Aina ei mee nallekarkit tasan

Mulle tuli ekaa kertaa sitten lapsuusvuosien jälkeen sellainen ylitsevuotava kateus, että kun kaikilla muilla on mutta mulla ei ole! Tiiättekö sen tunteen? Onneksi osasin herättää itseni irti tästä kateuden tunteesta, ja tehdä henkisen nyrkkilyönnin suoraan nokkaan, että herätys pahvi! Sinulla on yllinkyllin, enemmän kuin pieni ihminen tarvitsee. Paljon enemmän kuin monella muulla, ja paljon sellaista mitä ei rahalla edes voi saada. 

Miksi ihminen sitten turtuu eikä osaa nähdä sitä mitä itsellä on? Mitä väliä sillä oikeastaan edes on mitä muilla on? 

Jos uskoo vähääkään kohtaloon, voisi ajatella että tuolla jossain elämän reiluuden tai epäreiluuden myllyssä jaellaan nallekarkkeja. Kuvitellaan tällainen lottokone, mikä sitten kullekin arpoo mitä arpoo. Sinulle yksi nallekarkki ja sinulle yhdeksän. Elämä ei kuitenkaan pelaa ihan pelkällä kohtalolla. Se, kenelle on jaettu kaikki täydet yhdeksän nallekarkkia, voikin käydä niin että lottokone olikin pumpannut tehdaskonemaisesti viallisia nallekarkkeja, joissa olikin vaikka liikaa liivatetta. Tai epämuodostuneita, yhteen liimautuneita nalleja. Kutsuttakoon tätä nyt vaikka ympäristön vaikutukseksi! Kaikki eväät oli onneen, mutta toisin kävi, ainakin hetkellisesti. Se, kenellä onkin tämä yksi täysin kelvollinen ja oikeinmuodostunut nallekarkki voi elää vallan mainiota elämää, yhden nallekarkin varassa. 

Mitä sitten kun Haloo Helsingin Elliä lainaten "tajusin ettei kaikki mee niin, kuin etukäteen huomista suunniteltiin"? Ettei näillä yhdeksällä nallekarkilla tee juurikaan mitään. Jälleen Elliä lainaten, "nyt mennään näin, parempaan päin, hän sanoi ja otti mua kädestä kii". Jos joku nyt luuli, että olen keksinyt onnellisuuden syvimmän olemuksen, niin en suinkaan. Ei minullakaan tähän ole mitään suurta ratkaisua, mutta onhan noita vaahtokarkkejakin. 

Sen jälkeen kun olen enemmän alkanut uskoa lähinnä ihmisten selviytymiseen, en niinkään kohtaloon, olen ollut varma että kaikesta selviää. Ei voi olla ennaltamäärättyä, että kuka täällä onnistuu ja kuka ei. Nallekarkit on kuitenkin loppupeleissä meidän omissa kätösissä, vaikka ne välillä meiltä riistettäisiin. Olen nimittäin aika varma, että kuten missä tahansa pelissä, niin myös nallekarkkien lottoarvonnassa on varaa kepulikonsteihin. Näin nimittäin apteekissa Sana-solin vitanalleja, siis nalleja mitkä sisälsi vitamiineja. Niistä nalleista kun saa edes puolikkaan niin pärjää varmasti vuodenkin eteenpäin!

Se, kenelle tämä teksti on omistettu, tietää sen. Kiitos kun saan yhä uudestaan hämmästellä sinun voimavaroja.

Aina ihaillen,