Kiitosjuhla

 

 

Kutsuimme viime viikonloppuna äitini, isäpuoleni ja mummoni kiitosaterialle, koska he olivat niin suuri apu Kerttulin sairastaessa. Siinä sivussa juhlimme syntymäpäiviäni, jotka olivat viime perjantaina. Täytin hurjat 23 vuotta! Jännä ikä sinäänsä, että joskus lukiossa ajattelin, että 23-vuotiaana on sopiva tehdä ensimmäinen lapsi. Jaahans! Tässä sitä nyt oltaisiin... mutta ei sentään, olen nykyään eri mieltä vaikka välillä vauvoista näenkin unia. Tällä hetkellä riittää vallan mainiosti kaksi karvalasta + kissa, jolle olen lähinnä Iina-täti!

Olen ehtinyt miettiä tässä töiden ohella entistä blogiani, ja sitä mikä johti sen hyytymiseen. Löydän itseni miettimästä sitä, miten muilla on niin hienoa kaikki ja miten muiden elämä kuulostaa ja näyttää niin mielenkiintoiselta. Mitä minulla on annettavaa. Minulla joka töiden jälkeen käyttää koirat, vetää pierukalsarit päälle ja villasukat jalkaan, sutaisee hiukset pois kasvoilta ja möhnää sohvalla yömyöhään. En voi vain uskoa, että muillakaan on aikaa viipaloida kiireisinä arkiaamuina kaikenlaiset värikkäät hedelmät ja asetella ne lautaselle ja kaiken hyvän päälle ottaa niistä raikkaita ja terveellisiä kuvia blogiin (hatunnosto teille keillä on tämä minulle käsittämätön kyky!!) Minä en ainakaan viitsi känttyisistä leivistäni ottaa kuvaa, missä on päällä liikaa oivariinia, juustoa ja meetwurstia. Ei se näytä hyvältä! Kaakaokin on ruman näköistä mukissa kun tykkään jättää kaakaojauheen killumaan maidon pinnalle ja ryystää sitä sekoittamatta (Tuomas ei ymmärrä tätä). Juju onkin ehkä siinä, että lopetan itseni vertaamisen muihin, ihan muutenkin kuin vain blogin puolella. Minä olen tällainen enkä paljon muuksi voi muuttua. Uskon, että saan paljon enemmän irti kaikesta kun annan itselleni luvan olla riittävän hyvä näin.

Onko muilla ollut samanlaisia tunteita?

Eli siis tässä ohje itselleni, koita hyvä ihminen rentoutua! Anna asioiden mennä omalla painolla ja nauti! :)