Tänään tuli täyteen 30. raskausviikko, mikä tarkoittaa, että tasan 10 viikkoa laskettuun aikaan. En aio enää kauhistellu miten nopeasti aika on lopulta mennyt, koska kun kelaan koko raskausaikaa mielessä taaksepäin, on siihen mahtunut niin paljon kaikkea. Välillä on tuntunut siltä, kuin aika olisi seisahtanut, ja niitä hetkiä en jää niinkään kaipaamaan. Näistä hyvänä esimerkkinä viime viikonloppu, kun koin elämäni närästyksen ja totaalisen suolen tyhjennyksen. Sori suorasanaisuus, mutta minun vähäinenkin siveellisyys on karissut raskauden aikana. Nämä hetket, kun olen voinut tavalla tai toisella pahoin tai kokenut kipua milloin iskiaksen, milloin sijoiltaan menneen olkapään takia, on aika todellakin madellut.
Enemmän koko raskauden aikana aika on kuitenkin kiitänyt ja juossut. Olen ollut onnellinen sisällä kasvavasta pienokaisesta ja nauttinut silitellen jokaöisellä pissareissulla ihmetellen aina vain isompaa vatsaani. Olen ollut kiitollinen jokaisesta liikkeestä minkä tunnen Toukan tekevän, jopa niistä mitkä mojahtaa suoraan kylkiluihin. Eilen kuitenkin sain kokea hetken, jona todellakin tunsin kiitollisuutta, ja jonka tulen muistamaan aina. Minun yliopistokaverit oli järjestänyt yllärinä baby showerit! Oli lättyjä, vohveleita, muffinsseja, naurua ja aasinhäntää vauvaversiona, missä vauva asetettiin sokkona vatsaan. Ihana kun elämässä on samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa yhteiset hetket on aina yhtä kultaa! Onneksi Touksulin elämää tulee rikastuttamaan myös nämä akateemiset kummitädit. On ihanaa huomata, miten paljon mahtavia ihmisiä meidän elämässä on, ja sitä kautta myös meidän pienen rakkaan elämässä.
Eilen oli myös muullakin tapaa muistettava päivä. Kävin noin viiden vuoden tauon jälkeen hammaslääkärissä, ja minulta löydettiin ihka ensimmäinen reikä! Olin ensimmäisen vartin musertuneessa tilassa, jossa soimasin itseäni. Lopulta kuitenkin tajusin, että se on ihan tarpeeksi hyvä saavutus päästä 25 vuotiaaksi ilman yhtäkään reikää. Tiesin myös, että raskaus jos joku voi vaikuttaa hampaiden kuntoon. Ne alkuraskauden yölliset evästauot tuskin tekee hirveän hyvää. Hammasta ei kuitenkaan paikattu vielä, koska no, olen raskaana. Lääkäri ei halunnut alkaa paikkaamaan hammasta tässä tilassa, eikä kyse onneksi ollut kuin pienestä reiästä, joka ei ole tähänkään mennessä tuottanut kipua tai harmia. Toivottavasti ei alakaan vihoitella ennen synnytystä. Syy siihen etten ole viiteen vuoteen käynyt hammaslääkärissä on se, että jostain syystä pelkään ihan hirmuisesti käydä hampilääkärissä. Nyt minusta kuitenkin tuntuu tosi levolliselta mennä seuraavan kerran, koska lääkäri oli niin rauhallinen ja osasi kohdata tällaisen pelkurinkin oikein. Sellaisella on kyllä niin suuri vaikutus!
Heräsin tänään ihan tosissani siihen, että nyt täytyy alkaa tehdä hankintoja ja järjestelyjä vauvaa varten. Toistaiseksi olen ollut pitkälti katselulinjalla, ja ajatellut, että ehtiihän sitä. Tänään järjestellessä paikkoja tajusin, että eihän sitä kyllä kohta välttämättä ehdi, saati kykene tekemään mitään suursiivouksia. En pysty kauheasti kyykistelemään tai touhuamaan, koska kaikki supistelee ja aiheuttaa kipua. Eli nyt viimeistään on järjestettävä paikat kuntoon ja tehdä hankintoja. Vaatevarastot on ainoat mihin olen kutakuinkin tyytyväinen, koska en halua paisuttaa niitä liian suuriksi ennen kuin näen vauvan ja tiedän minkä kokoinen hän on. Eihän minulla ole edes hajua millaisia vaatteita vauvalla on kaikista kätevin pitää, koska niin kuin kaikessa, jokaisella vanhemmalla vaikuttaa olevan oma mielipide asiaan. Luultavasti siis mekin luodaan omat mieltymyksemme ja mennään sitten niiden mukaan.
Nyt painelen vielä saunaan, kun Tuomaksellakin on huomenna vapaapäivä. Jospa ensi yönä nukuttaisi paremmin enkä heräisi virkeänä kuudelta aamulla, niin kuin useampana aamuna tällä viikolla. Mahtaakohan vauva olla aamuvirkku toisin kuin vanhempansa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti