksi/kokoisiksi leipäsiksi kylmän veden avulla, ja paista 275 asteessa n. 6-7 min. Taikina on tärkeää pitää kylmänä ennen uuniin laittamista, sillä kuuman uunin ja kylmän taikinan yhdistelmä tekee rieskoista täydellisiä. Itse pidin taikinaa pakkasessa ennen kuin levitin juuri ennen uuniin laittoa leipäsiksi leivinpaperille. Itse tein rieskat melko ohuiksi.

Tässä touhussa leivinpaperi palaa hyvin todennäköisesti käppyräksi. En ole vielä löytänyt paperia joka kestäisi kyseistä kuumuutta, mutta kunhan löydän niin vinkkaan tännekin. Minulle saa myös vinkata, jos tietää, että sellaista olisi olemassa!

 

Suosittelen ihan ehdottomasti kokeilemaan näitä. Tulee todella edulliseksi verrattuna kaupan hintoihin, ja ainakin omasta mielestä paljon parempaa. Ihanan rapeita ja kotitekoisen makuisia, nam!

Oletteko te kokeillut itse tehdä ohrarieskaa?

Kukkaloisto

Ah mitä kukkia!

Sain ystävältäni Minnalta sekä Tuomaksen äidiltä niin kauniit kimput onnitteluiksi koulupaikan johdosta, että minun oli pakko ikuistaa parhaita paloja niistä kameralle. Näitä aion sitten ensi tammikuussa ihastella keskellä pimeyttä ja pakkasta. 

Pimeydestä ja pakkasesta tuli jostain syystä mieleen, että on ollut oikeasti hassuin kesä ikinä! Tuntuu kuin oltaisiin menty suoraan keväästä syksyyn. Itse olen kyllä tehnyt tietoisen päätöksen, etten aio antaa mielialani kulkea käsikädessä säiden mukana. Toki tätä on varmasti vaikea toteuttaa siinä vaiheessa kun poljen räntäsateessa kouluun, mutta siitä en ole kyllä vetänyt mitään murhetta ettei tänä vuonna tullut kesää säiden puolesta. On säästynyt rahat ja säärikarvoja on saanut kasvatella syksyä varten, mikäs sen mukavampaa!

Sen pidemmittä puheitta, kaunista keskiviikkoa joka iikalle! 

22 kysymystä, 22 vastausta

Sain Katalta ja Tarulta haasteen, missä molemmissa pitää vastata yhteentoista kysymykseen. Olen joskus aikaisemminkin kyseisen haasteen tehnyt, mutta nämä on aina hauskoja uusine kysymyksineen. 

Liebster awardin säännöt: 

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Kyseisen virallisen haasteen säännöt näkyy yllä, mutta olen sutki ja jätän kaksi viimeistä kohtaa toteuttamatta. Tämän saa kuitenkin tehdä ihan vapaasti kuka haluaa!

 

 

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

 Olin pari vuotta aikaisemmin blogannut, ja tykkäsin touhusta kovasti. Opiskelun ja kaiken muun ohella blogi kuitenkin jäi, ja siinä vaiheessa kun halusin taas blogata, ei edellinen blogi enää tuntunut omalta. Halusin sellaisen oman paikan minne kirjoitella. Minun lempparipuuhaa koko touhussa on kirjoittaminen ja omien ajatusten jakaminen. Kuvat tulee siinä sivussa, välillä se oli jopa pakkopullaa. Nykyään olen oppinut myös nauttimaan valokuvaamisesta.

2. Mikä on suosikki värisi? Miksi?

 Vaaleanpunainen! Se on niin symppis.

3. Millaiset häät haluaisit? Jos olet jo naimisissa, millaiset ne oli?

Lämpimät, missä kaikki viihtyisi. Jos nyt tarkemmin niin kirkkohäät missä olisi kaikki rakkaat ihmiset paikalla. Vieraat tekee juhlan.

4. Missä maassa haluaisit käydä?

New Yorkissa!

5. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?

Bloggaan, mähöän ja syön! Näen perhettä ja ystäviä sekä silittelen koiria. 

6. Pidätkö vaahtokarkeista?

Kyllä!

7. Mistä saat inspiraation postauksiin tai ylipäätään bloggaamiseen?

Monesti muista blogeista saa hyviä ideoita, mutta mietin myös paljon mitä itse haluaisin lukea. Joskus jos yhtäkkiä keksin jonkun aiheen mistä minulla olisi jotain sanottavaa, laitan sen muistiin ja kehitän siitä postauksen kun ideat loppuu. Toki elämähän ihan ylipäätään inspiroi sekä monesti kavereiden kanssa käydyt keskustelut.

