Chihumammaa hymyilyttää!

Käytiin torstaina Kerttulin kanssa fysioterapeutilla. Jänskätti jonkun verran, koska eihän mulla ollut vielä viikko sitten edes tietoa, että koirille on Rovaniemellä oma fyssäri! Mielenkiinnolla odotin mitä hän tekee ja millaisia kuntoutusohjeita saadaan. Tässä vaiheessa kun eläinlääketieteen toimesta tuntui että kaikki kortit on lähestulkoon jo käytetty, oli kaikki tieto mitä eilen saatiin oikeaa helinää korville. 

Mitään vakavaa rakenteellista ongelmaa ei löytynyt, toki jo ennestään tiedetty luksoituva polvi ja hiukan jumittunut alaselkä. Nämä kaksi on kuitenkin melko varmasti yhteydessä toisiinsa. Kun saadaan jalkaa jumpattua vahvemmaksi, luulisi että myös selkä menisi parempaan kuntoon. Viime viikolla eläinlääkärin löytämä lonkkavaiva on luultavimmin myös jokin lihaskireys, ei pitäisi ainakaan olla mitään sen vakavampaa. Tähän en myöskään itse usko, sillä lonkka on jo paremmassa kunnossa. Lopetin tosin jo tämän viikon maanantaina määrätyn pakkolevon, koska luotin omaan vaistooni. Kerttuli kankeutui vain totaalisessa levossa ja käveleminen oli vaikeampaa kuin koskaan ennen. Olin tehnyt myös fyssärin mielestä oikean päätöksen. Hattu sulkaan siis minulle jee!

Tällä hetkellä tunne on kuin olisi tonnin kivi tippunut sydämeltä. Ehkä suurinta helpotusta tuo se, että me ei olla yksin näiden asioiden kanssa. Nyt meillä on fysioterapeutti kelle tarvittaessa soittaa, ja kenen luona käydään ensi vuoden alussa katsomassa mitä tuloksia ollaan kuntoutuksella saatu aikaan. Mieli on korkealla ja valtakunnassa kaikki hyvin! 

Näitä asioita on ehkä vaikea ymmärtää ellei omista koiraa. Sitä miten koirista kantaa huolta ja murhetta jos kaikki ei ole hyvin. Toivon meidän karvalapsille onnellisen ja mahdollisimman hyvän ja pitkän elämän. Haluan tehdä kaikkeni, että niillä olisi hyvä olla. En halua leikellä Kerttulia aina vain kuntoon niin kauan kun vaivat ovat kivuttomia ja niille voi tehdä jotain muuta. Mielestäni Kerttuli on nyt viimeisen vuoden aikana taistellut ihan tarpeeksi leikkauksesta ja operaatiosta toiseen, nyt on aika jumpata ja nauttia elämästä täysin rinnoin! Pitäkää peukut pystyssä, että polvesta tulee lihashuollolla niin vahva ettei se vaadi enää leikkausta! Näinkin voi kuulemma käydä. 

Me lähdetään taas lippu korkealla eteenpäin!

Ihanaa viikonloppua!