8. Tykkäätkö koota palapelejä?

Joo! Mietin muuten yksi päivä, että olisipa kiva koota joku iso palapeli.

9. Mikä on lempivuodenaikasi, jos kesää ei lasketa? Miksi?

Jos kesä lasketaan, niin silti syksy. Rakastan raikastuvia ilmoja ja ruskaa. Tosin eipä tästä kesästä tarvitse paljon ilmat raikastua syksyyn.

10. Missä kävit viimeksi matkalla?

Tampereella, mutta jos ulkomaat pitää sanoa niin Ruotsissa. :D Oikeasti oikeasti matkoilla niin Teneriffalla muutama vuosi sitten.

  11. Kerro yksi suuri unelmasi?

Opiskella ammatti mistä voin työllistyä mieleiseen työpaikkaan.

12. Milloin aloitit bloggaamaan ja miksi?

 Selitys, miksi aloitin bloggaamisen löytyi jo Katan kysymyksistä, mutta bloggaamaan aloitin vähän yli vuosi sitten.

 

13. Kuvaile tyyliäsi neljällä sanalla.

Naisellinen, hempeä, käytännöllinen, mukava.

 

14. Jos saisit muuttaa itsessäsi jotain, mitä muuttaisit vai muuttaisitko mitään?

Stressaisin asioista vähemmän. Antaisin niiden tapahtua paremmin omalla painolla ja luottaisin siihen.

 

15. Inhokki ruokasi?

Ei ole mitään selkeää, mutta kyllähän niitä löytyy. Kaikista ruoista saa pahaa jos on tehty huonosti, mutta melkein kaikista saa myös hyvää jos on tehty hyvin!

 

16. Voitko sanoa, että rakastat itseäsi sellaisena kun nyt olet?

Kyllä.

 

17. Osaatko tehdä kärrynpyörän?

Osaan!

 

18. Mitä jääkaapistasi löytyy juuri nyt?

No vaikka mitä! Eilen käytiin kaupassa. Vihanneksia ja lihoja lähinnä.

 

19. Millainen suhde sinulla on alkoholiin?

Hyvä, eipä tule juuri juotua.

 

20. Jos saisit matkustaa minne vain, minne menisit?

No jos sinne New Yorkiin sitten!

 

21. Ostatko verkkokaupoista vaatteita?

Harvemmin.

 

22. Minkä eläimen haluaisit?

Minulla on jo lemmikki minkä haluan. Kaksikin!

Kysymykset oli kyllä molemmissa melko samoja, mutta eipä tarvitse ainakaan arvailla miksi aloitin bloggaamaan tai mihin kaupunkiin haluaisin matkustaa! Hih!

Kivaa maanantaita ja superia tulevaa viikkoa! Palaan taas asiaan keskiviikkona!

Yllättävissä hetkissä piilee onni

Ajauduimme näihin maisemiin ja tunnelmiin Tampereella ihan sattumalta. Tarkoituksena oli alunperin lähteä tuona päivänä Flowparkiin kiipeilemään, mutta koska koko rata oli hyvän sään vuoksi täynnä, jouduimme "tyytymään" pieneen reippailuun Pyynikin upeisiin maisemiin. 

Tuomaksen äiti käy välillä geokätköilemässä, joten lähdimme hänen mukaan etsimään paria kätköä. Etsiessä päädyimme aurinkoiselle kalliolle, mistä oli mahtavat näköalat, kuten voitte huomata. Geokätköily oli myös yllättävän mukavaa puuhaa! Varsinkin siinä vaiheessa kun kätkö oli noin suloisen rakkaudentäyteinen. Paikkaan kyseinen kätkö kyllä sopi täydellisesti. Tuolla voisi vaikka kosia, niin hieno paikka. Siinä vinkki jollekin!

Niin, yllättävissä hetkissä ja paikoissa piilee onni. Sattumalta päädyttiin tuonnekin, ja näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin. Noin kauniin kesäpäivän olisi osittain pilannut jalkojen tutina korkeissa paikoissa Flowparkissa. Tuona hetkenä tuntui, että kesä oli oikeasti läsnä.

Leppoisaa sunnuntaita!